Vasemmiston ja oikeiston välinen ristiveto jyrkkenee

Sanna Kurronen
Ekonomisti
LinkedIn X
Monet suomalaiselle yhteiskunnalle perinteiset vastakkainasettelut ovat viime vuosina lieventyneet. Vasemmiston ja oikeiston välinen vastakkainasettelu nähdään kuitenkin merkittävästi jyrkempänä kuin aiempina vuosikymmeninä, käy ilmi EVAn Arvo- ja asennetutkimuksesta.

Ladattavat tiedostot

Download: Sukset ristissä -EVA Analyysi
Sukset ristissä -EVA Analyysi

Vasemmiston ja oikeiston välinen ristiveto jyrkkenee. EVA Analyysin Sukset ristissä ovat kirjoittaneet Ilkka Haavisto, Sanna Kurronen ja Sami Metelinen.

Lataa

Download: EVA Analyysin Sukset ristissä kuvioliite
EVA Analyysin Sukset ristissä kuvioliite

Lataa

Suomalaiset näkevät yhteiskunnassa voimakkaita ristiriitoja ja vastakohtaisuuksia eri ihmisryhmien, identiteettien ja yhteiskunnallisten pyrkimysten välillä. Siinä ei ole mitään uutta. Monet ristiriitaisuudet ja vastakkainasettelut ovat pysyneet suomalaisten tuntohermolla jo vuosikymmeniä, eikä kokemus ristiriidoista ole yleisesti ottaen kärjistymässä aiempaan verrattuna.

Erityisen voimakkaiksi hahmottuvat suomalaisten mielissä kuusi yhteiskunnallista vastakkainasettelua (Kuvio 1): rikkaat ja köyhät, syntyperäiset suomalaiset ja maahanmuuttajat, vasemmisto ja oikeisto, kasvukeskukset ja syrjäseudut, teollisuus ja luonnonsuojelu sekä poliitikot ja kansa (ks. näkemysten jakaumat Analyysin sivuilla 3–8).

Kuvio 1.

Kahta lukuun ottamatta edellä mainittuja ristiriitoja ei kuitenkaan koeta kärjekkäämpinä kuin edellisessä, vuonna 2016 tehdyssä mittauksessa. Useiden  perinteisten suurten kiistanaiheiden kohdalla yhteiskunnallinen eripura ei ole kasvussa, vaan pikemminkin laskussa. Niiden sijaan monet perinteisesti vaimeat ristiriidat koetaan nyt aiempaa voimakkaammiksi (ks. Kuvio 5 sivulla 7).

Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että ne ovat arvioita suomalaisessa yhteiskunnassa esiintyvien vastakkainasetteluiden voimakkuuksista. Ne eivät kerro suoraan siitä, kuinka perusteltuna kutakin vastakkainasettelua kaiken kaikkiaan pidetään. Yksin ristiriidan voimakkuuden pohjalta ei liioin voida päätellä väestön mielipidesuuntia sen takana olevissa asiakysymyksissä.

Käsitykset ristiriidoista muodostavat eräänlaisen yhteiskunnallisen keskustelun ilmapuntarin. Ne kuvaavat kansalaisten arvioita siitä, mistä kysymyksistä juuri nyt näyttäisi syntyvän hankausta suomalaisten välille, ja millaisten aiheiden kohdalla vastakkainasettelu nähdään maltillisempana. Ristiriita-arvioissa yli ajan havaittavat muutokset antavat osviittaa yhteiskunnallisen ilmapiirin mahdollisista muutoksista.

Syksyn 2021 Arvo- ja asennetutkimuksessa kysytyt ristiriitaparit jakaantuvat kolmeksi ryhmäksi: yksi koskee talouteen liittyviä ristiriitoja, toinen kansainvälisyyden ja paikallisuuden välisiä ristiriitoja ja kolmas aatteisiin ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin perustuvia ristiriitoja.

Talouden kovat ristiriidat vaimentuneet

Eniten suomalaiset näkevät ristiriitaa rikkaiden ja köyhien välillä, jota 72 prosenttia suomalaisista pitää voimakkaana ja vain 14 prosenttia vähäisenä (Kuvio 2). Enemmistö kaikissa väestöryhmissä pitää tätä ristiriitaa voimakkaana (ks. Kuvioliite), mutta kokemukset vaihtelevat suuresti puoluekannan mukaan (ks. Vasemmisto näkee ristiriitoja porvareita enemmän, Analyysin ss. 4–5).

Kuvio 2.

Vaikka rikkaiden ja köyhien välinen vastakkainasettelu arvioidaan vahvaksi, se on kuitenkin hieman loiventunut viime mittauksesta. Voimaa tältä vastakkainasettelulta on saattanut viedä tulonjaon hyvin tasainen kehitys 2000-luvulla. Rikkaita Suomessa on varsin vähän ja pienituloisten osuus väestöstä on alhainen.

Myös aiemmat EVAn Arvo- ja asennetutkimukset ovat osoittaneet, että suomalaisten perinteisesti hyvin suuri huoli tuloeroista on jo jonkin aikaa ollut laskusuunnassa. Onkin todennäköistä, että osa vastakkainasettelun voimakkaaksi arvioivista pitää sitä tarpeettomana. Tähän suuntaan viittaa myös Arvo- ja asennetutkimuksen tulos, jonka mukaan suomalaiset eivät suhtaudu rikkaisiin ja rikastumiseen kielteisesti, vaan pikemmin neutraalisti.

Rikkaiden ja köyhien ohella taloudessa nähdään myös muita vastakkainasetteluja. Enemmistö (55 %) pitää työssä olevien ja työttömien välistä vastakkainasettelua voimakkaana, ja reilu viidesosa (21 %) ei pidä. Ristiriita arvioidaan nyt aavistuksen voimakkaammaksi kuin viisi vuotta sitten.

Aiempaa vaimeampina näyttäytyviin ristiriitoihin kuuluu myös työnantajien ja työntekijöiden välinen vastakkainasettelu.

EVAn aiemmat Arvo- ja asennetutkimuksen tulokset valottavat työttömien ja työssä olevien välisen kitkan syitä. Työssä olevat liittävät sekä työttömyyteen, että sosiaaliturvan käyttöön työttömiä useammin stigmaa eli häpeäleimaa. Toisaalta työttömien näkemykset ansiotyöstä ovat paljon synkempiä kuin työssä olevien heijastellen syrjäytetyksi tulemisen kokemuksia. Samassa tutkimuksessa erot työelämää koskevissa näkemyksissä venähtävät suuriksi myös korkeasti koulutettujen ja vähemmän kouluja käyneiden välillä.

Korkeasti ja matalasti koulutettujen välillä havaitaankin jonkin verran ristiriitaa. Voimakkaana tätä vastakkainasettelua pitää 45 prosenttia ja heikkona 27 prosenttia. Ryhmien välinen ristiriita koetaan nyt kuitenkin aavistuksen aiempaa heikompana.

Aiempaa vaimeampina näyttäytyviin ristiriitoihin kuuluu myös työnantajien ja työntekijöiden välinen vastakkainasettelu. Hieman yli puolet (54 %) näkee työmarkkinaosapuolien välillä voimakasta ristiriitaa ja reilu viidesosa (22 %) ei näe. Vastakkainasettelu koetaan nyt selvästi aiempaa vähemmän voimakkaaksi siitä huolimatta, että parhaillaan meneillään olevan työmarkkinakierroksen ilmapiiriä on erityisesti palkansaajapuolella luonnehdittu kireäksi.

Jännitteen hienoista purkautumista voi selittää viimeaikainen hyvä työllisyyskehitys sekä se, että suomalaisessa keskustelussa yleensä laineita nostattava poliitikkojen aloitteellisuus työmarkkinoita
koskevissa asioissa on jäänyt viime vuosina vähäiseksi. Samalla myös työehdoista sopiminen on kulkenut suurta draamaa sisältäneistä keskitetyistä tulopoliittisista kokonaisratkaisuista (tupo) kohti hajautetumpia liitto- ja paikallistason ratkaisuja. EVAn viime vuosien Arvo- ja asennetutkimusten mukaan suomalaiset eivät haikaile tupoja takaisin, vaan pitävät hajautettua liitto- tai paikallisen tason sopimista parempana mallina.

Kansainvälisen ja paikallisen ristiveto väheni

Neljä kansainvälisyyteen ja paikallisuuteen liittyvää ristiriitaa arvioidaan nyt hieman aiempaa lievemmiksi. Ne koskevat syntyperäisten suomalaisten ja maahanmuuttajien, kansallisen ja kansainvälisen kulttuurin, kasvukeskusten ja syrjäseutujen sekä EU-myönteisten ja EU-kriittisten välisiä jännitteitä. Kyseisillä vastakkainasetteluilla on pitkät perinteet, mutta viime vuosina ne ovat liittyneet keskeisesti myös populismin ja niin sanotun nativismin teemoihin. Populismissa korostuu poliittisen eliitin ja kansan välinen jännite. Nativismilla tarkoitetaan syntyperäisten kansalaisten, kansallisen kulttuurin ja perinteiden asettamista etusijalle.

Seitsemän kymmenestä (70 %) arvioi syntyperäisten suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä olevan voimakasta ristiriitaa, kun vain hieman useampi kuin joka kymmenes (12 %) ei näe suurta ristiriitaa (Kuvio 4).

Kuvio 4.

Suomalaiset ovat kaikissa väestöryhmissä laajalti yhtä mieltä maahanmuuttajien ja syntyperäisten suomalaisten välisen vastakkainasettelun voimakkuudesta (ks. Kuvioliite), mutta varsinaiset maahanmuuttoa koskevat mielipiteet vaihtelevat paljon.

Aiheen herättämistä ristiriidoista huolimatta suomalaisten suhtautuminen maahanmuuttoon on viime vuosina muuttunut varauksellisesta selvästi myönteisempään suuntaan erityisesti työperäisen maahanmuuton sekä maahanmuuton mukanaan tuoman kansainvälisyyden kohdalla. Näppinsä pelissä voi olla myös pandemialla, mikä on viime vuodet pitänyt turvapaikanhakijoiden määrät alhaisina.

Vaikka lisääntyvä kansainvälisyys tuo mukanaan monikulttuurisuutta, suomalaiset eivät pidä sitä merkittävänä ristiriidan aiheena. Voimakasta ristiriitaa ja vastakohtaisuutta kansallisen ja kansainvälisen kulttuurin välillä näkee vain kolme kymmenestä (29 %) ja hieman useampi (35 %) ei näe.

Myös EU-myönteisten ja EU-kriittisten välinen ristiriita on heikentynyt.

Poliitikkojen ja kansan välillä 62 prosenttia suomalaisista näkee voimakasta vastakkainasettelua, ja vain 16 prosenttia pitää ristiriitaa vähäisenä. Poliitikkojen ja kansan välillä ristiriita on suomalaisten mielissä nyt alhaisempi kuin koskaan aiemmin EVAn kyselyissä. Havaitun ristiriidan lieventyminen saattaa liittyä koronapandemian tuomiin kriisiaikoihin. Ne muuttivat suomalaisten suhtautumista poliitikkoihin ja puolueisiin avoimen kielteisestä paljon suopeammaksi, joskin pandemian jatkuessa kriittisyys poliitikkoja ja puolueita kohtaan on alkanut jälleen lisääntyä.

Pandemian vaikutusten seurausta voi olla myös kasvukeskusten ja syrjäseutujen välillä havaitun ristiriidan nytkähtäminen hieman lievempään suuntaan. Pandemia vähensi hetkellisesti kasvukeskusten vetovoimaa, kasvatti kotimaan matkailua sekä lisäsi etätöitä ja -opintoja, joita tehtiin myös kakkosasunnoilla ja mökeillä. Kaikki tämä on voinut tuoda kasvukeskusten ulkopuolista Suomea tutummaksi suomalaisille.

Kasvukeskusten ja syrjäseutujen välinen jännite näyttäytyy silti edelleen suomalaisten mielissä voimakkaana, sillä 65 prosenttia näkee siinä selvän ristiriidan ja vain joka kymmenes (11 %) ei näe. Kyseessä ei olekaan pelkkä vanhastaan kytemään jäänyt vastakkainasettelu, sillä aiemmassa EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa suomalaiset katsoivat suomalaisten olevan kaikkein eriarvoisimmassa asemassa alueellisesti ja asuinkunnittain (kaupunki – maaseutu) vertaillen.

Myös EU-myönteisten ja EU-kriittisten välinen ristiriita on heikentynyt. Aikoinaan se jakoi juuri kasvukeskusten ja maaseudun väestöä eri leireihin. Nyt puolet (49 %) pitää vastakkainasettelua voimakkaana, mutta joka neljäs (25 %) ei ristiriitaa EU-asiassa enää näe. Asiaa selittää suomalaisten varsin myönteinen suhtautuminen EU-jäsenyyteen (ks. Analyysin ss. 10–11).

Aate ja henkilökohtaiset ominaisuudet kärjistävät

Vaikka monet perinteisesti suuriksi arvioidut ristiriidat ovat kansalaisten mielestä lieventyneet, ei yhteiskunnallisten vastakkainasettelujen kokonaisuus kuitenkaan näyttäydy paljoa seesteisempänä. Jotkut kyselyssä mukana olleista ristiriidoista ovat kärjistyneet, ja vastakkainasettelua nähdään aiempaa enemmän myös siellä, missä sitä aiemmin ei juuri ollut (Kuvio 5).

Kuvio 5.

Eniten uutta jännitettä arvioidaan syntyneen poliittisen vasemmiston ja oikeiston välille. Kaksi kolmesta (66 %) näkee voimakasta ristiriitaa ja vastakohtaisuutta vasemmiston ja oikeiston välillä, ja vain 15 prosenttia arvioi vastakohtaisuuden heikoksi (Kuvio 6).

Kuvio 6.

Ristiriidan terävöityminen voi osaltaan johtua politiikan nykyisestä hallitus-oppositioasetelmasta, jossa vastakkain ovat vasemmistoenemmistöinen hallitus ja oikeisto-oppositio. Tosin vastaava blokkeihin perustuva aatteellinen jako hallituksen ja opposition välillä nähtiin jo Juha Sipilän muodostaessa vuonna 2015 hallituksen keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken. Jonkinlaista ideologista kärjistymistä on tapahtunut myös kansalaisten parissa, sillä poliittiseen keskustaan itsensä sijoittavien suomalaisten osuus on hieman vähentynyt ja oikeisto ja vasemmisto ovat jyrkentyneet kannoissaan.

Politiikan perinteinen jako vasempaan ja oikeaan on voimissaan. Sen sijaan sosialistien ja porvareiden välillä ristiriitaa on suomalaisten mielestä selvästi vähemmän kuin vasemmiston ja oikeiston välillä, eikä tämän ristiriidan liioin arvioida voimistuneen. Puolet (51 %) arvioi sosialistien ja porvareiden välillä olevan voimakasta ristiriitaa, ja 22 prosenttia ei pidä sitä merkittävänä. Kyse saattaa olla siitä, että sosialismin vetovoima poliittisena agendana on vähentynyt, mikä puolestaan liudentaa myös porvarismin (ei-sosialismi) merkitystä.

Myös nuorten ja vanhojen välillä havaitaan jännitteen kasvua.

Myös viime aikoina paljon puheenaiheena ollut konservatiivien ja liberaalien vastakkainasettelu näyttäytyy vasemmiston ja oikeiston välistä ristiriitaa heikompana. Puolet suomalaisista (50 %)  pitää sitä voimakkaana ja 19 prosenttia ei pidä. Suurten aatesuuntien välillä havaitaan siis jonkin verran jännitteitä, mutta niistä vain vasemmiston ja oikeiston vastakkainasettelu yltää suomalaisen yhteiskunnan ristiriitojen raskaimpaan sarjaan. Tätä voi selittää EVAn aiemmissa kyselyissä saatu tulos, jonka mukaan suomalaisten suhtautuminen klassisiin ideologioihin ei ole erityisen intohimoista. Vasemmiston ja oikeiston välisen ristiriidan voimistumista saattaa osaltaan selittää perussuomalaisten kannattajien asemoituminen entistä selkeämmin oikealle ja siitä johtunut identiteettipoliittisten jännitteiden lisääntyminen.

Myös muutama aiemmin selvästi heikoiksi koettu ristiriita on kansalaisten silmissä kasvattanut merkitystään. Yksi näistä koskee naisten ja miesten välistä vastakkainasettelua, jonka neljäsosa suomalaisista (25 %) näkee vahvana ja puolet (50 %) heikkona.

Suomalaiset arvioivat sukupuolten välillä vallitsevan ristiriidan aiempaa voimakkaammaksi, joskin se sijoittuu edelleen heikoimpien ristiriitojen joukkoon. Naiset näkevät vastakkainasettelun selvästi merkittävämpänä kuin miehet, sillä naisista 34 prosenttia näkee voimakasta ristiriitaa, miehistä vain 16 prosenttia. Sukupuolten keskinäisen vastakkainasettelun lisäksi naiset arvioivat muutkin kyselyssä mukana olleet eri väestöryhmien väliset ristiriidat kärjekkäämmiksi kuin miehet, jotka puolestaan näkevät aatteelliset ja kulttuuriset ristiriidat hieman voimakkaampina kuin naiset (Kuvio 7).

Kuvio 7.

Myös nuorten ja vanhojen välillä havaitaan jännitteen kasvua. Selvää ristiriitaa nuorten ja ikääntyneiden välillä näkee noin kolme kymmenestä (29 %) ja useampi kuin neljä kymmenestä (42 %) ei näe. Vaikka ristiriitakokemus on edelleen varsin lievä, nyt sen arvioi heikoksi paljon aiempaa harvempi.

Ikäryhmien välinen vastakohtaisuus jyrkkenee, kun ristiriitatarkastelu kohdennetaan suurten ikäluokkien ja nuorempien ikäluokkien välille (45 % näkee voimakasta ristiriitaa, 29 % ei näe), ja vastakkainasettelu arvioidaan nyt aiempaa merkittävämmäksi.

Sukupolvien ja ikäryhmien välisten intressiristiriitojen korostuminen saattaa olla merkki sukupolvien välisestä solidaarisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta käytävän keskustelun viriämisestä. Väestömme
on ikääntynyttä, ja ikäsidonnaisten menojen kasvun rahoittamisen taakka lankeaa suuria ikäluokkia pienemmille työikäisten ja vielä koulussa olevien ikäluokille.

Eläkeläisten ja työssä olevien välinen ristiriita jää kuitenkin ainakin toistaiseksi vaimeaksi. Vain joka neljäs (24 %) näkee voimakasta ristiriitaa, kun puolet (50 %) ei sellaista näe. Siksi rahan, eläkkeiden ja verojen lisäksi nuorten ja vanhojen välillä koettujen jännitteiden lisääntymisessä voi olla kyse myös sukupolvien välisistä yhteiskunnallisista ja kulttuurisista katsantokantaeroista, joiden on tulkittu olevan kasvamaan päin.

Yksi näistä eroista koskee ilmasto- ja ympäristöasioita, jotka kärjistävät laajemminkin mielipiteitä. Siksi ei ole yllättävää, että teollisuuden ja luonnonsuojelun välillä nähdään selvää ristiriitaa ja vastakohtaisuutta, jota koskevat arviot ovat lisäksi hieman voimistuneet. 62 prosenttia suomalaisista pitää ristiriitaa voimakkaana ja vain 16 prosenttia ei pidä sitä merkittävänä. Luonnonsuojeluun liittyvien vastakkainasetteluiden merkitystä korostaa se, että suomalaiset katsovat teollisuuden ja elinkeinoelämän vastuullisuuden ympäristöasioissa pikemmin heikentyneen kuin kohentuneen tällä vuosituhannella.

Lue koko Analyysi tästä

Näin kysely tehtiin

Tulokset perustuvat 2 042 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on kokoväestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 24.9.–7.10.2021. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.