Maaseudulla kytee kriisi, jota kaupunkilaiset eivät tunnista
EVA toteutti syksyn 2021 Arvo- ja asennetutkimuksessaan laajan kyselykokonaisuuden, jolla selvitettiin identiteetin merkitystä suomalaisten yhteiskunnallisessa ajattelussa. Muiden aiheiden ohella tutkimuksessa pureuduttiin myös suomalaisten identiteettiin maalaisena tai kaupunkilaisena sekä mielipiteisiin maaseudun ja kaupunkien välisestä suhteesta.
Vähemmistö suomalaisista (41 %) ilmoittaa identiteettinsä olevan kaupunkilainen (Kuvio 1). Kun vajaa kolmasosa (23 %) tunnistaa itsensä maalaiseksi, jää melko huomattava osa (29 %) suomalaisista vaa’ankieleksi ilmoittaen olevansa yhtä paljon molempia. Ainoastaan viisi prosenttia identifioi itsensä näiden kolmen ryhmän ulkopuolelle ja vain yksi prosentti ei osaa ottaa alueelliseen identiteettiinsä lainkaan kantaa.
Kuvio 1.
Asuinpaikka on ilmeisen vahva identiteetin määrittäjä, sillä luvut vastaavat varsin hyvin sitä, missä suomalaiset tosiasiassa asuvat. Tilastokeskuksen väestötilastojen mukaan 37 prosenttia suomalaisista asuu sisemmällä kaupunkialueella, jolla tarkoitetaan kaupunkien tiheämmin rakennettua, asemakaavoitettua aluetta. Maaseudulla puolestaan asuu 27 prosenttia suomalaisista. Yli kaksi kolmasosaa (35 %) majailee kivikaupungin ja maaseudun välissä eli ulommalla kaupunkialueella tai kaupungin kehysalueella.
Suomen kaupungeissa elää siis merkittävä vähemmistö, joka tuntee itsensä osittain maalaiseksi. Identiteettien merkitystä ei ole syytä vähätellä, sillä ne kytkeytyvät läheisesti ihmisten toimintaa ohjaaviin arvoihin ja välittyvät myös sukupolvelta toiselle.
Suomalaisten alueelliset identiteetit eivät luonnollisesti ole aivan täysin sidoksissa asuinpaikkaan. Vastausten väestöryhmittäinen erittely (Kuvio 2) kertoo, että maaseudun pienemmistäkin, alle 4 000 asukkaan kunnista löytyy ripaus kaupunkilaista identiteettiä, ja toisaalta suurimmissakin kaupungeissa asuu täysin tai osittain maalaisen identiteetin omaavia. Uusimaa erottuu selvästi muusta maasta kaupunkilaisidentiteetin suuremmalla osuudella (60 %).
Kuvio 2.
Kun katse siirretään muihin väestöryhmiin, paljastuu, että enemmistö kokee itsensä kaupunkilaisiksi vain alle 25-vuotiaiden (56 %) ja opiskelijoiden (51 %) joukossa sekä kokoomuksen (54 %) ja SDP:n (52 %) kannattajissa. Näissäkin ryhmissä on viljalti sekä sekaidentiteetin haltijoita että puhtaasti maalaisena itseään pitäviä. Maalaiset puolestaan ovat täpärästi enemmistönä vain keskustaa äänestävissä (52 %), mutta keskustankin kannattajissa on runsaasti sekaidentiteetin omaavia. Väestöryhmät eivät siis jakaudu selkeästi kahteen – kaupunkilaisten ja maalaisten – leiriin, vaan jakolinjat kulkevat väestöryhmien sisällä.
Maaseudulla kytee kriisi
Identiteetti kaupunkilaisena, maalaisena tai molempina vaikuttaa huomattavasti siihen, miten suomalainen suhtautuu kaupunkeihin ja maaseutuun.
EVAn Arvo- ja asennetutkimukseen sisällytettiin kysymyssarja, jolla luodattiin suomalaisten käsityksiä maaseudun asemasta ja tulevaisuudesta sekä kaupunkien ja maaseudun välisestä suhteesta (Kuvio 3). Koska sama kysymyssarja on esitetty Arvo- ja asennetutkimuksessa vuonna 1996, päästiin myös arvioimaan, missä määrin suomalaisten maaseutua koskevat näkemykset ovat muuttuneet neljännesvuosisadassa (ks. Analyysin Liitekuvio 1).
Kuvio 3.
Maalaiseksi itsensä identifioivien suhde maaseutuun on lämmin, paikoin jopa intohimoisuuteen asti, mutta samalla maalaisten huoli maaseudun tulevaisuudesta on laajaa. Kaupunkilaisten suhtautuminen maaseutuun ei ole kylmäkiskoista, mutta ajatukset sen tulevaisuudennäkymistä sekä valmiudet tehdä uhrauksia maaseudun eteen ovat varauksellisempia. Sekä maalaisiksi että kaupunkilaiseksi itsensä identifioivien näkemykset eivät sijoitu kaupunkilaisten ja maalaisten ”puoliväliin” vaan kallistuvat selvästi lähemmäksi maalaisten näkemyksiä kuin kaupunkilaisten ajattelua (ks. Liitekuviot 1 ja 2 Analyysin lopussa). Näin ollen suomalaisten kokonaisnäkemykset kallistuvat pikemminkin maalaiseen suuntaan.
Päällimmäisenä vastauksista huokuu maaseudun nauttima vahva arvostus. Enemmistö (60 %) suomalaisista pitää maaseutua suomalaisen kulttuurin ja identiteetin tärkeimpänä perustana, ja hyvin suuri enemmistö (92 %) suomalaisista ajattelee, että puhdas ja hyvin hoidettu maaseutuympäristö on tärkeä Suomelle myös tulevaisuudessa. Suomalaisten silmissä kaupunkien ja maaseudun välillä vallitsee harmoninen keskinäisriippuvuus.
Lähes jokainen (92 %) ajattelee kaupunkien ja maaseudun tarvitsevan toisiaan nyt ja tulevaisuudessa, ja vain kuusi prosenttia ajattelee, että maaseutu on nykyisin Suomelle pikemminkin taakka kuin voimavara. Kolme neljästä (76 %) katsoo, että maaseudun elinkelpoisuuden turvaaminen on kaikkien suomalaisten edun mukaista ja vain hyvin harva (6 %) arvioi, että maaseutu edustaa mennyttä yhteiskuntaa, jonka on vähitellen väistyttävä kehityksen tieltä.
Suomalaiset eivät kuitenkaan ole vastaavassa määrin yksimielisiä maaseudun tilannekuvasta, eli siitä, miten maaseudulla menee. Enemmistön (57 %) mukaan maaseutu on kriisissä, jonka syventyminen vaarantaa kansallisen eheyden, mutta likimainkaan kaikki eivät tätä käsitystä jaa. Melko harva (13 %) torjuu käsitykset maaseudun kriisistä, mutta varsin moni (30 %) ei ota kantaa kriisin olemassaoloon tai sen mahdollisiin seurauksiin.
Suurin ero kriisikäsityksissä piirtyy maalaisten ja kaupunkilaisten välille. Maalaisten (76 %) mielestä maaseudun kriisi on akuutti, mutta kaupunkilaisista käsityksen allekirjoittaa hyvin paljon harvempi (41 %), ja lähes yhtä moni kaupunkilaisista (38 %) ei osaa ottaa asiaan kantaa (ks. Kuvioliite, josta löytyvät kaikki tulosten väestöryhmittäiset erittelyt). Sekä kaupunkilaisiksi että maalaisiksi itsensä identifioivista kaksi kolmasosaa (66 %) tunnistaa maaseudun olevan kriisissä.
Samankaltainen syvä näkemysero maaseudun ja kaupunkiväestön välillä havaitaan vastauksissa päätöksentekijöitä tilille vaativaan väitteeseen, jonka mukaan maaseutu on nyky-Suomessa jätetty heitteille. Koko väestöstä 41 prosenttia yhtyy syytökseen heitteillejätöstä ja neljäsosa (26 %) torjuu sen, mutta käsitykset asiantilasta eriävät väestöryhmittäin rajusti. Maalaisista kaksi kolmasosaa (67 %) allekirjoittaa teesin, mutta kaupunkilaisista siihen yhtyy vain neljäsosa (25 %).
Syvät näkemyserot maaseutu- ja kaupunkiväestön välillä kertovat näiden ryhmien elävän eri todellisuuksissa.
Maalaisten ja kaupunkilaisten eriävät näkemykset sekä ristiriita maaseutua koskevien toiveiden ja tilannekuvan väillä saattavat antaa poliittisille päätöksentekijöille aihetta kiinnittää huomiota etenkin maaseutuväestön arvioihin omasta asemastaan. Myös muut EVAn Arvo- ja asennetutkimusten viimeaikaiset tulokset kertovat samaa viestiä.
Syksyn 2020 Arvo- ja asennetutkimuksessa suomalaiset nostivat maamme suurimmiksi eriarvoisuuden kipukohdiksi alueellisen (etelän ja pohjoisen) sekä kaupunkien ja maaseudun välisen eriarvoisuuden. Syksyn 2021 Arvo- ja asennetutkimuksessa kaupungeissa asuvat arvioitiin kaikkein etuoikeutetuimmaksi väestöryhmäksi ja maaseudulla asuvat puolestaan syrjityksi ryhmäksi, ja kaksi kolmasosaa suomalaisista arvioi kasvukeskusten ja syrjäseudun välisen ristiriidan voimakkaaksi.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 042 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on kokoväestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 24.9.–7.10.2021. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.
Lue koko EVA Analyysi Suomi on maalainen