Poliittinen lakko on mielenosoitus työajalla työnantajan piikkiin
Ensi viikolla lentokoneet jäävät maahan, päiväkodit ovat kaksi päivää kiinni ja isoja teollisuuslaitoksia ajetaan alas. Junat lakkaavat kulkemasta, Helsingissä ja Tampereella ratikat eivät kulje. Posti jää jakamatta.
Ay-liikkeen tavat osoittaa mieltään pääministeri Petteri Orpon (kok) hallituksen työmarkkinauudistuksia vastaan ovat räikeästi ylimitoitettuja.
Poliittiset mielenilmaukset hallitusta vastaan ovat asteittain lisääntyneet viime syksystä lähtien. Nyt ilmoitetuilla, yhä laajemmiksi paisuvilla ”lakoilla” ay-liike haluaa pakottaa hallituksen perääntymään ilmoittamistaan työmarkkinauudistuksista. Hallituksen ei pidä antaa painostuksen edessä periksi.
Hallituksen uudistuksissa on kyse asioista, joista olisi pitänyt kyetä sopimaan jo aikoja sitten. Ne eivät ole millään muotoa uusia. Näitä ovat esimerkiksi vientivetoinen työmarkkinamalli, paikallinen sopiminen, lakkojen pelisäännöt ja niiden korvaukset.
Onko hallitus kieltämässä lakko-oikeutta? Ei ole.
Työmarkkinaosapuolet ovat veivanneet niitä vuosikausia erilaisissa työryhmissä, tuloksetta. Nyt Orpon hallitus on ottanut sille laillisesti kuuluvan lainsäädäntövallan omiin käsiinsä.
Onko hallitus kieltämässä lakko-oikeutta? Ei ole.
Hallitus ei ole viemässä työntekijöiltä työtaisteluoikeutta, joka on kansainvälisissä sopimuksissa ja Suomen oikeuskäytännössä turvattu.
Sen sijaan hallitus aikoo määritellä pelisäännöt niin sanotuille ”poliittisille lakoille”, jotka eivät ole varsinaisia lakkoja lainkaan. Ne ovat työajalla työnantajan piikkiin toteutettuja mielenosoituksia. Tästä syystä useimmissa Euroopan maissa poliittiset lakot ovat joko kiellettyjä tai niitä rajoitetaan tuntuvasti.
Hallitus aikoo rajoittaa poliittisten lakkojen kestoa 24 tuntiin. Se ei ole kohtuuton rajoite työaikana järjestettäville mielenosoituksille, jotka eivät ole työehtoihin kohdistuvia varsinaisia lakkoja.
Syksystä lähtien ilmoitettu poliittisten ”lakkojen” aalto osoittaa selkeästi, miksi Suomen vuodelta 1946 periytyvää työrauhalainsäädäntöä on korkea aika uusia.
Mikään laki ei nykyisin rajoita sitä, kuinka pitkään työntekijät voivat osoittaa mieltään epämieluisaksi koettua hallitusta vastaan.
EK:n arvion mukaan helmikuun alkuun suunnitelluista lakoista aiheutuu noin 360 miljoonan euron menetykset.
Lakkojen loppusummaa on vaikea laskea luotettavasti.
Silti lakkojen kielteiset vaikutukset yritysten toimintaympäristöön ovat kiistattomat. Parin päivän lakko aiheuttaa yritysten toimintaan lakon kestoa pidemmät katkot. Toimitusketjujen epävarmuus on asiakkaille myrkkyä. Yleensä asiakkaalla on vaihtoehto ostaa tarvitsemansa tuote tai palvelu myös muulta kuin suomalaiselta yritykseltä. On helpompi ostaa yritykseltä, joka toimittaa sen, mitä lupaa.
Suomi on suhteettoman suureksi paisuneiden lakkojen maa. Me johdamme Pohjoismaissa tilastoa lakkojen takia menetetyissä työpäivissä.
Kohtuullisia uudistuksia
Kerrataan vielä lyhyesti muut ay-liikettä hiertävät hallituksen aikeet.
Poliittisten lakkojen rajoittamisen ohella hallitus aikoo nostaa laittomista lakoista maksettavien korvausten summaa. Työntekijöille tulisi myös henkilökohtainen korvausvelvollisuus laittomaan lakkoon osallistumisesta. Näin toimitaan useimmissa Suomen kilpailijamaissa, muun muassa Ruotsissa.
Laiton lakko on eri asia kuin edellä mainittu ”poliittinen lakko”. Laittomissa lakoissa kyse on työrauhan aikana tehdyistä työtaistelutoimenpiteistä, jotka ovat jo nyt lainvastaisia, mutta lain rikkomisesta ei nykyisin seuraa lain rikkojalle merkittäviä seuraamuksia.
Hallitus aikoo jatkaa vientivetoisen palkkamallin edistämistä lakiteitse, kun työmarkkinoiden osapuolet eivät ole päässeet neuvotteluissa eteenpäin.
Vientivetoinen palkkamalli tarkoittaa, että vientialojen palkkaneuvottelutulos määrittelee korotusten ylätason myös muille aloille. Näin toimitaan esimerkiksi Ruotsissa. Idea on huolehtia yritysten kustannuskilpailukyvystä kansainvälisessä kilpailussa.
Toinen iso asiakokonaisuus koskee paikallista sopimista. Hallituksen tavoite on, että paikallinen sopiminen olisi mahdollista kaikissa yrityksissä riippumatta siitä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai miten työntekijöiden edustus on yrityksessä järjestetty.
Nythän tilanne on se, että työnantajaliittoon kuulumattomissa yrityksissä paikallinen sopiminen on käytännössä kielletty.
Lisäksi hallitus aikoo porrastaa ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa, tehdä ensimmäisestä sairauspäivästä palkattoman ja helpottaa irtisanomista niin, että irtisanomisen perusteeksi riittäisi asiallinen syy, ei asiallinen ja painava syy kuten nykyisin.
Näillä uudistuksilla hallitus pyrkii parantamaan suomalaisten työmarkkinoiden toimivuutta, niin että yritysten olisi helpompaa palkata työntekijöitä ja yhä useammalla olisi työpaikka.
Työmarkkinoiden jäykkyyksien poistamista suositti myös tällä viikolla Suomen talouden suorituskykyä tutkinut IMF.
Ovatko nämä hallituksen ehdotukset niin karmeita työelämän heikennyksiä, että ne oikeuttavat kuukausitolkulla jatkuvan poliittisen lakkoilun?
Oikea väylä osoittaa mieltään hallituksen politiikkaa kohtaan ovat vaalit ja äänestyskoppi.
Eivät ole. Uudistukset eivät polje työntekijöiden oikeuksia kohtuuttomasti, vaan vievät Suomen työmarkkinoita samaan suuntaan, missä meidän kilpailijamaammekin ovat.
Sen sijaan ay-liikkeen haitanteko Suomen taloudelle ei ole missään suhteessa lainsäädäntöuudistusten kokonaisuuteen nähden.
Poliittinen päätöksenteko kuuluu Suomessa eduskunnalle ja hallitukselle. Oikea väylä osoittaa mieltään hallituksen politiikkaa kohtaan ovat vaalit ja äänestyskoppi.
Suomalaiset arvostavat kohtuutta kaikessa, myös lakkoilussa.
Siksi ammattiliittojen rakentama ketjutettujen ”poliittisten lakkojen” malli on räikeää demokratian halventamista. Jos Orpon hallitus antaa lakkoaallon edessä periksi, se antaa samalla ay-liikkeelle käytännössä veto-oikeuden kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon Suomessa.
Me todistamme helmikuussa ay-liikkeen räikeää lakko-oikeuden väärinkäyttöä. Suomalaiset arvostavat kohtuutta kaikessa, myös lakkoilussa.