"Se oli kansalaisten mielessä päättäväinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu, että halutaan olla osa länttä", sanoo kansanedustajana EU-kansanäänestyksen aikana toiminut Liisa Jaakonsaari. Katso video!
Uutiset,

Liisa Jaakonsaari: “EU tarkoittaa turvallisuutta – myös Nato-jäsenyys olisi Suomelle tärkeä asia”

Entisen SDP:n europarlamentaarikon, kansanedustajan ja ministerin Liisa Jaakonsaaren mukaan turvallisuudella oli keskeinen rooli, kun kansalaiset antoivat aikoinaan hyväksyntänsä EU-jäsenyydelle. Hänen mielestään myös Nato-jäsenyys olisi Suomen turvallisuuden kannalta tärkeä asia.

EVA haastatteli Liisa Jaakonsaarta osana kokeneiden EU-toimijoiden haastatteluiden sarjaa. Suomen EU-kansanäänestyksestä tuli 16. lokakuuta 2019 kuluneeksi 25 vuotta.

Liisa Jaakonsaari, mikä käänsi suomalaisten enemmistön 25 vuotta sitten EU-jäsenyyden kannalle?

“Virallinen totuushan oli silloin, että EU-ratkaisu ei olisi turvallisuuspoliittinen, vaan taloudellinen ratkaisu Suomelle. Mutta jos asiaa kysyi keneltä tahansa kadun ihmiseltä, sanottiin, että kyse on turvallisuudesta.

Suomessa oli siihen aikaan vielä ulkopoliittinen tabu sanoa, että Suomen on fiksua hakea turvaa läntisestä yhteisöstä Neuvostoliiton tai Venäjän varalta.

Se oli turvallisuuspoliittinen ratkaisu.

Se oli kansalaisten mielessä päättäväinen turvallisuuspoliittinen ratkaisu, että halutaan olla osa länttä. Piste.”

Mikä merkitys EU-jäsenyydellä oli lopulta Suomen kansainväliselle asemalle?

“Suomi on nyt enemmän osa muuta maailmaa. Suomi joutuu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan myötä myös ratkaisemaan niitä asioita, jotka ovat niin sanottuja maailman murheita. EU-jäsenyyden myötä Suomen vaikutusvalta on kasvanut maksimaalisesti.

Tietenkin meiltä odotetaan Venäjä-osaamista. EU:ssa on monia maita, jotka suhtautuvat erittäin aggressiivisesti Venäjään. Suomi on ollut sillanrakentaja ja Suomelta kysytään Venäjän tapahtumista oikeastaan enemmän kuin on kohtuullistakaan.

Isoin ongelma on se, että maailma on globaali, mutta politiikka on vielä kansallista.

Tämän päivän isoin ongelma on oikeastaan se, että maailma on globaali, mutta politiikka on vielä kansallista. EU tuo meille mahdollisuuden vaikuttaa globaaliin kehittämiseen. Se on meidän kannaltamme myös hirveän tärkeä asia. Sitä kautta vaikutetaan myös omiin asioihin.

Poliittisen päätöksenteon kannalta maailmankuva on valtavasti laajentunut. Vaikeisiinkin asioihin pitää ottaa kantaa.”

Suomi on EU:n myötä poliittisesti osa länttä, mutta ei ole vielä liittynyt osaksi läntistä puolustusjärjestelmää, Natoa. Miksi se on niin vaikea asia?

“Sillä on historiataakkaa. Valtiojohto on ajatellut että nykytila on paras mahdollinen, ja siinä on paljon viisautta. Olemme niin lähellä Natoa kuin yleensä voi olla olematta jäsen. Se on vaikea asia, josta ei ole osattu tarpeeksi puhua.

Se ei minusta ole kovin dramaattinen asia niin kauan kuin Naton ja Suomen sekä toisaalta Naton ja EU:n yhteistyö toimivat maksimaalisen hyvin. Kaiken perustana on arvio, mihin maailma on menossa. Mitä tapahtuu Venäjällä?

Tärkeää on, että yhteistyö sujuu erittäin hyvin ja Suomi toteuttaa pilkuntarkasti toiveet, mitä Nato esittää suomelle kriisinhallinnan suhteen. Mutta emme ole siellä mukana tekemässä päätöksiä. Se ei oikein kuulu suomalaiseen perinteeseen.

Minusta Nato-jäsenyys olisi Suomen turvallisuudelle tärkeä asia.

Minulta vastikään kysyttiin henkilökohtaista kantaa Natoon. Sanoin, että minusta Nato-jäsenyys olisi Suomen turvallisuudelle tärkeä asia.

Samassa yhteydessä todettiin, että ’eiväthän demarit ajattele niin’. Jälkeenpäin ajattelin, että kyllähän he ajattelevat. Kaikki demarit muualla Euroopassa paitsi Suomessa, Ruotsissa ja Itävallassa ajattelevat niin.”

Toimit kansanedustajana Suomen liittyessä EU:hun. Miten kansanedustajan työ muuttui?

“Aika paljon. Kaikki unioniasiat tulivat eduskuntaan. Meille luotiin hieno parlamentaarisen kontrollin systeemi EU-politiikalle. Tässä suhteessa Suomi on EU:n paras maa Tanskan ohella.

Suomessa kaikki EU-asiat tulevat suureen valiokuntaan ja ne käsitellään eri valiokunnissa aiheen mukaan. Kun ministeri menee kokoukseen, hän käy sitä ennen hakemassa valiokunnilta eväät. Kun hän tulee kokouksesta takaisin, valiokunta vielä tarkastaa, onko ministeri varmasti noudattanut ohjeita.

Se on aika kova prässi. Olin työministerinä Paavo Lipposen I hallituksessa juuri ennen kuin mylly alkoi kunnolla pyöriä. Kyllä se oli aika vaativa tehtävä käydä suuressa valiokunnassa.

Monissa maissa EU-asioiden parlamentaarista kontrollia on vain vähän tai Britanniassa ei lainkaan. Ministeri saattaa puhua EU-pöydissä yhtä ja kotimaassa toista. Siitähän syntyy suurta epäluottamusta. Meillä se ei ole mahdollista.

Suomessa yksikään kansanedustaja ei voi sanoa, että ’en tiedä’ tai ’ei kuulu minulle’. Ne asiat kuuluvat kansanedustajille.”

Suomalaiset olivat siis hyvin kartalla siitä, mistä he kansanäänestyksessä ovat päättämässä?

“Se, että oli olemassa aktiivinen ei-liike piti suomalaiset hyvin kartalla. Silloin käytiin yksityiskohtia myöten keskustelua siitä, mitä EU-jäsenyyden myötä tapahtuu esimerkiksi sosiaaliturvalle, ympäristönormeille, kuluttajansuojalle. Myös maatalous oli tärkeä keskustelunaihe.

Ei-liike piti esillä, että EU:n myötä Suomi joutuisi luopumaan pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta ja joutuisi heikentämään ympäristönormeja ja kuluttajansuojaa. Oikeastaan on käynyt päinvastoin.

Molemmilla puolilla oli omat paperinsa ja järjestettiin tilaisuuksia. Nykyään sellainen ei varmaan oikein onnistukaan johtuen siitä, että ihmiset hakevat tietonsa itse.”

Täyttyivätkö ihmisten odotukset?

“Minusta ne ovat täyttyneet, mutta on hyvin vaikea mitata esimerkiksi sisämarkkinoiden hyötyä yrityksille tai työllisyydelle. Jokaisen maan täytyy myös itse ratkaista edelleen ongelmansa.”

Miten hyvin Suomessa oli valmistauduttu talouden rakenteiden ja työmarkkinoiden osalta EU- ja sittemmin EMU-jäsenyyteen?

“Verrattuna moniin maihin sekin vaihe sujui aika rakentavasti. Meillähän on – toisin kuin julkisuudessa monesti väitetään – fiksu ja maltillinen AY-liike.

Joustavuus oli joillekin aivan raivon kohde.

Ensimmäisenä meppikautenani olin työ- ja sosiaaliasiain valiokunnan jäsen. Siellä huomasin, että esimerkiksi joustavuus oli joillekin aivan raivon kohde. He eivät hyväksyneet edes koko sanaa.

Ehkä voisi nopeamminkin reagoida talouden muutoksiin, mutta kyllä sopimisen kulttuuri on kuitenkin osoittanut voimansa. Myös kolmikannassa ja erityisesti EU-kysymyksissä löydetty hyviä yhteisiä ratkaisuja.

Monessa maassa, esimerkiksi Ranskassa, on vaikea löytää yhteisiä ratkaisuja. Se on ajanut AY-liikkeen omaan nurkkaansa.

Esimerkiksi ei minulla ollut juurikaan ongelmia työnantaja- tai työntekijäpuolen kanssa silloin, kun olin sosiaalivaliokunnassa työelämää koskevia kysymyksiä miettimässä. Huomasin, että meillä on toteutettu aika monia niitä asioita, jotka siellä ovat hyvinkin kiistanalaisia.”

Mikä on yleisin EU:hun liittyvä kysymys, johon meppi kansalaisia tavatessaan törmää?

“Melkein yleisin väittämä Rotuaarilla, Tammelan torilla tai Hakaniemessä on, että ’ei voi olla niin, että 13 meppiä Suomesta voisivat vaikuttaa yhtään mitään, kun on 751 meppiä’.

Siihen minä vastaan, että ’kyllä vaan voi’. Emme ole siellä mikään Suomi-ryhmä, joka nurkassa liehuttaa Suomen lippua, vaan olemme omissa ryhmissämme ja vaikutamme siellä. Vaikutusvalta riippuu jokaisen mepin omasta aktiivisuudesta ja sitkeydestä, mutta siellä kyllä pystyy vaikuttamaan.”