EU:n kiintiövaatimus asettaa suomalaisyritykset peilin eteen
Tasa-arvon alarajana voi pitää 40 prosenttia. Jos eri sukupuolten edustus johtotehtävissä on 40 ja 60 prosentin välillä, tasa-arvon sukupuolten välillä voi katsoa toteutuvan.
Parhaiten tasa-arvo toteutuu yritysten, järjestöjen ja hallinnon johtopaikoilla Latviassa, Puolassa ja Ruotsissa. Suomen sijoitus OECD-maiden listallaon heikentynyt aiempiin vuosiin verrattuna. Latviassa johtaja on lähes yhtä usein nainen kuin mies, Puola kiilasi Ruotsin ohi ja Virossa naisjohtajien osuus on kasvanut parin viime vuoden aikana Suomen tasolta reiluun 40 prosenttiin.
Kuvio 1.
Suomella on siis tasa-arvossa Euroopassa hyviä kirittäjiä. Euroopan unioni pakottaa suomalaiset yritysmaailman päättäjät myös katsomaan peiliin.
Direktiivi ohjaa tasa-arvoon pörssiyhtiöissä
Uuden direktiivin mukaan vuoden 2026 kesään mennessä suurimpien pörssiyritysten hallituspaikoista 40 prosenttia pitäisi olla aliedustetulla sukupuolella, eli naisilla. Suomella on tässä tekemistä. Suurten pörssiyhtiöiden hallituksissa naisten osuus on Suomessa likimain sama kuin naisjohtajissa ylipäänsä, 36,1 prosenttia. Direktiivin vaatimusten täyttäminen edellyttää pörssiyhtiöiden nimityksistä päättäviltä hallitusten puheenjohtajilta ja nimitysvaliokunnilta aikamoista työtä, jotta naisten osuus nousee vaaditulle 40 prosentin tasolle vajaassa kolmessa vuodessa.
Kuvio 2.
Norjassa ja Islannissa on ollut pörssiyhtiöiden hallituspaikoissa kiintiöt käytössä jo pitkään. Myös Tanska täyttävää jo EU-direktiivin vaatiman tason.
Hieman yllättäen tasa-arvon globaalina mallimaana pidetyssä Ruotsissa naisten osuus on tällä mittauskaudella hieman pienentynyt pörssiyhtiöiden hallituksissa. Naisten osuus väheni 35,2 prosenttiin eli alle Suomen tason.
Sama notkahdus naisten osuudessa Ruotsissa havaitaan, kun tarkastellaan naisjohtajien osuutta kaikista johtajista.
Kuvio 3.
Naisten työllisyyskehitys Suomessa luo toivoa
Selitys Ruotsissa tapahtuneelle notkahdukselle saattaa piillä siinä, että Suomen ja Ruotsin kehitys työmarkkinoilla on erkaantunut koronapandemian jälkeen. Ruotsissa naisten työllisyysasteen kehitys pysähtyi pandemiaan ja on jäänyt hieman aiempaa alemmalle tasolle.
Kuvio 4.
Suomessa naisten työllisyysaste on sen sijaan kasvanut kohisten. Viime vuonna naisten työllisyysaste oli lähes 74 prosenttia, eli 12 vuodessa osuus on kasvanut kahdeksan prosenttiyksikköä.
Tämä saattaa tulevaisuudessa heijastua myös naisjohtajien osuuden positiiviseen kehitykseen, mikäli työmarkkinoiden imu pysyy ja naiset pääsevät etenemään työurillaan.
Koronapandemiaa seurasi nopea noususuhdanne, jolloin töitä löysivät myös ne ryhmät, jotka olivat aiemmin työmarkkinoilla aliedustettuja. Positiivinen asia on, että erityisesti maahanmuuttajataustaisten naisten työllisyys on kasvanut.[1]
Kysyntää työmarkkinoilla on ollut erityisesti naisvaltaisilla aloilla eli sosiaali- ja terveydenhuollossa, mikä näkyy naisten työllisyysasteen kasvussa. Toisaalta syntyvyys on pienentynyt ja perhevapaiden käyttö vähentynyt.[2] Kumpikaan ei itsessään ole erityisen hyvä uutinen.
Koulutus on sukupuolittunut
Jos naiset käyvät töissä lähes yhtä usein kuin miehet, miksi tasa-arvo johtajuudessa muuttuu Suomessa niin hitaasti?
Yksi syy löytyy koulutuksesta. Suomessa koulutusmarkkinat ovat poikkeuksellisen sukupuolittuneet. Suurin ero on luonnontieteiden, teknisten tieteiden ja insinöörikoulutuksessa, joissa 40 prosenttiyksikköä suurempi osuus miehistä kuin naisista on saanut kyseisen alan koulutuksen. Yhtä räikeä ero koulutusvalinnoissa on OECD-maista vain Itävallassa.
Kuvio 5.
Suomessa insinööri on useimmiten mies ja sairaanhoitaja nainen. Suomessa valtaosa suurimmista pörssiyhtiöistä on perinteikkäitä teollisuusyrityksiä. Markkina-arvoltaan 15 suurimman pörssiyhtiön hallituksissa puheenjohtajan valtaa käyttää vain yksi nainen, Nokian Sari Baldauf.
Tie pörssiyhtiön hallitukseen ja etenkin puheenjohtajaksi vie toimitusjohtajuuden kautta. Siksi EU:n kiintiödirektiivi saattaa aiheuttaa hallituspaikkojen keskittymistä samoille henkilöille. Kiintiöiden ongelma on se, että vaikka numeraalinen tavoite todennäköisesti pian täyttyy, Suomen tasa-arvon rakenteellisiin ongelmiin se ei auta.
Toinen tapa katsoa elinkeinoelämän tasa-arvoa on katsoa, ketkä Suomessa ottavat yrittämisen riskiä ja menestyvät sillä. Talouselämä-lehti listaa vuosittain yrityskaupoilla rikastuneet yrittäjät.
Viime marraskuussa lehti löysi ennätysmäärän yrityskauppamiljonäärejä, 246 henkilöä. Näistä 21 oli naisia.
Luku on surkean pieni. Se olisi vielä pienempi, jos sosiaali- ja terveysala olisi täysin julkisten toimijoiden varassa. Vaikka Suomessa on kansainvälisesti vertaillen erinomaiset vanhempien tuet, valtaosan niistä käyttävät naiset.
Myös työn ankara verotus hankaloittaa nuorten naisten yrittäjiksi ryhtymistä. Yrittäjyyden riskiä on taloudellisesti vaikea ottaa, jos samaan aikaan pitää kasvattaa sekä firmaa että lapsia.
Naisten eteneminen yhteiskunnan johtopaikoille on edennyt roimasti viime vuosina. Paras tapa tukea tasa-arvoa olisi tukea markkinataloutta ja yrittäjyyttä etenkin naisvaltaisilla sosiaali- ja terveysaloilla. Vielä tärkeämpää olisi tukea lasten ja nuorten koulutusvalintoja – ja saada tytöt innostumaan matematiikasta ja tekniikasta. Pitäisikö Suomessa kiintiöt asettaa pörssiyhtiöiden hallitusten sijaan matematiikkaluokille?
Viitteet ja lähteet
[1] Baumgartner, T. ja Raijas, M. (2023). Maahanmuuttajanaisten työllisyys parani, Tieto & trendit, https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2023/maahanmuuttajanaisten-tyollisyys-parani/ (haettu 19.9.2023).
[2] Yle (2023). Naiset työllistyvät nyt paremmin kuin miehet, ja työelämä suosii naisia jatkossakin, https://yle.fi/a/74-20038795 (haettu 19.9.2023).