Terveydenhuolto toimii suomalaisten mielestä huonosti

Suomalaisten enemmistön mielestä terveydenhuolto toimii Suomessa pääosin huonosti. Ainoa asia, johon enemmistö on tyytyväinen, on terveyspalveluiden läheisyys. Sen sijaan arviot lääkäriin pääsyn nopeudesta, jonotusajoista leikkauksiin, kansalaisten tasa-arvoisuudesta terveydenhuollossa, asiakkaiden kuuntelusta, kuntoutuksesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä ovat synkkiä, käy ilmi EVAn Arvo- ja asennetutkimuksesta.

Ladattavat tiedostot

Download: Heikossa hapessa -EVA analyysi
Heikossa hapessa -EVA analyysi

Terveydenhuolto toimii suomalaisten mielestä huonosti. EVA Analyysin Heikossa hapessa ovat kirjoittaneet toimituspäällikkö Sami Metelinen ja tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.

Lataa

Download: EVA Analyysin Heikossa hapessa kuvioliite
EVA Analyysin Heikossa hapessa kuvioliite

Lataa

Suomalaiset valitsevat 23. tammikuuta ensi kertaa uusille hyvinvointialueille aluevaltuustot. Niiden tärkein tehtävä on päättää sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä sekä toimeenpanna sote-uudistus, jonka tavoitteena on suomalaisten peruspalveluiden parantaminen. Uusien valtuutettujen tehtävä on vaikea ellei mahdoton, sillä uusille valtuutetuille ei olla antamassa kovin laajoja mahdollisuuksia korjata asiaa. Sote-uudistuksessa palveluiden rahoitus ja niiden järjestämisen tavat ovat tiukasti valtion ohjaamia.

Tarve palveluiden korjaamiselle on ilmeinen. Suomalaiset eivät nimittäin ole tyytyväisiä terveydenhuollon nykyiseen tilaan. EVA kysyi osana syksyn 2021 Arvo- ja asennetutkimusta suomalaisten arvioita terveydenhuollon eri osa-alueiden toimivuudesta. Useimpien osa-alueiden kohdalla enemmistö arvioi terveydenhuollon toimivuuden huonoksi (Kuvio 1).

Kuvio 1.

Ainoa asia, minkä suhteen suomalaisten enemmistö on tyytyväisiä, on palveluiden läheisyys. Lähes kaksi kolmesta (64 %) on sitä mieltä, että terveydenhuollon palvelut ovat riittävän lähellä. Vain reilun neljänneksen (27 %) mielestä näin ei ole.

Vaikka tyytyväisyys palveluiden läheisyyteen on hieman vähäisempää pienillä paikkakunnilla (ks. Kuvioliite), kertovat vastaukset siitä, että terveyskeskusten, lääkäriasemien ja sairaaloiden verkostoa pidetään riittävän kattavana. Suomen terveydenhuollon ongelmat eivät johdu liian harvasta palveluverkosta.

Kriittisyys paikantuu pikemminkin puutteisiin julkisen terveydenhuollon toiminnassa. Ongelmiin törmätään jo sen ensimmäisellä luukulla, kuntien terveyskeskusten ovilla. Vain 37 prosenttia on sitä mieltä, että lääkäriin pääsyn nopeus kuntien terveyskeskuksissa on hyvä. Enemmistö (51 %) arvioi tilanteen huonoksi.

Arviot vaihtelevat jonkin verran asuinpaikan mukaan. Uudellamaalla vain 28 prosenttia pitää lääkäriin pääsyn nopeutta hyvänä ja 58 prosenttia huonona (ks. Kuvioliite). Selvästi tyytyväisempiä ovat Itä-Suomessa asuvat, joista puolet (50 %) pitää lääkäriin pääsyä hyvänä ja 42 prosenttia huonona. Myös asuinkunnan koolla on väliä. Suomalaiset arvioivat terveyskeskuslääkärille pääsyn sitä hitaammaksi, mitä suuremmalla paikkakunnalla
he asuvat.

Kriittisimpiä ovat työttömät, joista vain neljäsosa pitää lääkäriin pääsyä riittävän nopeana.

Joissakin väestöryhmissä varsin moni ei osaa arvioida terveyskeskuslääkärille pääsyn nopeutta. Esimerkiksi johtavassa asemassa olevista yli kolmasosalla (35 %) ei ole siitä mielipidettä. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, ettei heillä juuri ole kokemusta terveyskeskusten palveluista. He käyttävät työterveyshuoltoa tai yksityisiä palveluita (ks. Analyysin sivu 8).

Tämä paljastaa asian, josta ei juuri ole puhuttu aluevaalien ja sote-uudistuksen yhteydessä. Julkisen perusterveydenhuollon rapautuminen on vuosien mittaan edennyt niin pitkälle, ettei suomalaisten
enemmistö enää ole kuntien terveyskeskusten asiakkaita.

Kunnallisia terveyspalveluita paljon käyttävät ryhmät ottavat hoitoon pääsyyn kantaa varmemmalla kädellä. Kaikkein kriittisimpiä ovat työttömät, joista vain neljäsosa (24 %) pitää lääkäriin pääsyä riittävän nopeana ja 72 prosenttia ei pidä. Työttömiä selvästi tyytyväisempiä ovat niin ikään paljon julkisia palveluita käyttävät yli 65-vuotiaat (50 %) ja eläkeläiset (48 %), joskin heistä lähes yhtä moni pitää lääkäriin pääsyä liian hitaana. Eroa työttömien ja ikääntyneiden näkemyksissä selittää osaltaan se, että työttömät kokevat oman terveydentilansa keskimäärin heikommaksi kuin ikääntyneet (ks. Analyysin s. 9).

Yksi sote-uudistuksen lupauksista on kohentaa merkittävästi lääkäriin pääsyn nopeutta julkisissa terveyskeskuksissa. Rakenneuudistuksen ohella tähän pyritään terveydenhuoltolain hoitotakuun kiristämisellä (ks. Analyysissa Lääkäriajat ovat terveyskeskuksissa tiukoilla alla -laatikko).

Potilasta ei kuunnella

Terveyskeskusten ruuhkaisuuden ohella muutkin terveydenhuollon osa-alueet näyttävät kansalaisten silmissä toimivan puutteellisesti. Kysymysmuotoilusta johtuen arviot eivät koske vain julkista terveydenhuoltoa vaan soveltuvin osin myös työterveyshuoltoa ja yksityisiä palveluita.

Kaikkein jyrkimmän tuomion saa terveysongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen. Vain 17 prosenttia arvioi sen toimivan hyvin ja 69 prosenttia pitää sitä huonona. Varhainen puuttuminen ja terveysvaivojen pahenemisen ehkäiseminen on luonnollisesti vaikeaa, jos jo vastaanotolle pääsy koetaan hankalaksi. Kriittisiä ovat kuitenkin myös hyvin saatavilla olevia yksityisiä palveluita käyttävät väestöryhmät. Tämä vihjaa siihen, että myös työterveyshuollon asiakkaat kaipaavat lääkäriaikojen ohella lisää neuvontaa ja ohjausta esimerkiksi kohti terveellisempiä elintapoja.

Kansalaisten arvio tasa-arvoisuudesta terveydenhuollossa ei ole mairitteleva.

Kun hoitopolun alku tökkii, alun alkaen pienet vaivat voivat pahentua ja suomalainen päätyy kalliiseen ja yleisesti laadukkaana pidettyyn erikoissairaanhoitoon. Sen ongelmana on muun julkisen terveydenhuollon tavoin hoitoon pääsy. Arviot jonotusajoista leikkauksiin ja muuhun erikoissairaanhoitoon eivät anna aihetta iloon. Reilu viidennes (22 %) pitää tilannetta niiden osalta hyvänä, mutta enemmistö (55 %) huonona. Arviot synkentyvät selvästi iän ja raskaampien hoitojen tarpeen karttuessa.

Hitauden ohella pyyhkeitä tulee myös palvelukokemuksesta. Neljänneksen (24 %) mielestä asiakkaiden kuuntelu ja mielipiteiden huomioiminen palveluissa toimii terveydenhuollossa hyvin. Enemmistön (54 %) mielestä terveydenhuollon palveluissa ei asiakkaiden mielipiteitä paljoa kuunnella. Kielteisten arvioiden osuus kasvaa iän myötä selvästi, kuitenkin niin, että yli 65-vuotiaat ovat hieman tyytyväisempiä kuin 56–66-vuotiaiden ikäluokka. Erityisesti työttömät (68 %) kokevat, ettei heitä huomioida.

Terveydenhuollon kone yskii myös hoitoketjujen loppupäässä. Kuntoutuksen ja toimintakyvyn palauttamisen hoitojen jälkeen arvioi hyväksi 26 prosenttia ja 41 prosenttia arvioi niiden toimivuuden huonoksi (ks. Kuvio 1 edellä). Epätietoisia on kuitenkin kolmannes (33 %) ja epätietoiset paikantuvat terveiksi itsensä kokeviin. Eri väestöryhmien käsitykset kuntoutuksen tilasta eriävät toisistaan varsin vähän.

Terveyspalvelut eivät jakaudu tasa-arvoisesti

Laajalla tyytymättömyydellä suomalaiseen terveydenhuoltoon on myös selkeä arvoulottuvuus. Kyse on peruspalveluista, joiden pitäisi olla kaikkien saatavilla riippumatta asuinpaikaista, tuloista tai sosioekonomisesta asemasta.

Kansalaisten arvio tasa-arvoisuudesta terveydenhuollossa ei ole mairitteleva. Hyväksi tilanteen arvioi reilu kolmasosa (36 %), mutta puolet (50 %) pitää sitä huonona (ks. Kuvio 1 edellä). Nuorimmat ikäryhmät (alle 35-vuotiaat) arvioivat terveydenhuollon tasa-arvoisemmaksi kuin varttuneemmat. Miehet näkevät tilanteen valoisampana kuin naiset, joista selvä enemmistö (57 %) pitää järjestelmäämme epäreiluna.

Synkkä kokemus terveydenhuollon tasa-arvosta saa tukea myös OECD:n vuoden 2019 tutkimuksesta.

Myös puoluekannalla on vaikutusta arvioihin. Porvaripuolueiden (kokoomus, perussuomalaiset ja keskusta) kannattajat arvioivat tilanteen paremmaksi kuin vasemmistopuolueiden kannattajat (SDP, vihreät ja vasemmistoliitto).

Selkeimmät erot käsityksissä terveydenhuollon tasa-arvoisuudesta saadaan kuitenkin, kun arvioita tarkastellaan sen mukaan, kuinka terveeksi vastaaja kokee itsensä (ks. laatikko Sairaat suomalaiset s. 9). Itsensä hyvin terveeksi kokevista puolet (50 %) pitää terveydenhuoltoa tasa-arvoisena, mutta sairaista (henkilöt, jotka eivät koe itseään lainkaan terveiksi) näkemykseen yhtyy vain viidesosa (20 %) ja kolme neljästä (74 %) pitää järjestelmää epätasa-arvoisena (Kuvio 2).

Kuvio 2.

Arviot terveydenhuollon toimivuudesta heikentyvät kaikkien kysyttyjen terveydenhuollon osaalueiden kohdalla koetun terveydentilan heikentyessä. Selvästi sairaiksi itsensä tuntevat arvioivat terveydenhuollon toimivuuden säännönmukaisesti erittäin heikoksi, myös sellaisten osa-alueiden kohdalla, joista terveemmillä kansalaisilla ei
ole kokemusta.

Sairastavien voidaan arvioida tuntevan parhaiten terveydenhuollon arjen. Synkkä kokemus
terveydenhuollon tasa-arvosta saa tukea myös OECD:n vuoden 2019 tutkimuksesta, jonka  mukaan tarvevakioidut lääkärikäynnit jakautuvat Suomessa eri tuloryhmien välillä yhtä eriarvoisesti kuin Yhdysvalloissa. EU-maista Suomea epätasaarvoisemmin perusterveydenhuolto toteutuu vain Bulgariassa ja Romaniassa.

Valinnanvapautta kaivataan

Terveydenhuollon saatavuusongelmat Suomessa ovat ilmeisiä. Kun iso osa palveluista tuotetaan yksityisesti, keskeisin saatavuutta parantava tekijä olisi kaikkien julkisten ja yksityisten palveluiden tuominen saataville julkisessa terveydenhuollossa valinnanvapauden kautta.

Vain neljännes (25 %) arvioi, että mahdollisuus valita hoitopaikka ja hoitava taho itse, eli valinnanvapaus, toimii jo nykyisellään hyvin (ks. Kuvio 1 edellä). Enemmistö (53 %) on toisella kannalla.

Enemmistö suomalaisista (54 %) onkin sitä mieltä, että julkisessa perusterveydenhuollossa pitäisi siirtyä valinnanvapausmalliin, jossa kansalaiset voivat valita hoitopaikkansa vapaasti kunnallisista terveyskeskuksista tai yksityisistä lääkäriasemista (Kuvio 3). Valinnanvapausmallin torjuu vain neljäsosa (25 %).

Kuvio 3.

Julkisten perusterveydenhuollon palveluiden valinnanvapaus on pääsääntönä eri Euroopan maiden terveydenhuoltojärjestelmissä. Juha Sipilän hallituksen (2015–2019) tavoitteena oli valinnanvapauden saattaminen voimaan Suomessakin, mutta hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kariutui lopulta mallin rahoitukseen liittyviin perustuslaillisiin ongelmiin sekä ajanpuutteeseen ongelmien korjaamiseksi.

Ennen vuoden 2015 eduskuntavaaleja ja Sipilän hallituksen taivalta valinnanvapauden kannatus oli Suomessa korkeimmillaan 58 prosentissa. Hallituskauden aikana sen kannatus väheni hieman samalla, kun vasemmisto-oppositio vastusti valinnanvapautta tiukasti. Sen jälkeen valinnanvapauden kannatus on asettunut vakaasti yli 50 prosentin tasolle.

Tämä joukko saattaa toisaalta myös toivoa, ettei terveydenhuollosta tarvitsisi maksaa kahteen kertaan.

Kysymyksen politisoituminen ilmeneekin selvästi väestöryhmittäisestä erittelystä (ks. Kuvioliite). Vahvinta valinnanvapauden kannatus on kokoomuksen (75 % kannattaa), kristillisdemokraattien (69 %) ja perussuomalaisten (66 %) äänestäjien keskuudessa. Väestön keskiarvoa lähellä ovat RKP:n (55 %), keskustan (52 %) ja Liike Nytin (52 %) kannattajien mielipiteet. Myös vihreiden (44 %) ja SDP:n (42 %) äänestäjistä suurempi osa kannattaa kuin vastustaa valinnanvapautta. Ainoastaan vasemmistoliiton kannattajien kohdalla suurempi osa (53 %) vastustaa valinnanvapautta kuin kannattaa sitä.

Valinnanvapauden kannatus kasvaa pääsääntöisesti iän mukana, mutta pienenee koulutustason ja osin myös sosioekonomisen statuksen kasvaessa. Eläkeläisistä ja työttömistä yli 60 prosenttia kannattaa valinnanvapautta ja johtavassa asemassa olevista vain 40 prosenttia.

Valinnanvapauden kannattaminen näyttäisikin olevan yhteydessä siihen, onko työterveyshuollon piirissä vai käyttääkö julkisia palveluita. Yksityisiä terveyspalveluita käyttävät ovat muita taipuvaisempia (66 %) kannattamaan valinnanvapautta (ks. Kuvioliite).

Heillä on kokemusta omalla rahalla saavutettavasta valinnanvapaudesta. Tämä joukko saattaa toisaalta myös toivoa, ettei terveydenhuollosta tarvitsisi maksaa kahteen kertaan: ensin veroina muiden julkisesta terveydenhuollosta ja sen lisäksi omasta kukkarosta yksityisestä terveydenhuollosta. Valinnanvapaus toisi kaikki julkiset ja yksityiset palveluntarjoajat kaikkien saavutettaviksi julkisen terveydenhuollon kautta. Toive päästä valitsemaan palveluntarjoajansa on myös hieman suurempaa niiden parissa, jotka eivät koe itseään terveiksi kuin terveiden joukossa.

Näin kysely tehtiin

Tulokset perustuvat 2 042 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on kokoväestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 24.9.–7.10.2021. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.

Lue koko EVA Analyysi Heikossa hapessa