Pessimismi varjostaa synnytysikäisten näkymää
Syntyvyyden nopea pudotus on yllättänyt 2010-luvulla, eikä selkeää syytä sille näytä löytyvän. Selvitimme syksyn 2020 Arvo- ja asennetutkimuksessa suomalaisten arvioita alhaisen syntyvyyden syistä sekä keinoista syntyvyyden nostamiseksi. Suomalaiset arvioivat lasten saamisen lykkääntymisen myöhempään ikään heikentäneen syntyvyyttä. Taloudellista tukea tärkeämpää olisi kansalaisten mielestä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen syntyvyyden lisäämiseksi. Tämä nousee esiin erityisen voimakkaasti naisten vastauksista. Perheellistymisiässä olevien suomalaisten optimismi oman tulevaisuutensa suhteen on rapissut ja luottavaisimpia ovat nykyään eläkeikäiset.
Kuvio 1.
Kokonaishedelmällisyysluku kertoo, kuinka monta lasta nainen saa keskimäärin elinaikanaan. Tämä lukema on pudonnut Suomessa nopeasti 2010-luvulla. Se on pienentynyt, kun kokonaan lapsettomaksi jäävien osuus on kasvanut ja myös toisia, kolmansia ja sitä useampia lapsia syntyy aiempaa vähemmän. Vuonna 2020 kokonaishedelmällisyys kääntyi vihdoin pieneen nousuun (Kuvio 1).
Suomalaiset pitävät lapsen hankkimisen lykkäämistä aiempaa myöhemmäksi merkittävimpänä syynä alhaiseen syntyvyyteen. Peräti 86 prosenttia suomalaisista arvioi lykkäämisen vaikuttavan melko paljon tai erittäin paljon syntyvyyden alhaisuuteen, ja vain viisi prosenttia ei pidä sitä merkittävänä syynä (Kuvio 2).
Kuvio 2.
Tätä tukee myös tutkimusnäyttö: lopullinen lapsiluku jää pienemmäksi, kun ensimmäinen lapsi syntyy myöhemmin. Kun vuonna 2019 ensimmäistä kertaa äidiksi tultiin lähes 30-vuotiaana, vuonna 1985 ensimmäinen lapsi syntyi keskimäärin vain hieman yli 26-vuotiaalle äidille.
Toiseksi tärkeimmäksi syyksi alhaiselle syntyvyydelle suomalaiset nostavat epävarmuuden tulevaisuudesta. Neljä viidestä suomalaisesta (81 %) arvioi, että yleinen epävarmuus tulevaisuudesta alentaa syntyvyyttä. Yhtä moni (81 %) arvioi, että epävarmuus ja huoli omasta toimeentulosta tulevaisuudessa heikentävät syntyvyyttä.
Erityisen huolissaan tulevaisuudesta ovat perheellistymisiässä olevat eli 18–45-vuotiaat naiset, joista 86 prosenttia on huolissaan sekä toimeentulostaan että yleisesti tulevaisuudesta (väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät erillisestä Kuvioliitteestä).
Nuorten naisten joukossa myös huoli ympäristöstä nousee muita ryhmiä useammin esiin. Koko väestön tasolla vain joka neljäs suomalainen (24 %) pitää syynä alhaiseen syntyvyyteen pyrkimystä hidastaa väestönkasvua ja estää ekologinen katastrofi. Alle 46-vuotiaista naisista lähes joka kolmas (31 %) pitää tätä syynä. Toisaalta alle 46-vuotiaiden miesten mielestä kyseisellä syyllä on vähiten merkitystä: 54 prosenttia ei näe asialla vaikutusta syntyvyyteen.
Nuorten usko tulevaan horjuu
Huoli tulevaisuudesta vaihtelee vastaajan iän mukaan. Se selittää myös erilaisia painotuksia näkemyksissä alhaisen syntyvyyden syistä. Eri ikäryhmien suhtautuminen tulevaisuuteensa on myös muuttunut merkittävällä tavalla yli ajan. Kuva eri ikäryhmien suhtautumisesta tulevaisuuteen on nyt lähes peilikuva siitä, mitä se oli 1980-luvulla.
Vuonna 1986 EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa kysyttiin viimeksi suhtautumisesta omaan
tulevaisuuteensa. Tuolloin nuoret vastaajat olivat kaikkein optimistisimpia aina 40-vuotiaisiin asti (Kuvio 3).
Kuvio 3.
Tyypillisessä perheellistymisiässä olevista vastaajista (21–40-vuotiaat) noin 85 prosenttia suhtautui tuolloin vielä optimistisesti omaan tulevaisuuteensa. Keväällä 2020 kysymys toistettiin. Nyt nuorten ikäryhmien optimismi oman tulevaisuutensa suhteen oli suorastaan romahtanut. Heikointa se oli 26–35-vuotiailla, joista enää 66 prosenttia oli optimistisia (huomaa muuttunut ikäluokittelu). Ikäryhmistä toiseen suuntaan ovat liikkuneet vain yli 55-vuotiaat, ja vuoden 2020 kyselyssä selvästi optimistisin ikäryhmä oman tulevaisuutensa suhteen olivat yli 65-vuotiaat (83 % optimistisia).
Kysyimme syksyllä 2020 myös onnellisuuden kokemuksesta. Kysymys esitettiin EVAn Arvo- ja
asennetutkimuksessa ensimmäisen kerran vuonna 2004 ja toistamiseen vuonna 2016. Myös onnellisuuden kohdalla havaitsemme saman kehityksen kuin suhtautumisessa tulevaisuuteen.
Kuvio 4.
Kun vuonna 2004 onnellisimmiksi itsensä kokivat 21–30-vuotiaat vastaajat, vuonna 2020 selvästi onnellisimpia olivat yli 65-vuotiaat (Kuvio 4). Vuonna 2016 vähiten onnellinen joukko olivat 18–25-vuotiaat ja vuonna 2020 26–35-vuotiaat (ks. Kuvioliite).
Arvo- ja asennetutkimuksen havaintojen perusteella näyttää siis siltä, että nykyisten noin 30-vuotiaiden usko tulevaan on muita ikäryhmiä heikompi ja he kokevat muita harvemmin elämänsä onnelliseksi. Huomionarvoista on myös se, että masennusta ja ahdistusta on omakohtaisesti kokenut nuorista aikuisista (18–35-vuotiaista) lähes kaksi kolmesta (64 %), kun koko väestöstä osuus on 43 prosenttia.
Nämä tekijät voivat osaltaan selittää alhaista syntyvyyttä, joskin syy-seuraussuhdetta on hankala osoittaa. Lisäksi taustalla voi olla jokin kaikkia edellä mainittuja ilmiöitä vauhdittava muu selittävä tekijä.
Oman talouden toimeentulo-ongelmat eivät kuitenkaan näytä todennäköiseltä selitykseltä.
Taloudellisen toimeentulon kokemus ei ole nuorilla aikuisilla rapautunut vaan päinvastoin. Syksyn 2020 Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 26–35-vuotiaista 45 prosenttia luonnehti oman taloutensa toimeentuloa joko erinomaiseksi tai sellaiseksi, että tuloilla elää melko mukavasti. Vuonna 2004 samoin vastasi 21–30-vuotiaista alle joka neljäs (23 %) ja 31–40-vuotiaistakin vain joka kolmas (34 %).
Vaikka koronakriisi on vaikuttanut erityisen paljon nuorten palkkatuloihin, toimeentulovaikeuksista kertoneiden osuus ei ole kasvanut merkittävästi: vuonna 2020 vaikeuksia tulla toimeen oli seitsemällä prosentilla 18–25-vuotiaista ja 17 prosentilla 26–35-vuotiaista, kun vuonna 2004 21–30-vuotiaista vaikeuksia oli 16 prosentilla ja 31–40-vuotiaista 13 prosentilla vastaajista.
Ruuhkavuosia ja vapaa-aikaa
Lasten hankkimisen lykkäämisen ja tulevaisuuteen liittyvän epävarmuuden ohella moni arvioi syntyvyyden heikentyneen yksilöiden omaan elämään liittyvien pyrkimysten takia.
Neljä viidestä vastaajasta pitää syntyvyyttä alentavina tekijöinä halua edetä omalla uralla (80 %) sekä vapautta saada tehdä muita kiinnostavia asioita (79 %) (ks. Kuvio 2 edellä). Vapaa-ajan ja harrastusten tärkeys onnellisen elämän edellytyksinä onkin 2000-luvulla lisääntynyt samaan aikaan kun perhe-elämän on menettänyt tärkeyttään (Kuvio 5).
Kuvio 5.
Sopivan kumppanin löytämisen vaikeuden tunnistaa syyksi alhaiseen syntyvyyteen 70 prosenttia suomalaisista (ks. Kuvio 2). Tämä syy koetaan ongelmaksi selvästi useammin alle 46-vuotiaiden kuin sitä vanhempien vastaajien joukossa. Useampi kuin kolme neljästä alle 46-vuotiaasta (naisista 77 %, miehistä 76 %) pitää kumppanin löytämisen vaikeutta tärkeänä tekijänä alhaisen syntyvyyden taustalla, kun yli 45-vuotiaista miehistä sen tunnistaa tärkeäksi haasteeksi vain 59 prosenttia ja naisista 66 prosenttia.
Ikäryhmät eroavat myös arvioissaan ”vahinkoraskauksien” merkityksessä. Koko väestöstä 61
prosenttia kokee syyksi alhaiseen syntyvyyteen liiallisen suunnitelmallisuuden lasten hankkimisessa. Alle 46-vuotiaista tämän arvioi syyksi 57 prosenttia, ja yli 45-vuotiasta kaksi kolmesta (66 %).
Valtaosa vastaajista pitää taloudellisia tekijöitä, kuten asumisen kalleutta (69 %), työttömyyttä (60 %), ja vanhemmuudesta koituvia kustannuksia (57 %), merkittävinä syinä alhaiseen syntyvyyteen. Lapsiperheille suunnattujen tukien pienuus ei kuitenkaan huoleta yhtä suurta osaa vastaajista (45 %). Naiset pitävät kaikkia näitä taloudellisia syitä miehiä olennaisempina. Puolet suomalaisista (49 %) pitää lapsiperheen arjen vaativuudesta julkisuudessa esitettyä kuvaa syynä alhaiseen syntyvyyteen. Useampi kuin joka viides (22 %) ei kuitenkaan usko sen vaikuttavan syntyvyyteen merkittävästi.
Selvästi harvempi arvioi seksin vähenemisen (27 %) tai hedelmättömyyden lisääntymisen (29
%) olevan alhaisen syntyvyyden taustalla. Alle 46-vuotiaat vastaajat pitävät näitä syitä vähemmän tärkeinä kuin sitä vanhemmat vastaajat.
Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrissa kysyttiin 20–34-vuotiaiden lapsettomien syitä
siirtää lastenhankintaa tai luopua siitä. Sopivan kumppanin puute, halu tehdä muita kiinnostavia asioita sekä oma tai perheen epävarma taloudellinen tilanne nousivat myös siinä kyselyssä tärkeimmiksi tekijöiksi. Naisten vastauksissa nousi selvästi miehiä useammin esiin lapsiperhe- ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeus.
Työelämän on joustettava
Arvo- ja asennetutkimuksessa kysyttiin suomalaisilta myös keinoja syntyvyyden vauhdittamiseksi. Eniten kehitettävää suomalaiset näkevät arkisissa asioissa. Vaikka syinä alhaiseen syntyvyyteen nousevat kärkeen lasten hankkimisen lykkääminen ja epävarmuus tulevasta, niihin on vaikea poliittisesti vaikuttaa suoraan.
Kuvio 6.
Suomalaiset pitävät joustavaa työaikaa pienten lasten vanhemmille kaikkein tärkeimpänä keinona syntyvyyden lisäämiseksi. Lähes yhdeksän kymmenestä (88 %) arvioi, että sillä olisi paljon tai jonkin verran syntyvyyttä lisääviä vaikutuksia ja vain harva (8 %) ei vaikutuksiin usko (Kuvio 6).
Väestöliiton perhebarometrin mukaan joustava työaika on mahdollista jo valtaosalla korkeasti koulutetuista, ja heillä mahdollisuudet ovat nopeasti lisääntyneet, mutta perusasteen koulutetuista kolmanneksella työn alku- ja päättymisaikojen muuttaminen perhesyistä ei onnistu.
Lähes neljä viidestä (78 %) suomalaisesta pitää kotiavun saatavuuden lisäämistä pienten lasten vanhemmille syntyvyyttä lisäävänä.
Naisten ja miesten välillä on joissain kysymyksissä selkeitä eroja, joissa mahdollisesti heijastuu naisten suurempi vastuu hoivasta ja kotitöistä yleensä. Naiset painottavat joustavan työajan tärkeyttä pienten lasten vanhemmille miehiä enemmän, sillä jopa lähes puolet naisista (47 %) arvioi sillä olevan paljon syntyvyyttä lisääviä vaikutuksia. Miehistä vain alle kolmannes (31 %) vastaa samoin. Myös kotiavun lisäämisen vaikutuksiin naisilla on selvästi vahvempi luottamus kuin miehillä: naisista 38 prosenttia arvioi sen lisäävän syntyvyyttä paljon, miehistä vain 26 prosenttia.
Huomionarvoinen ero sukupuolten välillä on myös näkemyksissä hoivavastuuta tasaavan perhevapaauudistuksen merkityksestä. Kun naisista 60 prosenttia uskoo sillä olevan paljon tai jonkin verran syntyvyyttä lisääviä vaikutuksia, miehistä niin uskoo alle puolet (48 %). Ero voi heijastella naisten kokemusta perhe- ja muun elämän yhteensovittamisen vaikeudesta.
Taloudellinen tuki lapsiperheille nähdään tärkeänä. Seitsemän kymmenestä on sitä mieltä, että edullisempien asuntojen tarjoaminen (71 %) ja tuloveron alennus (70 %) lapsiperheille lisäisivät syntyvyyttä. Lähes yhtä moni uskoo lapsilisän huomattavan korotuksen (67 %) tai kotihoidontuen huomattavan korotuksen (64 %) lisäävän syntyvyyttä.
Näihin taloudellisiin tukiin uskovat kuitenkin yli 45-vuotiaat vastaajat nuorempia useammin. Esimerkiksi kotihoidontuen korotuksen syntyvyyttä lisäävään vaikutukseen uskoo lähes kolme neljästä (73 %) yli 45-vuotiaasta, mutta alle 46-vuotiaista vain 58 prosenttia. Lapsen syntymän yhteydessä maksettavan avustuksen syntyvyyttä lisäävään vaikutukseen uskoo vain alle puolet suomalaisista (48 %) ja epäileviä on joka neljäs (41 %).
Työllisyysasteen nostoa tai työttömyyden vähentämistä pitää toimivana keinona syntyvyyden lisäämiseksi kolme neljästä suomalaisesta (75 %). Työttömyydellä näyttääkin olevan sekä lastenhankinta-aikeita että syntyvyyttä alentava vaikutus.
Koulutustason nosto sen sijaan ei keinona vakuuta. Kun reilu kolmannes (35 %) suomalaisista uskoo sen lisäävän vähintään jonkin verran syntyvyyttä, yli puolet (54 %) on sitä mieltä, että vaikutusta ei olisi tai se jäisi hyvin pieneksi. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneilla naisilla ja miehillä kokonaishedelmällisyysluku on kuitenkin korkeampi kuin vähemmän koulutetuilla, ja erityisesti perusasteen varassa olevat miehet saavat hyvin vähän lapsia.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 019 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön
tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 16.–28.10.2020. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy, joka on laatinut myös tulosgrafiikan. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984. Tuloksiin voi tutustua osoitteessa: www.eva.fi/arvopankki.
Valtaosa suomalaisista pitää myös päivähoitomahdollisuuksien parantamista (64 %) sekä alhaisempia päivähoitomaksuja (62 %) syntyvyyttä lisäävinä toimina. Tukien suuruus sekä päivähoidon laatu ja hinta ovat naisten mielestä tärkeämpiä syntyvyyden nousun kannalta kuin miesten.
Nuoremmat taas näkevät vanhempia useammin maahanmuuton lisäämisen tai uskottavien toimien ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi lisäävän syntyvyyttä. Alle 46-vuotiaista naisista 45 prosenttia pitää uskottavia ilmastotoimia syntyvyyttä tukevina, kun koko väestöstä niin uskoo harvempi kuin joka kolmas (31 %). Yli 45-vuotiaat miehet ovat täysin toisella linjalla, sillä heistä vain joka viides (19 %) uskoo ilmastonmuutoksen torjunnan auttavan syntyvyyttä ja toimimattomana keinona sitä pitää peräti 72 prosenttia heistä. Samat ryhmät ovat vastakkaista mieltä myös maahanmuutosta. Alle 46-vuotiaista naisista maahanmuuton syntyvyyttä lisäävään vaikutukseen uskoo lähes puolet (47 %) ja epäileviä on 35 prosenttia. Yli 45-vuotiaista miehistä maahanmuuttoa pitää toimivana keinona vain 37 prosenttia ja epäileviä on selvästi yli puolet (55 %).