Suomalaiset liittyvät Natoon yhtenäisinä
Suomalaiset ovat ilmeisen yksimielisiä siitä, että Suomen päätös hakea Nato-jäsenyyttä toukokuussa 2022 oli oikea. Tätä kirjoitettaessa marraskuussa jäsenyyden oli ratifioinut 28 Naton 30 jäsenmaasta.
Osana syksyn 2022 EVAn Arvo- ja asennetutkimusta suomalaisilta kysyttiin ensimmäistä kertaa, miten suomalaiset suhtautuvat maamme Nato-jäsenyyteen. Suomalaisista 78 prosenttia suhtautuu Nato-jäsenyyteen myönteisesti, ja kielteisesti siihen suhtautuu kahdeksan prosenttia (Kuvio 1). Reilu kymmenesosa (12 %) ottaa Nato-jäsenyyteen neutraalin kannan.
Kuvio 1.
Myönteinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen on myös voimakasta, sillä yli puolet (52 %) suhtautuu Nato-jäsenyyteen erittäin myönteisesti.
Suhtautumista Nato-jäsenyyteen voi peilata Nato-jäsenyyden kannatuslukuihin ennen Suomen päätöstä hakeutua puolustusliiton jäseneksi. Arvo- ja asennetutkimuksen viimeisessä ennen Nato-jäsenyyden hakemista toteutetussa Nato-jäsenyyden kannatusmittauksessa maaliskuussa 2022 suomalaisista 60 prosenttia kannatti jäsenyyttä. Jäsenyyden kannatus kasvoi nopeasti Venäjän aloitettua suurhyökkäyksensä Ukrainassa helmikuussa 2022. Vain vuosi sitten syksyn 2021 mittauksessa Natoon liittymistä kannatti vain 26 prosenttia. Nyt mitattu Nato-myönteisten osuus vastaa pitkälti Nato-jäsenyyden kannatusta viimeisissä ennen jäsenyyshakemuksen jättämistä tehdyissä kyselyissä, joissa jo kolme neljäsosaa suomalaisista kannatti Natoon liittymistä. Mielet eivät siis ole juuri muuttuneet Nato-päätöksen jälkeen.
Vahvaan Nato-myönteisyyteen lienee vaikuttanut se, että eduskunta oli varsin yhtenäinen päättäessään kannattaa hakemuksen jättämistä. 188 edustajaa kannatti sitä ja vain kahdeksan vastusti.
Eduskunnan tavoin myös eri väestöryhmät ovat laajalti Nato-jäsenyyden takana. Se nähdään myönteisenä asiana lähestulkoon kaikissa väestöryhmissä (ks. erillinen Kuvioliite).
Miehet (83 %) suhtautuvat Nato-jäsenyyteen positiivisemmin kuin naiset (75 %). Huomionarvoista on kuitenkin se, että siinä missä vielä EVAn kevään 2022 mittauksessa naisista vähemmistö kannatti Nato-jäsenyyttä, nyt Nato-jäsenyyden kannatus on naistenkin keskuudessa erittäin vankkaa.
Selvä enemmistö suhtautuu myönteisesti Nato-jäsenyyteen kaikissa väestöryhmissä lukuun ottamatta vasemmistoliiton kannattajia. Heistäkin 48 prosenttia suhtautuu jäsenyyteen myönteisesti ja selvästi harvempi (23 %) kielteisesti. Kannattajien ohella kysymys Natosta oli vaikea myös vasemmistoliiton kansanedustajille, sillä kuusi sen 16 kansanedustajasta äänesti jäsenyyttä vastaan. Silti myös vasemmistoliiton kannattajat tuntuvat lämpenevän vähitellen liittoutumiselle, sillä vielä maaliskuun alussa vain kolmasosa (33 %) vasemmistoliittoa äänestävistä kannatti jäsenyyttä.
Eri puolueiden kannattajaryhmistä myönteinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen on voimakkainta kokoomuksen (97 %), sosialidemokraattien (89 %) ja keskustan (87 %) kannattajien parissa.
Suomalaisten Nato-jäsenyyden kannatus on vahvaa myös kansainvälisesti verraten. Yhdysvaltalaisen Pew-tutkimuslaitoksen keväällä 2022 toteuttaman kyselyn mukaan Nato-jäsenyyden kannatus oli vahvinta Puolassa, jossa 89 prosenttia suhtautui myönteisesti Nato-jäsenyyteen. Kyselyn kohdemaissa myönteinen suhtautuminen Nato-jäsenyyteen oli keskimäärin 65 prosentin tasolla. Naapurimaassamme Ruotsissa Nato-myönteisyys (79 %) oli yhtä vahvaa kuin Suomessa nyt.
Pew’n kyselyssä Nato-myönteisyyden havaittiin kasvaneen useissa maissa, mitä todennäköisesti selittää niin Suomessa kuin muuallakin Venäjän käymän hyökkäyssodan poikkeuksellinen raakuus.
Venäjän uhka on Nato-kannatuksen ajuri
Perimmäinen syy Nato-jäsenyyden suosiolle Suomessa on Venäjän toiminta, jota suomalaiset pitävät uhkaavana. 83 prosenttia arvioi, että epävakaan Venäjän naapurina Suomen on turvallisempaa olla Naton jäsen kuin sotilaallisesti liittoutumaton (Kuvio 3). Peräti 59 prosenttia on väittämän kanssa täysin samaa mieltä. Vain kuusi prosenttia torjuu väitteen.
Kuvio 3.
Venäjän epävakautta perusteena liittoutumiselle pitävien osuus on viime keväästä kasvanut 19 prosenttiyksikköä, ja asennoituminen on muuttunut täysin vuosituhannen alkuvuosista, jolloin Venäjän ei koettu muodostavan liittoutumista edellyttävää turvallisuusuhkaa.
Sekä pitkän että lyhyen aikavälin suhtautumismuutokset antavat vahvaa tukea käsitykselle, jonka mukaan nimenomaan Venäjän sotatoimet käänsivät suomalaiset Nato-jäsenyyden kannalle. Huomionarvoista on myös se, että Nato-jäsenyyden liittoutumattomuutta turvallisemmaksi vaihtoehdoksi arvioivien osuus on hieman suurempi kuin Nato-myönteisten osuus. Selitys tälle piilee neutraalisti jäsenyyteen suhtautuvissa, joiden enemmistö (56 %) pitää liittoutumista oikeana vaihtoehtona (ks. Kuvioliite).
Suomalaisten suhtautuminen Venäjää kohtaan on Ukrainan sodan myötä muuttunut ennätyksellisen kielteiseksi. Vain seitsemän prosenttia katsoo, että suomalaisilla ei ole nykyisin mitään
syytä suhtautua suureen naapuriinsa kielteisesti, vaikka Venäjällä on omat ongelmansa (Kuvio 4).
85 prosenttia suhtautuu Venäjään kielteisesti.
Kuvio 4.
Myönteisesti Venäjään suhtautuvien osuus on vähentynyt entisestään viime keväästä ja kielteisesti suhtautuvien osuus on jatkanut kasvuaan. Ukrainan-hyökkäyksen jälkeen tapahtunut Venäjä-kielteisyyden kasvu on poikkeuksellisen nopeaa, jyrkkää ja laajapohjaista. Puolentoista vuoden takaiseen mittaukseen nähden Venäjä-kielteisyys on kasvanut peräti 40 prosenttiyksikköä. Näin suuri asennemuutos on hyvin poikkeuksellinen Arvo- ja asennetutkimusten historiassa.
Kaikissa väestöryhmissä selvä enemmistö suhtautuu Venäjään kielteisesti, ja ymmärtäväinen suhtautuminen jää vähiin. Myönteisintä suhtautuminen on Natoon kielteisesti suhtautuvien parissa, joista reilu kolmasosa (35 %) suhtautuu Venäjään myönteisesti, mutta heistäkin puolet (50 %) ottaa kielteisen kannan.
Natosta haetaan lisäturvaa
Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti suomalaiset Venäjä-kielteisiksi ja Nato-myönteisiksi. Se ei
kuitenkaan tarkoita suomalaisten ajattelevan Naton yksistään ratkaisevan Suomen turvallisuuspoliittiset ongelmat.
Kolmannes (33 %) katsoo, ettei Naton jäsenyys takaa, että muut maat lopulta auttaisivat Suomea todellisessa kriisissä (Kuvio 5). Eri mieltä on 45 prosenttia. Näkemys ei ole viime keväästä muuttunut käytännössä lainkaan.
Kuvio 5.
Vaikka suomalaiset ovat vahvan Nato-myönteisiä, ovat odotukset avun saannista varautuneempia. Toisaalta missään väestöryhmässä tällainen varautuneisuus ei leimahda kovin suureksi. Odotetun poikkeuksen säännöstä tekevät vain Nato-kielteiset (82 %), jotka eivät luota jäsenmaiden apuun lainkaan (ks. Kuvioliite).
Puolueiden äänestäjäryhmistä vähiten avunsaantiin tosipaikassa luottavat Liike Nytin kannattajat, joista 52 prosenttia arvelee Nato-maiden luistavan sitoumuksistaan tositilanteessa, ja myös Perussuomalaisten äänestäjien (46 %) keskuudessa vallitsee melko laajaa skeptisyyttä. Näiden ryhmien kohdalla asenteita voi selittää yleisesti nihkeä suhtautuminen kansainvälisiä instituutioita kohtaan.
Luottavaisimpia Nato-maiden apuun ovat kokoomuksen (65 % torjuu väitteen), SDP:n (55 %) ja keskustan (55 %) äänestäjät, miehet (55 %), 56–65-vuotiaat (53 %), akateemisesti koulutetut (53 %), pienissä kunnissa asuvat (52 %) ja yrittäjät (52 %). Näistä ryhmistä yli puolet torjuu väitteen Naton turvatakuiden lipsumisesta todellisessa kriisissä.
Varautuneisuus ulkopuolisen avun saamista kohtaan saattaa juontaa juurensa ainakin osin talvisotaan, jolloin Suomi ei saanut ulkovalloilta suoraa sotilaallista apua Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Toisaalta kokemus yksin jäämisestä on myös ollut peruste Nato-jäsenyyden kannattamiselle.
Suomalaiset ovatkin hakemassa Natosta ennen kaikkea lisäturvaa, eikä kansallista puolustusta haluta laskea alas. Enemmistö (55 %) on sitä mieltä, että Suomen on kaikissa oloissa kyettävä vastaamaan itse turvallisuudestaan, muista ei ole siinä apua (Kuvio 6). Vajaa kolmannes (31 %) on toista mieltä.
Kuvio 6.
Käsitys kansallisen puolustuksen ensisijaisuudesta on hieman vahvistunut viime keväästä, mikä osoittaa suomalaisten sisäistäneen Naton yhteisen puolustuksen idean: jokainen maa vastaa omasta puolustuksestaan ensisijaisesti itse, mutta Nato velvoittaa muita maita auttamaan parhaan kykynsä mukaan.
Tulosten pitkän aikavälin aikasarja heijastelee myös suomalaisten vahvaa maanpuolustustahtoa ja sitoutumista asevelvollisuusarmeijaan. 2000-luvun alussa moni maa luopui asevelvollisuudesta, ja aiemmin Suomessakin esiintyi pelkoa siitä, että Nato-jäsenyys saattaisi vähentää asevelvollisuusarmeijan kannatusta.
Naton yksi keskeisimmistä suojista on sen tuoma ennakollinen turva: puolustusliitto on yhdessä niin vahva, ettei hyökkäys sitä vastaan ole missään oloissa järkevää. Historiallisesti tarkasteltuna Naton pelotevaikutus on toiminut: yksikään valtio ei ole hyökännyt Nato-maahan.
Puolet (51 %) suomalaisista katsookin, että Naton turvatakuut ovat niin järeä pelote, ettei kukaan uskalla koskea liittouman jäsenmaihin (Kuvio 7). Vain viidennes (20 %) ei luota Naton turvatakuiden ehdottomaan pelotevaikutukseen, mutta varsin moni (29 %) ei osaa ottaa asiaan kantaa.
Kuvio 7.
Viime keväästä luottamus Naton pelotteeseen on kasvanut kahdeksan prosenttiyksikköä. Luottamuksen kasvuun lienevät syynä Venäjän epäonnistuneet sotatoimet Ukrainassa, mutta myös Naton tärkeimmän maan Yhdysvaltojen määrätietoinen apu Ukrainalle. Merkitystä lienee ollut myös eri Nato-maiden viesteillä sotilaallisesta avusta Suomelle, mikäli Suomi joutuisi hyökkäyksen kohteeksi jo ennen kuin Nato-jäsenyys on kaikissa maissa ratifioitu.
Tervetuloa sotilastukikohdat
Suomen jättäessä jäsenhakemuksensa Natoon jäsenyyden yksityiskohdat jätettiin myöhempien neuvotteluiden varaan. Näistä yksi keskeinen on kysymys siitä, voisiko Suomeen sijoittaa Naton tukikohtia.
Yli puolet (53 %) katsoo, että Suomen tulee olla avoin kaikelle yhteistyölle Naton sisällä, mukaan lukien Suomeen sijoitettavat sotilastukikohdat (Kuvio 8). Vain neljännes (25 %) torjuu avoimen yhteistyön linjan tukikohtineen.
Kuvio 8.
Erityisen avoimia yhteistyölle ja tukikohdille ovat kokoomuksen äänestäjät (84 %), johtavassa asemassa olevat (69 %), miehet (68 %) ja perussuomalaisten äänestäjät (68 %). Varauksellisemmin avoimeen yhteistyöhön suhtautuvat vasemmistoliiton (51 %) ja RKP:n (46 %) äänestäjät.
Suopeahko suhtautuminen Suomeen sijoitettavien sotilastukikohtien mahdollisuuteen toistuu, kun kysymyksenasettelu käännetään torjuvaksi ja se kohdistetaan nimenomaan tukikohtiin. Vain 28 prosenttia suomalaisista katsoo, ettei maahamme pidä sijoittaa Naton pysyviä sotilastukikohtia Suomen ollessa Naton jäsen (Kuvio 9). 42 prosenttia sallisi tukikohdat, mutta peräti 29 prosenttia ei ota väittämään kantaa.
Kuvio 9.
Kannastaan epävarmojen suuri osuus kielii siitä, että suhtautuminen sotilastukikohtiin on varsin avointa. Enemmistö ei vaadi sotilastukikohtia ehdoin tahdoin maahamme, mutta jos sellaista tarjottaisiin, Nato-tukikohdan suoralta kädeltä torjuvien osuus näyttäisi jäävän maltilliseksi.
Käytännössä erityisesti uusien Nato-maiden on ollut hankala saada alueelleen tukikohtia.
Baltian maat lobbasivat Natossa vuosien ajan saadakseen tukikohdat. Krimin miehitys muutti kuitenkin tilanteen ja vuonna 2016 Nato teki päätöksen Naton pysyvistä taisteluosastoista Baltian maissa ja Puolassa, ja taisteluosastonsa perustettiin 2017. Ukrainan sota on jo lisännyt Nato-joukkojen läsnäoloa esimerkiksi Virossa, joten tilanne Nato-tukikohtien suhteen saattaa muuttua.
Suomalaisten suhtautuminen Nato-yhteistyöhön vaikuttaakin aivan yhtä pragmaattiselta kuin kääntyminen Naton kannattajiksi. Suomalaisten sytyke liittyä Natoon on uhkaavaksi muuttunut Venäjä. Uudessa maailmantilanteessa suomalaiset ovat valmiita ainakin harkitsemaan kaikkia lisätoimia, joilla Venäjän uhkaa voidaan lieventää.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 088 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 19.–31.10.2022. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin ja tulosgrafiikan on tehnyt Pentti Kiljunen (Yhdyskuntatutkimus Oy). Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.
Lue koko EVA Arvio Joka kodin turva