Naton uusi voimavara

Tomas Ries
Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydestä on hyötyä koko Euroopan puolustuksen kannalta, kirjoittaa Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Tomas Ries.

Ladattavat tiedostot

Download: Uusi Länsi -EVA Raportti
Uusi Länsi -EVA Raportti

Uusi Länsi -raportissa kirjoittavat Edward Lucas, Risto E.J. Penttilä, Kristi Raik, Aki Kangasharju, Tuomas Forsberg, Sanna Kurronen, Mikael Mattlin, Veli-Pekka Tynkkynen, Tomas Ries, Heli Simola, Sinikukka Saari sekä François Heisbourg

Lataa

Kun tarkastellaan Suomen Nato-jäsenyyden vaikutuksia pohjoismaiseen turvallisuuteen, on syytä pitää mielessä kaksi perustotuutta. Ensinnäkin kauneus on katsojan silmässä. Siksi tutkin asiaa kolmesta näkökulmasta: Suomen, Naton ja Venäjän. Toiseksi, täydellisiä valintoja ei ole. Kaikilla päätöksillä kaikilla elämänalueilla on sekä hyviä että huonoja puolia. Siksi otan molemmat huomioon. Kolmanneksi, käsittelen jokaista tapausta suurstrategian ja sotilaallisen puolustuksen näkökulmasta.

Suomi: Putinin hallinto muuttui liian vaaralliseksi

Suomi on toisen maailmansodan päättymisen jälkeen noudattanut suurstrategiaa, joka perustuu Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän rauhoittelun ja pelotteen tasapainoon. Strategia tukeutuu kahteen pilariin. Toinen pilareista perustuu sen tunnustamiselle, että Venäjällä on riittävästi sotilaallista voimaa aiheuttaa merkittävää vahinkoa Suomelle ja että maantiede tekee Suomesta erittäin haavoittuvan tälle voimalle. Näin ollen on mahdollisuuksien mukaan vältettävä sotaa naapurin kanssa ja vakuutettava Venäjä siitä, ettei sen keskeisiä turvallisuusetuja uhata Suomen taholta tai kautta.

Toiseksi on samanaikaisesti tunnustettava, että Neuvostoliiton ja sittemmin Venäjän autoritäärisyys on syvässä ristiriidassa Suomen arvojen kanssa ja että maalla on vaarallisia laajentumishalun taipumuksia. Siksi on huolehdittava siitä, että Suomi on mahdollisimman vähän altis Venäjän painostukselle, mikä puolestaan edellyttää mahdollisimman voimakasta vastinetta Venäjän sotilaalliselle painostukselle. Kylmässä sodassa tasapainopolitiikka oli välttämätöntä.

Kylmän sodan aikana tasapainopolitiikka oli välttämätöntä, koska Suomi oli sekä poliittisesti että sotilaallisesti eristyksissä lännestä ja siksi suuressa vaarassa. Kylmän sodan päätyttyä Suomi siirtyi nopeasti kohti laajempaa poliittista ja sotilaallista yhdentymistä länteen. Poliittisesti Suomi liittyi EU:hun tammikuussa 1995 ja luopui virallisesti puolueettomuuspolitiikastaan saman vuoden kesäkuussa. Sotilaallinen Suomi siirtyi kohti täyttä yhteensopivuutta Naton kanssa, minkä jälkeen Suomi on osallistunut kasvavassa määriin sotilaallisiin operaatioihin Naton kanssa. Maa suhtautui Venäjään kuitenkin edelleen varovaisesti, vaikkei yhtä varovaisesti kuin ennen. Tähän sisältyi tiivis ja ainutlaatuinen vuoropuhelu Venäjän ylimmän johdon kanssa sekä ”sotilaallinen liittoutumattomuus”, jolla vältettiin Nato-jäsenyys.

Presidentti Putinin hyökkäys Ukrainaan 24. helmikuuta 2022 teki tästä politiikasta lopun. Suomi liikkui nopeasti, aktivoi selvästi pitkään valmiina olleen varautumissuunnitelman ja jätti jäsenyyshakemuksensa Natolle 18. toukokuuta. Tästä on Suomelle sekä haittaa että hyötyä. Suomen suurstrategian tasolla Putin on jo vuosia vakavasti varoittanut Suomea liittymästä Natoon, joten Suomen jäsenhakemus näyttäisi olevan kova isku maan rauhoittelupolitiikalle. Iskua saattaa kuitenkin pehmentää kolme tekijää.

Suomi on saatettu tulkita Naton salaiseksi liittolaiseksi.

Ensinnäkin Suomen päätös on vastaus sille, että Putin rikkoi radikaalisti eurooppalaista turvallisuusjärjestystä.
Hyökkäys Ukrainaan lisää merkittävästi Venäjän sotilaallista uhkaa kaikkia sen eurooppalaisia naapureita kohtaan. Tähän uhkaan sisältyy hyökkäys itsessään, sen laajuus ja rikollinen raakuus, sekä Putinin motivaatio, jossa yhdistyvät vainoharhainen maailmankatsomus, voimakas ideologinen vihamielisyys, historian vääristely ja törkeät valheet. Putinin hallinto on muuttunut niin vaaralliseksi, ettei Suomella ole muuta mahdollisuutta kuin kääntyä Naton puoleen.

Toiseksi Kreml ja erityisesti Venäjän puolustusvoimien esikunta ovat todennäköisesti päätelleet, että Suomi (ja Ruotsi) ovat jo olleet Naton salaisia liittolaisia, kun otetaan huomioon niiden tiiviit poliittiset siteet länteen ja vuodesta 1992 lähtien rakennettu erittäin syvä sotilaallinen integraatio Naton kanssa. Näin ollen Venäjän armeija on mitä todennäköisimmin jo pitänyt Suomea mahdollisena sodanaikaisena vihollisena ja laatinut suunnitelmansa sen mukaisesti. Tästä näkökulmasta Venäjän sotilaallinen uhka Suomea kohtaan oli olemassa jo kauan ennen hakupäätöstä.

Kolmanneksi Kremlin on joka tapauksessa kyettävä elämään Suomen päätöksen kanssa. Venäjä maksaisi kaikilla aloilla korkean hinnan, mikäli se yrittäisi muuttaa Suomen asemaa sotilaallisesti, ja se ylittäisi selvästi kaikki hyödyt. Tilanne olisi toki toinen, jos Suomen Nato- ja transatlanttinen yhteys olisivat hyvin heikkoja ja alisteisia Venäjän sotilaalliselle voimalle. Siinä tapauksessa Suomi olisi kuitenkin joka tapauksessa hengenvaarassa Putinin uuden politiikan seurauksena.

Suomi voisi vielä lieventää Venäjän reaktiota noudattamalla samanlaista ”Base and Ban” -politiikkaa kuin Naton jäsenet Norja ja Tanska ovat noudattaneet siitä lähtien, kun ne liittyivät Natoon vuonna 1949, eli kieltää ydinaseiden ja pysyvien ulkomaisten sotilastukikohtien sijoittamisen Suomen maaperälle rauhan aikana.

Pelotevaikutuksen osalta päätökselle hakea Naton jäsenyyttä on oikeastaan vain myönteisiä seurauksia. Toisin kuin valtaosa Euroopan maista, Suomi ei kylmän sodan päätyttyä koskaan unohtanut Venäjän mahdollista sotilaallista uhkaa, ja viimeksi kuluneiden kolmen vuosikymmenen aikana se on pitänyt yllä ja vahvistanut puolustuskykyään, joka on koko Euroopan vahvimpia. Kuten edellä todettiin, tämä kyvykkyys on täysin Nato-yhteensopiva. Suomi on siis joka tapauksessa valmistautunut hyvin. Nato-jäsenyydestä on kuitenkin hyötyä kolmen eri asian kannalta.

Ensinnäkin on riski, joka liittyy Yhdysvaltojen liittolaista vastaan hyökkäämiseen. Tämä pelote on tietenkin Naton ensisijainen tehtävä, sillä se edistää rauhaa hillitsemällä hyökkäyshaluja. Kuten Ukrainan tapauksessa voidaan nähdä, pelotevaikutus edellyttää muodollista liittoa Yhdysvaltojen kanssa.

Toiseksi mahdollisuus vaikuttaa Naton poliittiseen ja sotilaalliseen suunnitteluun tarjoaa Suomelle mahdollisuuden suojella ja edistää kansallisia etujaan maailman suurimmassa sotilaallisessa liitossa ja Yhdysvaltojen kanssa.

Kolmanneksi Naton jäsenyydellä on suorat puolustukselliset edut. Ne perustuvat kunkin jäsenvaltion ja liittouman väliseen yhteiseen sotilaalliseen suunnitteluun, joka tarjoaa mahdollisuuden yhteiseen tiedusteluun, kattavaan taistelutukeen (maa-, meri-, ilma-, avaruus- ja kyberpuolustus), logistiseen tukeen, mukaan lukien suuret ammus- ja muut varastot, jotka ovat tarpeen täysimittaisen sodan käymiseen, sekä liittolaisten antamaan sotilaalliseen apuun. Se tarjoaa myös mahdollisia erityisetuja, kuten entistä paremmat ilmatorjuntavalmiudet, joilla voidaan tehokkaammin torjua venäläisiä tahallisia ohjus- ja pommitushyökkäyksiä siviilejä ja siviili-infrastruktuuria vastaan, sekä monipuolista tiedustelutukea.

Mahdollinen sotilaallinen haitta on, että Naton jäsenyys heikentää vakavasti Suomen kansallisen maanpuolustuksen korkeaa tasoa. Suomen sotilaallinen historia, pitkä kokemus ja Venäjä-osaaminen sekä jatkuva ja vahva sitoutuminen maanpuolustukseen ovat johtaneet siihen, että sodankäynnin kolme keskeistä tekijää – tahto, taito ja välineet – on pidetty Suomessa erittäin korkealla tasolla aina korkeimmasta poliittisesta johdosta, sotilasjohdosta ja itse sotilaista kansalaisyhteiskuntaan asti.

Huolena on, että Suomen kansallinen puolustuskyky voisi heikentyä, jos se asetettaisiin osittain tai kokonaan muiden valtioiden alaisuuteen. Suomelle on haaste varmistaa, ettei Naton uusi pohjoismainen puolustusrakenne vaaranna Suomen kansallista puolustuskykyä.

Nato: Suomi ei tule kerjäläisenä

Nato hyötyisi merkittävästi Suomen jäsenyydestä. Suomi tarjoaa ainutlaatuista Venäjän ja sen puolustusvoimien tuntemusta sekä vahvat reaalipoliittiset ja sotilaalliset perinteet, jotka perustuvat viime vuosisadalla käytyyn neljään sotaan ja äärimmäisen vaikeisiin kokemuksiin maan puolustaessa itsenäisyyttään Neuvostoliiton poliittisen ja myös ajoittaisten sotilaallisten paineiden alla kylmän sodan aikana.

Pragmaattisena ja lojaalina kumppanina Suomi olisi enemminkin voimavara kuin rasite Naton suunnittelun ja päätöksenteon kannalta.

Sotilaallisesti Suomen jäsenyys hyödyttää Natoa kahdella tavalla. Maantieteellisesti jäsenyys syventää Naton puolustusta merkittävästi Pohjois-Norjassa suojaamalla Norjaa Finnmarkista etelään ja etelässä Viron pohjoislaidalla Suomenlahden rannikolla. Tämä laajentaa maaalueiden puolustuksen syvyyttä, mutta tarjoaa myös saumattomasti integroidun ilmapuolustuksen Finnmarkista etelään Suomen ilmatilaan ja aina Viroon asti. Se tarjoaa myös kyvyn sulkea Suomenlahti, jos se on tarpeen.

Suomi tarjoaa Natolle taisteluvoimaa.

Toinen hyöty on Suomen Natolle tarjoaman sotilaallisen johtajuuden ja taisteluvoiman korkea laatu, joka tukee merkittävästi Naton sotilaallista suorituskykyä Pohjois-Euroopassa. Suomi ei tule Natoon kerjäläisenä vaan antaa huomattavan panoksen.

Lopuksi on huomioitava Ruotsin tärkeä rooli Naton pohjoismaisessa puolustuksessa. Vaikka Ruotsi on vielä rakentamassa kansallista puolustusvalmiuttaan ja sen maavoimien koko on edelleen rajallinen, sillä on erinomainen puolustusteollisuus, vahvat ilmavoimat ja yksi maailman johtavista matalan meren sukellusvenelaivastoista.

Lisäksi Ruotsi on erittäin tärkeä puhtaasti maantieteellisesti. Sen ilmatila ja maa-alue ovat välttämättömiä Baltian maiden puolustamiselle. Logistisesti Ruotsin suuri maailmanluokan satama Göteborgissa maan länsirannikolla, lukuisat satamat Itämerellä ja rannikoiden meriväylät tarjoavat merkittäviä logistisia hyötyjä Itämeren toiminnan tukemiselle ja varustamiselle.

Venäjä: Putinin ja Euroopan yhteentörmäys on sivilisaatioiden taistelu

Ensi näkemältä Venäjä näyttää olevan Suomen Nato-hakemuksen suuri häviäjä. Kuten edellä todettiin, jäsenyyden myötä Nato saisi merkittäviä sotilaallisia etuja Pohjoismaissa ja Baltiassa ja Venäjän poliittinen ja sotilaallinen vaikutusvalta vähenisi huomattavasti.

Tämä riippuu kuitenkin siitä, minkälaisesta Venäjästä puhumme. Putinin Venäjälle Suomen (ja Ruotsin) Natojäsenyys olisi tietenkin voimakas isku. Sen kanssa olemme nyt tekemisissä, ja se on voimakkaan vihamielinen ja ylenkatseellinen Eurooppaa kohtaan ja näkee kansainväliset suhteet suurelta osin raa’an sotilaallisen voiman näkökulmasta.

Jos Kremlissä olisi vallassa toisenlainen hallinto, joka ei ole yhtä halukas käymään sotaa länsimaiden kanssa ja joka on taipuvaisempi reaalipoliittisiin neuvotteluihin, tilanne voisi olla vähemmän haitallinen kaikille osapuolille. Hallinto, joka ei jakaisi presidentti Putinin uskoa, että Yhdysvallat, Nato ja EU ovat aikeissa tuhota Venäjän, voisi sitoutua käytännönläheisempään ja rauhanomaiseen kanssakäymiseen Euroopan kanssa. Se olisi kaikkien eduksi.

Tämä ei kuitenkaan liene missään määrin realistista. Se edellyttäisi Venäjän hallintokulttuurin perusteellista muutosta. Koska Venäjä on diktatuuri, joka on riippuvainen Venäjän kansan sortamisesta, liberaalin Euroopan läsnäolo sen rajoilla on jatkuva luontainen uhka. Yksinkertaisesti siksi, että kaikki se, mihin me uskomme ja miten me toimimme – ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaat ja oikeudenmukaiset demokraattiset vaalit, vallan kolmijako, oikeusvaltion kunnioittaminen, vapaat tiedotusvälineet ja niin edelleen – on uhka diktaattoreille kaikkialla. Uhkaa voimistaa liberaalien yhteiskuntien sosiaalinen ja taloudellinen menestys ja kehitys diktatuurin lamaantuessa ja hiipuessa.

Tästä näkökulmasta Putinin ja Euroopan välinen konflikti on paljolti sivilisaatioiden välinen konflikti, vaikkakin vain poliittisesti tai hallinnollisesti. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.

Johtopäätös

Suomen Nato-jäsenyyden nettovaikutus on kaikissa oloissa riippuvainen Venäjästä. Jos Venäjä siirtyy kohti liberaalimpaa tulevaisuutta, sen Nato-suhteesta johtuvat jännitteet hälventyvät, eikä tästä synny ongelmaa.

Jos Venäjä toisaalta pysyy Putinin aggressiivisella ja autoritaarisella linjalla ja käy sotaa naapureitaan vastaan, Suomi (ja Ruotsi) olisivat aivan liian suuressa vaarassa ilman Nato-jäsenyyden pelote- ja puolustushyötyjä. Sotilaallisesti liittoutumattomana harmaana Venäjän ja Naton välisenä alueena Suomi olisi aivan liian suuressa väkivaltaisen hyökkäyksen vaarassa.

Lisäksi hyökkäyksen seuraukset ulottuisivat paljon Suomen kansallisia huolenaiheita laajemmalle, sillä hyökkäys kohdistuisi myös EU:hun ja siten muodollisesti suureen osaan Eurooppaa. Koska suurin osa EU:sta on myös Naton jäseniä, se voisi johtaa merkittävään vastakkainasetteluun Venäjän ja Atlantin yhteisön välillä. Nato-jäsenyyden pelotevaikutuksen laajentaminen Suomeen on siten Suomen lisäksi hyödyllistä koko Pohjolalle, Euroopalle ja Atlantin yhteisölle.

Tomas Riesin kirjoitus on julkaistu EVA Raportissa Uusi Länsi. Koko raportin pääsee lukemaan tästä.