Suomalaiset ovat valmiita siirtämään alueille lisää tehtäviä
Ladattavat tiedostot
Nykyinen hallitus päätti ohjelmassaan[i] käynnistää valmistelun maakuntaveron käyttöönotosta ja siirtymisestä niin sanottuihin ”monialaisiin maakuntiin”. Parlamentaarisesti oli tarkoitus sopia maakuntaverosta ja siitä, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta siirrettäisiin maakunnille. Parlamentaariset työryhmät eivät päätyneet suosittelemaan maakuntaveroa eivätkä muiden tehtävien kuin ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtämistä uusille hyvinvointialueille[ii]. Mutta hallituksen hankevalmistelu jatkuu edelleen koko vuoden 2022. [iii]
Suomalaisten näkemykset siitä, millä hallinnon tasolla eri tehtävistä tulisi päättää, antavat osviittaa odotuksista maakuntien tulevalle kehitykselle.
Enemmistö (57 %) suomalaisista on sitä mieltä, että aluesuunnittelu (maakuntakaavat) pitäisi järjestää maakuntien tasolla (Kuvio 1). Neljäsosan (26 %) mielestä alueellisesta suunnittelusta pitäisi huolehtia nykyiseen tapaan kuntien kesken ja seitsemän prosentin mielestä valtion tasolla.
Kuvio 1.
Kansalaisten näkemys on perusteltu ottaen huomioon, että nykyisin aluesuunnittelusta vastaavat maakuntien liitot, jotka ovat kuntien muodostamia lakisääteisiä kuntayhtymiä. Niiden tehtävinä on maakuntien kehittäminen ja maakuntakaavoitus.[iv]
Jos maakunnille ei päätetä luovuttaa lisää tehtäviä, Suomessa on tulevaisuudessa käytännössä kaksi kilpailevaa maakuntatasoa: itsehallinnolliset hyvinvointialueet sekä kuntien yhdessä hallinnoimat maakuntien liitot. Eri väestöryhmät ovatkin hyvinkin samanmielisiä siitä, että aluesuunnittelu kannattaa siirtää maakunnille (ks. Kuvioliite).[v]
Osa koulutuksesta maakunnille
Myös toisen asteen koulutuksen siirtämiselle maakuntatasolle on melko suurta kannatusta. 42 prosenttia suomalaisista järjestäisi toiseen asteen koulutuksen maakuntatasolla, kolmasosa (32 %) pitäisi sen kuntatasolla ja 17 prosenttia antaisi sen valtion hoidettavaksi (ks. Kuvio 1 edellä).
Nykyisellään toisen asteen koulutuksesta voivat huolehtia niin valtio, kunnat ja kuntayhtymät kuin yksityiset palveluntuottajatkin. Valtaosa Suomen lukioista on kunnallisia, mutta enemmistö ammatillisen koulutuksen oppilaitoksista on yksityisen tahon ylläpitämiä.
Toisen asteen koulutuksen suhteen ongelma on, että kunnat ovat usein liian pieniä ennen kaikkea ammatillisesta opetuksesta huolehtimiseen. Pienempien kuntien huoli näkyy kaupunkeja pienempien paikkakuntien asukkaiden näkemyksissä. Alle 8 000 asukkaan kuntien asukkaista yli puolet toivoisi toisen asteen koulutuksen siirtämistä maakuntatasolle.
Peruskoulun (63 %) sekä varhaiskasvatuksen ja päivähoidon (75 %) suomalaiset pitäisivät vastedeskin visusti kuntien tehtävinä.
ELY-keskusten ja avien tehtäviä maakunnille
Aluesuunnittelun ja toiseen asteen koulutuksen lisäksi on kannatusta nykyisten elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset), niiden yhteydessä toimivien työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-keskukset) sekä aluehallintovirastojen (avit) tehtävien siirtämiseksi maakunnille. Näissä kaikissa on nykyisin kyse valtion aluehallinnosta.
Suomalaisista 40 prosenttia on sitä mieltä, että elinkeinoluvista ja -valvonnasta pitäisi huolehtia maakuntatasolla (ks. Kuvio 1 edellä). Vajaa neljännes (23 %) päättäisi niistä kuntatasolla ja neljännes (24 %) valtion tasolla. Ympäristöluvista ja -valvonnasta lähes yhtä moni (39 %) päättäisi maakuntatasolla, 25 prosenttia kuntatasolla ja yhtä moni valtion tasolla.
Kyse on ennen kaikkea ELY-keskusten ja avien tehtävistä.[vi] Ajatus ely-keskusten ja avien tehtävien siirtämisestä maakuntatasolle ei ole uusi.
Sanna Marinin hallituksen ajatus monialaisista maakunnista on sukua Juha Sipilän hallituksen uudistukselle, jossa maakuntien vastuulle oli tarkoitus siirtää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, työ- ja elinkeinotoimistojen ja aluehallintovirastojen sekä maakuntien liittojen ja ympäristöterveydenhuollon tehtäviä.[vii] Sipilän hallituksen maakuntauudistus kariutui vaalikauden lopulla yhdessä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen kanssa perustuslaillisiin ongelmiin, hallituksen sisäisen yhteisymmärryksen puutteeseen ja aikatauluongelmiin.[viii]
Aluehallinnon tehtävät ovat kuitenkin jo nyt muutosten kourissa. Työvoimapalvelut ovat siirtymässä vuoden 2024 aikana TE-keskuksilta kunnille.[ix] Yli kolmasosa (35 %) suomalaisista kannattaakin tehtävien siirtoa kunnille, mutta yhtä moni (35 %) siirtäisikin ne uusille maakunnille. Vain viidesosa (20 %) pitäisi ne valtion tehtävien joukossa.
Huomionarvoista on, että palveluiden ensisijaiset käyttäjät, työttömät (53 %) ja yrittäjät (47 %), toivovat nimenomaan palveluiden siirtämistä kuntien vastuulle (ks. Kuvioliite).
Näkemykset jakaantuvat myös elinkeinopolitiikan tehtävien järjestämisessä. Nykyisin elinkeinopolitiikasta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö yhdessä ely-keskusten kanssa, mutta elinkeinojen kehittämisestä vastaavat myös kunnat. Kolme kymmenestä (30 %) siirtäisi tehtävät maakuntatasolle, kuntatasolle tehtävät jättäisi vain 17 prosenttia. 36 prosenttia katsoo, että elinkeinopolitiikka kuuluisi valtion tehtäviin.
Hajontaa näkemyksissä esiintyy myös siinä, kenen pitäisi kantaa vastuu maahanmuuttajien kotoutumisesta. 28 prosenttia järjestäisi tehtävät maakuntatasolla, 18 prosenttia kuntien tasolla ja 39 prosenttia valtion tasolla. Näkemysten jakautuminen heijastelee nykytilannetta, jossa kotouttamisen eri osa-alueista ovat vastuussa niin työ- ja elinkeinoministeriö, ely-keskukset kuin kunnatkin.
Laaja-alaisia maakuntia ei tyrmätä
Kansalaisilla näyttäisi olevan valmiutta antaa maakunnille enemmänkin tehtäviä kuin tähän mennessä kaavailtu. Samalla valtiolle haluttaisiin antaa selvästi nykyistä rajatumpi rooli.
Yli kolmasosa (36 %) olisi valmiita siirtämään julkisen liikenteen järjestämisvastuuta pääasiassa maakunnille. 44 prosenttia pitäisi päävastuun kunnilla ja kymmenesosa (11 %) valtiolla. Nykyisin julkisen liikenteen rahoitus ja järjestäminen on osin valtion ja osin kuntien vastuulla.
Poliisin tehtävien pääasiallisen järjestämisvastuun enemmistö (51 %) pitäisi valtiolla, mutta huomattava osuus (28 %) siirtäisi tehtävät maakuntien vastuulle ja 14 prosenttia vieläkin alemmalle tasolle, kunnille.
Liikenneinfrastruktuurin kuten raiteiden ja teiden rakentamisesta enemmistö (52 %) pitäisi pääasiallisen vastuun valtiolla, mutta neljäsosa (25 %) olisi valmis siirtämään vastuun maakunnille ja 13 prosenttia kunnille. Näkemysten jakautuminen on ymmärrettävää, sillä nykyiselläänkin valtio vastaa pääasiassa raiteiden ja maanteiden rakentamisesta, mutta kunnilla on vastuu kaduista.
Näkemykset jakaantuvat myös kysyttäessä tarveharkintaisen sosiaaliturvan (työmarkkinatuen, toimeentulotuen, asumistuen ym.) järjestämisestä.[x] Pääasiassa eri tukimuodoista huolehtii nykyisin valtion Kansaneläkelaitos (Kela). Kuitenkin vain 37 prosenttia pitäisi tuet valtion vastuulla. Kolme kymmenestä (30 %) siirtäisi vastuun kunnille ja reilu viidesosa (22 %) maakunnille.
Vastauksissa saattaa näkyä toive tukien käsittelyn tuomisesta lähemmäksi ihmisiä. Tämän puolesta kielii se, että toive tukien siirtämisestä kuntien päätettäväksi kasvaa iän mukana. Eläkeläisistä puolet (50 %) toivoisi tukien kuuluvan kuntien tehtäviin (ks. Kuvioliite). Nuoret ja opiskelijat taas suosivat valtion palvelua, mikä saattaa olla yhteydessä nettipalveluiden käyttöön tottumiseen.
Vaikka vähäistä suurempi joukko osoittaa valmiutta useiden eri tehtävien antamiseksi maakuntien vastuulle, melko harva innostuu itsehallinnon laajentamisesta maakunnille lainsäädännössä. Reilu viidennes (21 %) sanoo, että olisi myönteistä, jos maakuntien itsehallinto tulevaisuudessa kasvaisi ja ne voisivat Ahvenanmaan tavoin säätää rajoitetusti myös omia lakeja (Kuvio 2). Enemmistö (56 %) torjuu idean, mutta toisaalta vajaa neljäsosa (23 %) ei ota asiaan kantaa.
Yksi väestöryhmä erottu innokkaimpana itsehallinnon laajentamisessa tuleville maakunnille, nimittäin perussuomalaisten kannattajat, joista 36 prosenttia antaa tukensa ajatukselle (ks. Kuvioliite).
Kuvio 2.
Verotuksen kiristyminen pelottaa
Nykyisellään uusille maakunnille eli hyvinvointialueille ovat siirtymässä vain sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuut. Niiden rahoituksesta huolehtii valtio. Hallitusohjelmaan kirjattu maakuntaveron käyttöönotto on joutunut vastatuuleen, kun hallituksen sisällä on ollut siitä erilaisia näkemyksiä.[xi] Myös parlamentaarinen maakuntaveroa pohtinut työryhmä suhtautui kriittisesti maakuntaveroon[xii], ja arvioi sen aiheuttavan verotukseen kiristymispainetta, alueellisten erojen kasvua ja palveluiden yhdenvertaisuuden heikentymistä.[xiii]
Kansalaisten näkemykset maakuntaverosta kielivät epätietoisuudesta. Vain vajaa neljäsosa (23 %) pitää oikeana, että hyvinvointialueilla olisi verotusoikeus, koska ne päättävät jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollosta (Kuvio 3). Eri mieltä on reilu kolmasosa (35 %). Huomionarvoista on, että tätä suurempi osa (41 %) on epätietoisia kannastaan.
Kuvio 3.
Selkeimmät kannat asiaan on kokoomuksen ja perussuomalaisten kannattajilla, joiden enemmistö vastustaa verotusoikeutta (55 % ja 52 % vastaavasti).[xiv] Eniten tukea maakuntaverolle löytyy vihreiden (40 %) ja keskustan (38 %) kannattajista.
Varauksellisuus maakuntaveroa kohtaan näyttäisi selittyvän sillä, että kansalaiset pelkäävät maakuntien rahojen riittävyyttä ja verotuksen kiristymistä.
Peräti 80 prosenttia suomalaisista pitää todennäköisenä, että joidenkin alueiden rahat eivät riitä ja niiden talous kriisiytyy, jos hyvinvointialueet saavat jatkossa verotusoikeuden (Kuvio 4).
Kuvio 4
Kolme neljästä (74 %) pitää todennäköisenä, että verotusoikeus johtaisi todennäköisesti verotuksen kiristymiseen kaiken kaikkiaan. Kaksi kolmesta (66 %) uskoo alueiden välisen eriarvoisuuden kasvavan.
Kaikki nämä kehityskulut ovat huolia, jotka on mainittu myös parlamentaarisen työryhmän raportissa, ja enemmistö väestöryhmistä on näistä arvioista yhtä mieltä. Varsin moni (40 %) myös pelkää, että verotusoikeudesta syntyisi suoranainen kaaos, jossa menot kasvavat ja valtion ote julkisen talouden hoidosta lipeää.
Toisaalta enemmistö (55 %) on sitä mieltä, että verotusoikeus johtaisi alueiden itsehallinnon vahvistumiseen. Se onkin ainoa verotusoikeudesta johtuva positiivinen kehityskulku, johon enemmistö kansalaisista on valmiita uskomaan.
Muilta osin usko verotusoikeuden mahdollisiin myönteisiin vaikutuksiin jää vähäiseksi. Kolme kymmenestä (29 %) uskoo, että alueet alkavat kilpailla asukkaista alentamalla veroja, mutta useampi (38 %) pitää tätä epätodennäköisenä. Kolmasosa (33 %) ei osaa ottaa kantaa asiaan. Muutoinkin epätietoisuus on laajaa mahdollisten positiivisten kehityskulkujen kohdalla.
Neljäsosa (25 %) uskoo alueiden rahankäytön tehostuvan, koska valtio ei enää maksa laskuja, mutta reilu kolmannes (35 %) pitää tätä epätodennäköisenä. Neljäsosa (25 %) uskoo alueiden asukkaiden mahdollisuuksien vaatia ja saada vastinetta rahoilleen paranevan, mutta 38 prosenttia ei usko tähän.
Vain 17 prosenttia pitää todennäköisenä, että palveluiden saatavuus ja laatu alueilla kohenisivat verotusoikeuden myötä ja 16 prosenttia uskoo alueiden saavan työrauhan päivänpolitiikan pelistä. 41 prosenttia pitää kumpaakin kehityskulkua epätodennäköisenä.
Näkemykset verotusoikeudesta seuraavista todennäköisistä kehityskuluista ovat melko yhdenmukaiset riippumatta väestöryhmästä. Ainoastaan muita ryhmiä vieläkin pessimistisempinä verotusoikeuden seurauksia kohtaan erottuvat kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjät (ks. Kuvioliite).
Poliitikoilta puuttuu visio
Suomalaisten näkemykset maakuntien tehtävistä ja maakuntaverosta heijastelevat sitä, että poliitikoilta vaikuttaisi toistaiseksi puuttuvan visio siitä, mihin maakuntauudistuksella oikein tähdätään. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus pakotettiin yhteen maakuntauudistuksen kanssa miettimättä loppuun, miten maakunnista saadaan toimivia yksiköitä.
Epäilykset maakuntaveron toimivuudesta kytkeytyvät tähän sekavaan vyyhtiin. Kun alueille kuitenkin annetaan itsehallinto, maakuntavero olisi taloustieteen tutkimuskirjallisuuden valossa ainoa tapa estää niin sanottu pehmeä budjettirajoite, jossa ylempi hallinnon taho rahoittaa kaikissa tilanteissa alemman tason kulut. Se kuitenkin edellyttäisi, että maakunnilla olisi keinoja päättää oman alueensa asioiden järjestämisestä ja että niillä olisi käytössään mahdollisuus valinnanvapauden soveltamiseen.[xv]
Kuten maakuntaveroa pohtineessa työryhmässä ja sitä seuranneessa jatkohankkeen asettamispäätöksessä todettiin, maakuntavero edellyttäisi, että maakunnille annettaisiin lisää tehtäviä. Tämä työ on hallituksella vielä kesken.
Selvää on, että tynkämaakunnat ja virattomat aluevaltuutetut eivät palvele kenenkään etua. Kansalaisilla näyttäisi kuitenkin olevan orastavaa valmiutta pohtia laajemman tehtäväkentän siirtämistä maakuntien vastuulle.
Maakuntien jatkovalmistelussa kannattaisi käydä huolellisesti läpi jokainen laajempi julkinen tehtävä ja pohtia, miten sen saisi toteutettua mahdollisimman lähellä palvelun käyttäjää. Toimivassa hallinnossa ihmisillä on valta päättää siitä, miten itseä lähellä olevat julkiset tehtävät hoidetaan ja kuinka paljon niihin käytetään rahaa.[xvi]
Jos maakuntien tehtävät selkiytyvät tulevaisuudessa, myös aluevaalit voivat alkaa kiinnostaa ihmisiä toisella tasolla kuin nyt näyttäisi käyvän.[xvii]
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 042 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on kokoväestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 24.9.–7.10.2021. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984.
Viitteet ja lähteet:
[i] Valtioneuvosto (2019). Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma 10.12.2019 – Osallistava ja osaava Suomi
– sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta, Valtioneuvoston julkaisuja 2019:31.
[ii] Valtiovarainministeriö (2021). Hyvinvointialueille ehdotetaan siirrettäväksi ympäristöterveydenhuollon tehtäviä 1.1.2026, https://vm.fi/-/hyvinvointialueille-ehdotetaan-siirrettavaksi-ymparistoterveydenhuollon-tehtavia-1.1.2026 (haettu 4.1.2022).
[iii] Valtiovarainministeriö (2021). Hyvinvointialueiden uusien tehtävien ja niiden rahoituksen sekä maakuntaveron tarkastelu – Kohti monialaista maakuntaa, VM082:00/2021, https://vm.fi/hanke?tunnus=VM082%3A00%2F2021&fbclid=IwAR3-Zu1yZktQPk7_oCO7sn_1eYWxWBNi7GbeGoaop5rLTyAqP-Kg9NNETfU (haettu 4.1.2022).
[iv] Kuntaliitto (2022). Maakuntien liitot, https://www.kuntaliitto.fi/elinvoima-ja-tyollisyys/maakuntien-liitot (haettu 3.1.2022).
[v] Liike Nytin kannattajat ovat poikkeus. Heistä 62 prosenttia päättäisi aluesuunnittelusta kuntatasolla. Tulokseen tulee suhtautua kuitenkin varauksella, sillä Liike Nytin kannattajien vastaajajoukko on hyvin pieni.
[vi] Eri luvanvaraisten elinkeinojen lupia myöntävät eri virastot. Valvontatehtävät on kuitenkin pääasiassa keskitetty ELY-keskuksiin.
[vii] HE 15/2017 vp.
[viii] Yle (2019). Tässä on 6 syytä, miksi sote kaatui ja hallitus erosi: ”Billnäsin tuolia ei rakenneta Ikean jakkarasta”, https://yle.fi/uutiset/3-10679274 (haettu 3.1.2022).
[ix] TE-palvelut (2022). TE-palvelut siirtyvät kunnille vuoden 2024 aikana, https://www.te-palvelut.fi/-/te-palvelut-siirtyvat-kunnille-vuoden-2024-aikana (haettu 3.1.2022).
[x] Kysymyksessä on niputettu yhteen syyperusteiset sosiaaliturvan muodot ja tarveharkintainen toimeentulotuki.
[xi] Ilta-Sanomat (2021). Varapuheenjohtaja Niina Malm: Sdp kanta on ollut koko ajan, että maakuntavero valmistellaan tällä vaalikaudella, https://www.is.fi/politiikka/art-2000008441301.html (haettu 3.1.2022).
[xii] Lukuun ottamatta vihreiden ja vasemmistoliiton eriävää mielipidettä.
[xiii][xiii] Valtioneuvosto (2021). Parlamentaarisen maakuntaverokomitean mietintö, Valtioneuvoston julkaisuja 2021:15.
[xiv] RKP:n kannattajista 59 prosenttia vastustaa maakuntaveroa, mutta RKP:n vastaajajoukko on pieni, joten tulokseen pitää suhtautua varauksella.
[xv] Ekström, B.-E., Haavisto, I., Kullas, E. ja Metelinen, S. (2021). Soten sokkihoito – Näin sote-uudistus korjataan toimivaksi, EVA Analyysi No 94, https://www.eva.fi/blog/2021/06/02/nain-sote-uudistus-korjataan-toimivaksi/ (haettu 23.12.2021).
[xvi] Rother, N., Haavisto, I., Wetterberg, G., Erola, J. ja Metelinen, S. (2021). Suomen Yhdysvallat – Näin alueuudistus pitäisi tehdä, EVA Raportti, Taloustieto Oy, https://www.eva.fi/blog/2021/11/30/suomen-yhdysvallat-nain-alueuudistus-pitaisi-tehda/ (haettu 23.12.2021).
[xvii] Haavisto, I. (2021). Aluevaalit eivät kiinnosta suomalaisia – äänestysinto vastaavaa kuin eurovaaleissa, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2021/12/21/aluevaalit-eivat-kiinnosta-suomalaisia-aanestysinto-vastaavaa-kuin-eurovaaleissa/ (haettu 23.12.2021).