Yhä useammin pomona on nainen

Naisten osuus kaikista johtajista yhtiöissä, hallinnossa ja järjestöissä oli Suomessa 36,8 prosenttia vuonna 2019, osoittaa EVAn Lasikattomittari (Kuvio 1). Naisia on johtajina nyt selvästi enemmän kuin silloin, kun EVA edellisen kerran julkaisi Lasikattomittarinsa. Tuolloin naisia oli johtajina 31,5 prosenttia.

Naisia on Suomessa johtajina nyt enemmän kuin OECD-maissa keskimäärin, enemmän kuin Virossa tai Isossa-Britanniassa.

Tasa-arvon alarajana voi pitää 40 prosenttia. Se on esimerkiksi tasa-arvolain asettama minimiosuus sukupuolille julkisissa toimielimissä. Jos sukupuolten edustus on 40–60 prosentin välillä, voi todeta, että tasa-arvo toteutuu myös johtajaksi nousemisessa.

Rakkaat länsinaapurimme ovat kivunneet tuon 40 prosentin rajapyykin yli naisjohtajien osuudessa (Kuvio 2). Suomi tulee Ruotsin perässä.

Kuvio 2. Lähde: Ilostat. ILO:n tilastossa on esitetty naisten osuus yhtiöiden, hallinnon ja järjestöjen ylemmässä ja keskijohdossa lukuun ottamatta pääjohtajia ja joidenkin palvelualojen johtajia.

Vielä vuonna 2010 Suomi oli Ruotsia niukasti edellä, mutta sitten kehitykset alkoivat erkaantua toisistaan. Suomessa osuus vaihteli vuosien välillä, kun Ruotsissa naisten eteneminen johtajiksi on ollut Suomea tasaisempaa.

Naisjohtajien osuus Ruotsissa on kasvanut yhdeksässä vuodessa 11 prosenttiyksikköä vuoden 2019 huippuunsa 41,9 prosenttiin. Pohjoismaista lasikattoilmiötä tutkineen Nima Sanandajin mukaan tämä johtuu osin siitä, että Ruotsi on avannut naisvaltaisia aloja kuten koulutusta ja hoivaa kilpailulle. Ruotsin Suomea ripeämmästä kehityksestä huolimatta naisjohtajien eteneminen ei Suomessakaan ole aivan tuore kehityskulku. Se on ollut nähtävissä jo pitkään.

Naisten vaikutusvalta kasvaa

Nainen yrityksen tai viraston ylimpänä johtajana ei ole ollut Suomessa harvinaisuus enää pitkään aikaan.

Talouselämä-lehti on koonnut listaa Suomen vaikutusvaltaisimmista päättäjänaisista vuosituhannen alusta lähtien. Parissa kymmenessä vuodessa listalle kohoavien naisten vastuut liike-elämässä ovat kasvaneet.

Naisten vastuulla olevat eurot ovat paisuneet. Hallituspaikka ulkomaisesta yhtiöstä ei sekään ole enää harvinaista. Muutos, joka näytti vielä vuosituhannen alussa mahdottomalta, on tapahtunut yllättävänkin nopeasti.

Vielä vuosituhannen alussa nainen johtamassa miljardiluokan liikevaihtoa tekevää pörssiyhtiötä oli harvinaisuus. Tuolloin Helsingin pörssin suurimpien yhtiöiden joukossa oli useita, joiden hallituksessa ylintä taloudellista valtaa käyttämässä ei ollut yhtään naista.

Hallituspaikoille alkoi löytyä naisia sen jälkeen, kun poliittiset päättäjät edellyttivät, että valtionyhtiöiden hallituksessa pitää olla myös naisjäseniä. Pörssiyhtiöiltä edellytettiin, että ne joko noudattavat suositusta sukupuolten tasa-arvosta tai selittävät, miksi näin ei ole.

Tällä ”comply or explain” -itsesääntelyn keinolla suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitukset ovat tasa-arvoistuneet hyvää vauhtia.

Keskuskauppakamari on kartoittanut naisten osuutta suomalaisten pörssiyhtiöiden johdossa.

Sama positiivinen suunta näkyy sielläkin: joka neljännen pörssiyhtiön johtoryhmässä miehet ja naiset ovat tasapuolisesti edustettuina.

Osaaminen ratkaisee

Naisten eteneminen ylimpään johtoon pörssiyhtiöissä näyttäisi tapahtuvan ilman kiintiöitäkin. Norja otti Pohjoismaista käyttöön naiskiintiöt pörssiyhtiöiden hallituksissa vuonna 2006 ja Islanti seurasi vuonna 2013. Odotetusti molemmissa maissa naisten osuus pörssiyhtiöiden hallituksissa nousi lakimuutoksen jälkeen lain edellyttämälle tasolle, mutta molemmissa maissa osuus on viime vuosina ollut laskusuunnassa (Kuvio 3). Sen sijaan Suomessa ja Ruotsissa 40 prosentin raja on lähestynyt tasaisesti ilman kiintiöitäkin.

Kuvio 3. Lähde: EIEC

Kiintiöitä tärkeämpää vaikuttaisikin olevan se, kuinka naiset pääsevät etenemään urillaan ennen nousemista ylimpiin johtotehtäviin. Pörssiyhtiön hallitukseen ei ole asiaa ilman tukevaa kokemusta liiketoiminnan johtamisesta.

Naiset ajavat Suomessa taksia, toimivat kaivosinsinööreinä ja johtavat paperitehdasta. Tämä ei ole Pohjoismaiden ulkopuolella mitenkään itsestään selvää.

Naisia nousee johtajiksi koulutuksen ja työkokemuksen myötä, mutta kehitykseen vaikuttaa myös talouden kasvu. Kun talous kasvaa, yritysten tilauskirjat täyttyvät, osaajista on pulaa – silloin töihin tarvitaan kaikki ammattilaiset.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana vuosina 2015–2019 Suomen työllisyysaste koheni 4,6 prosenttiyksikköä. Naisten työllisyysaste koheni neljä prosenttiyksikköä (Kuvio 4). Kasvavilla markkinoilla mahdollisuudet työuralla etenemiseen ovat paremmat kuin heikkenevillä työmarkkinoilla. Samaan aikaan naisten osuus johtajistakin kasvoi Suomessa.

Kuvio 4. Lähde: OECD

Mutta edelleen Suomessa työmarkkinat ovat voimakkaasti jakautuneet sukupuolten välillä. Erot repeävät jo koulussa: tytöt valitsevat harvemmin pitkän matematiikan kuin pojat. Insinööritieteitä opiskelevista valtaosa on Suomessa edelleen miehiä, hoiva-alalla enemmistö puolestaan naisia (Kuvio 5).

Kuvio 5. Lähde: OECD (2012)

Lienee turha mainita, mikä on palkkakehitys hoiva-alalla verrattuna insinööreihin. Naisten pienempi palkka- ja eläkekertymä ei johdu naiseudesta, vaan koulutus- ja työpaikkavalinnoista. Se johtuu myös miehiä pienemmistä työtunneista. Naiset kyllä tekevät miehiä enemmän töitä, mutta kotitöitä. Niistä ei makseta, kuten palkkatöistä.

Naisten osuus korkeakoulutetuissa kasvaa, mutta tämä näkyy vain hitaasti naisjohtajien osuudessa.

Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista vain kahdeksan prosenttia on naisia. Miehet ovat myös yliedustettuina yrittäjissä, jotka myyvät elämäntyönsä nousten miljonääreiksi.

Etenkin yrityskauppamiljonäärilista kuvaa hyvin Suomea: 117 yrityksensä myynnillä rikastuneista vain 11 oli viime vuonna naisia. Jos hoiva-ala olisi kokonaan julkisen sektorin hallussa, näistäkin naismiljonääreistä osa häviäisi.

Yrittäjistä enemmistö on miehiä, ja tasa-arvoa tavoittelevilla pääomasijoittajilla ei ole Suomessa helppoa löytää riittävää määrää naisten perustamia startup-yrityksiä rahoitettaviksi.

Johtajaksi nousu edellyttää usein isoa työtuntimäärää viikossa. Jotta työn ja perheen voisi yhdistää, kotiin pitäisi palkata apua. Työn ankara verokiila osuu sekä kotiapua palkkaavaan että kotiaputyötä tarjoavaan naiseen. Suomessa on maailmanlaajuisesti vertailtuna varsin anteliaat vanhempainvapaat, mutta valtaosan niistä käyttävät naiset.

Hallituksen perhevapaauudistus hukkasi mahdollisuutensa parantaa tasa-arvoa. Uudistuksen myötä perhevapaa pitenee, mutta perheet saavat itse päättää, miten 13 kuukauden mittainen vapaa jaetaan. Ilman pakkoa näyttää siltä, että jatkossakin pienten lasten kanssa ovat kotona enimmäkseen äidit. Kotihoidontukeen tämä hallitus ei uskaltanut koskea lainkaan.

Suomi ei ole tasa-arvon takapajula, mutta tekemistä täälläkin riittää. Pienen kansan olisi järkevä saada kaikki parhaat kyvyt käyttöön, sukupuolesta riippumatta.