Koronakriisi kolhaisi suomalaisten henkistä hyvinvointia
Suomalaisista 76 prosenttia kokee elämänsä vähintään melko onnelliseksi (Kuvio 1). Viidesosa (20 %) väestöstä ei koe elämäänsä onnelliseksi. Suomalaisten onnellisuus on hieman laskenut EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen edellisestä onnellisuusmittauksesta vuonna 2016, jolloin onnellisia oli 80 ja onnettomia 17 prosenttia. Kyseessä ei siis ole mikään onnellisuuden syväkyykky vaan hienoinen, suuruusluokaltaan muutaman prosenttiyksikön suuruinen muutos.
Kuvio 1.
Nyt raportoitavat tulokset koskevat syksyn 2020 Arvo- ja asennetutkimusta, joka toteutettiin lokakuussa tautitilanteen ollessa hieman rauhallisempi verrattuna kevään 2020 koronapandemian alkuun tai loppuvuonna ja keväällä 2021 seuranneisiin tartuntojen toiseen ja kolmanteen aaltoon. Tutkimuksessa siis näkyvät koronapandemian ensimmäisen puolivuotisjakson mahdolliset vaikutukset suomalaisten koettuun onnellisuuteen.
Suomalaisten onnellisuuslukemat ovat edelleen erittäin korkeita myös kansainvälisesti vertaillen. Tuorein osoitus tästä saatiin alkuvuodesta, kun YK julkaisi uusimman World Happiness Report -julkaisunsa, jossa Suomi arvioitiin onnellisuudessa jo toista kertaa peräkkäin ykkössijalle yhteensä 156 maan joukosta.
Onnellisuuden salaisuus on sen tasainen jakautuminen eri väestöryhmiin.
Yksi suomalaisten korkean onnellisuuden salaisuus on sen tasainen jakautuminen eri väestöryhmiin (vastausten kaikki väestöryhmittäiset erittelyt on esitetty erillisessä Kuvioliitteessä). Selkeä enemmistö kaikissa väestöryhmissä työttömiä lukuun ottamatta kokee itsensä vähintään melko onnelliseksi. Myös vähän kouluttautuneiden, työntekijöiden ja yrittäjien onnellisuuslukemat ovat korkeita. Onnellisuus jakautuu myös alueellisesti varsin tasaisesti kaikkialle Suomeen.
Toisaalta yksikään väestöryhmä ei liioin erotu poikkeuksellisen suurella hyvin onnellisten osuudella. Suomalaiset valitsevat maltillisesti melko suuren onnellisuuden. Kaikkein korkeimmat onnellisuuslukemat kellottavat kokoomusta äänestävät (90 %), yli 65-vuotiaat (89 %) sekä ylemmät toimihenkilöt (87 %) ja keskustan kannattajat (87 %). Vaisuimmat arviot omasta onnellisuudestaan antavat työttömät (42 %), Liike Nytin kannattajat (62 %), vasemmistoliiton (63 %) ja perussuomalaisten äänestäjät (63 %) sekä 26–35-vuotiaat (66 %). Onnen suhteellisen tasaisesta jakautumisesta kertoo se, ettei yksikään näistä ryhmistä – työttömiä lukuun ottamatta – karkaa viittätoista prosenttiyksikköä kauemmas kumpaankaan suuntaan väestön keskiarvosta.
Kolhu työikäisten onneen
Tasaista on myös suomalaisten onnellisuusarvioiden hienoinen lasku. Vuosien 2020 ja 2016 väestöryhmittäisten vastausten vertailu kertoo, että onnellisten osuus on laskenut ja onnettomaksi itsensä kokevien osuus on noussut lähes kautta linjan. Ne väestöryhmät, joissa onnellisuus on noussut, voidaan laskea yhden käden sormilla.
Yksi syy onnellisuuden laskuun voi löytyä koronakriisin vaikutuksista työelämään ja työikäisiin.
Vertailu paljastaa kuitenkin myös, että yksi syy onnellisuuden laskuun voi löytyä koronakriisin vaikutuksista työelämään ja työikäisiin. Selvästi keskivertoa enemmän pudotusta onnellisuudessa havaitaan yrittäjillä ja työntekijöillä, mutta myös kaikissa parhaassa työiässä olevien (26–55-vuotiaiden) ikäryhmissä. Aivan oma lukunsa ovat vielä vuonna 2016 kovinkin laajalti itsensä onnellisiksi kokeneet akateemisesti koulutetut ja johtavassa asemassa olevat, joista etenkin jälkimmäisten onnellisuus on tullut alas kohisten.
Ajatusta onnellisuuden laskun yhteydestä korona-ajan työhön tukee myös se, että pääosin työelämän ulkopuolella olevien eläkeläisten ja opiskelijoiden onnellisuus on laskenut vain vähän ja vastaavien ikäryhmien (yli 65-vuotiaat ja 18–25-vuotiaat) onnellisuus on itse asiassa kohentunut. Näin siitä huolimatta, että koronavuoteen on liittynyt suurta huolta sosiaalisten kontaktien vähenemisen vaikutuksista näiden ryhmien hyvinvointiin.
Koronakriisin vaikutuksissa väestön hyvinvointiin on vielä ilmeisen paljon tutkittavaa. Yksin näiden tulosten nojalla koronakriisiä ei kuitenkaan varmuudella voida nimetä työikäisiin paikantuvan onnellisuuden laskun syyksi. Toisaalta vuosien 2016 ja 2020 väliseen aikaan ei kuitenkaan ajoitu muita merkittäviä taloudellisia shokkeja. Päinvastoin kyseinen ajanjakso oli Suomessa taloudellisesti hyvä.
Raha tuo onnea
Pandemiastakin suomalaiset ovat selvinneet ilmeisen vähin taloudellisin vaurioin. Kansalaiset arvioivat omaa toimeentuloaan keskellä kriisiä melko valoisasti, joskin toimeentuloa koskevat arviot ovat kokonaisuutena paljon onnellisuusarvioita nuivempia. Reilut neljä kymmenestä (42 %) katsoo elävänsä tuloillaan vähintään melko mukavasti, hieman useampi (45 %) arvioi pärjäävänsä tuloillaan, kun niitä käyttää harkiten ja reilu kymmenesosa (12 %) raportoi vaikeuksia tulla toimeen. Toimeentuloarviot ovat kohentuneet selvästi parin vuoden takaisesta (Kuvio 2).
Kuvio 2.
Väestöryhmien erot omaa toimeentuloa koskevissa subjektiivisissa arvioissa vastaavat pitkälti eri ammatti- ja sosiaaliryhmien tosiasiallisia toimeentuloeroja. Arviot omasta toimeentulosta kohenevat suoraviivaisesti erityisesti koulutustason myötä. Kaikkein parhaat arviot omasta toimeentulostaan antavat ylemmät toimihenkilöt, joista kolme neljästä (73 %) ilmoittaa tulevansa vähintään mukavasti toimeen. Heikoimmat arviot antavat työttömät, joista reilu kolmasosa (35 %) raportoi toimeentulovaikeuksia.
Toimeentuloarvioilla on selkeä yhteys onnellisuusarvioihin sekä myös kotitalouden faktisiin bruttotuloihin. Onnellisuus kasvaa tulojen myötä ja rahan puute vähentää onnellisuutta (Kuvio 3). Onnellisuuden kasvu on kuitenkin nopeinta tulojakauman alapään portailla ja hidastuu selvästi siirryttäessä suurempituloisiin tuloryhmiin.
Kuvio 3.
Toimeentulovaikeuksia kokevista suomalaisista vain 38 prosenttia on onnellisia, mutta enemmistö (55 %) ei ole. Jakauma on kääntynyt peilikuvakseen vuodesta 2004, jolloin onnellisuudesta ja toimeentulosta viimeksi kysyttiin samassa EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa. Tuolloin vielä toimeentulo-ongelmia kohdanneista suomalaisistakin joka toinen (54 %) oli onnellinen ja vain 38 prosenttia ei ollut. Toimeentulovaikeuksia raportoivien osuus väestöstä ei ole kasvanut, mutta heidän kokemansa onnellisuus on laskenut.
Toimeentulovaikeuksia raportoivien osuus väestöstä ei ole kasvanut, mutta heidän kokemansa onnellisuus on laskenut.
Tällaisesta kehityksestä on syytä olla huolissaan, koska sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Onnellisuudella on kytkös muun muassa yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Ensi eduskuntavaaleissa äänestämään aikovista yli kolme neljästä (78 %) kokee itsensä onnelliseksi. Äänensä käyttämättä jättävistä onnelliseksi itsensä kokevia on yli parikymmentä prosenttiyksikköä vähemmän (56 %).
Väestönryhmien erot omaa toimeentuloa koskevissa subjektiivisissa arvioissa vastaavat pitkälti eri ammatti- ja sosiaaliryhmien tosiasiallisia toimeentuloeroja. Arviot omasta toimeentulosta kohenevat suoraviivaisesti erityisesti koulutustason myötä. Kaikkein parhaat arviot omasta toimeentulostaan antavat ylemmät toimihenkilöt, joista kolme neljästä (73 %) ilmoittaa tulevansa vähintään mukavasti toimeen. Heikoimmat arviot antavat työttömät, joista reilu kolmasosa (35 %) raportoi toimeentulovaikeuksia.
Toimeentuloarvioilla on selkeä yhteys onnellisuusarvioihin sekä myös kotitalouden faktisiin bruttotuloihin. Onnellisuus kasvaa tulojen myötä ja rahan puute vähentää onnellisuutta (Kuvio 3). Onnellisuuden kasvu on kuitenkin nopeinta tulojakauman alapään portailla ja hidastuu selvästi siirryttäessä suurempituloisiin tuloryhmiin.
Toimeentulovaikeuksia kokevista suomalaisista vain 38 prosenttia on onnellisia, mutta enemmistö (55 %) ei ole. Jakauma on kääntynyt peilikuvakseen vuodesta 2004, jolloin onnellisuudesta ja toimeentulosta viimeksi kysyttiin samassa EVAn Arvo- ja asennetutkimuksessa. Tuolloin vielä toimeentulo-ongelmia kohdanneista suomalaisistakin joka toinen (54 %) oli onnellinen ja vain 38 prosenttia ei ollut. Toimeentulovaikeuksia raportoivien osuus väestöstä ei ole kasvanut, mutta heidän kokemansa onnellisuus on laskenut.
Tällaisesta kehityksestä on syytä olla huolissaan, koska sillä voi olla kauaskantoisia vaikutuksia. Onnellisuudella on kytkös muun muassa yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Ensi eduskuntavaaleissa äänestämään aikovista yli kolme neljästä (78 %) kokee itsensä onnelliseksi. Äänensä käyttämättä jättävistä onnelliseksi itsensä kokevia on yli parikymmentä prosenttiyksikköä vähemmän (56 %).
Oman onnensa sepät
Tarkkaan ottaen raha ei kuitenkaan aiheuta onnea, vaan luo edellytyksiä hyvinvoinnille, jota syntyy yksilön oman toiminnan kautta.
Suomalaiset ajattelevat melko laajalti, että omilla valinnoilla ja toiminnalla on keskeinen merkitys sille, kuinka hyvää ja onnellista elämää kukin elää. Joka toinen (51 %) lähtee siitä, että yksilön menestyksen määrää ensisijaisesti hänen oma toimintansa ja tahtonsa, ei yhteiskunta eikä olosuhteet (Kuvio 4). Toista mieltä asiasta on noin kolmannes (34 %).
Kuvio 4.
Yksilön oman toiminnan ensisijaisuutta korostavien osuus on vaihdellut aikojen saatossa, pitkällä aikavälillä se on pienentynyt ja ulkoisia tekijöitä korostavien osuus on hieman kasvanut.
Väestöryhmien käsitykset siitä, missä määrin kukin on oman onnensa seppä vaihtelevat suuresti (ks. Kuvioliite). Miehet (59 %) korostavat yksilön roolia selvästi enemmän kuin naiset (43 %) ja muista väestöryhmistä omaa omaa toimintaa ja tahtoa korostavat erityisesti yrittäjät (70 %) ja ammattikorkeakoulun käyneet (64 %).
Vasemmiston ja muiden välille piirtyy selkeä maailmankatsomuksellinen jakolinja.
Suurimmat erot paikantuvat kuitenkin puolueiden kannattajaryhmiin, joissa vasemmiston ja muiden välille piirtyy selkeä maailmankatsomuksellinen jakolinja. Vahvimmin yksilön oman tah-don ja toiminnan merkitystä painottavat kokoomusta äänestävät (82 %), mutta myös suurin osa perussuomalaisten (69 %) ja kristillisdemokraattien (67 %), Liike Nytin (64 %), keskustan (63 %) ja RKP:n (51 %) kannattajista ajattelee samoin.
Vasemmalla ajatellaan yksilön menestyksen edellytyksistä toisin. Valtaenemmistö vasemmistoliittoa (75 %) ja vihreitä (60 %) äänestävistä pitää yksilön menestyksen määrittäjänä pikemmin yhteiskuntaa ja olosuhteita ja myös SDP:n äänestäjistä puolet (49 %) kallistuu tälle kannalle.
Mitä onneen tarvitaan?
Vaikka avaimet onnelliseen elämään olisivatkin jokaisen taskussa, aivan tyhjästä onnea ei voi nyhjäistä. Onnellisuudella on sekä aineellisia että aineettomia edellytyksiä, joita ilman sen saavuttaminen voi käydä vaikeaksi jollei mahdottomaksi.
Näiden merkityksen selvittämiseksi kansalaisia pyydettiin arvioimaan neljäätoista mahdollista onnellisuuden osatekijää sen mukaan, kuinka tärkeinä onnellisen elämän edellytyksinä he niitä pitävät (Kuvio 5). Koska sama kysymyssarja esitettiin EVAn vuoden 2004 Arvo- ja asennetutkimuksessa, päästiin myös arvioimaan, missä määrin suomalaisten käsitykset onnellisen elämän rakennusaineista ovat muuttuneet kuudessatoista vuodessa.
Kuvio 5.
Terävimpään kärkeen nousevat terveys, toimeentulo ja läheiset. Yli yhdeksän kymmenestä (92 %) pitää hyvää terveyttä ja tätä hieman harvempi (87 %) turvattua perustoimeentuloa tärkeänä tai erittäin tärkeänä onnellisuuden edellytyksenä.
Muutoin listan kärkeä leimaa kuitenkin läheisten ihmissuhteiden keskeisyys. Perhe-elämän ja sen hyvien ihmissuhteiden tärkeyttä onnellisuudelle korostaa lähes yhdeksän kymmenestä (89 %) ja hyvien ystävyys- ja ihmissuhteiden merkitystä lähes yhtä moni (87 %). Paljoa näistä jälkeen ei jää rakkauden kokemus (rakastaa/tuntea tulevansa rakastetuksi), jota tärkeänä tai erittäin tärkeänä onnellisuuden kannalta pitää yli neljä viidestä (83 %).
Suomalaisten mielestä terveyden, talouden ja läheisten ihmissuhteiden pitäisi olla kohtuullisella tolalla, jotta elämä on onnellista.
Suomalaisten mielestä siis terveyden, talouden ja läheisten ihmissuhteiden pitäisi olla vähintään kohtuullisella tolalla, jotta elämä voisi olla onnellista. Listan pohjalta löytyvät puolestaan ne neljä tekijää, jotka eivät useimpien mielestä ole niin tärkeitä onnen kannalta. Varsinkin hengellisyys ja suhde Jumalaan on suurimmalle osalle (64 %) suomalaisista melko yhdentekevä tekijä onnellisuuden kannalta.
Listan tyvessä huomio kiinnittyy erityisesti hyvätuloisuuteen, varakkuuteen ja korkeaan elintasoon, jotka suomalaisten mielestä eivät ole kovin keskeisiä onnellisen elämän kannalta. Vain reilu neljännes (26 %) pitää niitä tärkeinä tai erittäin tärkeinä onnelliselle elämälle. Sama pätee myös statukseen: hyvän aseman ja sosiaalisen arvostuksen noteeraa tärkeäksi kuudesosa (17 %), mutta enemmistö (52 %) torjuu niiden tärkeyden.
Onnellisen elämän resepti näyttääkin piirtyvän varsin pienimuotoiseksi ja myös privaatiksi. Raha on tärkeää, mutta ensi sijassa oman toimeentulon, ei suhteessa muihin mitattavan varakkuuden näkökulmasta. Sosiaalisissa suhteissa tärkeintä on lähipiirin lämpö, ei se, mitä muut itsestä ajattelevat. Yksityisyyttä korostavaan kuvaan sopii hyvin myös se, että melko pieni osuus (30 %) pitää yhteiskunnallista osallistumista ja mahdollisuutta vaikuttaa tärkeänä tai erittäin tärkeänä onnellisuuden kannalta.
Hyvän elämän edellytykset eivät kuitenkaan ole valtaosalle vain passiivisia tekijöitä. Mielenkiintoinen työ ja mieluisa työpaikka on erittäin tärkeä tai tärkeä onnellisuuden edellytys kolmelle neljästä (74 %) ja lähes yhtä monelle (71 %) keskeisiä ovat vapaa-aika ja mielenkiitoiset harrastukset. Myös suhde luontoon ja luonnosta nauttiminen (66 % pitää tärkeänä tai erittäin tärkeänä) ja yleensä uuden oppiminen ja kokeminen ja itsensä kehittäminen (64 %) ovat suomalaisten mielestä olennaisia hyvän elämän edellytyksiä.
Niin ikään työpaikan pysyvyys ja varmuus on valtaosalle (69 %) tärkeää, mutta se on kuitenkin harvemmalle yhtä tärkeä asia onnellisuuden kannalta kuin työn mielekkyys.
Näin kysely tehtiin
Tulokset perustuvat 2 019 henkilön antamiin vastauksiin. Tulosten virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Tiedot kerättiin 16.–28.10.2020. Vastaajat edustavat koko maan 18–79-vuotiasta väestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internetpaneelilla ja painotettu edustamaan väestöä iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Aineiston tilastollisen jatkoanalyysin on tehnyt Yhdyskuntatutkimus Oy, joka on laatinut myös tulosgrafiikan. Tulokset ja niiden tarkemmat väestöryhmittäiset erittelyt löytyvät EVAn kotisivuilta. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty vuodesta 1984. Tuloksiin voi tutustua osoitteessa: www.eva.fi/arvopankki.
Lue koko EVA Analyysi Lommo onnessa tästä