Näin sääntely kohtelee julkista ja yksityistä sote-toimijaa epätasapuolisesti – 3 kilpailuongelmaa

Lue EVA Analyysi tästä

Soten sokeat pisteet

Näin julkinen sektori sorsii yksityisiä palveluntuottajia ja suosii omiaan. Soten sokeat pisteet -EVA Analyysin ovat kirjoittaneet Ilkka Haavisto, Heini Larros ja Sami Metelinen.

Lataa

Yksityistä sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajaa säännellään ja valvotaan tiukemmin kuin vastaavaa tehtävää hoitavaa julkista toimijaa. EVA Analyysi Soten sokeat pisteet – Näin julkinen sektori sorsii yksityisiä palveluntuottajia ja suosii omiaan nostaa esiin epäsymmetrisen sääntelyn luomia kilpailuongelmia.

Soten epätasapuolinen valvonta

Yksityiset ja julkiset sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajat ovat nykyisin valvonnan, toimintaedellytysten ja lupamenettelyn osalta eri asemassa. Viranomaiset eivät edes tiedä julkisten toimintayksikköjen tarkkaa lukumäärää Suomessa. Koottuja tilastoja valvontatoimenpiteiden jakautumisesta yksityisten ja julkisten tuottajien kesken ei ole kunnolla saatavilla. Lupamenettely koskee ainoastaan yksityistä sektoria, joten sitä valvotaan tarkemmin. Kun julkisia toimijoita valvotaan, ei ole lupaa, johon toimintaa peilattaisiin. Tämä tekee toiminnan tasapuolisen valvonnan käytännössä mahdottomaksi.

Se, että julkiset palvelut eivät edellytä lupaa, julkisia palveluja ei rekisteröidä, eikä toiminnan puiteita tarkasteta etukäteen, tarkoittaa, että valvominen ennakkoon samalla tavalla säännöllisesti ja järjestelmällisesti kuin yksityisiä ei ole mahdollista. Hallituksen esityksessä uudeksi laiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamisesta todetaankin, että epäsuhta on saattanut johtaa tilanteisiin, joissa yksityisille ja julkisille toimijoille on asetettu erilaiset vaatimukset esimerkiksi tiloista ja henkilöstöstä. Nykytila on havaittu ongelmalliseksi esimerkiksi Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksessä Viranomaiskäytönnön yhtenäisyys ja kilpailun edistäminen (2014).

Asiaan on luvassa muutos, mikäli niin sanottu palveluntuottajalaki hyväksytään eduskunnassa. Se toisi yksityiset ja julkiset toimijat ensi kertaa samalle viivalle lupien, valvonnan ja toimintaedellytysten osalta. Uudistus olisi tärkeä riippumatta siitä, hyväksytäänkö sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kokonaisuudessaan vai ei.

Tietosuojalain kaksoisstandardi

Toukokuussa Euroopan unionissa tuli sovellettavaksi yleinen tietosuoja-asetus. Asetuksen mukaan rekisterinpitäjä tai henkilötietojen käsittelijä on vastuussa henkilötietojen lainmukaisesta käsittelystä. Henkilötietoja ovat kaikki tiedot, joista henkilö voidaan tunnistaa suoraan tai välillisesti. Asetusta rikkovalle voidaan määrätä hallinnollinen sakko. Se on rikkomuksesta riippuen suurimmillaan 10 tai 20 miljoonaa euroa tai kaksi tai neljä prosenttia globaalista liikevaihdosta.

Asetukset ovat EU-oikeudessa niin sanottua suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Tietosuoja-asetuksessa jätetään kuitenkin jonkin verran lainsäädännöllistä liikkumavaraa kansalliselle tasolle, jäsenvaltioille.

Suomessa julkinen sektori jää uudessa tietosuojalaissa vaille uhkaa hallinnollisesta sakosta. Sakko siis koskee yksityisiä toimijoita, mutta ei julkisia. Tällä on vaikutusta erityisesti aloilla, joilla julkiset ja yksityiset toimijat ovat samoilla markkinoilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla. Sakon mahdollisuus lisää yksityisten toimijoiden kustannuksia.

Tarkka kustannusrakenne voi pahimmillaan paljastaa yrityksen liikesalaisuuksiksi katsottavia tietoja.

Turha raportointi tappaa kilpailun

Eduskuntakäsittelyssä oleva sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapauslakiesitys asettaa yksityisille palveluntuottajille ylimääräisiä raportointivelvoitteita. Yksityisten palveluntuottajien on eriytettävä julkisen valinnan palvelutuotannon kirjanpito ja avattava kilpailijoilleen yksityiskohtaisesti julkisen valinnan palvelutuotannon kustannusrakenteensa.

Tarkka kustannusrakenne voi pahimmillaan paljastaa yrityksen liikesalaisuuksiksi katsottavia tietoja. Liikesalaisuudet on suojattu lailla nimenomaan terveen kilpailun ylläpitämiseksi.

Ruotsin terveydenhuollon valinnanvapauden keskeinen ongelma on ollut ristisubventio eli se, että kunnat ovat eri tavoin tukeneet yksiköitään, jotka eivät muuten olisi pysyneet mukana kilpailussa. Tämä on vääristänyt kilpailua. Valinnanvapauslakiehdotus ei takaa riittäviä keinoja siihen, että maakunnan liikelaitosten subventointi kilpailua vääristävällä tavalla estettäisiin. Olennaista olisi varmistaa laissa, että maakunnan muun toiminnan resurssit pidetään erillään sote-keskuksen toiminnasta.