Venäjän hiipuva talous

Ladattavat tiedostot

Uusi Länsi -EVA Raportti

Uusi Länsi -raportissa kirjoittavat Edward Lucas, Risto E.J. Penttilä, Kristi Raik, Aki Kangasharju, Tuomas Forsberg, Sanna Kurronen, Mikael Mattlin, Veli-Pekka Tynkkynen, Tomas Ries, Heli Simola, Sinikukka Saari sekä François Heisbourg

Lataa

Suomen taloussuhteet Venäjän kanssa ovat olleet laskusuunnassa jo vuosia. Venäjän aloittama raakalaismainen sota Ukrainassa on hyydyttänyt taloussuhteiden tulevaisuudennäkymät. Suomen osallistuminen Euroopan unionin ja muiden länsimaiden tiiviiseen pakoterintamaan on saanut Venäjän luokittelemaan myös Suomen ”epäystävällisiksi” katsomiensa maiden joukkoon. Tätä taustaa vasten mahdolliset negatiiviset vaikutukset, joita Suomen Nato-jäsenyydestä voisi Suomen ja Venäjän taloussuhteisiin aiheutua, olisivat korkeintaan rajallisia Suomen koko talouden kannalta.

Venäjän merkitys Suomen talouskumppanina on pienentynyt selvästi viimeisen 15 vuoden aikana. Venäjän osuus Suomen ulkomaankaupasta on supistunut ja suomalaisyritysten kiinnostus Venäjän markkinoihin on vähentynyt. Keskeisiä syitä kehityksen taustalla ovat olleet Venäjän vaatimaton talouskehitys, Venäjän talouspolitiikan painopisteen siirtyminen kohti omavaraisuutta ja protektionismia sekä geopoliittisten riskien lisääntyminen Venäjän liitettyä Krimin niemimaan laittomasti itseensä vuonna 2014.

Venäjän-kauppa on hiipunut jo pitkään

Suomen Venäjän-viennin (tavarat ja palvelut) arvo oli vuoden 2008 huipussaan 9,4 miljardia euroa ja Venäjän osuus Suomen koko viennistä 11 prosenttia. Sen jälkeen viennissä on ollut laskeva trendi. Vuonna 2021 viennin arvo oli enää 4,4 miljardia euroa ja Venäjän osuus Suomen koko viennistä viisi prosenttia. Keskeinen tekijä viennin alavireisen kehityksen taustalla on ollut kysynnän vaimea kasvu. Kun Venäjän bkt kasvoi vuosina 2000–2008 keskimäärin seitsemän prosenttia vuodessa, oli kasvua enää kaksi prosenttia vuosina 2010–2019.

Suomalaisyritysten kiinnostus Venäjään on vähentynyt.

Ruplan kurssin voimakas heikentyminen on myös leikannut Suomen vientiä Venäjälle. Vuoden 2014 öljyn hinnan romahduksen, Krimin valtauksen ja länsimaiden pakotteiden jälkeen ruplan reaalikurssi on ollut noin 20 prosenttia taantumaa edeltävää tasoaan heikompi. Venäjän vastapakotteet eli länsimaihin kohdistamat tuontikiellot tyrehdyttivät suuren osan Suomen elintarvikeviennistä Venäjälle vuoden 2014 jälkeen. Myös suomalaisten yritysten kiinnostus Venäjän markkinoihin on ollut hiipumassa: vuoden 2009 huipussa suomalaisyrityksillä oli lähes 470 tytäryhtiötä Venäjällä, mutta vuonna 2019 niitä oli enää 295.

Suomen tuonti Venäjältä on perinteisesti koostunut raakaöljystä ja muista raaka-aineista. Tuonnin arvo oli huipussaan 11 miljardia euroa vuosina 2011–2013, kun öljyn maailmanmarkkinahinta oli korkeimmillaan. Venäjän osuus Suomen koko tuonnista oli 14 prosenttia. Viime vuonna tuonnin arvo oli kahdeksan miljardia euroa ja Venäjän osuus Suomen koko tuonnista oli yhdeksän prosenttia. Venäjä on vielä viime vuosinakin ollut tärkeä energian ja eräiden muiden raaka-aineiden tuontimarkkina Suomelle.

Venäjän-tuonnin merkitys koko talouden kannalta on kuitenkin vähentynyt, kun fossiilisten polttoaineiden osuus Suomen energiankulutuksessa on supistunut. Suomessa on pyritty vähitellen myös monipuolistamaan energiantuonnin lähteitä esimerkiksi Suomen ja Viron välille rakennetun maakaasuputken sekä nesteytetyn maakaasun tuontikapasiteetin kehittämisen avulla. Lisäksi Olkiluoto 3 -ydinvoimalan käyttöönotto mahdollistaa sähkön tuonnin supistamisen. Venäjän merkitys myös muiden raaka-aineiden lähteenä on vähentynyt: esimerkiksi Venäjältä tuodun raakapuun käyttö Suomen metsäteollisuudessa väheni huomattavasti Venäjän vuonna 2007 asettamien vientitullien jälkeen.

Venäjän talous supistuu sodan seurauksena jyrkästi

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja siitä seuranneet länsimaiden mittavat talouspakotteet vetivät Venäjän markkinat välittömästi jyrkkään laskuun. Venäjän osakemarkkinoilla nähtiin historiallisen syvä pudotus, ja ruplan kurssi romahti kaikkien aikojen pohjalukemiinsa. Sota lisää merkittävästi epävarmuutta ja epäluottamusta Venäjän talouteen. Länsimaiden pakotteet rajoittavat huomattavasti Venäjän valuuttavarannon käyttöä, ulkomaisen rahoituksen saatavuutta ja kansainvälistä maksuliikennettä, estävät monien teknologiatuotteiden viennin Venäjälle sekä rajoittavat länsimaiden tuontia Venäjältä. Pakotteiden lisäksi sadat ulkomaiset yritykset ovat ilmoittaneet oma-aloitteisesti luopuvansa liiketoimista Venäjän kanssa.

Venäjällä odotetaan talouden suurinta pudotusta sitten Neuvostoliiton hajoamisen.

Venäjä on joutunut turvautumaan tiukkoihin rajoitustoimiin markkinoidensa vakauttamiseksi. Kuluttajahinnat nousivat nopeasti venäläisten hamstratessa tavaraa tuotantokatkosten pelossa ja tuontitavaroiden kallistuttua ruplan heikkenemisen vuoksi. Inflaation odotetaan kiihtyvän tänä vuonna 20 prosentin tuntumaan. Vaikutukset alkavat jo näkyä myös Venäjän tuotannossa. Venäjä on etenkin koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden tuotannossa riippuvainen tuonnista niin lopputuotteissa kuin komponenteissakin. Tuonnin tyrehtyminen länsimaiden vientikieltojen ja rahoituspakotteiden, ulkomaisten yritysten omien päätösten sekä ruplan heikkenemisen seurauksena supistaa Venäjän tuotantoa ja leikkaa työllisyyttä.

Heikkenevä työmarkkinakehitys sekä nopeana laukkaava inflaatio syövät venäläisten ostovoimaa ja vähentävät kulutusta. Valtava epävarmuus, pakotteiden rajoittama rahoituksen saatavuus ja ulkomaisten yritysten poistuminen Venäjän markkinoilta leikkaavat investointeja jyrkästi. Vientiä rajoittavat pakotteet ja yritysten omat päätökset luopua venäläisistä tavaroista. Venäjän bkt:n odotetaan supistuvan tänä vuonna noin kymmenen prosenttia, mikä on talouden suurin pudotus sitten Neuvostoliiton hajoamisen. Myös Venäjän tuonnin määrän ennakoidaan syöksyvän alas historiallisen jyrkästi tänä vuonna.

Suomen Venäjän-kauppa supistuu myös voimakkaasti tänä vuonna. Suomi vie Venäjälle pääosin investointitavaroita, joiden kysyntä vähenee tuntuvasti. Pakotteet estävät joidenkin tavaroiden viennin sekä vaikeuttavat vientiin liittyvää maksuliikennettä. Myös tuonti vähenee. EU:n pakotteet estävät tiettyjen raaka-aineiden tuonnin, ja Venäjä on asettanut omia vientirajoituksiaan. Lisäksi monet keskeiset suomalaisyritykset ovat itse kertoneet luopuvansa Venäjän-kaupasta.

Venäjän talouden pitkän aikavälin näkymät heikot

Tässä vaiheessa on vaikea arvioida sodan pidemmän aikavälin seurauksia Venäjälle, koska tilanteeseen liittyy vielä valtavasti epävarmuutta. Mutta jo nyt on selvää, että sodalla on kauaskantoisia vaikutuksia myös Venäjän talouteen. Venäjän talous ei luhistu, mutta sen kasvu- ja kehitysmahdollisuudet kaventuvat merkittävästi ja venäläisten elintaso heikkenee tuntuvasti.

Venäjän pidemmän aikavälin kasvunäkymät olivat vaatimattomat jo ennen sotaa. Viime vuoden lopulla Venäjän bkt:n potentiaaliseksi kasvuvauhdiksi arvioitiin noin 1,5 prosenttia vuodessa. Kasvua rajoittavat vähenevä työvoima, liiketoimintaympäristön ongelmista johtuva investointien puute ja tuottavuutta heikentävät talouden pitkäaikaiset rakenteelliset ongelmat.

Sodan seurauksena kaikki nämä ongelmat kärjistyvät entisestään. Monia etenkin koulutettuja venäläisiä on jo muuttanut pois maasta. Investointeja rajoittavat entistä voimakkaammin Venäjän talouteen liittyvä epävarmuus ja epäluottamus, joiden hälveneminen vaatii pitkän aikaa. Rahoitussektoriin kohdistuvat pakotteet kaventavat investointien rahoitusmahdollisuuksia. EU ja Yhdysvallat ovat asettaneet myös suoria kieltoja uusien investointien toteuttamiselle Venäjällä. Länsimaiden moniin investointitavaroihin kohdistuvat vientikiellot estävät Venäjää saamasta käyttöönsä globaalisti saatavilla olevaa tehokkainta teknologiaa. Se heikentää talouden tuottavuutta entisestään.

Venäjän talouden vaatimattomat kasvuodotukset ja markkinoiden lisääntyneet riskit varjostivat myös Suomen ja Venäjän välisten taloussuhteiden kehitysnäkymiä jo ennen sotaa. Suomen kiristyvät päästötavoitteet olisivat vähentäneet tuontia Venäjältä joka tapauksessa, sillä Venäjän vienti koostuu pääosin öljystä ja maakaasusta. Sodan seurauksena Suomen ja Venäjän taloussuhteiden näkymät ovat synkentyneet huomattavasti myös pidemmällä aikavälillä. Vientiä rajoittavat monet tekijät, ja Suomessakin pyritään aktiivisesti eroon kaikista Venäjä-riippuvuuksista. Eivät taloussuhteet kokonaan katkea, mutta Venäjän merkitys Suomen talouskumppanina hiipuu vääjäämättä entisestään.

Nato-jäsenyyden vaikutukset taloussuhteisiin ovat rajalliset

Venäjän vastareaktiot Suomen Nato-jäsenyyteen voisivat heijastua myös maiden välisiin taloussuhteisiin. Tähän mennessä Nato-jäsenyys ei näytä olleen keskeinen määrittelevä tekijä Venäjän taloussuhteissa eri maiden kanssa. Esimerkiksi Viron, Latvian ja Liettuan – jotka kaikki ovat Nato-maita – osuus Venäjän ulkomaankaupasta on ollut jopa hieman korkeampi kuin taloudeltaan huomattavasti suuremman ja liittoutumattoman Ruotsin. Samoin Natomaiden Tšekin ja Slovakian osuus Venäjän ulkomaankaupasta on ollut suurempi kuin sotilasliiton ulkopuolisen naapurimaa Itävallan.

Nato-jäsenyys ei näytä myöskään vaikuttaneen Venäjän länsimaihin kohdistamiin vastatoimiin sodan alettua. Venäjä lukee Suomen ”epäystävälliseksi” valtioksi, koska Suomi on mukana länsimaiden pakoterintamassa – Natojäsenyydestä riippumatta. Useimmat Venäjän vastatoimet, kuten ulkomaalaisille sijoittajille asetetut pääomaliikkeiden rajoitukset, kohdistuvat yhtä lailla kaikkiin niiden kohteena oleviin maihin. Yksittäisistä toimista kuitenkin esimerkiksi ilmatilan sulkeminen ja raakapuun vientirajoitukset vaikuttavat enemmän Suomeen kuin moniin Nato-maihin.

Suomen liittyminen Natoon voisi kuitenkin aiheuttaa myös maiden välisiin taloussuhteisiin vaikuttavia vastareaktioita Venäjällä. Näillä reaktioilla voisi olla negatiivisia vaikutuksia, sillä osalla suomalaisyrityksistä on yhä merkittäviä investointeja ja kauppaa Venäjän kanssa. Koko Suomen talouden kannalta nämä negatiiviset vaikutukset olisivat kuitenkin rajallisia. Vienti Venäjälle vastasi enää 1,2 prosenttia Suomen tuottamasta arvonlisästä vuonna 2021. Tuontiriippuvuutta Venäjästä pyritään ripeästi vähentämään. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on yli päänsä iskenyt myös Suomen ja Venäjän taloussuhteisiin jo niin voimakkaasti, että mahdolliset lisävaikutukset Nato-jäsenyydestä jäisivät joka tapauksessa sodan varjoon.

Heli Simolan kirjoitus on julkaistu EVA Raportissa Uusi Länsi. Koko raportin pääsee lukemaan tästä.