Suomalaiset toivovat EU:lle yhteistä puolustusta ja toivottavat Ukrainan mukaan unioniin
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut merkittävästi suomalaisten suhtautumista Euroopan unioniin. EU:hun suhtaudutaan nyt myönteisemmin kuin koskaan ennen ja EU:lta toivotaan yhtenäisyyttä niin ulkopolitiikassa kuin puolustuksessakin. Suurin yksittäinen asennemuutos koskee Ukrainan EU-jäsenyyttä, jota enemmistö suomalaisista on kääntynyt kannattamaan. EVAn kevään 2022 Arvo- ja asennetutkimuksessa 59 prosenttia suomalaisista arvioi, että Ukraina sopisi tulevaisuudessa hyvin EU:n jäseneksi, ja vain 13 prosenttia on asiasta eri mieltä (Kuvio 1).
Kuvio 1.
Ukrainan joutuminen Venäjän hyökkäyksen kohteeksi on selkeyttänyt suomalaisten kannat asiassa, sillä vielä vuonna 2016 suurella osalla ei ollut kantaa Ukrainan sopivuudesta EU:hun. Tuolloin vain reilu viidesosa (22 %) näki Ukrainan sopivan EU:n jäseneksi, mutta paljon useampi piti ajatusta kaukaa haettuna.
Ukraina jätti jäsenhakemuksensa EU:lle pian Venäjän hyökkäyksen alettua esittäen, että se käsiteltäisiin nopeutetun menettelyn kautta. Hakemusta ryyditti Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin Euroopan parlamentille pitämä voimakas puhe, jossa presidentti kuvasi maansa taistelevan eurooppalaisten arvojen puolesta ja tulevaisuudestaan Euroopassa.
Ajankohtainen kriisi ja EU:n toimeliaisuus siinä ovat myös vakuuttaneet suomalaiset.
Vaikka nopeaa jäsenyyttä Ukrainalle ei ehkä olekaan luvassa, piilee presidentin sanoissa totuuden siemen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on asettanut EU:n eräänlaiseen pakkorakoon, jossa sen on osoitettava, että Euroopan unioni on sanojensa mittainen turvallisuus- ja solidaarisuusyhteisö, joka kykenee toimimaan yhtenäisesti ja omien arvojensa mukaisesti.
EU onkin toiminut kriisissä nyt paljon jämäkämmin kuin vuonna 2014, jolloin sen reaktiot Krimin miehitykseen ja Itä-Ukrainan sotatoimiin jäivät nykyvalossa arvioiden auttamattoman vaisuiksi ja alistuviksi. Tällä kertaa EU on ollut kertaluokkaa terävämpi. Se on asettanut yhdessä muiden maiden kanssa Venäjälle ankaria pakotteita ja edesauttanut miljoonien ukrainalaisten pakolaisten sijoittamista turvaan sen jäsenmaihin. EU on myös toimittanut Ukrainalle humanitääristä ja taloudellista apua, ja lisäksi sen jäsenmaat ovat antaneet Ukrainalle aseapua.
EU:n suosio huipussaan
Ajankohtainen kriisi ja EU:n toimeliaisuus siinä ovat myös vakuuttaneet suomalaiset. Suhtautuminen Suomen EU-jäsenyyteen on nyt ennätyksellisen myönteistä. Kaksi kolmesta (66 %) suhtautuu Suomen EU-jäsenyyteen myönteisesti ja vain 15 prosenttia kielteisesti (Kuvio 2). Neutraalin kannan EU:hun ottaa vajaa viidesosa (18 %).
Kuvio 2.
Suomalaisten EU-suhde on toipunut täysin notkahduksesta, jonka koronakriisi ja sitä seu-rannut tulehtunut kotimainen keskustelu EU:n elpymispaketista aiheuttivat. EU-myönteisyyden uusi vankistuminen viittaa kiinnostavaan säännönmukaisuuteen: vaikka EU on viimeisten viidentoista vuoden aikana vaikuttanut ajelehtivan kriisistä toiseen, eivät kriisit näytä juuri horjuttaneen suomalaisten sitoutumista unionin jäsenyyteen. Sen sijaan ne ovat kerta toisensa jälkeen lopulta vahvistaneet sitä. Näin kävi sekä finanssikriisin (2008–2009), sitä seuranneen euroalueen velkakriisin (2010–2014), pakolaiskriisin (2015–2016), Ison-Britannian repivän EU-eroprosessin (2016–2019), Visegrád-maiden oikeusvaltiokiistan (2019–2020) että lopulta myös koronakriisin (2020–2022) kohdalla.
Suomalaiset suhtautuvat sekä Nato-jäsenyyteen että kumppanuuteen Yhdysvaltojen kanssa hyvin myönteisesti – eurooppalainen ratkaisu kelpaisi rinnalle.
Suomalaisten EU-myönteisyyden vahvistuminen näiden kriisien myötä ei tarkoita, että suomalaiset välttämättä osoittaisivat EU:lle suosiota kriisien hienosta hoidosta. Se kertoo kuitenkin siitä, että epävakaissa oloissa EU nähdään Suomelle ankkurina, johon luotetaan ja turvaudutaan.
Asennekehityksen tarkastelu vielä pidemmällä aikavälillä kertoo myös toisen viestin. Suomalaiset ovat kotiutuneet EU:hun, ja jäsenyyden ensimmäisiä kymmentä vuotta leimannut varautuneisuus EU:ta kohtaan on vähentynyt ilmeisen pysyvästi. Näyttää selvältä, että EU:n arkisessa toiminnassaan heijastamat arvot sopivat suomalaisille ja sen linjaamat säännöt ja toimet ovat riittävässä määrin olleet myös Suomen ja suomalaisten
etujen mukaisia.
EU:n puolustus kiinnostaa
Ukrainan sota on muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä perinpohjaisesti. Se on ravistellut jäsenmaita havaitsemaan, että niiden on vahvistettava puolustustaan. Vaikka EU:n yhteisen puolustuksen idea sisältyi jo 1992 vuoden Maastrichtin sopimukseen, varsinaista yhteistä puolustusta siitä ei ole koskaan kehkeytynyt. Sitä ei ole nähty tarpeelliseksi, koska Euroopan maiden sotilaallisesta turvallisuudesta on vastannut pitkälti Pohjois-Atlantin liitto Nato, johon 27 EU-maasta kuuluu 21. Loput jäsenmaista ovat huolehtineet puolustuksestaan itse sekä kumppanuuksin keskenään tai Nato-maiden kanssa.
Vaikka suomalaiset suhtautuvat sekä Nato-jäsenyyteen että kumppanuuteen Yhdysvaltojen kanssa hyvin myönteisesti, myös eurooppalainen ratkaisu kelpaisi sen rinnalle. Selvä enemmistö (60 %) katsoo, että EU:lla tulisi olla yhteinen puolustus, ja vain 17 prosenttia on asiasta toista mieltä (Kuvio 3).
Kuvio 3.
Käsitys EU:n yhteisen puolustuksen tarpeellisuudesta on vahvistunut selvästi muutaman vuoden takaisesta ja erityisen paljon verrattuna vuoteen 2012, jolloin järkeä EU:n yhteisessä puolustuksessa näki vain 29 prosenttia suomalaisista.
Syy asennemuutokseen voidaan johtaa Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, mutta myös jo pidempään lisääntyneisiin turvallisuushuoliin Euroopassa. Venäjä on sotinut naapurimaissaan jo vuodesta 2008 alkaen ja osallistunut sotiin Syyriassa ja Libyassa. Lännestäkin kasaantui Euroopan taivaalle tummia pilviä, kun Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016 valittu Donald Trump kovisteli presidenttikautensa aikana Naton eurooppalaisia jäsenmaita kasvattamaan puolustusbudjettejaan ja onnistui lopulta kyseenalaistamaan Naton turvatakuut ja maansa sitoutumisen Euroopan puolustamiseen.
Vuoden 2019 lopussa Ranskan presidentti Emmanuel Marcon kertoi synkeänä käsityksenään, että Natosta on tulossa ”aivokuollut” ja esitti, että Euroopan pitäisi asettaa tavoitteekseen sotilaallinen riippumattomuus. Trumpin aiheuttama epävarmuus Yhdysvaltojen sitoutumisesta Natoon on vahvistanut EU:ssa pyrkimystä niin sanottuun strategiseen autonomiaan, jonka mukaan EU:n on kyettävä toimimaan yhtenäisenä ja aiempaa itsenäisempänä suhteessa muihin geopoliittisiin mahteihin.
Vaikka Yhdysvaltojen nykyinen presidentti Joe Biden on vakuuttanut Yhdysvaltojen sitoutuneisuutta Euroopan puolustamiseen, suomalaiset ymmärtävät Macronin järkeilyä erittäin hyvin. Ylivoimainen enemmistö (89 %) ajattelee, että EU-mailla pitäisi olla mahdollisuus puolustaa Eurooppaa riippumatta siitä, mitä Yhdysvalloissa kulloinkin ajatellaan, eikä eri mieltä asiasta ole käytännössä kukaan (Kuvio 4).
Kuvio 4.
Vaikka EU:n tulevaisuuskonferenssissa on ideoitu muun muassa EU:n yhteisen armeijan perustamista, on tällainen tavoite vielä kaukainen. Euroopan yhteinen turvallisuuspolitikka on toistaiseksi keskittynyt lähinnä puolustusteolliseen yhteistyöhön, kriisinhallintaan sekä hybridi- ja kyberuhkien torjuntaan. Epävakaina aikoina Naton eurooppalaiset maat eivät ole ainakaan valmiita uudelleenarvioimaan 73-vuotiasta puolustusliittoaan, jonka jäseninä ne laskevat edelleen sotilasmahtina ylivertaisen Yhdysvaltojen avun varaan. Suomalaiset eivät kuitenkaan tyrmäisi eurooppalaisen puolustuksen selvittämistä. Vain alle kolmasosa (31 %) katsoo, että EU:n yhteisen puolustuksen suunnittelu on haihattelua, sillä ilman Yhdysvaltojen tukea EU:lla ei ole todellista sotilaallista voimaa, ja selvästi useampi (42 %) antaa EU:lle tukensa yhteisen puolustuksen suunnittelulle (Kuvio 5).
Kuvio 5.
Lue koko EVA Arvio Muskeleita Euroopalle
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 074 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 4.3.–15.3.2022. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen analyysin ja tulosgrafiikan on tehnyt Pentti Kiljunen (Yhdyskuntatutkimus Oy). Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.
Tämä on EVAn Arvo- ja asennetutkimus
EVAn Arvo- ja asennetutkimus on Suomen johtava yhteiskunnallista mielipideilmastoa säännöllisesti ja laaja-alaisesti seuraava kyselytutkimus, joka toteutetaan kaksi kertaa vuodessa. EVAn tutkimuksia on tehty vuodesta 1984 alkaen 38 vuoden ajan ja niiden aiheet kattavat politiikan, talouden, ulkosuhteiden, ympäristön ja hyvinvoinnin keskeiset teemat. Arvo- ja asennetutkimusten kyselykonteksti ja toteuttamistapa on pyritty pitämään mahdollisimman samalaisena vuodesta toiseen tulosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi ja yli ajan tapahtuvien asennemuutosten seuraamiseksi. Jokainen tutkimus sisältää useita kysymyksiä kustakin teemasta. Toistuvien kysymysten kysymyksenasettelut on säilytetty mahdollisimman yhdenmukaisina vuodesta toiseen. Useiden aiheiden kohdalla suomalaisten asenteiden ja arvojen kehitystä voidaan seurata systemaattisesti yli vuosikymmenten. Tutkimusten tiedonkeruussa siirryttiin vuonna 2012 internetpaneelin hyödyntämiseen aiemmin postitse tehdyn kirjallisen kyselyn sijaan. Siirtymävaiheessa tiedonkeruu suoritettiin kummallakin menetelmällä tulosten vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen aineistoja säilytetään Yhteiskuntatieteellisessä tietoarkistossa (FSD, Tampereen yliopisto), joka luovuttaa aineistoja edelleen tieteelliseen tutkimus- ja opetuskäyttöön. EVAn aineistot ovat kuuluneet jo pitkään FSD:n kysytyimpiin aineistoihin. Niitä on hyödynnetty ja hyödynnetään parhaillaan lukuisissa akateemisissa tutkimushankkeissa eri korkeakouluissa Suomessa ja ulkomailla.