Suomalaiset haluavat tasavallan presidentin johtavan jatkossakin ulkopolitiikkaa
Ladattavat tiedostot
Vain yhdeksän prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että pääministerin tulisi johtaa Suomen ulkopolitiikkaa presidentin sijaan (Kuvio 1), selviää EVAn kevään 2023 Arvo- ja asennetutkimuksesta. Peräti 70 prosenttia tyrmää ulkopoliittisen vallan siirtämisen presidentiltä pääministerille.
Kuvio 1.
Suomalaisten näkemyksissä on tapahtunut iso muutos verrattuna edelliseen, vuonna 2007 tehtyyn Arvo- ja asennetutkimukseen, jossa asiasta kysyttiin. Tuolloin kolmasosa (33 %) olisi siirtänyt ulkopolitiikan johtovastuun pääministerille ja 40 prosenttia säilyttänyt sen presidentillä.
Vuonna 2007 presidenttinä oli Tarja Halonen. Tuolloin oli käynnissä keskustelu niin sanotusta lautaskiistasta, jossa oli epäselvyyttä siitä, edustaako Suomea Euroopan unionin huippukokouksissa presidentti vai pääministeri. Lopulta, vuonna 2009, kiista kääntyi pääministerin eduksi.[i] Kyseessä oli pitkä prosessi, jossa presidentin valtaoikeuksia karsittiin 1980-luvulta lähtien. Sitä ennen Suomi oli semipresidentiaalinen järjestelmä, jossa presidentillä oli laajoja valtaoikeuksia eduskunnan hajottamisoikeudesta lakien veto-oikeuteen. Lopulta jäljelle jäi lähinnä vain ulkopolitiikan johtajuus.
Suurin muutos tapahtui vuonna 2000 voimaan tulleen uuden perustuslain myötä, jolloin presidentin keskeinen tehtäväkenttä rajoitettiin ulkopolitiikkaan.
Suomen perustuslain 93 §:n mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on halunnut korostaa presidentin johtoasemaa ulkopolitiikassa. Niinistö totesi kuuluisaksi muodostuneessa Ylen Ykkösaamun haastattelussa pitävänsä tauon sanojen ”johtaa” ja ”yhteistoiminnassa” välissä.[2]
Suomen liityttyä Naton jäseneksi ja vuoden 2024 presidentinvaalien lähestyessä presidentin valtaoikeudet ovat jälleen tulossa ajankohtaiseksi kysymykseksi. Valtiosääntöoikeuden asiantuntijoiden mukaan Nato-jäsenyys lisää presidentin valtaoikeuksia suhteessa aiempaan.[3] Presidentin edustaessa Suomea Natossa hänen tehtäväkenttänsä laajenee turvallisuuspolitiikassa ja kytkeytyy myös Euroopan unionissa tehtävään ulkopolitiikkaan. Nykytulkinnan mukaan EU-politiikka kuuluu kuitenkin yksiselitteisesti pääministerin tehtäviin.
Petteri Orpon tuore hallitus ei välttämättä aio ryhtyä toimiin presidentin vallan kaventamiseksi, mutta se aikoo selvittää valtaoikeuksien toimivaltarajoja.[4] Hallitusohjelmaan ei lopulta kirjausta asiasta tullut.[5]
Johtajuutta kaivataan
Presidentillä oli keskeinen rooli Suomen Nato-jäsenyyden läpiviemisessä, ja tämä on mahdollisesti vaikuttanut siihen, että suomalaiset haluavat jatkossakin presidentin johtavan ulkopolitiikkaa.
Puolet (50 %) suomalaisista onkin sitä mieltä, että presidentin ulkopoliittista valtaa pitäisi vahvistaa, jotta Suomen linjan jatkuvuus voitaisiin turvata (Kuvio 2). Toisella kannalla on neljäsosa (26 %).
Kuvio 2.
Suomalaiset näyttävät siis asettuvan samalle kannalle kuin kauppatieteiden tohtori Björn Wahlroos, joka arvosteli EVA Pamfletissa Hiljainen vallankumous Suomen perustuslakiuudistuksia ja esitti presidentin vallan vahvistamista.[6] Wahlroosin näkemyksen mukaan perustuslakiuudistus murensi toimeenpanovaltaa. Se heikensi presidenttiä kykenemättä vastaavasti vahvistamaan pääministeriä, joka jäi kulloistenkin poliittisten koalitioidensa vangiksi.
Toive presidentin vallan vahvistamisesta ei ole suomalaisille uusi. Presidentti on EVAn Arvo- ja asennetutkimuksissa ollut vuodesta toiseen luotetuimpien instituutioiden kärkipaikoilla, ja enemmistö suomalaisista on kaivannut maalle ”vahvoja johtajia, jotka kykenevät palauttamaan yhteiskuntaamme kurin ja järjestyksen sekä oikeiden arvojen kunnioituksen”, joskin vuonna 2020 vahvan johtajan kaipuu osoitti jokseenkin laantumisen merkkejä.[7]
Enemmistö kaikissa ryhmissä, vasemmistoliiton kannattajia lukuun ottaamatta, vastustaa valtaoikeuksien siirtämisestä presidentiltä pääministerille.
Arvo- ja asennetutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vahvan johtajuuden kaipuu etenkin ulkopolitiikassa olisi jälleen vahvistumassa. Venäjän aloitettua keväällä 2022 laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainassa ja kansainvälispoliittisen tilanteen kiristyttyä äärimmilleen sitten kylmän sodan, on ymmärrettävää, että kansalaiset kaipaavat ulkopolitiikalta selkeitä suuntaviivoja. Tasavallan presidentti on suoraan kansan valitsema, eivätkä häntä kahlitse hallituskoalitio ja hallitusohjelma kuten pääministeriä. Siinä mielessä on ymmärrettävää, että kansalaiset hakevat johtajuutta ennen kaikkea presidentiltä.
Nykylinjalla on laaja tuki
Näkemyserojakin tosin löytyy. Vasemmisto on perinteisesti kannattanut parlamentaarisempaa mallia ja oikeisto vuoden 1919 valtiosäännöstä lähtien lujaa toimeenpanovaltaa, jota johtaa presidentti.[8]
Nytkin innokkaimpia presidentin valtaoikeuksien lisääjiä ovat porvaripuolueiden kannattajat: Liike Nytin (86 %), perussuomalaisten (74 %), kokoomuksen (62 %), keskustan (59 %) ja RKP:n (58 %) kannattajien selvä enemmistö vahvistaisi presidentin ulkopoliittista valtaa, jotta Suomen linjan jatkuvuus voitaisiin turvata (ks. erillinen Kuvioliite). Eri mieltä ovat enemmistöt vihreiden (56 %) ja vasemmistoliiton (54 %) kannattajista. SDP:n kannattajat asettuvat välimaastoon, sillä kolmasosa (34 %) heistä kannattaa presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien lisäämistä ja 39 prosenttia vastustaa.
Näkemys presidentin valtaoikeuksista on myös ikä- ja koulutuskysymys. Presidentin ulkopoliittisten valtaoikeuksien lisäämisen kannatus on selvästi suurempaa keski-iän ylittäneillä ja sen kannatus vähenee koulutustason noustessa. Kun tarkastellaan kysymystä ulkopolitiikan valtaoikeuksien siirtämisestä presidentiltä pääministerille, vastustaa sitä enemmistö kaikissa ryhmissä vasemmistoliiton kannattajia lukuun ottamatta.
Suomalaiset ovat siis varsin yksimielisiä siitä, että ulkopolitiikka kuuluu presidentin tehtäväkenttään. Ulkopoliittisen johtajuuden jatkuvuuden kaipuu asettaa odotuksia seuraavalle alkuvuodesta 2024 valittavalle presidentille. Keskustelijan ja seremoniallisen johtajan sijaan kansalaiset näyttäisivät kaipaavan tehtävään jämäkkää päätöksentekijää.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 043 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 31.1.–13.2.2023. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin ja tulosgrafiikan on tehnyt Pentti Kiljunen (Yhdyskuntatutkimus Oy). Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.
Viitteet ja lähteet
[1] MTV (2009). Lautaskiista ratkesi: Suomea edustaa vain Vanhanen, https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lautaskiista-ratkesi-suomea-edustaa-vain-vanhanen/1860046#gs.2kphej
[2] Yle (2016). Presidentti Niinistö muistuttaa johtavansa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, https://yle.fi/a/3-8914618
[3] Helsingin Sanomat (2023). Asiantuntijat: Nato-jäsenyys lisää presidentin valtaa, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009555104.html.
[4] Helsingin Sanomat (2023b). Orpo: Presidentin roolin tarkastelu ei välttämättä tarkoita valtaoikeuksien kaventamista, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009636089.html.
[5] Valtioneuvosto (2023). Vahva ja välittävä Suomi – Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma, Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58, https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/
[6] Wahlroos, B. (2017). Hiljainen vallankumous – Tekikö uusi perustuslaki Suomen hallitsemisen mahdottomaksi? EVA Pamfletti, Taloustieto Oy.
[7] Metelinen, S. (2021). Kansakunnan kivijalka –Pandemiassakin suomalainen luottaa presidenttiin, poliisiin ja puolustusvoimiin, EVA Analyysi No 95.