Suomalaiset haluavat hyvinvointivaltion, mutta kustannukset voisi mieluusti maksaa joku muu

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite

Lataa

• Lähes kolme neljästä suomalaisesta (72 %) pitää suomalaista hyvinvointivaltiota aina hintansa arvoisena, vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon.
• Kuuden vuoden takaisista huippulukemista suomalaisten ehdoton tuki hyvinvointivaltiolle on vähentynyt peräti 13 prosenttiyksikköä.
• Perussuomalaisten äänestäjistä alle puolet (47 %) hyväksyy hyvinvointivaltion ylläpitämisen kustannukset ehdoitta. Kokoomuksen äänestäjistä hyvinvointivaltion hintalapun hyväksyy puolet (51 %) ja muissa puolueissa enemmistö.
• Lähes puolet (47 %) katsoo, että verotus on Suomessa kohtuuttoman kireää verrattuna sillä saatavaan sosiaaliturvaan ja yhteiskunnan palveluihin. Eri mieltä on 40 prosenttia.

Suomalaisten halukkuus hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen on ollut laajaa vuodesta toiseen. Moni ei kuitenkaan koe saavansa verorahoilleen riittävästi vastinetta.

Suomalaisten suuri enemmistö (72 %) pitää suomalaista hyvinvointivaltiota aina hintansa arvoisena, vaikka hyvän sosiaaliturvan ja muiden julkisten palvelujen ylläpitäminen maksaa paljon (Kuvio 1). Viidennes (18 %) on eri mieltä hyvinvointivaltion hintalapun hyväksyttävyydestä. Suomalaisten suhtautuminen hyvinvointivaltion aiheuttamiin kustannuksiin on perinteisesti ollut hyvin ymmärtäväistä, mutta asenteet ovat jossain määrin vaihdelleet julkisen talouden tilanteen mukaan.

Kuvio 1.

Viimeisten kuuden vuoden ajan kritiikki hyvinvointivaltion hintalappua kohtaan on asteittain kasvanut julkisen talouden velkaantumisen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten kasvun myötä. Samalla poliittiset jakolinjat ovat syvenneet.

Kevään 2024 Arvo- ja asennemittauksen mukaan perussuomalaisten äänestäjistä enää alle puolet (47 %) hyväksyy hyvinvointivaltion ylläpitämisen kustannukset ehdoitta, ja lähes yhtä moni (44 %) on jo asiasta eri mieltä. Kokoomuksen äänestäjistä hyvinvointivaltion hintalapun hyväksyy puolet (51 %), kun taas käytännössä kaikki vasemmistoliiton (97 %), SDP:n (95 %) ja vihreiden (91 %) äänestäjät tukevat hyvinvointivaltiota kustannuksiin katsomatta. Halukkuus hyvinvointivaltion kustantamiseen on korkealla tasolla myös RKP:n (82 %), keskustan (74 %), kristillisdemokraattien (69 %) ja Liike Nytin (64 %) äänestäjien keskuudessa (ks. Kuvioliite).

Hintalappu hirvittää

Kysymys mutkistuu, kun sosiaaliturva ja yhteiskunnan palvelut tuodaan konkreettiselle tasolle ja kytketään veronmaksuun.

Reilu puolet suomalaisista (52 %) pitää verotusta maassamme kohtuullisena sillä saatavaan sosiaaliturvaan ja yhteiskunnan palveluihin nähden (Kuvio 2 = v57 aikasarja). Joka kolmas (35%) katsoo, ettei verotus ole sillä saataviin tulonsiirtoihin ja palveluihin nähden kohtuullisella tasolla.’

Kuvio 2.

Odotetusti merkittävin edunsaajien ryhmä eli eläkeläiset (63 %) katsoo sosiaaliturvan ja palveluiden olevan sopusuhdassa verotuksen tason kanssa. Lisäksi matalasti koulutetuista keskimääräistä suurempi osa pitää verotuksen tasoa kohtuullisena sillä saataviin etuihin nähden. [1]

Merkittävät poikkeamat havaitaan jälleen äänestäjäryhmien välillä. Selvät enemmistöt vasemmistoliiton (87 %), vihreiden (76 %) ja SDP:n (70 %) äänestäjistä pitää verotusta kohtuullisena etuisuuksiin nähden. Myös keskustan (58 %) ja RKP:n (55 %) kannattajien enemmistöt pitävät verotusta kohtuullisena, mutta oikeistohallituksen pääpuolueiden kannattajien enemmistöt ovat toisella kannalla: perussuomalaisten äänestäjistä 59 prosenttia ei pidä verotusta kohtuullisena sillä saataviin etuisuuksiin nähden ja kokoomuksen äänestäjistä näin ajattelee 54 prosenttia. Tämä näkemysten poliittinen jakautuminen todennäköisesti selittää sitä, miksi hyvinvointivaltion puolustamisen ehdottomuus on alkanut rapautua Suomessa (ks. Kuvio 1).

Vaikka suomalaiset periaatteessa tukevat hyvinvointivaltion ylläpitämistä kustannuksista riippumatta, aiemmin raportoitujen Arvo- ja asennetutkimuksen tulosten valossa vain reilu neljännes suomalaisista maksaisi mielellään nykyistä enemmän veroja. [2] Kansalaisten mielestä julkisen talouden toimintaa pitäisi tehostaa verotuksen kiristämisen sijaan. [3] Sosiaali- ja terveyspalveluiden tehostamispyrkimykset eivät kuitenkaan ole toistaiseksi kyenneet hillitsemään kustannusten kasvua.

Myöskään velkaantumisen jatkuminen ei suomalaisille maistu. Jo syksyn 2022 Arvo- ja asennetutkimuksessa suomalaisten enemmistö katsoi, että Suomi elää nykyisin liikaa velaksi ja joutuu sen seurauksena vielä suurten ongelmien eteen. [4]

Tässä tilanteessa yhä useampi suomalainen todennäköisesti pohtii, miten julkiset palvelut pystytään tulevaisuudessa rahoittamaan – ja ovatko keskeiset palvelut enää kustannettavissa perinteisen hyvinvointimallin turvin.

Suomalaisten luottamuksen rapautumista hyvinvointivaltioon saattaa osaltaan selittää myös se, että suomalaisten enemmistö pitää sosiaali- ja terveydenhuollon kantokyvyn romahtamista uhkana. [5]

Osin ristiriitaiset toiveet veronkiristyksiltä välttymisen ja hyvinvointivaltion periaatteellisen tukemisen välillä paljastuvat siinä, että suomalaisten näkemykset verotuksen ja julkisten palveluiden tason hyväksyttävyydestä vaihtelevat kysymyksenasettelun mukaan. Kun väittämä käännetään toisinpäin ja kysytään, onko verotus Suomessa kohtuuttoman kireää verrattuna sillä saatavaan sosiaaliturvaan ja yhteiskunnan palveluihin, vajaa puolet (47 %) katsoo verotuksen turhan kireäksi (Kuvio 3). 40 prosenttia ei pidä verotusta turhan kireänä sillä saataviin etuihin nähden.

Kuvio 3.

Vastausjakaumia tulkittaessa on syytä kiinnittää huomio siihen, mikä väittämän ensisijainen sisältö on. Kuvion 3 vastausjakauma heijastelee suomalaisten yleistä tuntoa siitä, että verotus on turhan kireää, ja Kuvion 2 vastausjakauma heijastaa taas perinteistä tulkintaa, jonka mukaan hyvinvointivaltio on aina hintansa väärti (vrt. Kuvio 1). Painotuserot vastausjakaumissa kielivät todennäköisesti myös asenteista, jotka ovat keskellä muutosta erilaisten ristipaineiden keskellä.

Oikeistoäänestäjät valmiita karsimaan palveluista

Julkisten menojen paisuessa moni kyseenalaistaa sen, onko kaikkien palveluiden tuottamista tarpeen rahoittaa julkisista varoista. Suomalaisista 38 prosenttia olisi valmis luopumaan joistakin valtiolta, hyvinvointialueilta ja kunnilta saamistaan palveluista, jos veroja alennettaisiin (Kuvio 4). Hieman suurempi osa (43 %) ei olisi valmis luopumaan mistään saamistaan palveluista, vaikka veroja alennettaisiin.

Kuvio 4.

Näkemykset jakautuvat jyrkästi puoluekannan mukaan. Kokoomuksen (68 %), Liike Nytin (66 %) ja perussuomalaisten (65 %) äänestäjistä kaksi kolmesta olisi valmis luopumaan joistakin palveluista, jos verotusta alennettaisiin. Tätä mieltä on vihreiden (20 %) ja SDP:n (17 %) äänestäjistä vain viidennes, ja vasemmistoliiton äänestäjistä hyvin harva (6 %). Keskustan (44 %), kristillisdemokraattien 40 %) ja RKP:n (38 %) äänestäjistä niin ikään vähemmistöt olisivat valmiita luopumaan palveluista verotuksen alentamiseksi.

Se, painotetaanko veronalennuksia vai julkisten palveluiden säilyttämistä, riippuu osin vastaajan sosioekonomisesta asemasta. Yli puolet ylemmistä toimihenkilöistä (58 %), johtavassa asemassa olevista (57 %) ja yrittäjistä (52 %) olisi valmiita luopumaan joistakin saamistaan palveluista veronkevennystä vastaan. Nämä ryhmät maksavat Suomessa korkeimpia ansiotuloveroja ja ovat samalla työterveyspalveluiden piirissä. Sen sijaan eläkeläisistä samoin ajattelee vain 22 prosenttia ja työttömistä 14 prosenttia. Näistä väestöryhmistä kaksi kolmasosaa ei olisi valmiita vaihtamaan saamiaan palveluita veronalennuksiin.

Toisaalta myös halukkuus rahoittaa julkisia palveluita maksamalla lisää veroja on eläkeläisten ja työttömien keskuudessa hieman keskivertoa alhaisempaa. [6] Kysymys voi osittain olla niukasti toimeentulevista, julkisten palveluiden varassa olevista kansalaisista. Eläkeläisten toimeentulo on kuitenkin vuosikymmenien aikana parantunut, ja vuonna 2020 lähes joka viides eläkeläinen sijoittui tulotasoltaan kolmeen ylimpään tulokymmenykseen. [7] Osittain kysymys saattaakin olla siitä, että julkisten palveluiden taso nähdään saavutettuna etuna, josta ei ole varaa tinkiä.

Lähteet ja viitteet

[1] Tätä selittää todennäköisesti verotuksen progressio, sillä koulutus on vahvasti yhteydessä tulotasoon ja pienituloisten verotus on Suomessa maltillista kansainvälisestikin verrattuna.
[2] Kujanpää, E. (2024). Suomalaiset eivät lämpene veronkiristyksille, mutta pakkoraossa valitsevat mieluummin kulutusverot kuin palkkaverot, https://www.eva.fi/blog/2024/04/16/suomalaiset-eivat-lampene-veronkiristyksille-mutta-pakkoraossa-valitsevat-mieluummin-kulutusverot-kuin-palkkaverot/
[3] Ks. julkisen talouden tehostamista koskevista näkemyksistä Haavisto, I. (2023). Rautaisannos realismia, EVA Analyysi No 120, https://www.eva.fi/blog/2023/03/22/suomalaisten-hallitusohjelmatoiveita-leimaa-talousrealismi/
[4] Metelinen, S. (2022). Vyötä kireämmälle, EVA Analyysi No 115. https://www.eva.fi/blog/2022/11/15/suomalaiset-haluavat-julkisen-velkaantumisen-kuriin-leikkaamalla-menoja/
[5] Metelinen, S. (2023). Talouskriisin ohella suomalaisia huolettavat yhä enemmän väkivallanteot ja levottomuudet, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2023/12/20/talouskriisin-ohella-suomalaisia-huolettavat-yha-enemman-vakivallanteot-ja-levottomuudet/
[6] Kujanpää (2024).
[7] Kuivalainen, S., Rantala, J., Ahonen, K., Kuitto, K., Palomäki, L., ja Liukko, J. (2022). Eläkkeet ja eläkeläisten toimeentulo, Kehitys vuosina 1995–2020, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 06/2022.