Kasvun tulppa – yritykset eivät investoi, jos maahanmuutto ei korjaa työvoiman vähenemistä
Ladattavat tiedostot
Tiivistelmä
- Työllisten määrä pienenee Suomessa, jos nettomaahanmuutto ei kaksinkertaistu aiempaan nähden.
- Ulkomaalaisten työpanos useissa suomalaisissa yrityksissä on jo nykyään välttämätön.
- Suomen tulee edistää voimakkaasti osaamisperusteista maahanmuuttoa, jossa maahantulijalla on todennettavissa oleva koulutus, osaaminen tai työhistoria.
- Suomessa pitää ottaa käyttöön työnhakuviisumi, joka mahdollistaa kuuden kuukauden ajan työpaikan etsimisen, työn tekemisen ja yritystoiminnan käynnistämisen ilman oikeutta suomalaiseen sosiaaliturvaan.
Suomen tulevaisuuden taloudellinen menestys on riippuvainen siitä, mille tasolle nettomaahanmuutto asettuu. Jos työvoiman määrä supistuu, investointeja jää tekemättä, koska ihmisiä ei riitä yrityksiin käyttämään investoitua pääomaa. Yritykset sopeutuvat tilanteeseen vähentämällä investointeja ja tuotantoa.
2000-luvulla suomalaistaustaisten työllisyys ei ole enää kasvanut. Itse asiassa Suomessa on yli 100 000 suomalaistaustaista työllistä vähemmän kuin 1980-luvun lopussa.
Maahanmuutto on paikannut ongelmaa. Suomen työllisyyden kehitys on erityisesti 2000-luvulla ollut maahanmuuton varassa. Ulkomaalaistaustaisten työllisten määrä on kasvanut lähes 200 000:lla vuosien 2000–2022 välillä (Kuvio 1).
Kuinka paljon maahanmuuttoa?
Emme voi varmuudella tietää tulevan nettomaahanmuuton määrää, mutta sillä on iso vaikutus tulevaisuuden talouskehitykseen ja esimerkiksi kestävyysvajeeseen eli pitkän aikavälin julkisten tulojen ja menojen epätasapainoon.
Suomen väestökehitys riippuu siitä, minkälainen tuleva nettomaahanmuutto on. Siihen ei vaikuta pelkästään maahan tulevien määrä vaan myös se, kuinka moni muuttaa pois. Siksi tarkastelemme tässä nettomaahanmuuttoa. Esimerkiksi vuosina 1990–2020 Suomeen muuttaneista ulkomaalaisista 23 prosenttia on muuttanut pois Suomesta.
Väestöennusteessa nettomaahanmuuton kehitykselle valitaan yksi skenaario, joka voi osua lähelle oikeaa – tai sitten ei. Tulevaisuuden hahmottamisen kannalta on hedelmällistä tarkastella yhden sijaan erilaisia nettomaahanmuuton skenaarioita. Ne auttavat hahmottamaan, mitä meillä on edessämme, jos kaikki ei menekään toiveiden mukaisesti.
Laadimme neljä vaihtoehtoista skenaariota Suomen väestökehitykselle edellisen, vuonna 2021 laaditun väestöennusteen pohjalta. Laskennan perusurana on Tilastokeskuksen omavaraisuusennusteen mukainen kehitys. Omavaraisennuste ilmaisee, millainen tuleva väestönkehitys olisi ilman muuttoliikettä. Toisessa skenaariossa nettomaahanmuutto jatkuisi nykyisen väestöennusteen mukaisesti. Kolmannessa skenaariossa nettomaahanmuutto kaksinkertaistuisi ja neljännessä skenaariossa kolminkertaistuisi (Taulukko 1).
Skenaario 1
Nettomaahanmuutto tyrehtyy kokonaan. Suomen työikäinen väestö ei kasva lainkaan maahanmuuton avulla. Suomeen muuttaisi edelleen maahanmuuttajia (15 000 tulijaa vuodessa), mutta yhtä paljon muuttaisi Suomesta. Muuttoliikkeen tyrehtymisen seurauksena työikäisen väestön määrä vähenisi 230 000:lla vuoteen 2040 mennessä.
Ilman nettomaahanmuuttoa työllisten määrä vähenisi 168 000 työllisellä olettaen, että työllisyysaste pysyy nykyisellään.
Tällainen skenaario voisi tulla kyseeseen, jos talouskehitys synkkenee entisestään, työvoiman kysyntä pienenee, ja samaan aikaan maahanmuuton edellytyksiä heikennetään. Tällöin myös kannusteet muuttaa Suomesta muualle saattaisivat kasvaa. On syytä muistaa, että Suomen väestöhistoriassa on useita maastamuuton kausia. Esimerkiksi 1960-luvulla Suomesta muutettiin enemmän pois kuin tänne tultiin.
Skenaario 2
Nettomaahanmuutto säilyy samalla tasolla kuin tähänkin saakka, eli nettona Suomeen muuttaa noin 15 000 ihmistä vuodessa. Skenaariossa 2 Suomeen muuttaa vuosittain noin 30 000 maahanmuuttajaa ja Suomesta lähtee vuosittain 15 000 ihmistä.
Koska tyypillisesti 70 prosenttia maahanmuuttajista on työikäisiä, Suomeen tulee 10 500 työikäistä vuosittain lisää. Tämä ei riitä pitämään työikäisen väestön määrää nykytasolla. Työikäisen väestön määrä vähenee 50 000:lla vuoteen 2040 mennessä. Maahanmuutto ei riitä paikkaamaan työikäisen väestön vähentymisestä seuraavaa työllisyyden vähentymistä.
Skenaarion 2 kaltainen kehitys tulee kyseeseen, jos maahanmuuttoa ei pyritä sen enempää edistämään kuin torjumaankaan, ja Eurooppaan suuntautuvan pakolaisuuden ja siirtolaisuuden määrä ei kasva.
Skenaario 3
Nettomaahanmuutto kaksinkertaistuu verrattuna 2000-luvun keskimääräiseen tasoon eli asettuu viimeisten kahden vuoden aikana havaitulle tasolleen ilman Ukrainasta tullutta maahanmuuttoa. Suomeen muuttaa vuosittain noin 45 000 maahanmuuttajaa, ja Suomesta lähtee vuosittain 15 000 ihmistä. Koska tyypillisesti 70 prosenttia maahanmuuttajista on työikäisiä, Suomeen tulee 21 000 työikäistä vuosittain lisää. Tämä maahanmuuton taso pitää työikäisen väestön määrän kasvussa. Työikäisen väestön määrä kasvaa 130 000 hengellä vuoteen 2040 mennessä.
Skenaariossa 3 nettomaahanmuutto riittäisi korvaamaan työikäisen väestön vähenemisestä johtuvan työllisyyden vähenemisen.
Skenaario 3 toteutuu nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa taloudessa on tarvetta lisätyövoimalle ja työvoimaa rekrytoidaan aktiivisesti ulkomailta. Viimeisen kahden vuoden aikana erityisesti Aasiasta tullut maahanmuutto on kasvanut. Maahanmuutto on suhteellisesti eniten kasvanut Sri Lankasta, Indonesiasta ja Bangladeshista. Skenaarion 3 toteutuminen on mahdollinen, jos tämä kehitys jatkuu entisellään.
Skenaario 4
Maahanmuutto nousee pysyvästi uudelle ennätystasolle. Nettomaahanmuutto kolminkertaistuu 2000-luvun tasoon nähden. Suomeen muuttaa vuosittain noin 60 000 maahanmuuttajaa, ja Suomesta lähtee vuosittain 15 000 ihmistä. Koska tyypillisesti 70 prosenttia maahanmuuttajista on työikäisiä, Suomeen tulee 31 500 työikäistä vuosittain lisää. Tämä maahanmuuton taso nostaa työikäisen väestön määrän voimakkaaseen kasvuun. Työikäisen väestön määrä kasvaa 307 000 hengellä vuoteen 2040 mennessä.
Skenaariossa 4 uusia työllisiä tulisi kaksinkertainen määrä suhteessa katoaviin työpaikkoihin nähden.
Skenaario 4 voi toteutua ainakin kahdesta eri syystä. Joko sodat tai muut kriisit nostavat muuttoliikettä globaalisti tai Suomeen suuntautuu poikkeuksellisen paljon työperäistä maahanmuuttoa. Jälkimmäinen voi toteutua, jos Suomen talous kasvaa ja maahanmuuttoa pyritään tietoisesti edistämään poliittisesti. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että muutkin Euroopan maat kilpailevat hanakasti työperäisestä maahanmuutosta, mikä vähentää skenaarion toteutumisen todennäköisyyttä.
Skenaario 4 on kuitenkin ainoa, joka varmistaa sen, ettei työvoima ole yrityksien kasvun tulppa.
Kun tarkastelemme työikäisen väestön kehitystä neljässä eri skenaariossa (Kuvio 3), havaitsemme, että kahdessa ensimmäisessä potentiaalisen työvoiman määrä kehittyy jotakuinkin yhtä heikosti kuin 2000-luvulla keskimäärin. Verrattuna aiempiin vuosikymmeniin kehitys junnaa paikallaan.
Skenaarion 4 mukainen maahanmuutto tarkoittaisi sitä, että työikäinen väestö kasvaisi Suomessa samassa vauhdissa, kun vuosien 1960–1990-lukujen välillä. Tuota aikakautta leimasi investointien poikkeuksellinen määrä, hyvinvointivaltion kehittyminen ja työllisten määrän kasvu.
Ratkaisuja työvoiman saatavuuteen
Suomi on kolmoishaasteen keskellä: julkiset menot kasvavat voimakkaasti, työikäisen väestön määrä on pienentynyt jo vuosikymmenen ja tuottavuuden kasvu on ollut viimeiset 15 vuotta olematonta. Kolmoishaaste yhdistettynä Suomen verrattain korkeisiin palkkakustannuksiin, tiukkaan sääntelyyn ja korkeaan veroasteeseen voi olla myrkyllinen yhtälö yritysten investointipäätöksien suhteen.
Työnhakuviisumi mahdollistaa kuuden kuukauden ajan työpaikan etsimisen ilman oikeutta suomalaiseen sosiaaliturvaan.
EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa selvä enemmistö suomalaisista arvioi, että väestön ikääntyminen ja uhkaava vähentyminen edellyttävät ulkomaalaisten Suomeen muuton helpottamista.
Maahanmuuton edistämiseksi hallituksen kannattaisi toteuttaa ainakin nämä neljä uudistusta:
1. Työnhakuviisumin käyttöön ottaminen
Työnhakuviisumilla edistetään osaavan työvoiman maahanmuuttoa Suomeen, mutta se ei oikeuta suomalaiseen sosiaaliturvaan.
Työnhakuviisumi olisi voimassa kuuden kuukauden määräajan, jonka aikana viisumin haltija voisi hakea ja tehdä töitä Suomessa tai käynnistää yritystoimintaa. Viisumi olisi suunnattu EU:n ulkopuolisille osaajille, joilla on hyvät edellytykset työllistyä.
Viisumin saamisen edellytyksenä olisi tiettyjen koulutuksen, osaamisen tai työhistorian edellytysten osoittaminen. Viisumin voisi hakea Suomen edustustosta lähtömaassa. Jos viisumin voimassaoloaikana saisi pysyvän työpaikan, oleskeluluvan saisi työpaikan perusteella. Jos työpaikkaa ei ole, oikeutta oleskelulupaan ei synny.
Työnhakuviisumi lisäisi työvoiman tarjontaa ja siten yritysten investointihalukkuutta. Sen sijaan, että arvioimme maahanpääsyn edellytyksiä työpaikan perusteella, meidän tulisi arvioida maahan pyrkivän todennäköisyyksiä työllistyä tai työllistää. Maahanmuutossa on siis siirryttävä työpaikkaperusteisuudesta osaamisperusteisuuteen.
Työllistymistodennäköisyys on hyvä, jos maahanmuuttajalla on ennestään koulutus, todennettavaa osaamista tai työhistoriaa.
2. Työvoiman saatavuusharkinnan poistaminen
Saatavuusharkinnalla tarkoitetaan käytäntöä, jossa selvitetään kolmansista maista tulevien työntekijöiden osalta, onko työmarkkinoilla Suomessa tai EU-alueella sillä hetkellä saatavilla sopivaa työvoimaa kyseiseen tehtävään.
Nykyisin EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta voi pääsääntöisesti rekrytoida työntekijöitä Suomeen vain silloin, jos kotimaasta ei löydy sopivaa työntekijää kyseiseen tehtävään. Järjestelmä on jäykkä ja byrokraattinen ja vaikeuttaa työvoiman rekrytoimista silloin, kun tiedossa olisi jo valmiiksi ulkomaisia työntekijöitä tiettyihin tehtäviin.
3. Perheenyhdistämisen helpottaminen ja tulorajojen keventäminen
Perheenyhdistämisen tulorajat eivät tällä hetkellä tue ulkomaisen työvoiman pääsyä Suomeen. Nelihenkisessä perheessä toiselta vanhemmalta edellytetään käytännössä yli 40 000 euron vuosituloja, jotta hän voi saada puolison ja kaksi lasta mukaansa Suomeen. Teollisuuden palveluksessa työskentelevistä alle puolet yltää tuollaiseen palkkatasoon.
Nykyisiä tulorajoja on syytä keventää, jotta puolison tuominen Suomeen olisi helpompaa. Perheiden erottaminen vähentää todennäköisyyttä pysyä työpaikassa. Tämä taas lisää epävarmuutta yrityksen liiketoimintaan ja siten vähentää investointeja.
Perheenyhdistämistä on syytä helpottaa myös poistamalla asettautumispalveluihin liittyvää ylimääräistä verotaakkaa.
4. Lähtömaakoulutusta tulee lisätä tuntuvasti
Suomeen tulee luoda uusi maahanmuuton väylä, joka perustuu yritysten ilmoittamaan työvoiman tarpeeseen ja sitä vastaavan ammattitaitoisen työvoiman kouluttamiseen lähtömaassa.
Yksityiset yritykset toteuttavat tällä hetkellä mallia erityisesti hoiva-alan työvoimatarpeeseen vastatakseen.10 Vaarana on kuitenkin pirstoutuminen. Valtion tulisi edistää koulutusta kokoamalla työvoiman tarvetta koskevat tiedot yhdelle alustalle ja kohdentamalla sen toteuttamiseen esimerkiksi kehitysyhteistyövaroja.