Irti fossiileista

Ladattavat tiedostot

Uusi Länsi -EVA Raportti

Uusi Länsi -raportissa kirjoittavat Edward Lucas, Risto E.J. Penttilä, Kristi Raik, Aki Kangasharju, Tuomas Forsberg, Sanna Kurronen, Mikael Mattlin, Veli-Pekka Tynkkynen, Tomas Ries, Heli Simola, Sinikukka Saari sekä François Heisbourg

Lataa

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa voi tarjota riittävän sysäyksen nopeuttaa Euroopan energiasiirtymää pois fossiilitaloudesta kohti päästöttömämpää energiantuotantoa. Omavaraisuuden kasvattaminen sekä irtautuminen taloussuhteista autoritääristen valtioiden kanssa puoltavat nopeaa siirtymää. Tarvittava teknologia siirtymään on pitkälti olemassa, mutta päättäjien tehtäväksi jää helpottaa sen hyödyntämistä hidastavia pullonkauloja. Lisäksi tarvitaan rohkeutta sanoa suoraan, että fossiilinen vaihtoehto ei enää koskaan voi olla edullisin.

EU:n tuonnista 10–15 prosenttia on energiatuotteita. Vuosittainen vaihtelu liittyy pääosin energian, etenkin öljyn, hintaan. Vuonna 2020 EU:n kokonaisenergian kulutuksesta 58 prosenttia tuotiin EU:n ulkopuolelta. Tuontienergiasta irtautuminen vahvistaisi siis selvästi EU:n omavaraisuutta. Tuontienergia on valtaosin fossiilista energiaa. Käyttämästään öljystä EU tuo lähes kaiken ja maakaasustakin yli 80 prosenttia.

Siirtymä heikentää autoritaaristen maiden asemaa.

Energian tärkein tuontimaa on Venäjä, ja sen lisäksi tärkeimpien joukosta löytyvät muun muassa Kazakstan, Saudi-Arabia, Nigeria, Algeria ja Qatar. Siten energiaomavaraisuuden kasvu myös heikentää autoritaaristen maiden asemaa, kun kysyntä niiden vientituotteille vähenee. Demokraattisten maiden joukosta energiaa tuodaan merkittävästi EU:n alueelle Norjasta, Yhdysvalloista ja Australiasta.

Siirtymä nostaa energian hintaa ainakin jonkin aikaa. Tämä voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia kilpailuasetelmiin. Mikäli esimerkiksi Yhdysvalloissa energian hinta pysyy alhaisempana, voi tavaroiden tuonti Atlantin yli lisääntyä. EU:ssa suunnitellut hiilitullit voisivat joiltain osin helpottaa hintakilpailukyvyn menetyksiä. Toisaalta Euroopan sisällä samasta kustannusten noususta kärsivät yleensä myös kilpailijat, joten energian hintojen nousu vaikuttaa lähinnä kallistuvan lopputuotteen kysyntään laskevasti.

Korkea hinta ohjaa oikeaan

Korkeat hinnat ovat tärkeä osa ohjausta. Koska kukaan päättäjä ei voi tietää, mihin niukentuvat hiilivedyt on tehokkainta suunnata, hinnan täytyy antaa kohdistaa niiden käyttö oikein. Hiilen, öljyn ja maakaasun käyttöä vähennetään eniten siellä, missä sen vähentäminen on helpointa, kun hinta on korkea. Samalla investoinneista uusiutuviin energianlähteisiin tulee kannattavampia, kun fossiilisten polttoaineiden käyttö kallistuu.

Julkisen vallan olisi tärkeää viestiä, että fossiilisten polttoaineiden hinta pysyy myös tulevaisuudessa korkeana. Tämä helpottaisi investointipäätöksiä siirryttäessä vaihtoehtoisiin energialähteisiin, kun investointien takaisinmaksuaika olisi paremmin tiedossa. Selkeintä tämä olisi tehdä päästökauppaa kiristämällä esimerkiksi vähentämällä päästöoikeuksien ilmaisjakelua, vähentämällä oikeuksien kokonaismäärää nykyisessä päästökauppajärjestelmässä sekä laajentamalla päästökauppaa esimerkiksi liikenteeseen.

Vaikka fossiilisten polttoaineiden hinta laskisi ja kysyntä kasvaisi, se johtaisi päästöoikeuksien hinnan nousuun ja siten pitäisi fossiilisten polttoaineiden käyttämisen edelleen kalliina.

Sähköistyminen on avainasemassa

Uusiutuvat energianlähteet ovat kasvattaneet osuuttaan EU:n primäärienergian tuotannosta 2010-luvulla ja kattavat tuotannosta jo yli 40 prosenttia. Toiseksi suurin lähde on ydinvoima, joka kattaa tuotannosta lähes kolmanneksen.

Ajatushautomo Bruegelin laatimien skenaarioiden perusteella järkevin siirtymä vihreään energiaan olisi kaiken mahdollisen sähköistäminen ja siirtyminen päästöttömään sähköntuotantoon, sillä laaja vedyn tai synteettisen metaanin käyttö vaatisi sitäkin enemmän investointeja. Sähköistymisen tukemiseksi julkisen vallan on varmistettava, että päästöjen hinta on riittävän korkea sekä tuettava päästöttömän energiantuotantokapasiteetin nopeaa ylösajoa.

Tuontienergiasta irtautuminen vaatii siis mittavia investointeja, jossa pääosassa ovat yksityiset toimijat. Tuuli- ja aurinkovoiman lisäämisen lisäksi tarvitaan merkittäviä investointeja sähkön siirtoinfrastruktuuriin ja varastointiin, jotta kulutus ja tuotanto voidaan tasata myös tuuliolojen vaihdellessa voimakkaasti. Lämpöpumput ja sähköautot ovat kotitalouksien näkökulmasta tärkeitä investointitarpeita. Lisäksi erityisesti rakennusten energiatehokkuuden parantaminen vaatii korjausinvestointeja.

Investointien pääosassa ovat yksityiset toimijat.

Vuosittainen investointien määrä puhtaaseen energiaan on globaalisti IEA:n arvion mukaan noin nelinkertaistettava vuoteen 2030 mennessä 2010-luvun lopun noin 1 000 miljardista, kun pyritään nettopäästöjen nollaamiseen vuoteen 2050 mennessä. Vaikka suurimmat kasvutarpeet investoinneissa ovat kehittyvissä talouksissa, myös EU:ssa investointien lisäämisen tarve on suuri. Kaikki ei ole kuitenkaan uutta investointitarvetta, vaan osa investoinneista siirtyy hiilivetyinvestoinneista puhtaisiin vaihtoehtoihin.

Nopea irtautuminen fossiilisesta energiasta aiheuttaa pullonkauloja, joita on nyt järjestelmällisesti helpotettava politiikkatoimin etenkin kansallisessa päätöksenteossa. Raaka-aineiden saatavuus voi hidastaa muun muassa tuuli- ja aurinkovoimalaitosten rakentamista sekä akkujen valmistusta. Raaka-aineiden hinnannousu vauhdittaa kaivosinvestointeja, mutta luvituksen täytyy toimia sujuvasti. Samoin rakennusluvat vihreän energian tuotannolle ja sähkön siirtoverkon täydennyksille sekä latausverkostoon on saatava etenemään nopeasti ja rahoituksen saatavuus varmistettava.

Osaajapula on suurta.

Lisäksi osaajapula on suurta, ja vuoteen 2025 mennessä EU:n tavoitteena on esimerkiksi kouluttaa 800 000 uutta akkuteknologian osaajaa vastaamaan kasvaviin tarpeisiin. Myös IMF on arvioinut koulutuksen olevan merkittävimpiä tarvittavia toimia fossiilittomampaan talouteen siirtymisessä.

Teknologia Venäjän energiasta irtautumiseen on pitkälti olemassa, ja sen hyödyntäminen on muuttunut nopeasti edullisemmaksi. Menneellä vuosikymmenellä aurinkoenergian tuotantokustannus laski yli 80 prosenttia ja tuulivoiman noin 60 prosenttia, ja valtaosa ihmisistä asuu maissa, joissa uusituvat vaihtoehdot ovat kaikkein edullisin tapa tuottaa sähköä. Jo vuonna 2021 IEA arvioi uusiutuvan sähkön tuotantoinvestointien kasvun kiihtyvän maailmalla seuraavan viiden vuoden aikana 60 prosenttia verrattuna edelliseen viiden vuoden jaksoon. Nopeampaan vauhtiin päästään, mikäli hallitukset tarttuvat aiempaa kunnianhimoisemmin kehitystä hidastaviin pullonkauloihin. Ja vauhtia on kiihdytettävä selvästi, jotta irtautuminen autoritääristen maiden rahoittamisesta onnistuu.

Tuulivoiman ja aurinkoenergian lisäksi irtaantuminen fossiilisista polttoaineista edellyttää myös ydinvoiman lisärakentamista, mutta suhtautuminen ydinenergiaan on
edelleen kaksijakoinen EU-maiden kesken.

Vihreä Eurooppa edellyttää sopeutumista

Miltä näyttää vihreämpi, Venäjästä riippumaton Eurooppa? Aurinkoisella ja tuulisella säällä sähköä on tarjolla paljon, joten energia voi olla usein jopa nykyistä edullisempaa. Toisaalta teollisuus ja myös tavalliset kuluttajat joutuvat oppimaan uusia tapoja toimia heiluvien energian hintojen kanssa. Sähköautoa ladataan, kun sähkö on edullista ja auton akusta vapautetaan mahdollisuuksien mukaan energiaa verkkoon, kun sähkön hinta on korkealla. Kaikki tämä on kuitenkin teknologian ansiosta kuluttajalle helppoa.

Investoinnit energiainfrastruktuuriin ja osaamiseen voivat tuoda Euroopalle myös uusia vientialoja teknologiseen eturintamaan. Koska jo nyt aurinko- ja tuulivoima ovat useimmiten edullisin vaihtoehto sähköntuotantoon, innovaatioille on olemassa maailmanlaajuiset markkinat ja Euroopan veto voi nopeuttaa myös muun maailman energiasiirtymää ja hillitä ilmastonmuutosta.

Toisaalta energiasiirtymässä on myös häviäjiä. Kansallisesti siirtymästä kärsijöiden asemaa voidaan helpottaa tulonsiirroilla, mutta fossiilienergian kallistumista ei missään tapauksessa pidä tuilla estää vaan ennemminkin veroilla ja maksuilla vauhdittaa.

Globaalisti kärsijöiksi päätyvät hiilivetyjen tuottajat, joiden tuotteiden kysyntä vähenee, ja voittajiksi maat, jotka voivat karistaa tuontiriippuvuuttaan. Mikäli paljon hiilivetyjä tuottavat maat eivät onnistu lähtemään mukaan energiamullistukseen, ne todennäköisesti taantuvat. Näiden todennäköisten häviäjien joukkoon kuuluu myös Venäjä.

Sanna Kurrosen kirjoitus on julkaistu EVA Raportissa Uusi Länsi. Koko raportin pääsee lukemaan tästä.