Hallituspuolueiden kannattajien usko maamme suuntaan horjuu, mutta toivo paremmasta tulevaisuudesta elää

Suomalaisista viidesosan (22 %) mielestä asiat maassamme ovat nyt menossa oikeaan suuntaan, mutta enemmistön mielestä (59 %) ne menevät väärään suuntaan (Kuvio 1).[i]

Kuvio 1.

Koko väestön tasolla arvioissa ei ole tapahtunut järin suurta muutosta syksyn 2024 mittaukseen nähden, mutta kuuden suurimman puolueen äänestäjäryhmien kohdalla asenteissa on tapahtunut puolessa vuodessa mielenkiintoisia muutoksia. Koska kysely toteutettiin maaliskuun lopussa, muutokset eivät kerro reaktioista huhtikuussa pidettyjen kunta- ja aluevaalien tai hallituksen puoliväliriihen lopputulemiin. Ne kuvastavat pikemminkin äänestäjien asenteiden kehitystä hallituskauden alkupuoliskolla ja kertovat siten myös äänestäjien odotusten täyttymisestä tai täyttymättä jäämisestä.

Kokoomuksen äänestäjistä nyt enää 49 prosenttia arvioi maamme suunnan olevan oikea, kun puoli vuotta sitten näin arvioi 16 prosenttiyksikköä suurempi joukko. Perussuomalaisten äänestäjistä 40 prosenttia arvioi asioiden menevän yhä oikeaan suuntaan (- 18 %-yks.), mutta suurempi osuus (44 %) arvioi asioiden menevän jo väärään suuntaan.

Näitä muutoksia hämmentävämpää sen sijaan on, että oppositiopuolueiden äänestäjien keskuudessa arviot maan suunnasta ovat osin kohenemaan päin. Pääsääntöisesti ne ovat toki synkkiä, mikä odotetusti viestii oppositiopuolueita kannattavien vähäistä uskoa siihen, että hallituksen harjoittama politiikka veisi asioita Suomessa oikeaan suuntaan. Toisaalta kysymys maamme asioiden oikeasta tai väärästä suunnasta ei mittaa ainoastaan luottamusta hallitukseen[ii] vaan se voidaan mieltää laajemmaksi ilmapuntariksi siitä, miten maamme kansalaisten mielestä makaa.

Esimerkiksi tästä sopivat keskustan äänestäjät. He eivät ole aivan tyytymättömiä maan suuntaan, sillä kolmasosa (33 %) arvioi maan suunnan oikeaksi ja puolet (49 %) vääräksi. SDP:n äänestäjien arviot ovat melko tyrmääviä (9 % oikeaan, 80 % väärään suuntaan), mutta molempien puolueiden kohdalla myönteiset arviot ovat hieman yleistyneet. Varovasti kohonneita arvioita ei voida tulkita tyytyväisyydeksi, mutta ne heijastavat näkemystä siitä, ettei maailma ole Petteri Orpon ja Riikka Purran hallituksen aikana liioin romahtanut. Oppositiopuolueiden äänestäjien odotukset eivät olleet korkealla, mutta ainakin osan mielestä pahimmalta on vältytty.

Tällaisen tulkinnan puolesta puhuvat myös suomalaisten näkemykset uhista, joista kysyttiin niin ikään kevään 2025 Arvo- ja asennetutkimuksessa. Useimpien uhkatekijöiden kohdalla arviot uhkien suuruudesta olivat pienenemään päin.[iii]

Sen sijaan vihreiden (13 % oikeaan, 76 % väärään suuntaan) ja vasemmistoliiton (1 % ja 90 %) kannattajien arvioissa maamme suunnasta ei ole tapahtunut käytännössä lainkaan muutosta.

Ne suomalaiset, joiden mielestä maa on menossa väärään suuntaan, korostavat uhkakuvista muita enemmän erityisesti taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kärjistymistä, väkivallan lisääntymistä nuorten keskuudessa, rasismin lisääntymistä, työn ja toimeentulon menettämistä ja uutta laajamittaista talouskriisiä maailmalla. Maamme suuntaa vääränä pitävät muodostavat joukon, jonka keskeisiin huoliin ei ole kyetty vastaamaan hyvin. Erityisesti huomion kiinnittävät talouteen liittyvät huolet.

Entä, jos hallitus ei onnistukaan?

Ilmeisin syy päähallituspuolueiden kannattajien heikkeneviin arvioihin Suomen suunnasta piilee pelossa siitä, että hallitus ei sittenkään onnistu keskeisimmässä tavoitteessaan: julkisen talouden kuntoon laittamisessa.

Perussuomalaisten äänestäjistä 53 prosentin ja kokoomuksen äänestäjistä 51 prosentin mielestä uuteen laajamittaiseen talouskriisiin maailmalla on varauduttu huonosti.[iv] Hyvät arviot talouskriisiin varautumisesta antavat näiden puolueiden äänestäjistä vastaavasti vain 13 ja 20 prosenttia. Näitä heikommat arviot asiassa antavat ainoastaan vasemmistoliiton ja RKP:n äänestäjät. Talouskriiseihin on ollut tapana varautua pitämällä julkinen talous tasapainossa, jotta talouskriisin aikana on mahdollista velkaantua. Perussuomalaisten ja kokoomuksen äänestäjien synkähköt arviot uuteen talouskriisiin varautumisesta voidaan arvioida äänestäjien suorana kritiikkinä omien puolueiden harjoittamaa talouspolitiikkaa kohtaan.

Päähallituspuolueiden kannattajat eivät liioin näe keskeisten uhkakuviensa hälvenneen.  Perussuomalaisten ja kokoomuksen äänestäjien uhka-arviot ovat kyllä pienentyneet nuoriso- ja jengiväkivallan, hallitsemattoman siirtolaisaallon ja talouskriisin uhan kohdalla, mutta kaikki näistä pysyvät edelleen oikeistopuolueiden äänestäjien uhka-arvioissa korkealla tasolla.

Hallituspuolueiden kannattajien synkkeneviä arvioita maan suunnasta selittää siten todennäköisesti kaksi eri suuntiin menevää kannattajien arviota: osa hallituspuolueiden kannattajista on tyytyväisiä hallituksen tekemään työhön eikä odota enää uusia isoja toimenpiteitä.  Toisten kannattajien mielestä toimia ei ole tehty alkuunkaan riittävästi etenkin hallitsemattoman siirtolaisuuden ja jengirikollisuuden torjumiseksi puhumattakaan julkisen talouden saattamisesta kuntoon.

Kyse on normaalista hallituspuolueiden dilemmasta: kannattajakunnassa on niitä, jotka odottavat huomattavasti perustavanlaatuisempia ja radikaalimpia toimia ja pettyvät. Ja kannattajakunnassa on niitä, joiden mielestä on ehkä jo menty liiallisuuksiin.

Tästä kielii esimerkiksi mielenkiintoinen havainto siitä, että nyt 18 prosenttia perussuomalaisten äänestäjistä arvioi rasismin lisääntymisen yhteiskunnassamme uhaksi, kun edellisellä syksyn 2023 mittauskerralla näin arvioi vain kahdeksan prosenttia.[v] Itse asiassa rasismin lisääntymisen pelon kohdalla perussuomalaisten kannattajien uhka-arviot ovat kasvaneet kaikista esitetyistä uhkatekijöistä eniten.

Tämä muutos on hyvä muistutus siitä, että puolueiden kannattajakunnat eivät ole monoliitteja. Jokaisen puolueen kannattajakunta muodostaa asenteissaan jakauman, jonka sisälle mahtuu erilaisia näkemyksiä.

Toinen vastaava esimerkki liittyy suhtautumiseen taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden kasvuun. Eriarvoisuuden lisääntyminen oli nyt ensimmäistä kertaa mukana Arvo- ja asennetutkimuksen uhkakyselyssä nousten saman tien uhka-arvioiden kärjen joukkoon.

Odotetusti huoli on erityisen suurta vasemmistopuolueiden äänestäjien kohdalla, mutta perussuomalaisten ja kokoomuksen äänestäjien kohdalla huomion kiinnittää suuri, noin kolmasosan epätietoisten osuus kysyttäessä varautumisesta eriarvoisuuden lisääntymiseen. Selvästi alle puolet näissäkin ryhmissä arvioi asiaan varaudutun hyvin. Vastaavasti molemmista ryhmistä noin neljäsosa arvioi asiaan varaudutun huonosti.[vi]

Oppositiossa tällaiset ristiriidat kannattajakunnan näkemyksissä ovat helpommin hallittavissa kuin hallituksessa, jossa osa joutuu aina pettymään äänestämäänsä puolueeseen.

Silti optimismia tulevaisuudesta

Kysymys maamme oikeasta tai väärästä suunnasta kertoo suomalaisten arvioista meneillään olevasta kehityksestä. Kuva muuttuu jonkin verran, kun kysytään tulevaisuuteen liittyvistä odotuksista.

Kokoomuksen kannattajista nyt 61 prosenttia suhtautuu optimistisesti maamme tulevaisuuteen ja perussuomalaisten äänestäjistä 38 prosenttia.[vii] Kokoomusäänestäjien optimismi on säilynyt jotakuinkin ennallaan edelliseen, syksyn 2023 mittaukseen nähden (-2 %-yks.), mutta perussuomalaisten kannattajien optimismi maamme tulevaisuuden suhteen on kasvanut yhdeksän prosenttiyksikköä aiemmista, erittäin pessimistisistä luvuista.[viii] Päähallituspuolueiden kannattajien parissa optimismi siis lisääntyy samaan aikaan kun käsitys maamme suunnasta (ks. Kuvio 1 edellä) synkkenee.

Edellinen optimismimittaus tehtiin syksyllä 2023 hallituksen vasta aloitettua työnsä. Tuolloin myös perussuomalaisten kannatus oli huomattavasti nykyistä korkeampi ja kannattajien odotukset tulevaisuudesta olivat epävarmat. Tämän jälkeen puolueen kannatuspohja on muuttunut kannatuksen pudotessa. Jäljelle jääneet kannattajat vaikuttaisivat aiempaa luottavaisemmilta sen suhteen, että asiat menevät tulevaisuudessa parempaan suuntaan, vaikka juuri tällä hetkellä asiat eivät näytä valoisilta.

Pessimismi maan suunnasta on yhdistänyt perussuomalaisten äänestäjiä aiemmissakin mittauksissa, ja puolueen kannattajakunnan asenteet ovat piirtäneet siitä kuvan ennen kaikkea tyytymättömyyttä kanavoivana protestipuolueena. Hallitusasema on tällaiselle puolueelle ymmärrettävästi vaikea, koska äänestäjien mielissä yhteiskuntaa vaivaavat ongelmat eivät aivan yhtäkkiä poistu, vaikka periaatteessa puolue toteuttaisikin äänestäjien toiveiden mukaista politiikkaa.

Oppositiopuolueiden äänestäjien odotuksissa tulevaisuuden suhteen ei ole tapahtunut kovin suuria muutoksia. Pikemminkin huomion kiinnittää se, että vasemmistoliiton äänestäjiä lukuun ottamatta oppositiopuolueiden äänestäjien näkemykset ovat vähemmän pessimistisiä kuin perussuomalaisten äänestäjien.

Talous ratkaisee

On selvää, että hallitustaipaleen edetessä myös hallituspuolueiden äänestäjien keskuudessa alkaa ilmaantua eriseuraisuutta sen suhteen, ovatko hallituspolitiikan vaikutukset hyviä vai huonoja. Hallituksen kannalta optimismiin on syytä ainakin sikäli, että päähallituspuolueiden kannattajat eivät näytä aivan heittäneen kirvestä kaivoon tulevaisuuteen liittyvän optimismin suhteen.

Seuraavien, vuoden 2027 eduskuntavaalien suhteen olennaista on se, mitkä asiat ovat ihmisten mielissä pinnalla. Viime eduskuntavaalien alla ihmisten mielissä kärkeen nousivat terveydenhuollon toimintakyvyn turvaaminen, velkaantumisen pysäyttäminen ja rikollisuuden torjunta.[ix]

Tämän kevään uhkakyselyn valossa suuria uhkia, joihin on huonosti varauduttu, ovat uusi talouskriisi maailmalla, nuorten raaka väkivalta, eriarvoisuuden kärjistyminen, hallitsematon siirtolaisaalto ja terveydenhuollon romahtaminen. Kaikki näistä ovat tuttuja asioita ennestään. Nykyhallituksella on näytön paikka siinä, että se varautuu talouskriiseihin laittamalla julkisen talouden kuntoon, turvaa terveydenhuollon kantokyvyn ja huolehtii edelleen rikollisuuden torjunnasta. Myös eriarvoisuus saattaa ensi vaalien alla nousta keskeiseksi vaaliteemaksi, joskaan aivan ihmisiä puhututtavimpien teemojen joukkoon se ei ole aiemmilla kerroilla noussut.

Viitteet ja lähteet

[i] Metelinen, S. (2025). Sittenkin lintukoto – Suomalaisten arviot yhteiskuntaan vaikuttavista uhista lievenevät, EVA Analyysi No 148, https://www.eva.fi/blog/2025/05/27/sittenkin-lintukoto-suomalaisten-arviot-yhteiskuntaan-vaikuttavista-uhista-lievenevat/
[ii] Metelinen, S. (2024). Vajoava valtiojohto – Luottamus hallitukseen heikkenee, mutta se ei selity yksin leikkauksilla, EVA Analyysi No 141, https://www.eva.fi/blog/2024/11/20/vajoava-valtiojohto-luottamus-hallitukseen-heikkenee-mutta-se-ei-selity-yksin-leikkauksilla/
[iii] Metelinen (2025).
[iv] Ibid.
[v] Metelinen (2023). Talouskriisin ohella suomalaisia huolettavat yhä enemmän väkivallanteot ja levottomuudet, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2023/12/20/talouskriisin-ohella-suomalaisia-huolettavat-yha-enemman-vakivallanteot-ja-levottomuudet/
[vi] Metelinen (2025).
[vii] Metelinen (2025).
[viii] Kujanpää, E. (2023). Jo puolet suomalaisista joutuu venyttämään penniä — paikallaan polkeva talous syö uskoa tulevaisuuteen, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2024/01/30/jo-puolet-suomalaisista-joutuu-venyttamaan-pennia-paikallaan-polkeva-talous-syo-uskoa-tulevaisuuteen/
[ix] Haavisto, I. (2023). Oikeiston asiajohtajuus on kokoomuksella – vasemmistossa jyräävät vasemmistoliitto ja vihreät, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2023/03/25/oikeiston-asiajohtajuus-on-kokoomuksella-vasemmistossa-jyraavat-vasemmistoliitto-ja-vihreat/