Yli puolet työttömistä on vaikeasti työllistettäviä rakennetyöttömiä – kolme keinoa nuorten työllistämiseen

Tiivistelmä

• Nuorisotyöttömyys (15–24-vuotiaat) Suomessa oli 22 prosenttia kesäkuussa, seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin.
• Suomessa oli vuonna 2022 noin 27 000 työtöntä nuorta, jotka eivät koskaan ole olleet pääasiallisesti työllisiä.
• Rakenteellista työttömyyttä voi ehkäistä käytännössä vaikuttamalla nuorten työllistämiseen. Tarvitaan korkeintaan kolmen kuukauden pikakoulutusväylä tutkintoa vailla oleville nuorille. Pitää ottaa käyttöön rekrytointipalkkio, joka voidaan maksaa työhistoriaa vailla olevien nuorten palkkaamisesta. Kaupunkien välille pitää muodostaa lähiöalliansseja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämiseksi.

Suomessa on Euroopan toiseksi korkein työttömyys [1]. Työttömyysaste (9,3 %) on huomattavasti korkeampi kuin Euroopan unionin maissa keskimäärin (5,9 %).  Kesäkuun 2025 lopussa työllisyyspalveluiden asiakkaina oli yhteensä 330 800 työtöntä työnhakijaa. Se on 37 500 enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Suomen ongelmana on rakenteellisen työttömyyden taso.  Rakenteellinen työttömyys tarkoittaa työttömyyttä, joka ei vähene, vaikka talouden suhdanteet olisivat hyvät.

Tilastokeskuksen [2] mukaan rakennetyöttömyyden piiriin kuului kesäkuun lopussa 189 000 ihmistä. Tämä on 57 prosenttia kaikista työttömistä. Yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 126 100, mikä on 30 800 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. [3]

Sitkeän työttömyyden taustalta löytyy tyypillisesti puutteellinen työhistoria tai osaamistaso. [4] Heikoimmassa tilanteessa ovat ne työttömät, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, joiden työttömyys on pitkittynyt ja joilla ei ole työhistoriaa. Heistä työllistyy vuoden aikana alle 10 prosenttia.

Suomessa on noin 85 000 sellaista työtöntä, jotka eivät ole olleet pääasiallisesti työllisiä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Käytännössä kyse on työttömistä vailla työhistoriaa. Tällaisia on reilu neljäsosa kaikista työttömistä. Suomessa on yli 73 000 sellaista työtöntä, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Kaikista työttömistä tämä on reilu viidesosa.

Näiden lukujen valossa näyttää valitettavan epätodennäköiseltä, että Suomen työttömyysaste alenisi EU:n keskimääräiselle työttömyystasolle, vaikka talouskasvu ja työmarkkinareformit siivittäisivät töihin kaikki ne, jotka työllistyvät helposti. Vaikeasti työllistyviä on liikaa.

Ongelma ei ole uusi. Rakenteellisen työttömyyden nujertaminen ei ole kuulunut yhdenkään ministerin vastuulle, koska se kuuluu lähes kaikkien ministereiden vastuulle. Sama tilanne on jatkunut yli 20 vuotta.

Nuorten tilanne on heikko

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työvoimaan kuuluvista 15–24-vuotiaista työttömänä oli kesäkuussa 22 prosenttia, mikä on seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin vuotta aiemmin. [5] Työllisyyspalveluiden asiakkaana oli kesäkuussa peräti 75 000 alle 30-vuotiasta työtöntä työnhakijaa.

Nuorisotyöttömyys on sekä yksilön itsensä, mutta myös yhteiskunnan pitkän aikavälin kestävyyden kannalta ongelma. Parikymppisellä nuorella tulisi olla edessä usean vuosikymmenen työura, josta kertyy yhteiskunnan kassaan veroja ja eläkemaksuja. Korkeakoulutetulla uraa kertyy 36 vuotta [6]. Työuraa voi kuitenkin kertyä merkittävästi vähemmän, jos siirtymä nuoruudesta työelämään hankaloituu.

Suomessa oli vuonna 2022 noin 27 000 työtöntä nuorta (Kuvio 1), jotka eivät rekisteritietojen perusteella olleet koskaan olleet pääasiallisesti työllisiä. Rekisteritiedot eivät ulotu vuoteen 2025 asti, mutta voimme olettaa heidän määränsä kasvaneen merkittävästi. Työhistorian puute kasvattaa työttömyyden pitkittymisen todennäköisyyttä. Osa nuorista ei koskaan saa ensimmäistä työkokemusta.

Kuvio 1.

Vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa on 17 000 työtöntä nuorta.  Tutkinnottomuus ja työttömyys on huono yhdistelmä. Tutkinnottomuuden yhdistäminen työhistorian puutteeseen tai pitkittyneeseen työttömyyteen tarkoittaa sitä, että työttömän työllistymistodennäköisyys on 14 prosenttia seuraavan vuoden aikana.

Pahimmassa tapauksessa nuori henkilö voi olla pitkäaikaistyötön ilman koulutusta ja työhistoriaa. Tällöin lähtökohdat ovat kestävän työuran näkökulmasta huonoimmat mahdolliset. Vuoden seurantajakson (Vuoden 2022 työttömät vuonna 2023) aikana tästä ryhmästä työllistyneiden osuus oli 7 prosenttia.

Taulukko 1.

Mitä pitäisi tehdä?

Julkinen talous menettää vuosittain neljä miljardia euroja työttömyysetuuksien maksatukseen. Nuorten työttömyysetuuksien määrä on 580 miljoonaa euroa joka vuosi. Tänä vuonna todennäköisesti vielä edellisiä korkeampi. Työttömyysetuuksiin varattuja eurot kannattaisi passiivisen tuen sijasta laittaa nuorten tilanteen parantamiseen.

Keskeisintä on vaikuttaa ajoissa työllistymistodennäköisyyttä vähentävien tekijöiden korjaamiseen eli peruskoulun jälkeisen tutkinnon mahdollistamiseen ja pitkittyvien työttömyysjaksojen katkaisemiseen. Nuorten kohdalla nämä asiat ovat vielä korjattavissa, mutta iän myötä työllistymistodennäköisyydet jatkavat heikentymistään.

Kolme keinoa nuorten työllistämiseen

1) Pikakoulutus nuorille
Nuorille pitää ottaa käyttöön uutena väylänä pikakoulutus, joka kohdennetaan työttöminä työnhakijoina oleville tutkinnottomille nuorille (17 200 ihmistä). Pikakoulutus kestäisi korkeintaan kolme kuukautta ja se tulisi räätälöidä työvoimapula-alojen edellyttämän osaamisen mukaan. Esimerkiksi energia-alalla, tietotekniikan alla sekä hoiva-alan tarpeisiin olisi mahdollistaa toteuttaa lyhytkestoisia ja räätälöityjä koulutusjaksoja yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Pikakoulutus tulisi rakentaa kustannusneutraaliksi siten, että koulutuksesta vastaaville toimijoille maksettaisiin tulospalkkiota nuorten työllistymisen perusteella.

2) Rekrytointipalkkio yrityksille
Palkkatuen tilalle nuorten työllistämiseen kohdennettu rekrytointipalkkio, sillä palkkatuelta avoimille työmarkkinoille työllistyminen on ollut heikkoa. Työllisyysalueiden tulisi maksaa rekrytointipalkkiota työhistoriaa vailla olevan työttömän nuoren (27 400 ihmistä) työllistämisestä. Rekrytointipalkkion pitäisi olla työsopimuksen alussa korkeampi ja vähetä portaittain. Kun nuoren osaaminen kasvaa, kasvaa myös tuottavuus ja siten rekrytointipalkkiota ei enää tarvita. Rekrytointipalkkio tulisi rakentaa kustannusneutraaliksi siten, että se vastaisi rekrytoinneista seuraavaa työttömyysetuuksien vähentymistä.

3) Lähiöallianssit käyttöön
Kaikista Suomen pitkäaikaistyöttömistä valtaosa (81 %) asuu kaupunkimaisissa kunnissa. Kaupunkien sisällä yli puolet NEET-nuorista (jotka eivät ole töissä, koulutuksessa tai harjoittelussa) asuu keskusta-alueiden ulkopuolella.  Kaupunkien tulisi kokeilla lähiöissä uusia työllistymisen malleja esimerkiksi yrittäjyyttä edistämällä tai koulutuspolkuja vahvistamalla. Toimiva työkalu tähän olisi allianssimalli. Esimerkiksi infrahankkeissa toimivaksi osoittautuneessa allianssimallissa sopijaosapuolet yhdistävät voimansa ja jakavat hankkeen riskit ja hyödyt.  Nuorten syrjäytyminen edellyttää vastaavaa poikkihallinnollista lähestymistapaa. Valtion, hyvinvointialueiden, kuntien tulisi toimia yhdessä ja ottaa mukaan paikallisten yritysten ja järjestöjen osaamista.

Lähteet ja viitteet

[1] Eurostat (2025). Euro area unemployment at 6.2%, Euro Indicators, https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-euro-indicators/w/3-31072025-ap
[2] Keha-keskus (2025). Työnvälitystilasto, https://keha-keskus.fi/ty%C3%B6nv%C3%A4litystilasto
[3] Työllisyyskatsaus.fi (2025). Työttömyys jatkoi kasvuaan kesäkuussa, https://www.tyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?lang=fi#
[4] Pyykkönen, J. (2021). Sitkeästi työttömät – Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen edellyttää isoa sosiaaliturvareformia, EVA Analyysi No 92, https://www.eva.fi/blog/2021/04/14/pitkaaikaistyottomyyden-vahentaminen-edellyttaa-isoa-sosiaaliturvareformia/
[5] Tilastokeskus (2025). Työvoimatutkimus.
[6] EVA (2021). Työvoiman kirja, EVA Fakta, https://www.eva.fi/blog/2021/09/28/tyovoima-hupenee-suomessa-halyttavan-nopeasti-pelkka-maahanmuuttokaan-ei-riita-paikkaamaan-pulaa/