Maahanmuutto on hallitusohjelman heikoin lenkki

Suomi ei selviä ilman ulkomaalaisia työntekijöitä. Tämä tosiasia ei näy hallitusohjelman tavoitteissa eikä varsinkaan keinovalikoimassa. Uusien työntekijöiden houkuttelun sijaan Suomi pitää jatkossakin yllä maahanmuuton esteitä. Ennen pitkää Suomen on käännettävä maahanmuuttolinjansa, jotta väestön ikääntymisestä selvitään, kirjoittaa EVAn johtaja Emilia Kullas blogissaan.
Huonoa hallitusohjelmassa

·       Työvoiman saatavuusharkintaa ei poisteta.

·       Jos ihminen ei työsuhteen päättyessä löydä kolmessa kuukaudessa uutta työtä, Suomesta on poistuttava. Tämä aikaraja on liian tiukka uuden työpaikan löytämiseen.

·       Pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden vaatimuksia kiristetään ja perheenyhdistämistä vaikeutetaan. Nämä vähentävät Suomen houkuttelevuutta maahanmuuttomaana.

Hyvää hallitusohjelmassa

·       Yli 4 000 euroa kuukaudessa tienaavien erityisasiantuntijoiden kohdalla tavoite on saada luvat käsiteltyä viikossa.

·       Hallitusohjelmassa on selvät kohdemaat, joista työntekijöitä haetaan.

Lisäksi

·       1 600 euron tuloraja työntekijän oleskeluluvalle on siedettävä kompromissi.

Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelma on monin tavoin hyvä, mutta maahanmuuttolinja on sen heikoin lenkki talouskasvun ja työllisyyden näkökulmasta. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan arvion mukaan Suomi tarvitsee 44 000 nettomaahanmuuttajaa, jotta huoltosuhteen heikkenemisestä selvitään.[1] Tämä tavoite ei näy hallitusohjelmassa. Uusi hallitus tasapainoilee ohjelmassaan maahanmuuttoon erittäin nihkeästi suhtautuvien perussuomalaisten ja muiden hallituspuolueiden ajattelun välillä.

Lopputulos on hallitusohjelma, jossa tehdään selkeä ero humanitäärisen ja työperäisen maahanmuuton välille. Kuitenkin maahanmuuton byrokraattiset esteet, kuten saatavuusharkinta pysyvät. Suomi koettaa toivottaa tervetulleeksi etenkin korkeakoulutuksen saaneet ”osaajat”, mutta käytännön esteitä maahantulon ja maassa oleskelun välille kasautuu roimasti.

Rekrytointiprosessit ovat Suomessa pitkiä, ja tämän voisi hallituskin tunnustaa.

Hallitusohjelmassa tunnistetaan myös tavoite saada Suomeen korkeasti koulutettuja työntekijöitä. Yli 4 000 euroa kuukaudessa tienaavien erityisasiantuntijoiden kohdalla tavoite on saada luvat käsiteltyä viikossa. Maahanmuuttoviraston toimintaa pyritään tehostamaan. Hyvää on myös se, että hallitusohjelmassa on selvät kohdemaat, joista työntekijöitä haetaan. Tosin Intia, Filippiinit, Brasilia ja Vietnam ovat Suomesta kaukana. Näistä maista lähtijöille on muitakin vaihtoehtoja kuin Suomi.

Byrokratialoukku pysyy

Maahanmuuttajien osuus kaikista Suomen työllisistä on lähes kaksinkertaistunut 10 viime vuoden aikana. Erityisen suurta kasvu oli niillä aloilla, joilla suomalaistaustaisten työllisten määrä on laskenut. Ilman maahanmuuttajia Suomen työllisten kokonaismäärä olisi laskenut selvästi.[2]

Etenkin palvelualat eivät selviä ilman maahanmuuttajia. Siivoojat, rakennustyöntekijät, bussikuskit ja hoivatyön tekijät tulevat yhä useammin muualta kuin Suomesta. Silti työvoiman saatavuusharkinta jäi hallitusohjelmaan, vaikka työnantajat olivat toivoneet sen poistoa.

Saatavuusharkinta on alueellinen: mikäli omalta alueelta ei löydy työntekijöitä, voi työhön hakea tekijää ulkomailta. Käytännössä tämä lisää työnantajan byrokratiaa (avaa työpaikka, odota hakemukset, haastattele, raportoi miksi ei löydy, käynnistä sitten haku ulkomailta). Etenkin hyvän työllisyystilanteen vallitessa saatavuusharkinta lisää hiekkaa työllistämisen ja talouskasvun rattaisiin.

Työntekijän oleskeluluvan tuloraja 1 600 euroa on siedettävä kompromissi perussuomalaisten tavoitteiden ja muiden hallituspuolueiden näkemysten välillä. Sen sijaan työperäisen oleskeluluvan kolmen kuukauden sääntö on liian tiukka, eikä sitä pidä toteuttaa. Uuden työpaikan löytäminen kolmessa kuukaudessa on vaikeaa syntyperäisellekin suomalaiselle, jolla on korkeakoulutus ja tukeva cv. Rekrytointiprosessit ovat Suomessa pitkiä, ja tämän voisi hallituskin tunnustaa.

Kaiken kaikkiaan hallituksen ohjelma maahanmuuton suhteen on yllättävänkin nihkeä. Se ei liioin tue hallituksen läpimenevää ajatusta Suomen talouden suunnan kääntämisestä, vaan vetää vastavirtaan ja lujasti.

Tämä on sitäkin ikävämpää, kun suomalaisten asenteet maahanmuuttajia suhteen ovat selvästi muuttuneet myönteisemmiksi viime vuosina. Alkuvuodesta 2023 tehdyssä EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa selvä enemmistö suomalaisista arvioi, että väestön ikääntyminen ja uhkaava vähentyminen edellyttävät ulkomaalaisten Suomeen muuton helpottamista.[3]

Valitettavasti hallitusohjelma ei tue suomalaisten arkirealismia. Moni asia on kuitenkin kiinni toteuttamisesta sekä hallitusohjelman käsittelyssä eduskunnassa. Talouden suuntaa on vaikea kääntää väestöltään kutistuvassa maassa. Siksi tasapaino houkuttelun ja rajoittamisen välillä pitäisi kääntyä houkuttelun puolelle.

Viitteet ja lähteet

[1] Alho, J., Kangasharju, A., Lassila, J. ja Valkonen, T. (2023). Maahanmuutto ja työvoiman riittävyys – taloudellisten vaikutusten arviointia, ETLA Raportti No 132, https://www.etla.fi/julkaisut/raportit/maahanmuutto-ja-tyovoiman-riittavyys-taloudellisten-vaikutusten-arviointia/.

[2] Kangasharju, A., Kauhanen, A., Kalmbach, A. ja Valkonen, T. (8.3.2023). Työllisten maahanmuuttajien määrä on kasvanut Suomessa, ETLA Raportti No 136, https://pub.etla.fi/ETLA-Raportit-Reports-136.pdf

[3] Haavisto, I. Maahanmuuton leirit – Eripuraiset suomalaiset lämpenevät työperäiselle maahanmuutolle, EVA Analyysi No 121, https://www.eva.fi/blog/2023/04/26/ensimmaista-kertaa-suomalaisten-enemmisto-suhtautuu-tyoperaiseen-maahanmuuttoon-myonteisesti/.