Suomalaiset valitsevat eduskuntavaaleissa kahden vaihtoehdon väliltä

Ladattavat tiedostot

Valta vaihtuu -EVA Analyysi

Suomalaiset valitsevat eduskuntavaaleissa kahden vaihtoehdon väliltä. EVA Analyysin Valta vaihtuu on kirjoittanut toimituspäällikkö Sami Metelinen.

Lataa

EVA Analyysin Valta vaihtuu kuvioliite

Lataa

Vuoden 2023 eduskuntavaaleihin edetään tyystin toisenlaisissa asetelmissa kuin neljä vuotta sitten. Tuolloin EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen hallituspohjaa koskeva kysely ennakoi SDP-johtoista punavihreää hallitusta vaalien jälkeen. Nyt suomalaisten odotukset ovat toisenlaiset. Kansalaisten toiveet viittaavat pikemminkin kokoomuksen ja perussuomalaisten pohjalle rakentuvaan hallitukseen (ks. Analyysin s. 10), mutta toisaalta kokoomus ja SDP ovat likimain yhtä suosittuja vaihtoehtoja pääministeripuolueeksi.

Puolueiden maaliintulojärjestys vaali-iltana ja kyky löytää yhteinen sävel asiakysymyksistä ratkaisevat hallitusneuvotteluihin lopulta etenevien puolueiden nimet. Suurimpien puolueiden (ks.Taulukko 1) linjauksissa on ollut suuria eroja niin talouskysymyksissä kuin suhtautumisessa työperäiseen maahanmuuttoon.

Taulukko 1. Puolueiden kannatus tammi–helmikuussa 2023 (%)

Kansalaisten mielestä vaalien ratkaisevaksi kysymykseksi on kuitenkin nousemassa valtiontalouden hoito, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset eivät jää kauaksi (ks. Analyysin s. 12). Porvaripuolueiden kannattajat korostavat ensin mainittua kysymystä ja vasemmistopuolueiden kannattajat jälkimmäistä. Kansalaisten kannat tärkeimpiin politiikkakysymyksiin puhuisivat ensisilmäyksellä blokkivaalien puolesta. Tähän suuntaan ohjasi myös SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton ilmoitus, etteivät ne ole valmiita hallitusyhteistyöhön perussuomalaisten kanssa. Blokkivaalien kannalta ongelmaksi on kuitenkin muodostumassa keskustan hupeneva kannatus (ks. Taulukko 1 jäljempänä) ja ristiriidat Sanna Marinin punavihreän hallituksen kanssa. Näin ollen ei ole yllätys, että keskustan ja nykyhallituksen muiden puolueiden kannattajat eivät kovin mielellään näe puolueitaan yhdessä seuraavassa hallituksessa (ks. Analyysin s. 11).

Puolueiden välisistä ristiriidoista huolimatta hallitustunnustelut alkavat eduskuntavaalien jälkeen uuden eduskunnan suurimman puolueen johdolla. Suurimmasta puolueesta on tullut pääministeripuolue vuoden 1991 eduskuntavaaleista lähtien. Käytäntö on ohjannut vahvasti siihen suuntaan, että eduskuntavaaleissa kansa päättää paitsi uuden eduskunnan kokoonpanosta, myös pääministeripuolueesta. Tällä kertaa kansalaiset ovat vielä edellisvaaleja virittäytyneempiä pääministerivaaliin (ks. Blokkivaaleja ei haluta ks. Analyysin s. 16–17).

Näin ollen tulevien hallitusvaihtoehtojen kannalta olennaista on tarkastella, mitä puoluetta seuraavan hallituksen pääministerin pitäisi suomalaisten mielestä edustaa. Kevään 2023 Arvo- ja asennetutkimus kertoo, että kokoomus ja SDP astuvat pääministerivaaliin käytännössä tasatahdissa.

Suomalaisista 24 prosenttia on sitä mieltä, että seuraavan hallituksen pääministerin pitäisi tulla kokoomuksesta ja käytännössä yhtä moni (23 %) toivoisi SDP:n jatkavan pääministeripuolueena (Kuvio 1). Perussuomalaiset sen sijaan jää kokoomuksesta ja SDP:stä selvästi jälkeen kansalaisten pääministeripuoluetoiveissa, sillä perussuomalaista pääministeriä toivoo 13 prosenttia.

Kuvio 1.

On syytä huomata, että kyselyssä ei pyydetty valitsemaan tietyistä nimistä. Tästä syystä kysymys ei mittaa yksittäisten henkilöiden suosiota, vaan nimenomaan toiveita siitä, mitä puoluetta pääministerin suomalaisten mielestä pitäisi edustaa.

Muita kuin kokoomusta, SDP:tä ja perussuomalaisia ei käytännössä katsoen pidetä mahdollisina pääministeripuolueina. Keskustalaista pääministeriä toivoo viisi prosenttia, vihreää neljä prosenttia ja vasemmistoliittolaista kolme prosenttia. Toiveet kristillisdemokraattien (2 %), RKP:n (1 %) ja Liike Nytin (0 %) tai jonkun muun puolueen (2 %) ehdokkaan nousemisesta pääministeriksi jäävät jotakuinkin olemattomiksi.

Vajaa neljännes (23 %) ei osaa ottaa kantaa pääministerikysymykseen. Kantaa ottamattomien osuus on pienempi kuin neljä vuotta sitten vastaavassa kyselyssä (29 %) ja se on linjassa myös kansalaisten odotetun äänestysaktiivisuuden kanssa (ks. Analyysin s. 14). Tulokset saattavat kieliä siitä, että vaaliasetelman poliittinen kärjekkyys innostaa tavanomaista enemmän kansalaisia uurnille vaalipäivänä.

Kokoomus ja SDP toivotuimmat johtoon

Pääministeripuolueen nimi ratkeaa vaalipäivän iltana, mutta kansalaisten mielissä kisa on tiivistymässä kokoomuksen ja SDP:n väliseksi. Selkeimmän kuvan tästä saa tarkastelemalla pääministeripuoluetoiveita vain jonkin pääministeripuolueen nimenneiden osalta – eli ilman ”Ei osaa sanoa” -vastauksia. Menettely on tuttu puolueiden kannatusmittauksista (Taulukko 1), joissa tulos kertoo osuuden jonkin puolueen valinneiden joukosta.

Nykyisen hallituspohjan murenemisesta osviittaa antaa se, että keskustan kannattajista käytännössä kukaan ei toivo demaripääministeriä.

Pääministeripuolueen nimenneistä 31 prosenttia toivoo pääministeriksi kokoomuksen edustajaa ja 30 prosenttia SDP:n edustajaa. Molempien puolueiden kannatus pääministeripuolueeksi ylittää siis selvästi puolueiden gallupkannatuksen. Tämä johtuu siitä, että osa kannatukseltaan pienempien puolueiden äänestäjistä valitsee pääministeripuoluetta kysyttäessä ennemmin jommankumman gallupjohtajista kuin kannattamansa puolueen.

Muiden puolueiden kuin kokoomuksen ja SDP:n kohdalla kannatus pääministeripuolueeksi jää alhaisemmaksi kuin puolueen gallupkannatus. Näin on myös perussuomalaisten kohdalla, jonka kannatus pääministeripuolueeksi on 17 prosenttia jonkin pääministeripuolueen nimenneiden keskuudessa. Näistä tuloksista ei kuitenkaan voi päätellä, että perussuomalaisten pääministeripeli olisi pelattu. Sen ratkaisee vaalitulos, eivät muita puolueita äänestävien toiveet.

Perussuomalaisten omista kannattajista osaa kuitenkin pohdituttaa puolueen valmius pääministeripuolueeksi. Heistä 77 prosenttia näkisi mieluiten pääministerinä oman puolueensa edustajan, mutta 14 prosenttia valitsee pääministeripuolueeksi kokoomuksen (ks. erillinen Kuvioliite). Keskustan kannattajissa vastaava ilmiö näkyy vielä selvemmin, sillä heistä 59 prosenttia toivoisi keskustalaista pääministeriä, mutta 17 prosenttia toivoo kokoomuslaista pääministeriä. Kokoomuslainen pääministeri saa kannatusta myös RKP:n (33 %), kristillisdemokraattien (20 %) ja Liike Nytin (17 %) äänestäjiltä. Kokoomuksen äänestäjistä odotetusti lähes kaikki (93 %) näkisivät pääministerinä mieluiten oman puolueensa edustajan.

Vastaavasti SDP:n näkisivät mielellään edelleen jatkavan pääministeripuolueena paitsi SDP:n kannattajat (92 %), myös huomattava osuus vasemmistoliiton (46 %), vihreiden (35 %) ja RKP:n (37 %) äänestäjistä. Nykyisen hallituspohjan murenemisesta osviittaa antaa se, että keskustan kannattajista käytännössä kukaan (1 %) ei toivo demaripääministeriä.

Verrattuna neljän vuoden takaiseen pääministerikyselyyn, asetelmat ovat nyt monin tavoin toisenlaiset. Tuolloin SDP erottautui ykkösenä pääministeripuoluetoiveissa, ja useimpien puolueiden kannattajat kannattivat tämänkertaista enemmän omaa puoluettaan pääministeripuolueeksi.

Tällä kertaa vaaliasetelma tiivistyy neljän vuoden takaista enemmän kahden puolueen väliseksi pääministerivaaliksi. Tämä näkyy myös tarkasteltaessa väestöryhmittäisiä jakaumia pääministeripuoluetoiveiden suhteen.

Naisista suurempi osa näkisi pääministeripuolueena mieluummin SDP:n (27 %) kuin kokoomuksen (19 %, ks. Kuvioliite). Miesten kohdalla luvut ovat toisinpäin (29 % kok, 20 % SDP). Toisaalta myös perussuomalaiset pääsee miesten keskuudessa pääministeripuolueena lähelle SDP:n lukemia (19 %).

SDP peittoaa kokoomuksen pääministeritoiveissa nuorten (18–25-vuotiaat) parissa, mutta 26–45-vuotiaiden kohdalla hieman useampi näkisi pääministeripuolueena ennemmin kokoomuksen kuin SDP:n. Tätä vanhemmissa ikäryhmissä puntit ovat pitkälti tasan. Sosioekonomisista ryhmistä kokoomus on pääministeripuolueena demareita suositumpi toimihenkilöiden, yrittäjien ja johtavassa asemassa olevien ryhmässä, mutta demarit on pääministeripuolueena ykkönen opiskelijoiden, eläkeläisten ja työntekijöiden ryhmissä. Korkeakoulutettujen joukossa kokoomus on demareita mieluisampi pääministeripuolueena.

Vihreät on sekä toivottu että torjuttu

Koska yksikään puolue ei Suomessa kykene yksinään muodostamaan enemmistöhallitusta, vastaajia pyydettiin valitsemaan pääministeripuolueen lisäksi vähintään kaksi muuta puoluetta, jotka haluaisi mukaan hallitukseen. Näin päästiin tarkastelemaan kansalaisten näkemyksiä toivotuista hallituspuolueista, mutta myös sitä, minkälaiset hallituskokoonpanot saavat kannatusta suhteessa toisiin vaihtoehtoihin. Vastaajille ei tarjottu valmiita hallituspohjavaihtoehtoja, jotta vastaajilla olisi mahdollisimman laaja vapaus poimia mieleisensä hallituspohjavaihtoehdot.

Kun tarkastellaan puhtaasti sitä, mitkä mahdolliset hallituspuolueet saavat vastaajien keskuudessa eniten mainintoja hallituskumppaniksi riippumatta pääministeripuolueesta, suosituimmaksi vaihtoehdoksi erottautuu niukasti vihreät. Kaikista vastaajista 28 prosenttia toivoisi vihreitä mukaan hallitukseen (Kuvio 3). Vihreiden jälkeen suosituimpia hallituskumppaneita pääministeripuolueelle ovat kokoomus (26 %) ja RKP (24 %). Muutkaan nykyiset eduskuntapuolueet eivät jää vaille suosiota, sillä noin viidesosa haluaisi hallitukseen vasemmistoliiton (22 %), SDP:n (22 %), keskustan (20 %), perussuomalaiset (19 %), kristillisdemokraatit (18 %) ja Liike Nytin (17 %). Kolme prosenttia valitsee jonkun muun puolueen ja 17 prosenttia ei osaa ottaa kantaa.

Kuvio 3.

Eri puolueiden suosio hallituskumppaneiksi heijastelee ennen kaikkea puolueen hyväksyttävyyttä muiden puolueiden äänestäjien silmissä. Suosituimmat vaihtoehdot pääministeripuolueeksi
eivät ole hallituskumppanilistan kärjessä, koska iso osa vastaajista on valinnut jo puolueen pääministeripuolueeksi. Siten esimerkiksi SDP sijaitsee vasta listan keskivaiheilla. Toisaalta kokonaisuus
kielii siitä, että vastaajat ovat varsin avoimia pientenkin puolueiden osallistumiselle erilaisiin hallituskombinaatioihin.

Kokonaiskuva kuitenkin muuttuu, kun suomalaisia pyydetään kertomaan, onko olemassa yksi tai useampi puolue, jotka pitäisi kaikissa tapauksissa jättää hallituksen ulkopuolelle. Puolueista erottuu
perussuomalaiset, jonka peräti 40 prosenttia jättäisi hallituksen ulkopuolelle, mutta kauas eivät jää myöskään vihreät, joilta yli kolmasosa (35 %) sulkisi hallitusoven (Kuvio 4).

Kuvio 4.

Kolmasosa (32 %) sulkisi vasemmistoliiton hallituksen ulkopuolelle, neljäsosa (25 %) ei päästäisi kristillisdemokraatteja mukaan ja viidesosa sulkisi hallitusoven Liike Nytiltä (21 %) ja SDP:ltä (19 %). Keskustaa ei kelpuuttaisi hallitukseen 17 prosenttia ja 13 prosenttia sulkisi RKP:n ulos. Kokoomus herättää vastaajissa vähiten antipatioita, sillä sen sulkisi ulos vain 12 prosenttia. Kahdeksan prosenttia ei osaa ottaa kantaa kysymykseen puolueiden sulkemisesta hallituksen ulkopuolelle ja yhtä moni (8 %) ei jättäisi mitään puoluetta tyystin hallituksesta.

Verrattuna neljän vuoden takaiseen vastaavaan kyselyyn kokoomus on ottanut vuoden 2023 eduskuntavaaleja kansalaisten silmissä vastaavan aseman kuin SDP:llä oli ennen vuoden 2019 vaaleja. Puolue herättää muiden puolueiden äänestäjissä vähiten antipatioita ja se on kaiken kaikkiaan toivotuin puolue hallitukseen (Kuvio 5).

Kuvio 5.

SDP on tällä kertaa kansalaisten mielissä selvä kakkossuosikki hallituspuolueeksi. Sen sijaan perussuomalaisten, vihreiden ja vasemmistoliiton asema on ristiriitainen. Kaikilla näistä on toisaalta laajaa kannatusta hallituspuolueeksi, mutta molemmat törmäävät myös laajaan vastustukseen hallituspuolueina.

Toiveet keskustasta hallituskumppanina osoittautuvat tällä kertaa kohtuullisen vaimeiksi, mutta toisaalta myöskään vastustus ei ole järin suurta. Tämä johtunee siitä, että muiden puolueiden kannattajissa tiedostetaan, että monessa tapauksessa enemmistöhallituksen kokoaminen edellyttää keskustan osallistumista hallitukseen. Keskustan asema on siten muodostumassa samankaltaiseksi kuin RKP:n ja kristillisdemokraattien.

Väestöryhmittäinen tarkastelu paljastaa, miksi toiveet eri puolueiden osallistumiselle hallitukseen
ovat varsin laajoja, vaikka toisaalta myös halu sulkea ulos on monien puolueiden kohdalla laajaa: nykyisen hallituksen vasemmistopuolueiden (SDP, vihreät ja vasemmistoliitto) kannattajat toivovat varsin laajasti toisiaan mukaan hallitukseen ja vastaavasti oppositiopuolueiden (kokoomus, perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja Liike Nyt) toivovat toisiaan hallitukseen. Keskusta piirtyy nykyisten hallituspuolueiden joukossa poikkeukseksi, jota erityisesti oppositiopuolueiden kannattajat toivovat mukaan hallitukseen, mutta muut nykyisten hallituspuolueiden kannattajat eivät juurikaan (Kuvioliite).

Kokoomuksen asema sen sijaan on erityislaatuinen, sillä sitä toivotaan hallitukseen kaikissa väestöryhmissä ja lähes kaikissa puolueiden kannattajaryhmissä vasemmistoliiton kannattajia lukuun ottamatta. Kokoomus on nyt kansalaisten mielissä puolue, joka istuu moneen rooliin: oikeistohallituksen tai sinipunahallituksen pääministeripuolueeksi, mutta myös SDP-vetoisen sinipunahallituksen apupuolueeksi.

Kokoomuksen rooli kaikkien tilanteiden puolueena on osoitus siitä, että vuoden 2023 vaaleista ei ole tulossa blokkivaaleja (ks. Blokkivaaleja ei haluta Analyysin s. 16–17). Blokkivaalit edellyttäisivät, että on kaksi ideologisesti toisistaan poikkeavaa blokkia, joiden väliltä kansalaiset valitsevat. Tämän tutkimuksen tulokset kielivät sen sijaan siitä, että valittavana on kaksi sävyltään erilaista hallitusvaihtoehtoa, mutta ilman kokoomusta hallitusta on vaikea muodostaa.

Kyse saattaa olla laajemmastakin suomalaisen puoluekentän uudelleenorganisoitumisesta, jossa puolueiden välinen poliittisideologinen keskipiste on liukunut lähemmäs kokoomusta. Perussuomalaiset on osoittautunut talouspoliittisissa kysymyksissä yhä selvemmin oikeistopuolueeksi sen kannattaessa julkisten menojen leikkauksia ja veronkevennyksiä, minkä lisäksi kireä maahanmuuttopolitiikka ja kansallismielisyys korostavat perussuomalaisten oikeistoprofiilia.

Tässä tilanteessa kokoomus on löytänyt itsensä asemasta, jossa se ei ole enää Suomen oikeistolaisin puolue. Samaan aikaan SDP on ennen vaaleja positioinut itseään talouskysymyksissä aiempaa enemmän vasemmalle. Keskusta taas on ollut vaikeuksissa poliittisen keskustalaisen imagonsa kanssa ollessaan puristuksissa ideologisesti vasemmistolaiseksi mielletyssä hallituksessa. Tässä asetelmassa suomalaisen puoluepolitiikan
poliittisideologinen keskipiste on ajautunut aiempaa lähemmäksi kokoomusta ilman, että puolueen on itse tarvinnut liikkua mihinkään.

Kolme vaihtoehtoa hallitusrungoksi

Edellä esitetyt toiveet tulevan hallituksen pääministeripuolueesta (s. 2) ja puoluekannatusmittaukset (Taulukko 1, s. 3) kertovat, että vaalien jälkeen on käytännössä kolme mahdollista lähtökohtaa hallituksen muodostamiselle. Suurin puolue on joko SDP, perussuomalaiset tai kokoomus, ja todennäköisesti myös pääministeri tulee jostakin näistä puolueista.

Kansalaisten toiveita erilaisiksi hallituspohjiksi voidaan tarkastella selvittämällä, mitä muita puolueita toivoo hallitukseen sillä ehdolla, että on valinnut pääministeripuolueeksi tietyn puolueen (Kuvio 6). SDP:n pääministeripuolueeksi valinneet toivovat hallitukseen mukaan ensisijaisesti vihreitä (72 %), vasemmistoliittoa (60 %), RKP:tä (35 %) ja kokoomusta (33 %). Keskusta (15 %) ei ole kovin mieluinen hallituskumppani demaripääministeriä toivoville ja kokoomusta lukuun ottamatta muut nykyiset oppositiopuolueet eivät innosta hallituskumppaneina.

Kuvio 6.

Jos toivottu pääministeripuolue on perussuomalaiset, hallitukseen toivotaan mukaan kokoomusta (61 %), kristillisdemokraatteja (56 %) ja Liike Nytiä (47 %). Keskusta (30 %) jää nykyisistä oppositiopuolueista jälkeen toivottuna hallituskumppanina, mutta se erottuu silti nykyisen hallituksen muista puolueista, joita perussuomalaista pääministeriä toivovat eivät järin laajalti hallitukseen kelpuuttaisi.

Kokoomuslaista pääministeriä toivovien mielissä suosituin hallituskumppani on perussuomalaiset (51 %). Seuraavaksi suosituimpia hallituskumppanivaihtoehtoja ovat RKP (44 %), keskusta (38 %), SDP (30 %), Liike Nyt (27 %) ja kristillisdemokraatit (25 %). Melko harva kokoomuspääministeriä toivova näkee vihreät (19 %) hallituskumppanina ja vasemmistoliiton (2 %) ei katsota istuvan kokoomusvetoiseen hallitukseen.

Kokoomuspääministerin valitsevien hallituskumppanitoiveet jakaantuvat laajasti eri puolueille, mikä kielii kokoomuksen asemoitumisesta nyt kaikkien tilanteiden puolueeksi. Kokoomusäänestäjien mielissä porvaripuolueet ovat mieluisampia kumppaneita kuin vasemmistopuolueet, mutta tarvittaessa SDP:kin kelpaa sille hallituskumppaniksi.

Mahdollisia hallitusvaihtoehdot piirtyvät selkeämmin näkyviin, kun tarkastellaan visuaalisesti, mitä puolueita äänestäjät toivovat hallitukseen silloin, kun pääministeriksi toivotaan tiettyä puoluetta. Kuvio 7 hahmottaa mahdollisia hallituspohjia kuvaamalla puolueiden etäisyyksiä keskellä olevasta pääministeripuolueesta. Etäisyys on laskettu kaavalla 100-X, missä X on kutakin puoluetta pääministeripuolueen kanssa hallitukseen toivovien osuus. Mitä lähempänä toinen puolue sijaitsee kuvassa keskellä olevaa toivottua pääministeripuoluetta, sitä enemmän puoluetta toivotaan kyseisen pääministeripuolueen hallituskumppaniksi.

Kuvio 7.

Ensimmäisestä kuviosta nähdään, että perussuomalaisia pääministeripuolueeksi toivovat, haluavat hallitukseen mukaan ensisijaisesti kokoomuksen, kristillisdemokraatit, Liike Nytin ja keskustan. Muut puolueet jäisivät hallituksen ulkopuolelle. Toinen kuvio kertoo kokoomuksen pääministeripuolueeksi valinneiden toiveista. He haluavat mukaan hallitukseen perussuomalaiset, keskustan ja RKP:n, mutta muut puolueet jäävät hallitustoiveissa etäisemmiksi. Kolmas kuvio osoittaa, että demaripääministerille jatkokautta toivovat tukeutuisivat yhteistyössä vihreisiin, vasemmistoliittoon ja RKP:hen, mutta eivät enää keskustaan, joka jää hallituskumppanitoiveissa kauaksi – jopa etäämmälle kuin kokoomus.

SDP:n päätyessä suurimmaksi puolueeksi, joutuu se enemmistöhallituksen kootakseen erkaantumaan kilpailijoitaan kauemmaksi kannattajiensa toiveista. Kokoomus- tai perussuomalaisjohtoisissa hallitusvaihtoehdoissa parlamentaarinen enemmistö on lähempänä, mutta vain niukasti.

Taulukossa 3 Analyysissa on esitetty mahdolliset hallituskombinaatiot, joiden yhteiskannatus ylittäisi 50 prosenttia Taulukossa 1 (Analyysin s. 3) esitetyillä puoluekannatuksilla. Mahdollisista hallituspohjatoiveista esimerkiksi Paavo Lipposen kahdessa hallituksessa vuosina 1995–2003 ja Jyrki Kataisen sekä Alexander Stubbin hallituksissa 2011–2015 toteutunut sateenkaarihallituspohja saisi selvästi yli 50 prosentin kannatuksen. Mahdollisia yli 50 prosentin hallituspohjia ovat myös Juha Sipilän hallituksen kaltainen perusporvarihallituspohja laajennettuna kristillisdemokraateilla ja Liike Nytillä, nykyisen Sanna Marinin hallituksen kaltainen punavihreä hallitus tai kolmen ”vanhan suuren puolueen” sinipunamulta.

Pääasialliset vaihtoehdot hallituspohjien rungoksi ovat siis kokoomuksen ja perussuomalaisten yhteistyön varaan rakentuva hallitus, SDP:n ja kokoomuksen yhteistyön varaan rakentuva hallitus sekä SDP:n ja keskustan varaan rakentuva hallitus kuten Sanna Marinin hallituksessa.

Näitä hallituspohjien runkoja voi vertailla keskenään suosiossa, kun tarkastellaan, kuinka suuri osuus vastaajista kannattaa hallitusta, jossa jompikumpi edellä mainituista puolueista on pääministeripuolue ja toinen päähallituskumppani (Kuvio 8).

Kuvio 8.

Mahdollisista hallituskoalitioiden rungoista kansalaisten mielissä suosituin on kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuva hallitus, jota pitää toivottavana 23 prosentilta suomalaisista. Tämä osuus siis toivoo hallitusta, jossa pääministeripuolueena on joko kokoomus tai perussuomalaiset ja hallituskumppanina toinen puolueista.

Toiseksi suosituin hallituspohjan runko on SDP:n ja kokoomuksen varaan rakentuva hallitus, jota toivoo 19 prosenttia suomalaisista. Nykyisen kaltainen SDP:n ja keskustan yhteistyön varaan rakentuva hallitus saa kannatusta kymmeneltä prosentilta suomalaisista.

Viimeksi mainitun hallituspohjan suosion heikkous johtuu osin siitä, että keskustan kannatus on alhaista, eivätkä keskustaäänestäjätkään näe enää keskustaa kovin vahvasti pääministeripuolueena (ks. s. 2). Lisäksi demaripääministeriä toivovat eivät liioin enää ole kovin innostuneita keskustasta hallituskumppanina. Jos SDP päätyy suurimmaksi, keskustan tilalla nähtäisiin mieluummin kokoomus, jonka kannattajat puolestaan suhtautuvat nihkeähkösti yhteistyöhön demareiden kanssa.

Tästä kertoo erittely siitä, kuinka suuri osuus eri puolueiden kannattajista toivoo erilaisia hallituspohjien runkoja. Kokoomuksen ja perussuomalaisten varaan rakentuvaa hallitusta toivoo 63 prosenttia perussuomalaisten kannattajista ja 49 prosenttia kokoomuksen kannattajista (Kuvio 9). Vastaavasti vain 28 prosenttia kokoomuksen kannattajista lämpenee kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuvalle hallitukselle.

Kuvio 9.

Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuva hallitus ei myöskään ole erityisemmin SDP:n kannattajien suosiossa. Heistä vain 31 prosenttia kannattaa kyseistä hallituspohjaa. SDP:tä pääministeripuolueeksi toivovien dilemmaa korostaa se, että SDP:n ja keskustan varaan rakentuva hallitus on tätäkin vähemmän suosittu SDP:n kannattajien keskuudessa (20 %, Kuvio 10).

Kuvio 10.

Keskustan kannattajat näkevät huomattavasti mieluisampana hallitusyhteistyön kokoomuksen kuin SDP:n kanssa. Nykyisistä hallituspuolueista vihreät ja vasemmistoliitto eivät lämpene hallitusyhteistyölle keskustan kanssa enää juuri lainkaan. Keskustaäänestäjien kallistuminen kokoomusyhteistyön kannalle osoittaa, että erilaisista vaihtoehdoista kokoomusjohtoiselle hallitukselle perusporvarihallitukselle täydennettynä mahdollisesti muilla porvaripuolueilla on enemmän kannatusta kuin hallitusvaihtoehdoille, joissa SDP on mukana.

Lue koko EVA Analyysi Valta vaihtuu tästä