Eläkeindeksien jäädyttäminen on tarpeellinen työllisyystoimi

Eläkeindeksien jäädyttäminen on tarpeellinen työllisyystoimi

Työllistämiselle on Suomessa päässyt muodostumaan omituinen jarru. Kun työnantaja palkkaa kaksi keskipalkkaista työntekijää, hänen on samalla sitouduttava elättämään yksi eläkeläinen. Sekään ei meinaa riittää. Tulevaisuudessa eläkemaksuihin kohdistuu suuri nousupaine. Jos haluamme saada työllisyyden kasvamaan, eläkemaksujen nostaminen pitää lopettaa tyystin, kirjoittaa EVAn ekonomisti Sanna Kurronen.

Suomalaisen mediaanipalkka oli vuonna 2019 vajaat 3 300 euroa kuukaudessa. Siitä maksettavien eläkemaksujen suuruus on noin 800 euroa. Kun Suomessa asuvien eläkkeensaajien keskimääräinen työeläke on noin 1 600 euroa, kahta keskipalkkaista työntekijää kohden työnantaja maksaa yhden keskimääräisen eläkkeensaajan työeläkkeen.

Näin suuri kulu heikentää työnantajan mahdollisuuksia työllistää.

Vielä 1980-luvulla eläkemaksut olivat noin 15 prosenttia palkasta. Nykyään keskimääräinen työeläkemaksu on yli 24 prosenttia palkasta. On selvää, että näin suuri kulu heikentää työnantajan mahdollisuuksia työllistää. Työeläkemaksuja on tilapäisesti alennettu vuoden 2020 loppuun saakka koronakriisin takia, mutta maksualennus peritään takaisin täysimääräisenä vuosina 2022–2025.

Eläkemaksut siis nousevat tulevaisuudessa, mikä vaikeuttaa talouden ja työllisyyden kohentumista kriisin jälkeen. Olisikin parempi kuroa maksumenetykset kiinni leikkaamalla eläkejärjestelmän sisältä. Yksinkertaisin tapa olisi jäädyttää työeläkeindeksit muutamaksi vuodeksi.

Indeksijäädytysten vaikutus eläkemenojen hillitsemiseen riippuu luonnollisesti tulevien indeksikorotusten suuruudesta, mutta vaadittava noin 900 miljoonan euron säästö voitaisiin saada kokoon kolmessa vuodessa, kun eläkkeiden indeksitarkistukset olisivat korkeintaan nolla.

Myös pidemmällä aikavälillä eläkemaksut ovat edelleen nousemassa selvästi. Eläketurvakeskuksen ennen koronakriisiä tekemien laskemien mukaan eläkemaksut nousevat 30 prosenttiin palkasta ennen kuin kääntyvät laskuun 2080-luvulla. Työmarkkinaosapuolten kunnianhimon taso eläkejärjestelmän uudistamisessa on ollut surullisen alhainen.

Korkeat eläkemaksut vaikeuttavat erityisesti nuorten työllistymistä, sillä he eivät ole ehtineet vakiinnuttaa asemaansa työmarkkinoilla.

Eläkemaksujen nousupainetta pitää alentaa nyt, eikä 2050-luvulla. Esimerkiksi leikkaukset leskeneläkkeisiin olisi syytä tehdä välittömästi kaikkiin alkaviin leskeneläkkeisiin, eikä työmarkkinaosapuolten ehdotusten mukaisesti vain vuoden 1975 jälkeen syntyneille. Nuoret joutuvat jo nyt maksamaan paljon enemmän eläkemaksuja kuin aiemmat sukupolvet. Leskeneläkkeiden osuus noin 31 miljardin kokonaiseläkemenoista on lähes kuusi prosenttia, joten leskeneläkkeiden rajaaminen viiden vuoden määräaikaan voisi tuoda satojen miljoonien vuosittaiset säästöt jo 2030-luvulta alkaen.

Kun vuonna 1950 syntynyt saa odotusarvoisesti jokaista maksamaansa eläkemaksueuroa kohden neljä euroa eläkettä itselleen, vuonna 1990 syntynyt saa enää 2,2 euroa. Korkeat eläkemaksut vaikeuttavat erityisesti nuorten työllistymistä, sillä he eivät ole ehtineet vakiinnuttaa asemaansa työmarkkinoilla. Nuoret ovat yleensä ensimmäisten kärsijöiden joukossa, kun työttömyys kasvaa. Niin on käynyt myös koronakriisissä. Finanssikriisin jälkeen 25–34-vuotiaiden tulokehitys on jo jäänyt muista työikäisistä, vaikka valmistumisikä on 2010-luvulla pysynyt ennallaan.

Nuoret saavat oman elämänsä rakentamisen sijaan keskittyä eläkkeiden maksuun. Mikä tässä on kohtuullista?