Niin, mitä talousliberalismi oikein on?
Lue EVA Opas tästä
Uuden kansan edustajan käsikirja antaa faktatukea vaalikampanjaan ja demokratian kamareihin. Käsikirjan ovat koonneet EVAn johtaja Matti Apunen ja viestintäjohtaja Jussi Lähde.
Politiikan vanha jako vasempaan ja oikeaan on ongelmallinen. Puolueiden ideologiat ovat lieventyneet ja liikkuneet. On tapahtunut sekoittumista; markkinatalousmyönteisiä ajatuksia voi löytyä vasemmistosta ja osa oikeistosta on voimakkaan tulontasauksen kannalla. Oikeiston ja vasemmiston tilalle on muotoutunut uusia jakolinjoja. Yksi niistä voisi olla liberaali-konservatiivijaottelu, mutta ongelmaton ei ole sekään. Ilmiselvä arvokonservatiivi saattaa olla talousliberaali ja vastaavasti arvoliberaali saattaa puhua voimallisesti hyvin konservatiivisen ja julkista valtaa suosivan talouspolitiikan puolesta. Mutta mitä voisi tarkoittaa ”liberaali” tai ”konservatiivi” taloudellisissa suhteissa?
Jokseenkin kaikki Suomessa tuntuvat kannattavan jonkinlaista markkinataloutta. Joitakin marginaaliryhmiä lukuun ottamatta puheet suunnitelmatalouden siunauksista ovat vähäisiä. Mutta minkä lajin vaihdannasta puhumme, kun puhumme markkinataloudesta? Kilpailu lienee hyvä, mutta mitä todella ajattelemme kilpailun rajoista? Tarvitsemme julkisen sektorin, mutta mikä on sen oikea koko?
Toisin sanoen yksi ratkaiseva kysymys on kansalaisten ja valtion rajapinta.
Toisin sanoen yksi ratkaiseva kysymys on kansalaisten ja valtion rajapinta. Valtiota tarvitaan, mutta annostelun kanssa on syytä olla tarkkana. Valtioton valtio on huono ja helposti terveyden päälle käyvä idea, kuten nähdään mistä tahansa romahtaneesta valtiosta. Ja kun valtiota on liikaa, lopputulos on jokseenkin sama, kuten on helppo havaita Pohjois-Koreasta. Länsimainen hyvinvointivaltio turpoaa nopeammin kuin vaurautemme kasvaa. Silloin on pakko kysyä tylppä peruskysymys: mihin valtiota todella tarvitaan? Perusturvallisuuteen? Vapauden takaamiseen? Jonkin laajemman hyvinvoinnin rakentamiseen? Talousliberaali ajattelu lähtee siitä, että mahdollisimman monet asiat on jätettävä markkinoiden hoidettavaksi – ja muistuttaa, että yllättävän monet asiat voidaan jättää markkinoiden ratkaistavaksi.
Niin kauan kuin kuluttaja ja veronmaksaja voivat äänestää lompakollaan tai jaloillaan, markkinat pysyvät tasapainossa.
Liberaali uskoo, että kun markkinatalous toimii, resurssit siirtyvät tehokkaasti kansantalouden kannalta tuottoisimpiin kohteisiin. Ihmiset kontrolloivat yrityksiä omilla ostopäätöksillään ja valinnoillaan. Niin kauan kuin kuluttaja ja veronmaksaja voivat äänestää lompakollaan tai jaloillaan, markkinat pysyvät tasapainossa. Liberalismia esiintyy – kuten ajatukseen hyvin sopiikin – monissa muodoissa ja sävyissä. Julkisessa keskustelussa sekoitetaan herkästi tai jopa tahallaan klassiset liberaalit, uusliberaalit ja libertaarit. ”Uusliberaali” on usein huonosti määritelty leimakirves, jolla tarkoitetaan mitä tahansa liberalismin kiilusilmäistä lajia. Libertaari taas esitetään idealistina ja haihattelijana, joka näkee päiväunia minimaalisen pienestä valtiosta.
Hallintotieteiden tohtori Jani Rajaniemen mukaan ongelmat yhteiskunnassa syntyvät silloin, kun liberalismin keskeisiä perusteita ei enää tunnisteta: Väärinkäsityksiä on oikaistava, jotta meillä olisi mahdollisuus keskittyä yhteiskunnan keskeisten tukipilarien rakennustoimintaan niiden hajottamisen sijasta. Näitä pilareita ovat vapaus, demokratia, yksityisomaisuus, yrittäjyys, vapaa markkinatalous, kilpailu ja globalisaatio.
Talousliberalismin tärkeä rajalinja on jako niin sanottuun pro-market- ja pro-business-ajatteluun.
Klassinen liberalismi ei tarjoa ihmisille nopeita voittoja, se ei tarjoa positiivista tai negatiivista diskriminointia houkutellakseen ihmisiä vapauden kunnioittajiksi. Monista muista aatteista poiketen liberalismi ei osta sieluja nopeiden voittojen toivossa. Talousliberalismin tärkeä rajalinja on jako niin sanottuun pro-market- ja pro-business-ajatteluun. Pro-market-ajattelussa olennaista on kilpailun vapaus ja häiriöttömyys; se, että valtio puuttuisi mahdollisimman vähän markkinoiden toimintaan. Pro-market-ajattelu ei hyväksy sitä, että valtio suosisi osaa toimijoista ja aiheuttaisi siten markkinahäiriöitä. Pro-business-ajattelu lähtee kapeammasta bisnesintressistä. Siinä valtion rooli halutaan ohjata suoraan hyödyttämään tiettyä (omaa) liiketoiminnan alaa. Jos pro-market-ihminen pyrkii minimoimaan erilaiset veroetujärjestelyt ja valtiontuet, pro-business-ihminen katsoo, että epätäydellisessä maailmassa ne ovat välttämätön paha – esimerkiksi Suomen olisi järjetöntä luopua niistä niin kauan kun muutkaan eivät luovu.
Kilpailu ja markkinat eivät ole koskaan täydelliset; markkinoita vetävät kieroon monopolit, kartellit, puutteellinen tieto ja sääntely. Valtio muovaa markkinoita valvonnalla, luvilla ja tuotevastuulla. Markkinahäiriöt voivat tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hyödykkeen tarjonta jää puutteelliseksi, hinta nousee tarkoituksettoman korkeaksi tai jonkun toiminnan haitat jäävät huomiotta.
Julkisella hallinnolla on hyviä aikomuksia korjata markkinapuutteita veroin, säädöksin ja politiikkaohjelmin, mutta koska intervention vaikutuksia on vaikea ennakoida, tuloksena voi olla markkinahäiriön syveneminen tai kokonaan uuden häiriön syntyminen.
Täydellinen ei ole myöskään poliittinen järjestelmä. Taloustieteen nobelistit Ronald Coase ja Ernest Williams Jr. ottivat jo 1960-luvulla käyttöön käsitteen politiikkaepäonnistuminen (government failure). Se tarkoittaa valtion väliintuloa markkinoilla. Julkisella hallinnolla on hyviä aikomuksia korjata markkinapuutteita veroin, säädöksin ja politiikkaohjelmin, mutta koska intervention vaikutuksia on vaikea ennakoida, tuloksena voi olla markkinahäiriön syveneminen tai kokonaan uuden häiriön syntyminen. Tunnetuimpia tapauksia aiheesta on vuokrasääntely, jota aika ajoin vaaditaan ”kohtuuhintaisen asumisen” takaamiseksi. Toisin sanoen ihmiset odottavat valtion takaavan heille halvemman asunnon paraatipaikalta, mutta käytännössä vuokrasääntely on johtanut ei-toivottuihin lopputuloksiin. Suomalaisten taloustieteilijöiden kantoja luotaava Ekonomistikone kysyi vuokrasääntelystä. Peräti 95 prosenttia vastaajista torjui väitteen ”Vuokrasääntelyllä pitäisi pyrkiä hillitsemään vuokrien nousua, vaikka se tarkoittaisi vuokra-asuntotarjonnan pienenemistä.” Vain kaksi prosenttia vastaajista ilmoittautui sääntelyn kannattajaksi.
Valtion väliintulot Yhdysvalloissa pidensivät lamaa useilla vuosilla.
Vuoden 1929 pörssiromahduksen uskottiin romahduttaneen talouden ja aiheuttaneen 1930-luvun suuren laman, joka jatkui vuosikymmenen lopulle saakka. Myöhemmin selvisi, että syypää pitkään lamaan ei ollut niinkään itse pörssiromahdus. Ekonomistit Harold L. Cole ja Lee E. Ohanian julkaisivat vuonna 2004 tutkimuksen, jossa he osoittivat, miten Yhdysvalloissa valtion väliintulot pidensivät lamaa useilla vuosilla. Myöhempi pörssiromahdus vuonna 1987 ei synnyttänyt kymmenen vuoden kurjuutta, vaan sitä seurasi lähes kahdenkymmenen vuoden kasvun kausi, jolloin työttömyys ja inflaatio olivat alhaisia.
Kansan mahdollisuudet kontrolloida poliittista valtaa käyttäviä ovat usein kovin rajalliset.
Valtio ei myöskään ole toimissaan täydellisen neutraali ja arvoista vapaa. Kansan mahdollisuudet kontrolloida poliittista valtaa käyttäviä ovat usein kovin rajalliset. Tätä on tutkinut niin sanotun julkisen valinnan teorian koulukunta. Alan pioneeri James M. Buchanan palkittiin työstään taloustieteen Nobelilla vuonna 1986. Buchananin mukaan julkisen valinnan teoria ”tutkii politiikkaa ilman romantiikkaa”, siis ilman toiveajattelua siitä, että poliitikot ja viranomaiset vain ajaisivat yleistä etua. Buchananin mukaan päätöksenteon takana ovat aina yksilöt, joita ohjaavat motiivit sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Toisin sanoen virkakoneisto sanoo edustavansa kansaa, mutta ”kansa” ei tee päätöksiä vaan yksittäiset ihmiset. Perusajatus on yksinkertainen: julkisen sektorin työntekijöillä – poliitikoista puhumattakaan – on omat intressinsä. Toisin sanoen he eivät tee päätöksiään arvotyhjiössä, vaan päätöksenteossa painaa aina julkisen sektorin (ja sen työntekijöiden) oma etu. Koska veronmaksajat ovat virkamiehistä kaukana ja poliitikoistakin vaalien päässä, valtion roolia pönkittävät ratkaisut eivät ole usein kovinkaan vaikeita.
Talousliberalisimia ja valtiota käsitellään lisää EVA oppaassa Uuden kansan edustajan käsikirja, joka tarjoaa olennaiset tiedot työmarkkinoista, verotuksesta ja tulonjaosta. Ote kirjasta. Kirja auttaa tunnistamaan ja murtamaan talouspolitiikan yleisimpiä myyttejä. Opas tarjoaa myös väittelyoppeja ja kampanjavinkkejä. Kirja pyritään jakamaan kaikille kansanedustajaehdokkaille.