Tasa-arvo toteutuu hyvin
Tasa-arvon ajatellaan kokonaisuutena toteutuvan hyvin, kun tarkastellaan väestöryhmien hyvinvointieroja maassamme. Näin arvioi kaksi kolmesta (65 %) suomalaisesta. Toista mieltä on 28 prosenttia.
Selvitimme kattavaa kuvaa eriarvoisuuden tilasta ja kehityksestä Suomessa kysymällä EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa 16 eriarvoisuustekijän kohdalla kansalaisten näkemyksiä siitä, kuinka tasa-arvoisia tai eriarvoisia suomalaiset nykyisin ovat (Kuvio 11).
Kaikista parhaiten tasa-arvon koetaan toteutuvan koulutusmahdollisuuksien kannalta. Peräti 81 prosenttia suomalaisista arvioi suomalaisten olevan tasa-arvoisia koulutuksellisesti ja vain vajaa viidesosa (17 %) näkee koulutuksessa epätasaarvoa.
Kansalaiset tulkitsevat mahdollisuuksien tasa-arvon toteutuvan yhteiskunnassamme varsin hyvin.
Tulos ei ole yllättävä siihen nähden, että suomalaisen koulutuksen tasa-arvoa on esimerkiksi Pisa-tutkimusmenestyksen myötä hehkutettu laajasti ulkomailla. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa koulutus on myös käytännössä saajalleen maksutonta, minkä arvatenkin koetaan vahvistavan käsitystä koulutusmahdollisuuksien tasaarvoisuudesta. Tosin koulutusmahdollisuuksien tasa-arvo ei välttämättä takaa koulutuksellista tasa-arvoa, sillä Suomessakin on havaittu korkean koulutuksen periytyvän vahvasti.
Muutoinkin kansalaiset tulkitsevat mahdollisuuksien tasa-arvon toteutuvan yhteiskunnassamme varsin hyvin. Monet perusasiat ovat kunnossa, ja kansalaisilla on hyvät lähtökohtaiset mahdollisuudet kouluttautua ja edetä elämässään.
Täysin särötön kuva ei kuitenkaan ole. Kaksi kolmesta (64 %) kokee yhteiskunnan tasa-arvoiseksi yleensä eteenpäinpääsymahdollisuuksien ja urakehityksen kannalta. Toista mieltä on kuitenkin vajaa kolmasosa (31 %). Sosiaalisen eriarvoisuuden kannalta keskeisen mittarin, terveyden tasa-arvon, kohdallakin yli puolet (55 %) arvioi suomalaiset tasa-arvoisiksi. Kuitenkin jo 43 prosenttia kokee eriarvoisuutta terveyden kohdalla.
Terveyden eriarvoisuuden taustalla vaikuttaa toisaalta se, että työikäisten terveyserojen ja elintapojen on havaittu olevan Suomessa vahvasti yhteydessä sosioekonomiseen asemaan. Vaikka OECD:n mukaan Suomessa terveydenhuollon saavutettavuus pienituloisille on kansainvälisissä vertailuissa keskimääräistä parempaa, pitkät odotusajat heikentävät terveydenhuollon tasa-arvoisuutta.
Koulutus, terveys, etenemismahdollisuudet ja toimeentulo muodostavat sosiaalisen eriarvoisuuden käsitteen kovan ytimen. Toimeentulon kohdalla suomalaiset näkevät tasa-arvossa parantamisen varaa. Vain 42 prosenttia pitää suomalaisia tasa-arvoisina tulonjaon ja taloudellisen toimeentulon kannalta. Yli puolet (53 %) pitää suomalaisia tässä suhteessa eriarvoisina.
Suhtautuminen koulutuksen, terveyden, etenemismahdollisuuksien ja tulonjaon tasa-arvoon jakaa väestöryhmiä iän, sukupuolen, sosioekonomisen aseman ja poliittisen suuntautumisen mukaan. (ks. Arvot jakavat Analyysin ss. 12–16).
Vähemmistöjen kohdalla parannettavaa
Noin kolme neljästä suomalaisesta (73 %) arvioi, että suomalaiset ovat tasa-arvoisia sukupuolten tasa-arvon kannalta. Neljäsosa (23 %) on toisella kannalla. Odotetusti miehet ja naiset näkevät tilanteen eri tavoin. Miehistä 83 prosenttia kokee tasaarvon toteutuvan sukupuolten välillä, mutta naisista vain kaksi kolmesta (64 %). Kolmasosa naisista (33 %) näkee, että sukupuolet ovat Suomessa eriarvoisessa asemassa. Väestöryhmittäisistä erittelyistä selviää, että koulutuksen kasvaessa kokemus tasa-arvosta vahvistuu. Puolueiden kannattajista eniten ongelmia sukupuolten tasa-arvossa näkevät vasemmistoliiton äänestäjät (44 %).
Suurempia ongelmia koetaan syntyperään liittyvässä tasa-arvossa.
Identiteettiin liittyvien tasa-arvokysymysten kohdalla ongelmia nähdään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla. Enemmistö (52 %) on sitä mieltä, että tasa-arvo toteutuu, mutta 40 prosenttia kokee tilanteen eriarvoiseksi. Vielä suurempia ongelmia koetaan syntyperään liittyvässä tasa-arvossa, jolla tarkoitetaan esimerkiksi maahanmuuttajien tasa-arvoa suhteessa kantaväestöön. Vain kolmasosa (33 %) pitää tilannetta tasa-arvoisena ja 57 prosenttia eriarvoisena.
Identiteettiin (sukupuoli, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, etninen tausta) liittyvä tasa-arvo on myös poliittisesti latautunut kysymys. Käsitykset tasa-arvon tilasta jakaantuvat hyvin voimakkaasti vastaajan poliittisen suuntauksen mukaan (ks. Analyysin ss. 12–16).
Verotus kiristää
Suomalaiset ovat pääpiirteittäin hyvin tyytyväisiä tasa-arvoon sananvapaudessa (72 %) sekä oikeudelliseen tasa-arvoon eli yhdenvertaisuuden toteutumiseen lain edessä (67 %). Myös poliittisen tasa-arvon (poliittiset oikeudet ja vaikutusmahdollisuudet) selvä enemmistö (63 %) kokee toteutuvan hyvin.
Sen sijaan verotuksen (eri tyyppisten tulojen verotus, veroprogressio) tasa-arvossa nähdään edellisiä tekijöitä enemmän ongelmia. Vain 40 prosenttia kokee tasa-arvon toteutuvan verotuksessa, ja puolet (49 %) kokee siinä eriarvoisuutta.
Väestöryhmittäisen erittelyn perusteella syyt verotuksen epätasa-arvoisuuden kokemukseen saattavat olla jopa vastakkaisia. Esimerkiksi yleisesti ottaen kireämpää verotusta toivovat vasemmistoliiton äänestäjät pitävät verotusta eriarvoistavana (59 %) todennäköisesti siksi, että he pitävät verotuksen tasoa yleisesti ottaen liian keveänä. RKP:n äänestäjien enemmistö (65 %) yhtyy ajatukseen verotuksen eriarvoisuudesta, mutta eri syistä. RKP:n kannattajat suhtautuvat verotuksen kiristämiseen enimmäkseen torjuvasti. Verotuksen tasa-arvoisena pitäminen kertoo siis lähinnä siitä, ettei vastaaja pidä sitä liian kireänä eikä liian kevyenäkään. Tasa-arvoisimpana verotusta pitävät keskustan äänestäjät (60 %).
Eriarvoisuus suurinta alueellisesti
Suomalaisille selvästi suurin tasa-arvon kipukohta on alueellinen eriarvoisuus. Listan pohjimmaisena on tasa-arvo asuinkunnittain vertaillen, jolla tarkoitetaan esimerkiksi kaupunkien ja maaseudun välistä kuilua. Vain 29 prosenttia kokee tasa-arvon toteutuvan asutuskeskittymien ja harvemmin asuttujen alueiden välillä. Kaksi kolmesta (66 %) kokee tilanteen eriarvoiseksi. Lukemat ovat likimain samat, kun kysytään alueiden välistä tasa-arvoa, siis esimerkiksi verrataan eteläistä Suomea pohjoiseen. Samaiset 29 prosenttia ei näe ongelmia tasa-arvossa, kun 64 prosenttia näkee.
Mielenkiintoista on, että alueellista epätasaarvoa kokevat arvioivat keskimääräistä useammin myös ammattiryhmien olevan keskenään eriarvoisessa asemassa. Taustalla vaikuttanee se, että korkean tuottavuuden ja tulotason työtehtävät keskittyvät kaupunkeihin. Suomen maakuntien väliset erot bruttokansantuotteessa, tuottavuudessa ja työllisyydessä ovat yleisesti ottaen 2000-luvulla kaventuneet, mutta palkkaerot ovat kasvaneet.
Sukupolvittain ja ikäryhmittäin vertaillen (esim. suuret ikäluokat vs. muut) valtaosa (53 %) näkee tilanteen tasa-arvoiseksi, mutta verraten suuri osuus (41 %) näkee myös eriarvoisuutta. Myös ikään liittyvä eriarvoisuus korreloi alueellisen eriarvoisuuden tunteen kanssa.
Suomalaisten mielestä yhteiskuntamme on edellisen vuosikymmenen aikana kehittynyt tasa-arvoisemmaksi.
Yli 65-vuotiaista 35 prosenttia asuu maaseudulla, kun koko väestöstä maaseudulla asuu vain 27 prosenttia. Vielä selkeämmin ikääntynyt väestö on painottunut maakunnittain muualle kuin Uudellemaalle, jossa vain 18 prosenttia väestöstä on yli 65-vuotiaita. Suurimmillaan eläkeikäisen väestön osuus on Etelä-Savossa, missä yli 65-vuotiaita on peräti 32 prosenttia. Suurimmassa osassa maata vanhusväestön osuus on yli neljäsosan koko väestöstä.
Ikääntyneemmän väestön suhteellinen painottuminen muualle kuin Etelä-Suomeen ja suuriin kaupunkeihin selittää ikäryhmien välisen eriarvoisuuden korrelaatiota alueellisen eriarvoisuuden kanssa.
Tasa-arvo etenee
EVA on kysynyt eriarvoisuuspatteria kahdesti aiemminkin, vuosina 2009 ja 2014 (Analyysin Kuvio 12). Aikasarja piirtää selkeän kuvan siitä, että suomalaisten mielestä yhteiskuntamme on edellisen vuosikymmenen aikana kehittynyt tasa-arvoisempaan suuntaan.
Merkittävin muutos on tapahtunut tulonjaon ja taloudellisen toimeentulon tasa-arvon kohdalla. Epätasa-arvon kokemus on pienentynyt vuoden 2009 tasosta peräti 21 prosenttiyksiköllä. Tulos heijastaa osaltaan edellä (Analyysin ss. 6–7) kuvattua suhtautumismuutosta tuloeroihin.
Myös terveyden, sukupolvien, alueiden, ammattiryhmien, verotuksen ja etnisen taustan kohdalla tasa-arvon koetaan kohentuneen. Ainoastaan koulutuksen tasa-arvon arvioidaan hieman heikenneen, mutta muutos (4 %-yks.) jää pienehköksi. Merkittävää on, että kokonaisuutena väestöryhmien välisten hyvinvointierojen kannalta tasa-arvoisuuden kokemus on kohentunut reilussa kymmenessä vuodessa kokonaiset 24 prosenttiyksikköä.
Tasa-arvoistumiskehitys havaittiin jo edellisellä kerralla, kun EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa kysyttiin eriarvoisuuden tekijöistä vuonna 2014. Tuolloin yhdeksi tekijäksi tasa-arvon etenemiselle kansalaisten mielissä nousi etenkin se, että finanssikriisi ja pitkittynyt taantuma todella vähensivät tuloeroja useana vuonna peräkkäin.
Yksi vaikuttava tekijä tasa-arvon edistymiselle kansalaisten silmissä näyttäisi olevan eläkeläisten elintason kohoaminen. Vielä vuonna 2009 yli 65-vuotiaista vain 28 prosenttia piti Suomea tasa-arvoisena väestöryhmien välisten hyvinvointierojen kannalta.
Nykyisistä yli 65-vuotiaista näin ajattelee peräti 62 prosenttia. Käsityksissä on siis tapahtunut 34 prosenttiyksikön muutos. Tasa-arvokäsitys on vahvistunut kaikissa ikäluokissa, mutta nuorimmissa alle 35-vuotiaiden ikäluokissa se oli jo vuonna 2009 vahvaa. Siten tämänkertaisissa tuloksissa näkyy osin myös kohorttivaikutus, jossa nuoremmat ja yhteiskunnan vanhempia ikäluokkia tasa-arvoisemmiksi kokevat ikäluokat siirtyvät asteittain ikähaitarissa ylöspäin.
Kaiken kaikkiaan viime vuosien puhe tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvun aiheuttamista ongelmista maailmalla ei tunnu juuri saavan vastakaikua asennekehityksessä Suomessa, missä tuloerot ovat lähtökohtaisesti pienet eivätkä ole 2010-luvulla kasvaneet. Hitaan kasvun aikana eriarvoisuushuolien tilalle ovat tulleet yleiseen talouden suorituskykyyn liittyvät huolet ja globaalit huolet kuten pandemia, siirtolaisuus ja ilmastonmuutos. Ihmisten asenteet näyttäisivät muuttuvan Suomessa asteittain suopeammiksi niin kilpailulliselle markkinataloudelle kuin maltillisille tuloeroillekin, mutta enemmistön linja on edelleen selvä: mahdollisuuksien kannalta tasa-arvoista yhteiskuntaa halutaan vaalia.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 019 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 16.–28.10.2020. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy, joka on laatinut myös tulosgrafiikan. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984. Tuloksiin voi tutustua osoitteessa: www.eva.fi/arvopankki.
Lisää aiheesta EVA Analyysissa Tasa-arvoiset