Toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä: Kolminapainen maailma ei salli haavekuvia Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa on lukemattomia erilaisia koulukuntia. Viime kädessä tutkijat voidaan jakaa kahteen ryhmään: realisteihin ja idealisteihin, kirjoittaa Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä. Kuva: Shutterstock / Porcupen
Raportit

Toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä: Kolminapainen maailma ei salli haavekuvia

Yhteistyön aika on ohi. Kiina, Yhdysvallat ja Eurooppa kilpailevat siitä, kuka on suurin ja kaunein. Ne liittoutuvat toistensa kanssa, jos siitä on itselle etua, mutta vaihtavat kumppania, jos saavat paremman tarjouksen. Tällaista on suurvaltapolitiikka kolminapaisessa maailmassa, kirjoittaa Nordic West Officen toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä. Penttilän kirjoitus on yksi EVA Raportin Lastuna lainehilla asiantuntijakirjoituksista.

Kun Trump valittiin presidentiksi vuonna 2016, Eurooppa ja Kiina löysivät toisensa. Ne päättivät puolustaa sääntöihin perustuvaa kansainvälistä yhteistyötä Donald Trumpin äksyilyä vastaan. Sitten Eurooppa huomasi, ettei Kiina olekaan kiltti multilateralismin kannattaja vaan armoton oman edun tavoittelija. Kaunis romanssi Brysselin ja Beijingin välillä päättyi. Euroopan unioni julisti Kiinan strategiseksi kilpailijaksi.

Vastaus riippuu siitä, oletko idealisti vai realisti.

Mikäli Joe Biden valitaan presidentiksi, on odotettavissa Euroopan ja Yhdysvaltain yhteinen rintama Kiinaa vastaan. Intia, Japani, Australia ja Uusi-Seelanti todennäköisesti liittyvät rintamaan. Samoin Britannia. Mutta kuinka kauan tämä tilanne kestää? Vastaus riippuu siitä, oletko idealisti vai realisti.

Realistit uskovat, että kansallisen edun tavoittelu on määräävässä asemassa kansainvälisessä politiikassa. Idealistit uskovat yhteiseen hyvään. Jos olet idealisti, ajattelet, että Euroopan ja Yhdysvaltain yhteinen rintama kestää, kunnes Kiina on siirtynyt demokratiaan tai vähintäänkin ottanut ihmisoikeudet tosissaan. Jos olet realisti, ajattelet, että yhteinen rintama kestää niin kauan kuin siitä on etua osallistujille. Jos yhteisestä rintamasta lipeäminen tarjoaa merkittäviä etuja yksittäisille maille, ei rintama kestä. Voi olla, että rintamasta lipeää Eurooppa tai Yhdysvallat tai yksittäinen maa (kuten Ranska tai Saksa) Euroopan sisältä.

Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa on lukemattomia erilaisia koulukuntia. Viime kädessä tutkijat voidaan jakaa mainittuun kahteen ryhmään: realisteihin ja idealisteihin. Realistit uskovat, että suurvaltojen kilpailu ja kansallisen edun tavoittelu ovat määräävässä asemassa kansainvälisessä järjestelmässä. Viime kädessä asiat ratkotaan sotilaallisella voimalla. Idealistit uskovat kansainväliseen yhteistoimintaan. Valtiot ymmärtävät, että  yhteistyö on hyödyllisempää kuin itsekkyys, että yhteiset pelinsäännöt ja vahvat kansainväliset instituutiot parantavat kaikkien turvallisuutta ja elintasoa. Tärkeintä on edistää demokratiaa, koska demokratiat eivät sodi toistensa kanssa.

Sama kahtiajako on nähtävissä ilmastopolitiikassa. Realistit uskovat, että kansainvälisessä ilmastopolitiikassa saadaan aikaan yhteisiä sopimuksia vain silloin, kun kolmen suuren intressit otetaan huomioon. Realistit eivät kuitenkaan usko, että sopimukset ratkaisevat ilmasto-ongelmaa. Ratkaisut syntyvät siitä, että yritykset ja valtiot kilpailevat uusilla teknologioilla ja toimintamalleilla. Idealistit ovat sitä mieltä, että tärkeintä ovat kunnianhimoiset kansainväliset sopimukset: ne luovat uusia normeja ja siten vaikuttavat valtioiden toimintaan. Sääntely on kilpailua tärkeämpää.

Kylmän sodan aikana puhuimme kauniisti rauhanomaisesta yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa, mutta pidimme yllä suurta asevelvollisuusarmeijaa ja alueellista puolustusta.

Suomi on perinteisesti ollut retoriikassa idealisti ja toiminnassa realisti. Tämä on palvellut meitä hyvin. Kylmän sodan aikana puhuimme kauniisti rauhanomaisesta yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa, mutta pidimme yllä suurta asevelvollisuusarmeijaa ja alueellista puolustusta. Kylmän sodan päättymisen jälkeen edistimme vapaakauppaa, yhteistyötä sekä demokratiaa, mutta ostimme samaan aikaan Saksasta panssarivaunuja ja Yhdysvalloista hävittäjiä. Viime vuosina hallitus on kiinnittänyt huomiota demokratian lipsumiseen ja oikeusvaltiokehityksen taantumiseen niin Euroopassa kuin Euroopan ulkopuolella. Samaan aikaan presidentti on pitänyt yllä hyviä suhteita Kiinan, Yhdysvaltain ja Venäjän johtoon.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että realistien kuvaus siitä, miten maailma toimii on lähempänä totuutta, kuin idealistien. Realistit väittävät, että suurvallat pyrkivät varmistamaan hegemonian lähialueillaan. Teoria näyttää toteutuvan niin Euroopassa, Amerikassa kuin Aasiassa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että realistien kuvaus siitä, miten maailma toimii on lähempänä totuutta, kuin idealistien.

Euroopan unioni haluaa olla ainoa vallan keskus Euroopassa. Britannia ja Sveitsi pyristelevät vastaan. Yhdysvallat haluaa olla ainoa vallan keskus Pohjois-Amerikassa. Meksiko ja Kanada pyristelevät vastaan. Kiina haluaa olla ainoa vallan keskus Itä-Aasiassa. Taiwan ja Hongkong pyristelevät vastaan. Japani ylläpitää tiiviitä suhteita länteen. Samaan aikaan nämä kolme uutta imperiumia kilpailevat siitä, kuka on suurin ja kaunein kansainvälisessä taloudessa ja politiikassa. Uutta on se, että perinteisten sotien sijasta suurvallat käyvät kauppa-, teknologia- ja propagandasotia.

Sotilaallisen voiman merkitys ei kuitenkaan ole kadonnut. Kiina on kehittää sotilaallista voimaansa määrätietoisesti. Yhdysvaltain puolustusbudjetti on tähtitieteellisen suuri. Eurooppa on ryhtynyt puhumaan strategisesta autonomiasta eli siitä, miten se tulee toimeen ilman Yhdysvaltain turvatakuita. Samaan aikaan Venäjä harjoittaa köyhän miehen suurvaltapolitiikka: se käyttää sotilaallista voimaansa silloin, kun vaaraa suurvaltakonfliktista ei ole. Muutoin se keskittyy kybersodankäyntiin, trollaukseen ja hybridivaikuttamiseen.

Mitä Suomen tulee tehdä? Meidän tulee varmistaa, että analyysimme kansainvälisestä politiikasta ei perustu haavekuviin vaan realiteetteihin. Meidän on vahvistettava Kiinan ja Yhdysvaltain tutkimusta ja katsottava Eurooppaa kansallisvaltioiden – eikä ainoastaan Brysselin – näkökulmasta.

Risto E. J. Penttilän ja muiden asiantuntijoiden kirjoituksia EVA Raportissa Lastuna lainehilla. Lue lisää lataamalla raportti.

Lue EVA Raportti tästä

Download: Lastuna lainehilla -EVA Raportti

Lastuna lainehilla -EVA Raportti

Suomi-skenaariot 2020–2028.

eva-raportti-lastuna-lainehilla.pdf, 22 MB

Lataa