Naisjohtajien osuus Suomessa kasvoi – toimitusjohtajaksi yltää vain harva

Suomi on saavuttanut tasa-arvon alarajana pidetyn 40 prosentin rajan naisjohtajien osuudessa. Vuonna 2022 vastaava luku oli 36,0 prosenttia. Yhä useampi nainen on siis noussut johtotehtäviin.

Naisjohtajien osuuden kasvun taustalla on muun muassa naisten kohentunut työllisyystilanne, joka jatkui vielä vuonna 2023. On syytä huomata, että tämän jälkeen työllisyystilanne on heikentynyt Suomessa.

Suomi on nyt Lasikattomittarin vertailumaiden seitsemäs. Tasa-arvomittarin kärjessä on Ruotsi, jossa naisjohtajia oli viime vuonna lähes 44 prosenttia.

Tasa-arvon alarajana voi pitää 40 prosenttia. Tämä on esimerkiksi tasa-arvolain asettama minimiosuus eri sukupuolten välillä julkisissa toimielimissä. Jos sukupuolten edustus työtehtävissä on 40–60 prosentin välissä, tasa-arvon voi katsoa toteutuvan myös johtotehtäviin etenemisessä.

Ruotsi on ollut elinkeinoelämän tasa-arvossa jatkuvasti tiukka kirittäjä Suomelle.

Ruotsi on ollut elinkeinoelämän tasa-arvossa jatkuvasti tiukka kirittäjä Suomelle. Suomi tulee tasaisesti Ruotsia jäljessä vuodesta 2010 mitattuna. Naisten osuus johtavissa tehtävissä on tiukasti kytköksissä yleiseen työllisyystilanteen. Mitä virkeämpi taloustilanne, sitä parempi työllisyys ja sen myötä myös naisille paremmat mahdollisuudet edetä johtotehtäviin.

Koronavuosina naisten työllisyysaste aleni hieman sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta sen jälkeen naisten työllisyysaste kääntyi Ruotsia ripeämmin kasvavalle uralle. Molemmissa maissa naisten työllisyysaste on verraten korkea.

Hyvästä kehityksestä huolimatta etenkin pörssiyritysten johdossa on lähes aina mies. Naisten mahdollisuudet nousta toimitusjohtajiksi pörssiyhtiöissä näyttävät vuodesta toiseen yhtä vaikeilta.

EIGE määrittelee suurimmiksi pörssiyhtiöiksi korkeintaan 50 pörssinoteerattua yritystä, jotka kuuluvat pörssin blue-chip-indeksiin. (Helsingin indeksissä 25 yritystä, Tukholmassa 30.)

Ruotsissa on suurimpien pörssiyhtiöiden toimitusjohtajana yksi nainen, Sinch-teknoyhtiön Laurinda Pang. Suomessa suurimpien pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista on yksi nainen, Orion-lääkeyhtiötä johtava Liisa Hurme. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista löytyy kaksi muuta naista, Fiskarsin Nathalie Ahlström ja Marimekon Tiina Alahuhta-Kasko.

Muissa Pohjoismaissa luvut ovat myös pieniä. Näin siitä huolimatta, että Pohjoismaissa naisten osallistuminen työmarkkinoille, koulutus ja työssä eteneminen ovat maailman mittakaavassa huippuluokkaa.

Pörssiyhtiöiden hallitusjäsenten valinta on yksi tapa mitata tasa-arvoa elinkeinoelämässä. EU-maissa astuu voimaan direktiivi, jonka mukaan suurimmissa pörssiyhtiöissä pitäisi olla vuoden 2026 kesään mennessä 40 prosenttia aliedustetulla sukupuolella eli naisilla. Suomi on lähes tämän mittarin alarajassa kiinni, kun tarkastellaan suurimpia pörssiyhtiöitä. Hiukan yllättäen myös Ruotsi on 40 prosentin alarajan alla.

Keskuskauppakamarin Naisjohtajakatsauksessa todetaan, että naisten edustus pörssiyhtiöiden hallituksissa on kasvanut vuodesta 2011 lähtien tasaisesti, noin 1-2 prosenttiyksikköä vuodessa. [1]

Suomi toteuttaa EU:n kiintiödirektiiviä niin, että lakisääteinen kiintiötavoite koskee vain direktiivissä määriteltyjä suurimpia yhtiöitä. Muihin pörssiyhtiöihin tasa-arvoa on tarkoitus viedä eteenpäin suosituksella. Pörssiyhtiöiden hallitusten nimitysvaliokunnilla tulee kiire täyttää sekä direktiivin että suosituksen vaatimukset aikatauluun mennessä. Nykyisellä naisten osuuden kasvuvauhdilla EU:n edellyttämä tavoite ei täyty.

Jos pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista ani harva on nainen, sama koskee pörssiyhtiöiden hallituksen puheenjohtajuutta. Etenkään ison pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi pätevöitymiseen katsotaan yleisesti, että henkilöllä pitäisi olla kokemusta toimitusjohtajana toimimisesta. Kun naisjohtajista vain harva nousee toimitusjohtajaksi, tämä tarkoittaa lähes automaattisesti sitä, että hallituksen puheenjohtajuus osuu myös hyvin harvojen kohdalle.

Keskuskauppakamarin katsauksen mukaan vuonna 2023 nainen oli suurissa pörssiyhtiöiden hallituksissa puheenjohtajana kahdessa ja markkina-arvoltaan suurimmissa yhtiöissä vain yhdessä (Nokian hallituksen puheenjohtajana toimii Sari Baldauf, Finnairin hallituksen puheenjohtajana Sanna Suvanto-Harsaae).

Keskuskauppakamari on selvittänyt lisäksi myös naisten osuutta pörssiyhtiöiden johtoryhmissä. Viime vuonna naisten osuus johtoryhmäpaikoista nousi uuteen ennätykseen, 28 prosenttiin. Vajaassa 15 vuodessa naisten osuus on kasvanut selvästi, mutta välillä osuus on myös pienentynyt.

Useimmiten naiset johtoryhmissä toimivat tukitoiminnoissa: henkilöhallinnon, lakiasioiden, viestinnän ja markkinoinnin tehtävissä. Nämä toiminnot ovat yrityksille tuikitärkeitä, mutta näiden alojen johtajien paikoista harvemmin noustaan vastuuseen koko yhtiöstä.

Miehillä pysyy ylin valta

Miksi Suomessa naisjohtajien osuus toisaalta kasvaa, mutta ylimmät elinkeinoelämän paikat ovat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen miesten hallussa?

Yksi selittävä tekijä suomalaisten naisten hitaalle etenemiselle kohti toimitusjohtajuutta on Suomen erittäin voimakkaasti sukupuolittuneet koulutusrakenteet. Vaikka naiset ovat yliedustettuina korkeakoulutettujen joukossa, Suomessa insinööri on tyypillisesti mies ja sairaanhoitaja nainen. [2]

Suomen yritysrakenne on teollisuuden dominoimaa, jolloin johtotehtäviin päätyy tyypillisesti insinööri- tai ekonomikoulutuksen hankkinut henkilö. Kun sosiaali- ja terveystoimi on vahvasti naisten hallussa ja julkisen sektorin dominoima, naisten mahdollisuudet päätyä ”oman alansa” yrittäjiksi, toimitusjohtajiksi ja omistajiksi on kohtuullisen kapea. Tämä osaltaan selittää myös miksi naisia on niin vähän yrityskaupalla rikastuneiden joukossa.

Lasikattomittarin kuvioita

Baltian maissa ja Pohjoismaissa naisten osuus korkeakoulutetuista on selvästi suurempi kuin miesten.

Suomessa ja Virossa ei käytännössä ole enää sukupuolieroa työvoimaan osallistumisasteessa.

Tässä tilastossa on esitetty viikkoina, kuinka pitkään äiti voi maksimissaan olla tuetulla vapaalla riippumatta tuen suuruudesta.

Suomessa pisimmillään 161 viikon vapaan mahdollisuus selittyy sillä, että mukaan lasketaan myös kotihoidontuki. Vastaavia järjestelmiä on myös muualla. Äitien pitkillä vapailla on merkitystä sen kannalta, minkälaiset kannusteet äideillä on palata lasten kanssa kotona vietetyn ajan jälkeen takaisin töihin. Erityisesti pitkät kotihoidontuella vietetyt jaksot lyhentävät naisten työuria.

Lastenhoitokulut muodostavat noin kolmasosan työntekijän keskipalkasta Yhdysvalloissa. Suomessa lastenhoitokulut ovat OECD-keskiarvoa suuremmat.

Useimmissa Euroopan maissa lastenhoitoa subventoidaan, jolloin kustannusten osuus keskipalkasta on monessa maassa pienentynyt yli ajan. Tilastossa on kuvattu sellaisten perheiden lastenhoitokuluja, joiden lapset ovat täysipäiväisessä päivähoidossa. Perheiden maksamista kuluista on vähennetty kaikki julkiset lastenhoidon tuet, subventiot ja mahdolliset verovähennykset. Perheissä toisen vanhemman on oletettu ansaitsevan keskipalkan ja toinen vanhemman tulot oletetaan 67 prosentiksi keskipalkasta. Oletusperheeseen kuuluu kaksi lasta, joista toinen on kahden ja toinen kolmen vuoden ikäinen.

Lähteet ja viitteet

[1] Keskuskauppakamari (2024). Naiset pörssiyhtiöiden johdossa – kansainvälinen vertailu, https://kauppakamari.fi/julkaisu/naisjohtajakatsaus-1-2024/

[2] Kullas, E. (2023). EU:n kiintiövaatimus asettaa suomalaisyritykset peilin eteen, https://www.eva.fi/blog/2023/09/20/eun-kiintiovaatimus-asettaa-suomalaisyritykset-peilin-eteen/

[3] Kullas, E. ja Metelinen, S. (2023). Naisjohtajien määrä junnaa paikallaan, naisten työllisyys huipputasolla, https://www.eva.fi/blog/2023/09/20/naisjohtajien-maara-junnaa-paikallaan-naisten-tyollisyys-huipputasolla/