Suomalaiset haluaisivat rajoittaa poliitikkojen päällekkäisiä tehtäviä
Nykyisin poliitikko voi Suomessa olla samanaikaisesti sekä kansanedustaja, kunnanvaltuutettu ja aluevaltuutettu. Suomalaisten mielestä tämä on liikaa.
Suuri enemmistö (71 %) rajoittaisi poliitikon päällekkäisiä tehtäviä ja vain reilu viidesosa (22 %) jatkaisi nykylinjalla, jossa sama poliitikko voi olla ehdolla, tulla valituksi ja vaikuttaa samanaikaisesti kahdella tai jopa kolmella eri hallinnon tasolla (Kuvio 1). [1]
Kolmasosa (33 %) suomalaisista rajoittaisi tehtävät vain yhteen kerrallaan ja hieman useampi (38 %) sallisi poliitikolle kaksi samanaikaista mandaattia. Vajaa viidesosa (18 %) ei rajoittaisi päällekkäisten tehtävien määrää, mutta ajattelee, että poliitikkojen läsnäolosta pitäisi raportoida nykyistä läpinäkyvämmin.
Kuvio 1.
Tilaus viilauksille Suomen poliittiseen järjestelmään on selkeä, sillä ainoastaan neljä prosenttia pitäisi tehtävien rajoittamista demokratian vastaisena ja vain pieni osuus (8 %) ei ota lainkaan kantaa poliitikkojen päällekkäisten tehtävien rajoittamiseen tai rajoittamatta jättämiseen.
Uudistustarpeeseen viittaa myös rajoitusten suosion hienoinen kasvu ensimmäisten aluevaalien aattona tehdyn EVAn syksyn 2021 Arvo- ja asennetutkimuksen mittauksesta (ks. Kuvioliite). Tuolloin tunnelma oli odottava, mutta samalla yllättävän vaisu. Sekä suomalaisten tiedot hyvinvointialueista että kiinnostus aluevaaleja kohtaan osoittautuivat vähäisiksi, [2] vaikka Suomi oli ensimmäistä kertaa historiassaan saamassa itsehallinnollisen väliportaan hallintotason.
Nyt tiedämme enemmän. Hyvinvointialueiden tehtäväksi on muodostunut kunnilta perittyjen julkisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden saneeraaminen valtion antamissa raameissa. Aluevaltuutettujen rooli on jäänyt vähäiseksi ministeriöiden ohjatessa ja virkamiesten linjatessa hyvinvointialueiden toimintaa.
Alueiden itsehallinto on jäänyt nimelliseksi ja myös aluevaltuutetut ovat olleet pettyneitä aluevaltuustojen roolin ja omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. [3] Siksi myös aluevaaleista luopumista on väläytelty. [4]
ASIANTUNTIJA-ANALYYSI: Päätöksenteon umpisolmu
EVAn Visiting Fellow ja aluehallintoon perehtynyt sveitsiläinen asiantuntija Natanael Rother analysoi poliitikkojen kaksois- ja kolmoismandaattien ongelmia seuraavasti:
- Kansanedustajien, aluevaltuutettujen ja kunnanvaltuutettujen tupla- ja triplamandaatit ovat yksi syy Suomen kykenemättömyyteen saada aikaan rakenteellisia uudistuksia.
- Kansanedustajista 89 prosenttia on myös kunnanvaltuustojen jäseniä. Lähes 60 prosentilla kansanedustajista on samanaikaisesti valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen mandaatti.
- Kun kunnanvaltuutettu nousee kansanedustajaksi, hänen tilivelvollisuutensa äänestäjille hämärtyy, ja pääsy päättämään valtion varoista heikentää kannusteita pitää budjettikuria yllä paikallistasolla. Ennen kaikkea heikentyvät kannusteet kilpailukyvyn edistämiseen.
- Yleinen kansalaismielipide tukee vallan hajauttamista sen keskittämisen sijaan. Mandaattien kasautumista samoille henkilöille kannattaa pyrkiä estämään.
Lue Rotherin EVA Analyysi kokonaisuudessaan täältä.
Suomalaisissa ajatus aluevaaleista luopumisesta herättää sekä kannatusta että vastustusta. Vajaa kolmasosa (31 %) ajattelee, että aluevaalit ovat ajanhukkaa ja niiden sijaan kunnat voisivat vain nimetä edustajansa aluevaltuustoihin (Kuvio 2). Suurempi joukko (41 %) torjuu ajatuksen aluevaalien joutavuudesta, mutta toisaalta moni (27 %) ei osaa ottaa kantaa aluevaalien merkittävyyteen.
Kuvio 2.
Aluevaalien järjestämisen mielekkyyttä koskevat mielipiteet muuttuneet vain vähän vuodesta 2021. Niitä ajanhukkana pitävien joukko on vahvistunut hieman niitä tärkeänä pitävien ryhmää enemmän.
Tulosta voidaan pitää huolestuttavana aluevaalien legitimiteetin kannalta. Vaikka hyvinvointialueet ovat toimineet jo kaksi vuotta, suomalaiset epäilevät mahdollisuuksiaan vaikuttaa niiden toimintaan äänestämällä aluevaaleissa.
Usko poliitikkojen kykyyn vaikuttaa hyvinvointialueiden käänteisiin on muutoinkin melko vähäistä. Suomalaiset eivät kovinkaan laajalti näe, että kuntapolitiikan konkareiden tai valtakunnan kärkipolitiikkojen toimiminen aluevaltuustoissa hyödyttäisi hyvinvointialuetta tai sen asukkaita.
Vain reilu kolmasosa (36 %) arvelee, että osaavaksi tunnetun kunnanvaltuutetun äänestäminen aluevaaleissa turvaa palveluiden säilymistä kotikunnassa. Käytännössä yhtä moni (34 %) ei kuitenkaan osaa ottaa asiaan kantaa, ja vajaa kolmasosa (30 %) ei usko siihen, että oman kunnan luottopelaajan nosto aluevaltuustoon auttaisi säilyttämään palvelut lähellä (Kuvio 3).
Kuvio 3.
Alle kolmasosa (31 %) katsoo, että hyvinvointialueiden valtuustoihin on syytä valita mahdollisimman vaikutusvaltaisia poliitikkoja, jotka kykenevät ajamaan tehokkaasti alueensa etuja valtakunnan tasolla, mutta suurempi osuus (37 %) ei kannata kärkipoliitikkojen valjastamista alueensa edunvalvojaksi (Kuvio 4).
Kuvio 4.
Mielipiteet kokeneiden kuntakonkareiden ja valtakunnan kärkipoliitikkojen osallistumisesta aluevaltuustoihin ovat muuttuneet torjuvampaan suuntaan vuodesta 2021. Nuivahko suhtautuminen poliitikon päällekkäisiin tehtäviin kielii toiveesta vahvistaa äänestäjän kuluttajansuojaa, yhteyttä äänestäjien antaman luottamuksen ja poliitikon toimien välillä. Kenties juuri siksi selkeä enemmistö pitää poliitikkojen päällekkäisten tehtävien rajoittamista asianmukaisena, ja vain harva näkee siinä ongelmaa (ks. Kuvio 1 edellä).
Viesti on sama tiedusteltaessa suoraan, pitäisikö aluepolitiikkojen erikoistua tiukasti vain maakuntatason asioiden hoitoon. Kolme neljästä (76 %) arvioi aluevaltuustoiden kaipaavan yksinomaan maakuntien asioihin omistautuneita politiikkoja monella pallilla istuvien kansanedustajien tai kunnanvaltuutettujen sijaan (Kuvio 5). Vain kuusi prosenttia suomalaisista on eri mieltä ja näkisi aluevaltuustoissa mielellään myös politiikan moniottelijoita.
Kuvio 5.
Poliitikkojen päällekkäisten tehtävien karsimisessa ei ole kyse vain poliitikkojen ajankäytöstä ja äänestäjien kuluttajansuojasta. Kyse on myös siitä, että joissain tilanteissa eri hallintotasojen intressit ovat eriävät. Tällöin usealla eri hallinnon tasolla toimiva poliitikko joutuu eturistiriitaan.
Aluevaltuutetulla on kannustimet hankkia hyvinvointialueelleen lisää rahoitusta valtiolta, mutta kansanedustajan on otettava huomioon myös talouden kestävyys. Kunnanvaltuutetulla on kannustimet turvata palveluiden säilyminen omassa kunnassa, mutta aluevaltuutetun on tarkasteltava palveluiden saatavuutta koko hyvinvointialueen tasolla. Lisäksi usealla tasolla toimivalla poliitikolla on syytä varoa ratkaisuja, jotka saattaisivat vierottaa äänestäjiä seuraavissa, toisen hallintotason vaaleissa.
Eturistiriidat johtavatkin helposti päättämättömyyteen tai vesitettyihin päätöksiin, jotka kasautuessaan heikentävät koko poliittisen järjestelmän suorituskykyä. Poliitikkojen päällekkäisten tehtävien vähentyminen helpottaisi tätä ongelmaa. [5]
Suomen nykyisessä vaalijärjestelmässä on kuitenkin piirteitä, jotka ovat omiaan tuottamaan poliitikoille päällekkäisiä tehtäviä. Vaaleissa äänestetään sekä henkilöä että puoluetta. Poliitikon intresseissä on olla ehdolla kaikissa vaaleissa. Puolueen intresseissä on saada tunnetuimmat kasvonsa ehdokkaiksi. Lisäksi suurelle osalle äänestäjistä sopivan ehdokkaan löytäminen tuottaa vaikeuksia, ja siksi valinta osuu usein tunnettuun poliitikkoon.
Koska vaalikelpoisuuden rajoittamisen kynnys on korkealla, ovat dilemman ratkaisun avaimet poliittisten puolueiden käsissä. Eduskuntapuolueiden puoluesihteerit voisivat sopia rajoituksista ehdokasasetteluun tai käytännöstä, jossa ylemmälle hallinnon portaalle valittu poliitikko luopuisi alemman tason tehtävästään.
Kolmas ratkaisu olisi järjestää kaikkien kolmen hallintotason vaalit Ruotsin tapaan samana päivänä, mikä ohjaisi poliitikkoja keskittymään yhteen hallinnon tasoon kerrallaan. Suomalaisille Ruotsin malli tuntuu kuitenkin melko vieraalta. Vain kolmasosa (33 %) tukee ajatusta siitä, että eduskunta-, kunta-, ja aluevaalit järjestettäisiin samaan aikaan. Ehdotusta vastustaa suurempi joukko (41 %), mutta toisaalta neljäsosa (26 %) ei ota siihen kantaa (Kuvio 6).
Kuvio 6.
Poliitikkojen päällekkäisten tehtävien karsimisella olisi luonnollisesti myös varjopuolia. Monella pallilla istuvat poliitikot tuovat päätöksentekoon kokemusta ja sellaista tietoa, jota ei välttämättä löydy vain yhtä tehtävää hoitavalta poliitikolta tai asioita valmistelevilta viranhaltijoilta. Puolueilla olisi vaikeuksia löytää kullekin taholle tarpeeksi ja riittävän osaavia ehdokkaita.
Vastapainona Suomi voisi kuitenkin saada vähemmän eturistiriitoja sisältävän ja tehokkaamman poliittisen päätöksenteon, sekä kunta- ja aluevaalit, joissa äänestäminen kiinnostaisi asukkaita nykyistä enemmän.
Lähteet ja viitteet
[1] Tarkka kysymysmuoto EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa: ”Nykyisin poliitikko voi olla samanaikaisesti sekä kansanedustaja, kunnanvaltuutettu ja aluevaltuutettu. Pitäisikö mielestäsi poliitikon päällekkäisiä tehtäviä rajoittaa?”
[2] Ks. Haavisto, I. (2021). Aluevaalit eivät kiinnosta suomalaisia – äänestysinto vastaavaa kuin eurovaaleissa, EVA Artikkeli 21.12.2021, https://www.eva.fi/blog/2021/12/21/vain-35-prosenttia-on-hyvin-kiinnostuneita-aanestamaan-aluevaaleissa/
[3] Paananen, M., Heikkilä, M., Jäntti A., Haveri, A. (2024). Hyvinvointialueiden aluevaltuustojen rooli aluevaltuutettujen näkökulmasta, POLICY BRIEF 2024:12, Valtioneuvosto, https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=47401
[4] YLE (2024). Kokoomuksen Ville Valkonen väläyttää aluevaaleista luopumista: ”Aluevaltuustoista on enemmän haittaa kuin hyötyä”, https://yle.fi/a/74-20106620
[5] Ks. Rother, N. (2025). Päätöksenteon umpisolmu – Näin politiikkojen päällekkäiset mandaatit jarruttavat Suomen uudistumista, EVA Analyysi No 144, https://www.eva.fi/wp-content/uploads/2025/02/eva-analyysi-no-144.pdf
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 018 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 8.10.-21.10.2024. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä (pl. Ahvenanmaa). Aineisto on kerätty Taloustutkimus Oy:n internetpaneelissa, josta tutkimusotos on muodostettu ositetulla satunnaisotannalla. Aineisto on painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen analyysin ja tulosgrafiikan on tehnyt Pentti Kiljunen (Yhdyskuntatutkimus Oy).