Kestävyysvajeen umpeenkurominen edellyttää yhdeksän miljardin euron sopeutustoimia. Lisäksi puolustus, ilmastonmuutoksen torjunta, sosiaali- ja terveydenhuolto, julkiset t&k-investoinnit ja mahdolliset yllättävät menotarpeet edellyttävät neljän miljardin euron liikkumavaran luomista julkiseen talouteen, kirjoittaa Jussi Pyykkönen. Kuva: Shutterstock / Africa Studio

Analyysit

13.2.2023

Neljä vaihtoehtoa julkisen talouden sopeutukseen

Jussi Pyykkönen

Konsultti

Suomalaisella talouspolitiikan johtajalla on edessään 13 miljardin euron sopeutustoimet kahden vaalikauden aikana. Hänellä on käytössään neljä vaihtoehtoista päälinjaa. Kamreeri keskittyy leikkaamaan menoja, eikä voi välttyä koulutusleikkauksilta. Maksimivaltion linjan valitseva kiristää veroja, ja joutuu kiristämään myös keskituloisten palkkaveroa. Reformisti keskittyy leikkauksia sisältäviin uudistuksiin, mutta ei välty myöskään veronkiristyksiltä. Minimivaltion linjan valitseva lakkauttaa valtion toimintoja ja siirtää palveluita ihmisten itsensä maksettaviksi.

Ladattavat tiedostot

Talouspolitiikan johtajan kompassi -EVA Analyysi

Neljä vaihtoehtoa julkisen talouden sopeutukseen. EVA Analyysin Talouspolitiikan johtajan kompassi on kirjoittanut konsultti Jussi Pyykkönen.

Lataa

Suomen hyvinvointivaltion tarina on ollut lasten hyvinvoinnin ja koulutuksen tarina. Vaatimattomista lähtökohdista rakentui vuosisadassa maailman alhaisin lapsiköyhyys ja maailman paras peruskoulu. Nyt kestävyysvaje on viemässä poliitikoilta mahdollisuuden ylläpitää lapsille parasta yhteiskuntaa.

EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan kansalaiset ovat sitä mieltä, että Suomi elää yli varojensa ja joutuu sen seurauksena vielä suurten ongelmien eteen. Suomalaisten enemmistö pitää julkisen talouden tasapainottamisen tarvetta akuuttina. Kaksi kolmesta (68 %) suomalaisesta on sitä mieltä, että julkisen talouden tasapainotustoimet tulee aloittaa heti ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen.

Kansalaisten näkemykselle on perusteensa. Jos ongelmien vyyhtiä ei pureta, julkisten palveluiden taso heikkenee nykyisestään. Tällöin edessä voi olla keskiluokan kapina ja julkisten palveluiden hylkääminen. Jos esimerkiksi julkinen koulujärjestelmä ei tuota enää totuttuja tuloksia, vaihtoehdoiksi nousevat lukukausimaksut ja yksityiset koulut, jotka tarjoavat maksukykyisille riittävät koulutuspalvelut. Näin saattaa käydä, vaikka suomalaisten enemmistö ei sitä toivoisikaan. Vastaavanlainen kehitys on jo toteutunut perusterveydenhuollon osalta.

Talouspolitiikan johtajan tehtävänä on kasata yhteensä yhdeksän miljardia euroa sopeutustoimia kestävyysvajeen taittamiseksi, minkä lisäksi tarvitaan vielä neljän miljardin edestä toimia, joilla luodaan talouspolitiikkaan liikkumavaraa todennäköisille lisämenoille (ks. Analyysin ss. 8–10). Tässä analyysissä esitellään talouspolitiikan johtajan valittaviksi neljä vaihtoehtoista linjaa (Taulukko 1), jotka hänellä on käytössään 13 miljardin euron urakan saavuttamiseksi. Kaikki vaihtoehdot sisältävät talouspolitiikan johtajan näkökulmasta ikäviä päätöksiä, mutta pienimmän tuskan tiellä talouspolitiikan johtaja selviää valitessaan reformistin linjan. Se on vähiten haitallinen kansantaloudelle ja vähiten kivulias kansantaloudelle ja vähiten kivulias kansalaisille, mutta reformien positiiviset vaikutukset tulevat viiveellä.