Suomalaisten näkemykset työmarkkinakysymyksiin politisoituvat
Suomalaisten suhtautuminen Petteri Orpon hallituksen suunnitelmiin uudistaa työmarkkinoita koskevaa lainsäädäntöä on hyvin kaksijakoista. Suomalaisten työmarkkinanäkemyksiä luodattiin osana EVAn syksyn 2023 Arvo- ja asennetutkimusta.
Pääsääntöisesti hallituspuolueiden sekä jossain määrin myös oppositiossa olevan keskustan kannattajien enemmistö kallistuu tukemaan hallituksen linjaa, kun taas muissa oppositiopuolueissa pidättäydyttäisiin mieluiten nykyisen kaltaisessa sääntelyssä. Suhtautumiserot kertovat työmarkkinakysymysten politisoitumisesta. Kasvanutta poliittista painetta selittänee puolestaan työmarkkinaosapuolten vaatimaton edistyminen omassa vuoropuhelussaan työmarkkinoiden uudistuksista. Siinä missä Ruotsissa työmarkkinoiden uudistukset kyettiin toteuttamaan työmarkkinaosapuolten yhteisymmärrykseen nojaten, Suomessa uudistaminen näyttää etenevän hallitusvetoisesti ja konfliktien kautta.
Arvo- ja asennetutkimuksen pitkät aikasarjat kielivät siitä, että yksituumaisuuden puute on suomalaisessa työelämässä ollut vuosikymmenten vitsaus, joka nyt näyttäisi kärjistyvän uudella tavalla. SAK ilmoitti aloittavansa kaikilla aloilla koko maassa erilaisia mielenilmauksia hallituksen politiikkaa vastaan syyskuun lopussa. Tätä kirjoitettaessa mielenilmaukset ovat vasta aluillaan.
Pontimena vastakkainasettelun ilmapiiriin ovat Orpon hallituksen työmarkkinauudistukset. Ohjelmansa mukaan hallitus tavoittelee uudistuksilla työllisyyden kasvua. Keskeisimmät lainsäädäntöuudistukset koskevat paikallisen sopimisen edistämistä, irtisanomisen helpottamista, määräaikaisten työsopimusten käyttöä ja lakko-oikeuden rajoittamista. Lisäksi hallitus uudistaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtoja ja porrastaa sen.
Syksyn Arvo- ja asennetutkimuksessa selvitettiin suomalaisten suhtautumista näihin aiheisiin. Jotta päästäisiin vertailemaan, mitkä uudistuksista nauttivat suurempaa ja mitkä pienempää kannatusta, vastaajia pyydettiin arvioimaan kunkin asiakokonaisuuden kohdalla, pitäisikö sääntelyn olla nykyistä väljempää, nykyisen tasoista vai nykyistä kireämpää (Kuvio 1).
Kuvio 1.
Vertailun vuoksi kysymyskokonaisuudessa selvitettiin akuuttien työmarkkinalakiuudistusten lisäksi myös suomalaisten suhtautumista kahden muun ajankohtaisen asian, ulkomaisen työvoiman käytön ja työsyrjinnän, sääntelyyn. Sen sijaan hallituksen kaavailema ensimmäisen sairauslomapäivän omavastuu jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, koska kyse on yksittäisestä ehdotuksesta eikä muiden kysymyslistalla olevien asioiden kanssa vertailukelpoisesta lainsäädäntökokonaisuudesta.
Syrjinnälle tiukkuutta, vierastyölle väljyyttä
Eniten muutostoiveita kohdistuu asioihin, jotka eivät ole hallituksen uudistuslistalla. Yli puolet (54 %) suomalaisista on sillä kannalla, että työpaikalla ilmenevään syrjintään puuttuvan lainsäädännön pitäisi olla nykyistä kireämpää (Kuvio 1). Vain kuusi prosenttia väljentäisi syrjintää koskevaa lainsäädäntöä ja neljäsosa (26 %) pitäisi lainsäädännön nykyisellään.
EVAn Arvo- ja asennetutkimukset ovat aiemmin osoittaneet, että suomalaiset suhtautuvat syrjintään vakavasti ja tunnistavat yhteiskunnassamme useita ryhmiä, joihin kohdistuu syrjintää.
Myös kesän 2023 rasismikeskustelulla saattaa olla heijastusvaikutuksensa suomalaisten näkemyksiin ja osin myös hallituksen linjauksiin. Vaikka hallitusohjelma nojaa työelämää koskevan syrjinnän ehkäisemisessä nykylainsäädäntöön, se sitoutui rasismikohun saattelemana tehdyssä tiedonannossaan kiristämään lainsäädännössä työntekijöiden hyväksikäytöstä määrättäviä rangaistuksia.
Toiveet syrjinnän ehkäisemiseksi kireämmällä lainsäädännöllä ovat eri väestöryhmissä laajasti jaettuja. Ainoa pääsäännöstä poikkeava ryhmä ovat perussuomalaisten äänestäjät, joista vain 30 prosenttia kiristäisi syrjintään puuttuvaa lainsäädäntöä ja 17 prosenttia väljentäisi sitä.
Siinä missä syrjinnän kohdalla säätelyn toivotaan kiristyvän, merkittävä osa suomalaisista (39 %) katsoo, että ulkomaisen työvoiman käyttöä koskevan lainsäädännön tulisi olla nykyistä väljempää. Kolme kymmenesosaa (31 %) pitäisi lainsäädännön nykyisellään. Melko pieni osuus (22 %) pitää tarpeellisena, että ulkomaisen työvoiman käyttöä säänneltäisiin nykyistä kireämmin.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjien enemmistö kannattaa nykyistä väljempää sääntelyä paikalliseen sopimiseen.
Petteri Orpon hallitus ei kuitenkaan ole väljentämässä vaan pikemminkin tiukentamassa ulkomaisen työvoiman käytön sääntelyä. Hallitusohjelmassa linjataan, että maahanmuuttoon liittyvää lainsäädäntöä kiristetään, eikä niin sanottuun työvoimaan saatavuusharkintaan puututa. Saatavuusharkinta edellyttää, että palkattaessa työvoimaa EU- tai ETA-alueen ulkopuolelta selvitetään ensin, löytyisikö työmarkkinoilta tehtävään sopiva työntekijä.
Suomalaisten suhtautuminen työperäiseen maahanmuuttoon on muuttunut vuosien saatossa torjuvasta myönteiseksi. Kevään 2023 EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa ensimmäistä kertaa enemmistö suomalaisista arvioi maamme heikon väestökehityksen edellyttävän maahanmuuton helpottamista. Kevään 2019 Arvo- ja asennetutkimuksessa saatavuusharkinnan poistamisen kannalle asettui vajaa kolmasosa suomalaisista. Nyt havaitun tuloksen perusteella voidaan päätellä, että valmius poistaa työperäisen maahanmuuton esteitä on laajaa. Odotetusti näkemyksissä on kuitenkin isoja eroja sen perusteella, mitä puoluetta vastaaja kertoo äänestävänsä (ks. Kuvioliite). Vihreiden äänestäjien (68 %) valmius lainsäädäntömuutoksiin ulkomaisen työvoiman käytön helpottamiseksi on suurinta eri puolueiden kannattajaryhmistä, ja enemmistö myös kokoomusta (55 %) ja keskustaa (52 %) äänestävistä kannattaa ajatusta. Sen sijaan perussuomalaisten äänestäjien näkemys on päinvastainen. Heistä 62 prosenttia kiristäisi ulkomaisen työvoiman käytön sääntelyä nykyisestä.
Ovi raollaan paikalliselle sopimiselle
Hallituspuolueiden kannattajat löytävät sen sijaan enimmäkseen yhteisen sävelen juuri niistä kysymyksistä, jotka ovat hallituksen uudistusten asialistalla (ks. myös Kuvioliite). Näissä kysymyksissä vastaavasti oppositiopuolueiden kannattajien näkemykset kallistuvat keskimäärin päinvastaiseen suuntaan.
Hallituksen uudistuslistan asioista selvästi suopeimmin suomalaiset suhtautuvat paikallisen sopimisen edistämiseen. Yli kolmasosa (36 %) kannattaa nykyistä väljempää sääntelyä paikallisessa sopimisessa. Nykyistä kireämmän sääntelyn kannalla on vain 13 prosenttia, mutta 40 prosenttia pitäisi sääntelyn nykyisellään. Nykyistä väljempi sääntely voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lainsäädännöstä poistettaisiin paikallisen sopimisen kielto työnantajaliittoon järjestäytymättömissä yrityksissä aloilla, joilla on voimassa yleissitova työehtosopimus.
Vastausjakauma osoittaa, että suomalaiset ovat jossain määrin pidättyväisiä edistämään paikallista sopimista lainsäädännön keinoin, vaikka paikalliseen sopimiseen suhtaudutaan sinänsä varsin myönteisesti. Syksyn 2020 Arvo- ja asennetutkimuksen perusteella puolet suomalaisista oli sitä mieltä, että kaikki hyötyisivät, jos palkoista ja muista työehdoista voitaisiin sopia nykyistä joustavammin työpaikoilla. Mutta yli puolet toivoi myös, että paikallinen sopiminen tapahtuisi ammattiyhdistysliikkeen valvonnassa.
Työmarkkinakysymysten politisoituminen paljastuu, kun tarkastellaan eri puolueiden kannattajien suhtautumista kysymykseen. Hallituspuolueista kokoomuksen (72 %) ja perussuomalaisten (52 %) äänestäjien enemmistö kannattaa nykyistä väljempää sääntelyä paikalliseen sopimiseen.
Kristillisdemokraattien äänestäjien valmius (37 %) jää päähallituspuolueiden kannattajia pienemmäksi ja RKP:n äänestäjien valmius suorastaan vähäiseksi (14 %). Näiden puolueiden kannattajien enemmistö pitäisi lainsäädännön nykyisellään. Sen sijaan keskustan äänestäjät (45 %) osoittavat suhteellisen suurta valmiutta paikallisen sopimisen helpottamiselle, joskin yhtä moni (44 %) pitäisi lainsäädännön nykyisellään.
Huomionarvoista on, että opposition vasemmistopuolueiden ja vihreiden kannattajissakaan ei ole kovin suurta kannatusta paikallista sopimista koskevan lainsäädännön kiristämiselle, vaan toiveet kallistuvat nykylainsäädännössä pitäytymisen kannalle (ks. Kuvioliite).
Lakot jakavat
Yhtä suurta kuin valmius paikallisen sopimisen lainsäädännön väljentämiseen on valmius tukilakkojen rajoittamiseen lainsäädännöllä. Yli kolmasosa (36 %) toivoisi nykyistä kireämpää tukilakkojen sääntelyä. Vain kymmenen prosenttia väljentäisi tukilakkoja koskevaa sääntelyä ja 40 prosenttia pitäisi sääntelyn ennallaan.
Suhtautuminen poliittisiin lakkoihin on samankaltaista. Kolmasosa (33 %) kiristäisi poliittisia lakkoja koskevaa sääntelyä, 13 prosenttia väljentäisi sitä ja 44 prosenttia pitäisi sen ennallaan. Väljempää, eli nykyistä sallivampaa, lakkojen sääntelyä toivovien alhaista osuutta selittänevät nykyisin voimassa olevan työrauhalainsäädännön ja sen tulkintakäytännön tarjoamat verraten monipuoliset työtaistelumahdollisuudet.
Suomessa onkin menetetty viimeisten 10 vuoden aikana eniten työpäiviä työtaisteluiden takia kaikista Pohjoismaista. Suomessa lakkoiluun on yleisesti ottaen suhtauduttu työntekijöiden tärkeänä oikeutena, mutta toisaalta sille on jo pitkään toivottu myös selkeämpiä rajoja. Erityisesti laittomat lakot ja toisinaan laajamittaisiksi äityvät tukilakot ovat Suomen erikoispiirteitä. Myös poliittisten lakkojen kohdalla Suomen lainsäädäntö poikkeaa väljempään suuntaan useista Euroopan maista.
EVAn kevään 2023 Arvo- ja asennetutkimuksessa selvitettiin yksityiskohtaisemmin suomalaisten suhtautumista työrauhalainsäädännön muuttamiseen. Enemmistö suomalaisista piti kohtuullisena, että laittomista lakoista määrättäviä lakkosakkoja korotettaisiin tuntuvasti. Näkemykset kuitenkin jakaantuivat laittoman lakon henkilökohtaisen vahingonkorvausvelvollisuuden sekä tukilakkojen ja poliittisten mielenilmausten rajoittamisen kohdalla.
Keväällä mitatut näkemykset ovat pitkälti linjassa nyt saatujen tulosten kanssa. Ne kertovat myös näkemysten jakaantuneisuudesta. Vähintään puolet kokoomuksen, perussuomalaisten ja keskustan äänestäjistä kiristäisi sekä tukilakkoja että poliittisia lakkoja koskevaa sääntelyä, ja varsinkin kokoomusäänestäjät erottuvat tässä omille lukemilleen (Kuvioliite).
Pienten hallituspuolueiden (kristillisdemokraatit ja RKP) kannattajien keskuudessa valmius lainsäädäntömuutoksiin on edellisiä vaimeampaa. SDP:n ja vihreiden äänestäjien parissa paino on
nykytilan säilyttämisellä, ja vasemmistoliiton kannattajissa esiintyy huomattavia toiveita myös lakkoja koskevan sääntelyn väljentämiselle.
Työlinjalla periaatteellinen tuki
Suomalaisten työmarkkina-asenteiden jakautuneisuudesta kertoo se, että vaikka hallituksen uudistuslistalla olevien työmarkkinakysymysten kohdalla suurin osuus suomalaisista on nykytilan säilyttämisen puolella, eivät säilyttäjät saavuta enemmistöä yhdenkään asian kohdalla. Uudistuspaineista kertoo puolestaan se, että kaikkien paitsi yhden asiakokonaisuuden kohdalla on enemmän niitä, jotka uudistaisivat lainsäädäntöä hallituksen esittämään suuntaan kuin toiseen suuntaan (ks. Kuvio 1).
Poikkeus tästä pääsäännöstä on määräaikaisten työsopimusten käyttö, jota koskevaa lainsäädäntöä kiristäisi kolme kymmenestä (29 %), kun vain viidesosa (20 %) osoittaa valmiutta lainsäädännön väljentämiseen. Neljä kymmenestä (42 %) pitäisi määräaikaisuuksia koskevan lainsäädännön nykyisellään. Määräaikaisten työsuhteiden käytön helpottaminen saa keskimääräistä enemmän kannatusta lähinnä vain johtavassa asemassa olevien, kokoomusäänestäjien sekä yrittäjien keskuudessa (ks. Kuvioliite).
Aktiivisuuden vaatiminen työttömyysturvan tason säilymisen edellytyksenä on jopa kasvanut hieman neljässä vuodessa,
Selvästi enemmän kannatusta löytyy työntekijöiden irtisanomista koskevan lainsäädännön väljentämiselle. Sen kannalla on kolmasosa (32 %), kun vain 16 prosenttia kiristäisi irtisanomista koskevaa lainsäädäntöä. 46 prosenttia kuitenkin pitäisi lainsäädännön nykyisellään.
Enemmistöt kokoomuksen (62 %) ja perussuomalaisten (52 %) äänestäjistä sekä yrittäjistä (55 %) ja johtavassa asemassa olevista (53 %) helpottaisivat irtisanomista. Hallitus perustelee edellä mainittuja uudistuksia sillä, että ne lisäävät työllisyyttä alentamalla työnantajien työntekijöiden palkkaamiseen liittyvää riskiä. Toisaalta hallitus haluaa myös lisätä työntekijöiden kannusteita ottaa vastaan työtä kiristämällä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan ehtoja, kestoa ja tasoa.
Hallitus aikoo muun muassa porrastaa ansiosidonnaisen päivärahan ja lisätä työttömyysjakson alkuun omavastuupäiviä, joilta ansiosidonnaista ei saisi.
Neljäsosa (25 %) suomalaisista kannattaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan ehtojen kiristämistä lainsäädännöllä (Kuvio 1). Vain 17 prosenttia veisi ansiosidonnaisen ehtoja väljempään suuntaan, mutta puolet (48 %) pitäisi lainsäädännön ennallaan.
Ansiosidonnaisen ehtojen kiristämisen suosio jää vaimeaksi esimerkiksi siihen nähden, että syksyn 2020 Arvo- ja asennetutkimuksessa lähes puolet piti ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamista hyvänä keinona työnteon lisäämiseksi. Toisaalta jo tuolloin vastausvaihtoehtoa ”työttömyysturvan saannin ehtojen tiukentaminen” piti hyvänä keinona vain reilu kolmasosa.
Moni suomalainen tuntuukin katsovan nyt, että tähän saakka tehdyt työttömyysturvan ehtojen kiristykset ovat jo riittäviä ja mieltää ansiosidonnaisen porrastamisen erilliseksi kysymykseksi. Tämän tulkinnan puolesta kielii se, että kaksi kolmesta suomalaisesta (67 %) pitää oikeana, että työttömän on osoitettava aktiivisuutta työnhaussa tai muuten hänen työttömyysturvaansa alennetaan (Kuvio 3). Viidesosa (21 %) ei edellyttäisi työttömältä aktiivisuutta työnhaussa.
Kuvio 3.
Aktiivisuuden vaatiminen työttömyysturvan tason säilymisen edellytyksenä on jopa kasvanut hieman neljässä vuodessa, mikä osoittaa, että keskustelu aktiivimallista ei ole ainakaan laajemmin saanut suomalaisia varpailleen vastustamaan työttömyysturvan ehtojen kiristyksiä. Poikkeuksen tekevät työttömät, joista vain 30 prosenttia pitää aktiivisuusvaatimusta oikeana ja enemmistö (52 %) on toisella kannalla (ks. Kuvioliite). Vielä jyrkemmin asiaan suhtautuvat vasemmistoliiton kannattajat, joista viidesosa (19 %) hyväksyy aktiivisuusvaatimuksen ja lähes kolme neljästä (73 %) torjuu sen. Muissa väestöryhmissä enemmistö on aktiivisuuden kannalla.
Suomalaisten työn velvollisuusetiikasta kielii myös se, että vain vajaa neljäsosa (23 %) pitää omaa alaa ja ammattia itselleen niin tärkeinä, että he olisivat mieluummin vaikka vailla töitä kuin hakeutuisivat jollekin toiselle alalle (Kuvio 4). Enemmistö (56 %) ilmoittaa ainakin periaatteellista valmiutta hakeutua mieluummin toiselle alalle kuin jäädä työttömäksi.
Kuvio 4.
Lue koko Konsensuksen loppu -EVA Analyysi tästä.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 045 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 15.–27.9.2023. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin ja tulosgrafiikan on tehnyt Pentti Kiljunen (Yhdyskuntatutkimus Oy). Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.