Suomalaiset tähyävät pohjoiseen yhteistyöhön Natossa
Suomalaiset valitsevat alkuvuodesta 2024 itselleen uuden presidentin ensi kertaa Suomen ollessa puolustusliitto Naton jäsen. Samaan aikaan Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on laittanut maailmanpolitiikan myllerrykseen. EVA selvitti osana kevään 2023 Arvo- ja asennetutkimusta, minkälaisia odotuksia suomalaiset asettavat maan harjoittamalle ulkopolitiikalle.
Suomalaisilta tiedusteltiin 25 ulkopolitiikan eri aiheen kohdalla, miten kunkin tulisi painottua Suomen ulkopolitiikassa. Koska vastaava kysely on tehty myös edeltävinä 2000-luvun vuosikymmeninä, pääsimme tarkastelemaan, miten epävakaammaksi muuttunut maailmanpoliittinen tilanne on vaikuttanut suomalaisten toiveisiin ulkopolitiikan painotuksista.
Enemmän painotusta ulkopolitiikassa toivottavien asioiden listan (Kuvio 1) kärjessä on viisi
tekijää, joita enemmistö toivoisi painotettavan nykyistä enemmän. Sijoitus listan kärjessä merkitsee, että niitä pidetään hyvin tärkeinä, mutta mahdollisesti myös turhan vähälle huomiolle jääneinä.
Kuvio 1.
Keskeisimmäksi niistä nousee ruokaturvan ja huoltovarmuuden vahvistaminen, jota kolme neljästä (73 %) painottaisi Suomen ulkopolitiikassa nykyistä enemmän. Sijoilla kaksi ja neljä tulevat yhteistyö Pohjoismaiden (64 %) ja Baltian maiden (53 %) kanssa ja niiden väliin sijoittuu Suomen omien kansallisten etujen turvaaminen (56 %). Viiden kärjen täydentää vielä Naton sisämereksi muuttuneen Itämeren ympäristöongelmien ratkaiseminen (53 %).
Pohjolan linnake Naton sisällä, jonka huoltovarmuus ja yhteistyövalmius olisi rakennettu kestämään myös nykyistä kovempia aikoja.
Samalla kun huomio ulkopolitiikassa keskittyi viime vuoden aikana onnistuneeseen Nato-jäsenyysprosessiin, transatlanttisiin suhteisiin sekä Ukrainan sotaan, suomalaisten odotukset kohdistuvat nyt lähialueelle. Niistä vaikuttaisi hahmottuvan eräänlainen toive Pohjolan linnakkeesta Naton sisällä, jonka huoltovarmuus ja yhteistyövalmius olisi rakennettu kestämään myös nykyistä kovempia aikoja.
Suomalaisten ulkopolitiikan painotuksia ei kuitenkaan voida pitää nurkkakuntaisina. Listan sijoilla 5–10 olevat asiat osoittavat suomalaisten hahmottavan maailmaa kansainvälisen yhteistyön kautta. Suomalaiset odottavat, että ulkopolitiikassa painotetaan nykyistä enemmän toimintaa osana laajempia demokraattisten maiden liittoumaa oli kyse sitten puolustuksesta, taloudesta tai uusien pandemioiden estämisestä.
Listan keskivaiheille sijoittuvat ihmisoikeus-, demokratia- ja ympäristökysymykset ovat suomalaisten mielestä edelleen olennainen osa maamme ulkopolitiikkaa, joskin painotustoiveissa ne ovat menettäneet jonkin verran asemiaan (ks. Analyysin s. 9). Lisäksi niiden kohdalla huomionarvoinen vähemmistö toivoisi vähäisempää painotusta.
Venäjä-suhteet ja kehitysyhteistyö ovat ainoat aiheet, joita suomalaisten mielestä painotetaan ulkopolitiikassa liikaa.
Tuloskokonaisuus kertoo varsin laajasta tyytyväisyydestä harjoitettuun ulkopolitiikkaan, sillä vastausjakaumien ”kuten nykyisin” -osuudet ovat suuria kautta linjan.
Rauhanturvaamisen tai kriisien sovittelun kaltaiset ulkopolitiikan perinteiset toimintamuodot eivät kuitenkaan herätä suurempia tunteita suuntaan tai toiseen. Tämä koskee myös kahdenvälisiä suhteita suurvaltoihin lukuun ottamatta Venäjää, jonka suuntaan tehtyä yhteistyötä haluttaisiin edelleen vähentää.
Venäjä-suhteet ja kehitysyhteistyö ovat asiallisesti ottaen ainoat aiheet, joita suomalaisten mielestä painotetaan ulkopolitiikassamme liikaa. Lisäksi enemmistö (52 %) ilmaisee torjuvansa puheet sotilaalliseen liittoutumattomuuteen palaamisesta, mikäli joku ulkopolitiikan toimija tällaista esittäisi.
Kivikova sitoutuminen Natoon
Ilmeinen tyytyväisyyden lähde on Suomen Nato-jäsenyys, jota maamme valtiojohto lähti edistämään Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Suomi ja Ruotsi hakivat Naton jäsenyyttä toukokuussa 2022. Naton täysjäsenyyttä jouduttiin kuitenkin odottelemaan Turkin ja Unkarin pidättäydyttyä ratifioimasta Suomen ja Ruotsin liittymispöytäkirjoja.
Vitkuttelu päättyi Suomen osalta lopulta maaliskuussa 2023, ja Suomen lippu nostettiin jäsenyyden merkiksi Naton päämajan lippusalkoon Brysselissä 4. huhtikuuta 2023. Ruotsin Nato-jäsenyys odottaa yhä Turkin ja Unkarin hyväksyntää.
Jäsenyyden odottelun vaikutukset suomalaisten Nato-suhteeseen jäivät hyvin vähäisiksi. Kevään 2023 Arvo- ja asennetutkimuksen kyselyajankohtana (31.1.–13.2.2023) 72 prosenttia suomalaisista suhtautui Nato-jäsenyyteen myönteisesti, 16 prosenttia neutraalisti ja 10 prosenttia kielteisesti (Kuvio 2).
Kuvio 2.
Syksyn 2022 tuloksiin verrattuna lukemissa nähdään hienoista siirtymistä myönteisestä neutraaliin suhtautumistapaan. Luvut eivät kuitenkaan anna aihetta olettaa, että mielet Nato-jäsenyyden suhteen olisivat muuttumassa, sillä kielteisesti Natoon suhtautuvien osuus jää käytännössä entiselleen ja varsin pieneksi. Pikemminkin luvut kielivät hyvin laajasta tyytyväisyydestä ja siitä, että Nato-jäsenyys ei ollut vain hetken mielijohde, vaan pitkäaikainen sitoumus.
Myös ulkopolitiikan painotuksia koskevan kysymyssarjan tulokset kertovat suomalaisten hyvin vahvasta sitoutumisesta Nato-jäsenyyteen. Vaikka Suomen ulkopolitiikassa työskenneltiin viime talvena hartiavoimin jäsenyyden maaliin saattamiseksi, huomattavan moni arvioi silti, että pitävien turvatakuiden hankkimista (45 %) ja Nato-jäsenyyden edistämistä (41 %) olisi pitänyt painottaa ulkopolitiikassamme vielä enemmän (Kuvio 3).
Kuvio 3.
Samalla vain kahdeksan prosenttia katsoi, että Nato-jäsenyyden edistämisen olisi pitänyt painottua Suomen ulkopolitiikassa vähemmän, ja yhtä moni (8 %) olisi panostanut enemmän paluuseen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen – eli käytännössä Nato-jäsenyyden perumiseen. Nämä osuudet vastaavat kooltaan Natoon kielteisesti suhtautuvien ryhmää, joka on hyvin hajanainen niin demografisesti, sosioekonomisesti, maantieteellisesti kuin puoluekannatuksenkin suhteen (ks. Kuvioliite).
Aiempina vuosikymmeninä saatuihin tuloksiin verrattuina vuoden 2023 tulokset kertovat tapahtuneesta täyskäännöksestä suhtautumisessa sotilaalliseen liittoutumiseen, sillä tuloksia tulkittaessa on huomioitava myös kulloisellakin mittauskerralla vallinnut ulkopolitiikan linja.
Yhteinen Nato-taival ei suomalaisten mielissä ole lähentänyt Suomea ja Ruotsia.
Vuosina 2007 ja 2016 Nato-jäsenyyden edistäminen tai turvatakuiden hankkiminen eivät kuuluneet Suomen ulkopoliittiseen linjaan, liittoutumattomuuden vaaliminen sen sijaan kuului. Noina mittauskertoina Nato-jäsenyyden edistäminen oli suomalaisten viidesosan ja turvatakuiden hankkiminen kolmasosan toiveissa. Sotilaallisen liittoutumattomuuden linjalla oli enemmistön vankka tuki.
Vuonna 2023 nämä asiat ovat toisinpäin.
Kahdenvälisyys laskussa, yhteistyö nousussa
Viimeiset puoli vuotta ovat olleet Suomelle hyvin läheisen Ruotsi-yhteistyön aikaa. Keväällä 2022
Suomi herätteli entisen emämaansa hakemaan kanssaan Nato-jäsenyyttä. Ruotsi on suomalaisille erityinen maa, mutta toisaalta yhteinen Nato-taival ei suomalaisten mielissä ole lähentänyt Suomea ja Ruotsia. Hieman yli puolet (52 %) katsoo, että kaikista kansoista ruotsalaiset ovat meille kaikkein läheisimpiä, ja viidesosa (20 %) on eri mieltä ruotsalaisten eritysasemasta suomalaisten mielissä (Kuvio 4). Vuosituhannen alkuvuosista aavistuksen laskeneet luvut kuitenkaan merkitse tämän aseman horjumista.
Kuvio 4.
Ainakaan toinen tärkeä lähinaapurimme ei uhkaa Ruotsin asemaa suomalaisille erityisen läheisenä maana. Neljäsosa (25 %) arvelee, että Viro koetaan Suomessa läheisemmäksi kuin Ruotsi, mutta paljon useampi (45 %) on asiasta eri mieltä (Kuvio 5). Myös Viron kohdalla lukemat jäävät edellistä, 18 vuotta sitten tehtyä mittausta alhaisemmiksi. Hieman aiempaa vaisummat arviot naapuriemme läheisyydestä vihjaavat, että suomalaisille perinteinen katsantokanta hyvien kahdenvälisten suhteiden ensisijaisesta merkityksestä maamme ulkosuhteiden hoidossa saattaa olla muuttumassa. Kahdenvälisyyden ohella suomalaiset vaikuttaisivat toivovan laajempia kuvioita myös muiden Pohjoismaiden kuin Ruotsin kesken.
Kuvio 5.
Liki kaksi kolmasosaa (64 %) katsoo, että Suomen ulkopolitiikassa pitäisi painottaa nykyistä enemmän yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa. Vaade tiiviimmästä yhteistyöstä on vahvistunut 2000-luvun edetessä (Kuvio 6).
Kuvio 6.
Kehitys on kiinnostava, sillä sen voi yhdistää ajatukseen siitä, että Pohjoismaat esiintyisivät ulkopolitiikassa nykyistä yhtenäisempänä rintamana. Perinteisesti Pohjoismaat ovat toimineet monilla politiikan osa-alueilla yhteistyössä keskenään mutta harvemmin yhtenäisenä blokkina ulospäin, koska maiden ulko- ja turvallisuuspoliittiset intressit ja ratkaisut eivät ole olleet linjassa. Norja, Tanska ja Islanti olivat Naton perustajajäseniä vuonna 1949, kun Ruotsi ja Suomi jäivät liittouman ulkopuolelle. Ruotsin liittyessä Natoon kaikki Pohjoismaat ovat yhteisen liittokunnan jäseniä ja samassa veneessä entistä myrskyisemmässä maailmanpolitiikassa.
Yhteistyötä suomalaiset hakisivat myös Suomenlahden eteläpuolen suunnalta. Baltian maiden kanssa tehtävälle yhteistyölle enemmistö (53 %) toivoo enemmän painoarvoa Suomen ulkopolitiikassa nykyiseen nähden. Baltia-yhteistyölle lisähuomiota toivovien osuus on kasvanut aiemmista mittauskerroista selvästi (14 %-yks.). Nato-liittolaisuuden ohella yhteistyötoiveiden kasvu liittynee kasvaneeseen arvostukseen Baltian maiden harjoittamaa ulkopolitiikkaa kohtaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti Baltian maiden arvioineen oikein Venäjää.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti Baltian maiden arvioineen oikein Putinin Venäjään liittyviä riskejä. Venäjän kanssa Suomella piti olla kahdenvälinen luottamuksellinen erityissuhde, mutta kevään 2022 Arvo- ja asennetutkimuksessa 70 prosenttia arvioi sen ”myytiksi, jolle ei nykyisin löydy todellisuuspohjaa”.
Samassa tutkimuksessa 84 prosenttia arvioi Venäjän merkittäväksi sotilaalliseksi uhaksi.
Nyt vain seitsemän prosenttia arvioi, että Venäjä-suhteiden pitäisi painottua ulkopolitiikassamme nykyistä enemmän. Neljä kymenestä (39 %) jatkaisi Venäjän kanssa nykyisellä linjalla – jota voidaan pitää hyvin viileänä – ja hieman useampi (43 %) panostaisi Venäjä-suhteisiin vielä nykyistä vähemmän.
Kiinan kohdalla kannat ovat samansuuntaiset, joskin vähemmän torjuvat. Ainoastaan kahdeksan prosenttia toivoo, että Suomi painottaisi ulkopolitiikassaan Kiina-suhteita nykyistä enemmän, hieman yli puolet (53 %) jatkaisi nykylinjalla ja kolme kymmenestä (29 %) vähentäisi Kiina-suhteille ulkopolitiikassamme annettua painoarvoa (ks. Kuvio 1).
Kiina-suhteiden toivottua kehityssuuntaa voi peilata siihen, että 44 prosenttia suomalaisista painottaisi ulkopolitiikassamme nykyistä enemmän taloudellisten siteiden vähentämistä ei-demokraattisiin maihin – jollainen Kiinakin on. Vastaavasti yhtä moni (44 %) painottaisi taloudellisten siteiden vahvistamista demokraattisiin maihin (ks. Kuvio 1).
Nämä tulokset tarjoavat näkymän siihen, miten talouden rooli geopolitiikassa on muuttunut. Kiina hyväksyttiin maailman kauppajärjestö WTO:n jäseneksi vuonna 2001 ja Venäjä vuonna 2011. Tuolloin tulkittiin, että näiden maiden syvempi integroituminen kansainvälisiin järjestelmiin vaikuttaisi ennen pitkää myönteisesti myös niiden demokratiakehitykseen.
Nykytulkinta on, että autoritaariset maat pyrkivät pikemminkin muuttamaan kansainvälisiä järjestelmiä mieleisikseen kuin sopeutumaan läntisiin liberaalin demokratian arvoihin. Venäjä pyrkii määrittämään globaaleja pelisääntöjä väkivalloin ja Kiina toistaiseksi käyttämällä valtavia taloudellisia lihaksiaan. EU ja Yhdysvallat liittolaisineen ovat asettaneet Venäjälle ankarat taloudelliset pakotteet seurauksena hyökkäyksestä Ukrainaan ja pyrkivät vähentämään talouksiensa riippuvuutta Kiinasta. Lopulta kyse voi olla vielä jostain paljon suuremmasta – demokratioiden ja autokratioiden välisestä kisasta uudesta maailmanjärjestyksestä.
Tällainen ajatusmaailma ei ole suomalaisille vieras. Suomalaisten periaatteellinen kanta asiointiin autoritaaristen maiden kanssa on varsin selkeä. Yli kaksi kolmasosaa (68 %) katsoo, että suomalaisyritysten ei pitäisi toimia maissa, joissa ei ole toimivaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia
rikotaan, ja vain 15 prosenttia on asiasta eri mieltä (Kuvio 7).
Kuvio 7.
Suomen talous kytkettiin hiljattain onnistuneesti irti Venäjästä – ja suomalaiset näyttävät ainakin mielissään varautuvan vastaavaan myös Kiinan kohdalla. Käytännössä kysymys on mutkikas, sillä esimerkiksi Kiina on maailman toiseksi suurin talous ja Euroopalle hyvin tärkeä kauppakumppani. Suomenkin ulkomaankaupassa Kiina on tällä hetkellä viidenneksi tärkein vientimaa ja kolmanneksi tärkein tuontimaa. Suomalaisten ratkaisu dilemmaan on toimia yhdessä liittolaisten kanssa. Enemmistö (55 %) arvioi, että suomalaisyritysten tulee pyrkiä markkinoille kaikissa niissä maissa, joissa muutkin länsimaiset yritykset toimivat. Viidesosa (22 %) vaatii kuitenkin suomalaisyrityksiä asettamaan tarvittaessa standardinsa muita länsimaisia yrityksiä korkeammalle (Kuvio 8).
Kuvio 8.
Kahdenvälisten suhteiden laskevaan suosioon on yksi poikkeus. Neljäsosa (25 %) painottaisi ulkopolitiikassamme suhteita Yhdysvaltoihin nykyistä enemmän (Kuvio 1). Selvä enemmistö (62 %)
kuitenkin arvioi niille ulkosuhteissa viime vuosina annetun painoarvon jo riittäväksi. Vain kahdeksan
prosenttia vähentäisi Yhdysvalloille annettua huomiota ulkopolitiikassamme. Tulos henkii tyytyväisyyttä nykyisiin syventyneisiin siteisiin Yhdysvaltojen kanssa, mutta myös tiettyä varautuneisuutta.
Suomalaisten käsitys Yhdysvalloista kumppanina muuttui pikavauhtia kaksijakoisesta hyvin myönteiseksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Nyt kaksi kolmesta (67 %) arvioi, että ongelmistaan huolimatta Yhdysvallat on länsimaisten arvojen keskeinen puolustaja maailmassa ja Suomellekin tärkeä kumppani. Vain 15 prosenttia torjuu ajatuksen Yhdysvaltojen tärkeydestä Suomelle (Kuvio 9).
Kuvio 9.
Varautuneisuus liittyy suomalaisille perinteiseen epäluuloisuuteen suurvaltapolitiikkaa kohtaan, ja myös epätietoisuuteen Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tarkoitusperistä. Kolmasosa (33 %) katsoo, että Yhdysvallat toimii maailmanpolitiikassa oikein ja ansaitsee myös suomalaisten tuen, mutta lähes yhtä moni (29 %) ei antaisi siunaustaan Yhdysvaltojen toimille. Suurin osuus (38 %) ei kuitenkaan osaa tai halua arvioida, toimiiko Yhdysvallat tällä hetkellä maailmalla oikein vai ei (Kuvio 10).
Kuvio 10.
Vastausjakauman torjuvaa suhtautumista altojen maailmanpolitiikkaa kohtaan edustavien osuus kertoo kuitenkin perustavaa laatua olevasta muutoksesta suomalaisten suhtautumi sessa Yhdysvaltojen toimintaan Nato-jäsenyyden ja liittoutumisen myötä. Menneinä vuosikymmeninä asennoituminen Yhdysvaltojen toimiin oli yksiselitteisen kriittistä riippumatta siitä, kuka Valkoisessa talossa piti valtaa.
Tätä taustaa vastaan ei ole yllättävää, että suomalaiset haluavat liittolaisuudesta huolimatta varata mahdollisuuden myös kriittisyyteen Yhdysvaltoja kohtaan. Neljäosa (25 %) arvioi, ettei Suomen pitäisi ottaa kantaa sellaisiin kansainvälisiin kysymyksiin, jotka asettaisivat hyvät suhteemme Yhdysvaltoihin vaakalaudalle, mutta hieman alle puolet (48 %) pitää tärkeänä, että mahdollisuus myös kriittiseen vuoropuheluun säilyy (Kuvio 11).
Kuvio 11.
Suomi on liukunut varsin sujuvasti syvemmälle läntisiin liittoumiin, ja suomalaiset ovat ilmeisen valmiita myös määrittelemään niiden sisällä omien intressiensä mukaista politiikkaa.
Vajaa neljäsosa (23 %) ajattelee, että suoran toiminnan toisten valtioiden kanssa järjestöjen ulkopuolellakin pitäisi painottua ulkopolitiikassamme nykyistä enemmän, ja 60 prosenttia jatkaisi nykyisellä käytännöllä (ks. Kuvio 1). Vain neljä prosenttia toivoisi tällaisen suoran toiminnan painottuvan jatkossa nykyistä vähemmän.
Lue koko EVA Analyysi Pohjolan linnake
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 043 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 31.1.–13.2.2023. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin ja tulosgrafiikan on tehnyt Pentti Kiljunen (Yhdyskuntatutkimus Oy). Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.