Aluevaalit eivät kiinnosta suomalaisia – äänestysinto vastaavaa kuin eurovaaleissa
Ladattavat tiedostot
EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen tulokset kertovat, että äänestysaktiivisuus Suomen historian ensimmäisissä aluevaaleissa on näillä näkymin jäämässä hyvin alhaiseksi.
Vain reilu kolmasosa (35 %) ilmoittaa olevansa hyvin kiinnostuneita äänestämään aluevaaleissa (Kuvio 1).[1] Kolme kymmenestä (31 %) kertoo olevansa melko kiinnostuneita äänestämään aluevaaleissa, viidesosa (20 %) ei ole kovin kiinnostuneita ja kymmenesosa (10 %) ei ole lainkaan kiinnostuneita.
Vertailussa muihin valtakunnallisiin vaaleihin vahva kiinnostus äänestää aluevaaleissa jää puoleen presidentinvaalista (70 %) ja eduskuntavaaleista (70 %) sekä paljon kuntavaaleja (58 %) alemmaksi. Osuvin vertailukohta aluevaalien kiinnostavuudelle äänestäjien silmissä ovat europarlamenttivaalit, joissa äänestämisestä hyvin kiinnostuneita on alle neljä kymmenestä (37 %).
Kuvio 1.
Äänestämisestä hyvin kiinnostuneiden osuus näyttäytyy varsin hyvänä mittarina toteutuvalle äänestysaktiivisuudelle. 2000-luvulla käytyjen presidentinvaalien [2] äänestysprosentti on ollut keskimäärin 73, eduskuntavaalien 70, kuntavaalien 58 ja europarlamenttivaalien 39.[3] Vähäisempää kiinnostusta osoittavista valtaosa ei siis lopulta käytä vaaleissa äänioikeuttaan.
Vaaleihin saattaa kohdistua uutuudenviehätystä.
Koska aluevaalit järjestetään ensimmäistä kertaa, on niissä realisoituvan äänestysaktiivisuuden arviointi huomattavan epävarmaa. Aiempaa vertailukohtaa ei ole ja uuteen vaalin saattaa kohdistua myös tiettyä uutuudenviehätystä. Siksi 35 prosenttia voidaan pitää jonkinlaisena lattiana aluevaalien äänestysaktiivisuudelle.
Varmaa sen sijaan on, että aluevaalien lässähtäminen pannukakuksi kyseenalaistaisi niiden demokraattisen legitimiteetin. Aluevaltuustojen kokoonpanoissa painottuisivat puolueet, joiden äänestäjäkunta on aluevaaleista kaikkein kiinnostuneinta ja äänestysvarminta. Alhainen äänestysprosentti todennäköisesti myös suosisi kansanedustajien ja kunnanvaltuustojen kärkipoliitikkojen valintaa aluevaltuustoihin. Päätösvallan keskittyminen harvoille yksilöille eri hallinnon tasoilla ei ole omiaan edistämään vahvaa alueellista itsehallintoa.
Yleisesti ottaen hallituspuolueiden kannattajat ovat oppositiopuolueiden äänestäjiä kiinnostuneempia äänestämään aluevaaleissa (ks. Kuvioliite). Äänestämisestä hyvin kiinnostuneita löytyy selvästi eniten vasemmistoliiton kannattajista (62 %). Keskimääräistä kiinnostuneempia äänestämään aluevaaleissa ovat myös keskustan (47 % hyvin kiinnostuneita), vihreiden (45 %) ja SDP:n (44 %) äänestäjät. Kristillisdemokraattien (36 %), kokoomuksen (35 %) ja perussuomalaisten (33 %) kannattajien äänestysinto asettuu keskimääräiselle tasolle.[4]
Aluevaaleihin mennään sokkona
Keskeisin syy suomalaisten alhaiselle kiinnostukselle äänestää aluevaaleissa on mitä ilmeisimmin tiedon puute. Suomalaiset ovat menossa aluevaaleihin sokkoina. Vain kolme prosenttia katsoo tuntevansa erittäin hyvin hyvinvointialueisiin liittyviä asioita ja niistä käytävää keskustelua ja alle neljäsosa (23 %) tuntee niitä melko hyvin. Suurelle enemmistölle (69 %) hyvinvointialueiden asiat ovat enemmän tai vähemmän vieraita (Kuvio 2).
Kuvio 2.
On selvää, ettei valtiovalta ole onnistunut selventämään suurelle yleisölle, mistä hyvinvointialueissa ja aluevaaleissa on kyse. Tiedolle hyvinvointialueista olisi kyllä ollut kysyntää, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon asiat ovat perinteisesti kiinnostaneet suomalaisia paljon. Vuoden 2019 eduskuntavaalien alla terveydenhuollon kehittäminen ja hoidonsaannin turvaaminen nousi EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa kaikkein tärkeimmäksi tulevan hallituksen ohjelmaa koskevaksi toiveeksi. Lisää painoarvoa hallitusohjelmassa sille toivoi 80 prosenttia suomalaisista.[5]
Alueista kiinnostuneita on enemmän kuin niistä tietäviä.
Hyvinvointialueista kiinnostuneita löytyykin selvästi enemmän kuin niistä tietäviä. Enemmistö (53 %) ilmoittaa olevansa vähintään melko kiinnostuneita hyvinvointialueisiin ja niiden tulevaan toimintaan liittyvistä asioista (Kuvio 3). Erittäin kiinnostuneita on kuitenkin vain 10 prosenttia ja suurta osaa (43 %) hyvinvointialueiden asiat eivät juuri kiinnosta. Tämä kielii siitä, ettei kansalaisten kiinnostus hyvinvointialueita kohtaan ole vielä ehtinyt kunnolla herätä.
Kuvio 3.
Tapaäänestäminen on vaalien oljenkorsi
Tietopohjalla ja kiinnostuksella mitattuna suomalaisten mahdollisuudet tehdä aluevaaleissa hyvin informoituja äänestyspäätöksiä näyttävät huonoilta. Demokratian toteutumisen näkökulmasta aluevaalit järjestetään liian hätäisellä aikataululla ja niiden onnistumisen mahdollisuudet näyttävät hälyttävän heikoilta.
Aluevaalien oljenkorret liittyvät kuitenkin valtakunnan tason politiikan korkeahkoon kiinnostavuuteen[6] sekä äänestämisen vahvaan asemaan sosiaalisena normina tai kansalaisvelvollisuutena.[7] Jotkut saattavat siis lopulta hakeutua uurnille, vaikka he eivät olisikaan erityisen kiinnostuneita tai motivoituneita äänestämään juuri aluevaaleissa.
Kysyttäessä, kuinka todennäköisesti aikoo äänestää aluevaaleissa, lähes joka toinen (48 %) ilmoittaa äänestävänsä varmuudella ja lisäksi 31 prosenttia arvioi äänestävänsä todennäköisesti (Kuvio 4).[8] Epätodennäköisenä omaa äänestämistään pitää vain kahdeksan prosenttia, ja hyvin pieni joukko (4 %) ilmoittaa jäävänsä joka tapauksessa katsomoon.
Kuvio 4.
Tulosta on syytä tulkita varovaisuudella, sillä aiemmat vastaavat mittaukset osoittavat[9], että vain äänestysaikeistaan varmojen osuus heijastelee parhaiten odotettavissa olevaa äänestysaktiivisuutta. 48 prosentin äänestysaktiivisuus olisi selvästi korkeampi kuin aluevaaleissa äänestämisestä kiinnostuneiden osuus (35 %, ks. kuvio 1 edellä). Kiinnostus äänestää on kuitenkin aluevaalien tapauksessa realistisempi lähtökohta. Hyvinvointialueiden toimintaa tunnetaan heikosti, kiinnostus niitä kohtaan on vähäistä ja osa äänestämistään varmana pitävistä voi lipsua kannastaan, vaikka pitäisikin äänestämistä sinänsä tärkeänä.
Arvo- ja asennetutkimuksen tulokset eivät anna aihetta olettaa, että aluevaaleissa voitaisiin saavuttaa yli 50 prosentin äänestysaktiivisuus. Odotettavissa on paljon huonompi äänestysprosentti kuin kesällä 2021 järjestettyjen kuntavaaleissa, joiden äänestysaktiivisuutta (55 %), jota pidettiin huolestuttavan alhaisena.
Aluevaaleista on turha odottaa kansanvallan juhlaa.
Ensimmäisistä aluevaaleista on siis turha odottaa kansanvaltaisen itsehallinnon juhlaa. Niiden kohtaloa ohjaavat tyystin muut seikat kuin sote-uudistukseen tai hyvinvointialueiden tulevaisuudennäkymiin liittyvät asiakysymykset.
Vaalien onnistumiseen vaikuttaakin enemmän se, kuinka sähköiseksi poliittinen ilmapiiri Suomessa alkuvuodesta osoittautuu, ja millainen on vaaleja varmuudella jonkin verran haittaava pandemiatilanne juuri tammikuun puolessavälissä.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 042 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on kokoväestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 24.9.–7.10.2021. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.
Viitteet ja lähteet
[1] Aluevaalien kohdalla jakauma on laskettu ilman helsinkiläisiä, jotka eivät äänestä aluevaaleissa. Jos helsinkiläiset sisällytetään aineistoon, aluevaaleissa äänestämisestä kiinnostuneita on yksi prosenttiyksikkö vähemmän.
[2] Presidentinvaalin 1. kierros.
[3] Luvut laskettu Tilastokeskuksen vaalitilastoista. 2000-luvulla Suomessa on järjestetty neljä presidentinvaalia, viidet eduskuntavaalit, kuudet kuntavaalit ja neljät europarlamenttivaalit, ks. https://www.stat.fi/til/vaa.html
[4] RKP:n, kristillisdemokraattien ja Liike Nytin kannattajaryhmien kohdalla tutkimuksen vastaajamäärät ovat pieniä ja saadut tulokset lähinnä suuntaa antavia.
[5] Ks. Haavisto, I. (2019). Huolettomien hallitus – Äänestäjät avaisivat julkisen talouden rahahanat, mutta eivät ole valmiita veronkiristyksiin, EVA Analyysi No 99, https://www.eva.fi/blog/2019/05/15/onko-tulossa-huolettomien-hallitus/
[6] EVAn syksyn 2021 Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan yli kaksi kolmasosaa (67 %) suomalaisista on kiinnostunut politiikasta ja seuraa sitä aktiivisesti, ks. Metelinen, S. (2021) Oikeisto jyrkkenee – Suomalaiset jakautuvat aiempaa selkeämmin vasemmistoon ja oikeistoon, EVA Arvio No 35, ss. 8–9, https://www.eva.fi/blog/2021/12/11/suomalaiset-jakautuvat-aiempaa-selkeammin-vasemmistoon-ja-oikeistoon/
[7] Ks. Borg, S. (2007) Hiljaa hyvä tulee – Puheenvuoro äänestysprosenteista ja vaaliaktivoinnista, Polemia nro 71, Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS, https://kaks.fi/julkaisut/hiljaa-hyva-tulee-puheenvuoro-aanestysprosenteista-ja-vaaliaktivoinnista/
[8] Vastausjakauma on laskettu ilman helsinkiläisiä vastaajia.
[9] EVAn syksyn 1996 Arvo- ja asennetutkimuksessa 74 prosenttia arveli äänestävänsä varmuudella (varmasti tai melko varmasti) saman vuoden kunnallisvaaleissa ja 60 prosenttia europarlamenttivaaleissa. Kunnallisvaalien toteutunut äänestysaktiivisuus oli 61 prosenttia ja europarlamenttivaalien 58 prosenttia, ks. EVA (1996). Suomi Euroopassa – Suomalaisten EU-kannanotot, Syksy 1996.