Onko maallamme kanttia uudistua?

Maaliskuussa katselin tyhjentynyttä Kampin ostoskeskusta Helsingissä ja nielaisin. Tyhjät käytävät, kaupat ja kahvilat toivat elävästi mieleen 1990-luvun alun vastarakennetut katetut ostoskeitaat laman iskettyä. Ne kumisivat tyhjyyttään, kirpputoria ja tissibaaria lukuunottamatta.

Meni vuosia ennen kuin Suomi nousi 1990-luvun talouskurimuksesta. Kun kasvu tuli, se oli rajua. Nokian nousu globaaliksi matkapuhelinjätiksi kohotti suomalaisten itsetuntoa. Siihen vaadittiin Säkkijärven polkka soittoäänenä ja hemmetisti työtä.

Seuraava talousisku tuli finanssikriisin muodossa 2008. Monimutkaisiksi velkapaketeiksi käärityt asuntoluotot käynnistivät tapahtumaketjun, joka järisytti rahoitusjärjestelmää ympäri maailman.

Aluksi näytti siltä, että Suomessa poliitikot heräsivät hitaasti uuteen todellisuuteen. Ei tunnu täällä, tämä on lintukoto.

Suomen kyky tarjota kansalaisilleen hyvinvointia riippuu yritysten kyvystä luoda menestyvää liiketoimintaa, työpaikkoja ja näiden myötä verotuloja.

Meni lähes kymmenen vuotta, ennen kuin kokonaistuotanto nousi kriisiä edeltäneelle tasolle. Nokian vahvoina vuosina ohitimme Ruotsin talouskasvussa, nyt jäimme jälkeen kaikista Pohjoismaista.

Meissä istuu vahvasti ajatus, että kriisissä suomalaiset ovat parhaimmillaan. Yhdistämme voimamme, hautaamme erimielisyytemme ja toimimme yhdessä. On etuoikeus saada olla suomalainen. Näin ajattelee 86 prosenttia meistä EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan.

Uhkana uusi menetetty vuosikymmen

Kuitenkin kykymme uudistaa Suomea on näyttänyt viime vuosina varsin vaisulta. Nyt kun koronaviruksen aiheuttama välitön terveyskriisi näyttää talttuneen, talouskriisin vaikutukset ovat vielä edessä. Pahimmillaan edessä on toinen talouden menetetty vuosikymmen.

Tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia, mutta mitä ne ovat?

Suomen kyky tarjota kansalaisilleen hyvinvointia riippuu yritysten kyvystä luoda menestyvää liiketoimintaa, työpaikkoja ja näiden myötä verotuloja. Mitä paremmat olosuhteet täällä on investoida ja yrittää, sen paremmat mahdollisuudet meillä on pitää kiinni tärkeistä arvoistamme: tasa-arvosta, hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.

Nyt työn hinta suhteessa tuottavuuteen näyttää Suomessa karkaavan taas kalliimmaksi kuin tärkeimmissä vientimaissa. Saksassa sama työ tulee tehdyksi nopeammin ja halvemmalla kuin Suomessa. Tämä on meille kestämätön tilanne. Ruotsissa palkkaneuvottelut siirrettiin koronan takia keväältä syksyyn, jotta uusi tilanne voidaan paremmin ottaa huomioon. Suomen kustannuskilpailukyky näyttää jälleen rapautuvan.

Vuosi sitten hallitus asetti seitsemän erilaista työryhmää miettimään keinoja nostaa työllisyyttä. Suomella on pitkä perinne työryhmistä ja niiden tuottamista raporteista. Tulokset jäävät laihoiksi ja raportit jäävät hyllyille.

Työehdoista pitäisi voida sopia nykyistä enemmän siellä, missä työ tehdään eli työpaikoilla.

Hallituksen kunnianhimoinen tavoite synnyttää maahan kymmeniä tuhansia työpaikkoja ei onnistu pehmeillä keinoilla, vaan pitää löytyä kanttia tehdä isoja päätöksiä.

Työehdoista pitäisi voida sopia nykyistä enemmän siellä, missä työ tehdään eli työpaikoilla. Määräaikaisen työsuhteen ehtoja helpottamalla autettaisiin yritysten kykyä palkata ihmisiä. Oppisopimuksen ehtojen höllentäminen helpottaisi peruskoulun varaan jääneiden nuorten palkkaamista.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa pitäisi lyhentää, ja kiristää muutoinkin työn vastaanottamisen ehtoja etuuksien saamiseksi. Kotihoidon pitkä tuki pitää naiset turhan pitkään kotona, heikentäen heidän palkkatulojaan ja eläkettään. Tätä tukea pitää lyhentää tuntuvasti.

Lista kaivatuista teoista on pitkä ja epäsuosittu. Politiikan teko muuttuu vaikeammaksi yhä sirpaleisemmalta tuntuvassa maailmassa. Vaikka politiikan ääripäät loittonevat yhä kauemmaksi toisistaan, politiikkojenkin olisi hyvä muistaa, miten hitaasti suomalaisten asenteet ja arvot muuttuvat. Työ on edelleen arvossaan, hyvinvointivaltio samoin.

Suomalaiset ymmärtävät esimerkiksi paikallisen sopimisen tarpeen ja ovat valmiita tinkimään omista eduistaan, jotta tulevaisuus olisi parempi.

Ei puutu kuin päätöksiä.