Väittele paremmin – Näin tunnistat politiikan jalkakikat
Lue EVA Opas tästä
Uuden kansan edustajan käsikirja antaa faktatukea vaalikampanjaan ja demokratian kamareihin. Käsikirjan ovat koonneet Matti Apunen ja Jussi Lähde.
Paremmuus politiikassa mitataan kyvyllä tuottaa ja kumota argumentteja. Väittelyssä on jalkakikkoja, joiden avulla on mahdollista harhauttaa, peittää ja voittaa. Nämä kikat ovat esimerkiksi kohteen uusi nimeäminen, numeroleikit ja argumentin venyttäminen.
Väittelytaitoja ja jalkakikkoja käsitellään EVA Oppaassa Uuden kansan edustajan käsikirja, joka tarjoaa politiikan tekijöille olennaiset tiedot työmarkkinoista, verotuksesta ja tulonjaosta. Käytännön apuja tarjoavat muun muassa kampanjavinkki- ja väittelytaito-osiot.
Väittelyn kahdeksasta jalkakikasta esittelemme tässä kolme.
1. Kohteen uusi nimeäminen
Väittely on myös nopeuslaji. Kun poliittinen uudistus tai erimielisyys tuodaan julkiseen keskusteluun, voittaja on yleensä se, joka onnistuu nopeimmin leimaamaan asian. Eduskuntatutkimuksen keskuksen projektitutkija Topi Houni analysoi väittelyn tehokkaimpia käsitteellisiä aseita mainiossa blogissaan Pakko on uusi musta. Hänen mukaansa ”pakko” on poliittinen kuolemansuudelma, joka leimaa hallituksen sekunnissa jääräpäiseksi ja joustamattomaksi. Sote-uudistuksen ja työmarkkinadebatin eri vaiheissa on käytetty ”pakko”-termiä johdonmukaisesti ja luovasti. Kilpailukykypaketin osia kutsuttiin nopeasti opposition suosimalla nimellä ”pakkolaki”, ja kukapa sellaista puolustaisi! Sitä seurasivat ”pakkoyhtiöittäminen” ja ”pakkokorotukset”. Ne ovat paljon voimallisempia kuin ”yhtiöittämisvelvoite” tai ”korotus”. Ja lopulta valinnanvapauden tueksi suunniteltu asiakassetelikin sai nimen ”pakkoseteli”.
Väittelyn tuiskeessa monilta jäi huomaamatta, että kaikki lait ovat perimmiltään pakkolakeja. Vai mikä olisi ”pakkolain” vastakohta – laki, jonka kanssa hallintoalamainen voisi neuvotella?
Mitä tehdä? Jokaisen leimaavan ilmauksen olemus paljastuu sen vastakohdan
kautta. Jos kyseessä on todella ”pakkokorotus”, täytyy olla olemassa
myös ”vapaaehtoinen korotus”.
Mitä tahansa vaivaa voidaan hoitaa paremmin, mutta mikä on järkevää?
2. Numeroleikit
Tilastot ovat poliittisen vakuuttelun kemiallisia aseita. Poliittisissa väittelyissä vedotaan usein tilastoihin ja vahvistettuihin lukuihin, joiden uskotaan olevan itsessään neutraaleja, ylivoimaisia ja vastaansanomattomia. Niiden todellinen luonne jää usein kuitenkin mysteeriksi. Todistusvoimaisia luvut voivat ollakin, mutta väärin käytettynä ovelia aseita.
Väittelyssä väläytellään tilastolukuja, muutosprosentteja, keskiarvoja ja mediaaneja. Julkisessa keskustelussa esiintyy jatkuvasti lukuja, jotka on irrotettu kontekstistaan, eikä niiden mukana seuraa juuri mitään tietoa siitä, miten lukuihin on päädytty tai mitä ne todella tarkoittavat. Esimerkiksi meillä on taipumus jumittua niin sanottuun ankkurilukuun, kun meille esitetään lukuja. Ilmiön voi tiivistää niin, että mikä tahansa annettu luku ankkuroi ihmisen arvioinnin skaalaa. Kun olet ostamassa asuntoa, ankkurihinta määrittelee mielessäsi mahdollisen hinta-alueen. Keskiarvoissa taas olennaista on katsoa, mistä ne koostuvat ja minkälainen aggregaattiluku niistä muodostuu.
Mitä tehdä? Aina voi kysyä, miksi väitteen esittäjä on valinnut argumenttinsa tueksi
juuri tämän luvun.
3. Argumentin venyttäminen
Yksi muunnelma asiallisen kuuloisista mutta perimmiltään mahdottomista toiveista ovat päättymättömät vaatimukset (open-ended fallacy), siis vaatimukset, joilla ei ole lopullista määrää tai perälautaa. Turvallisuus ja terveys ovat periaatteessa määrättömiä, mutta valitettavasti niihin tarvittavat resurssit ovat rajallisia. Mitä tahansa vaivaa voidaan hoitaa paremmin, mutta mikä on järkevää? Terveyttä ei ole koskaan tarpeeksi, vaan sitä voidaan vaatia aina lisää.
Kuten Thomas Sowell huomauttaa, ihottuma on kiusallinen juttu, mutta kuka olisi valmis käyttämään puolet valtion budjetista ihottuman kertakaikkiseen hävittämiseen.
”Päättymättömät vaatimukset ovat mandaatti ikuisesti turpoavalle byrokratialle, joka kaipaa yhä lisää budjettivaroja ja valtaa”, Sowell sanoo
Mitä tehdä? Terve järki on suhteellisen hyvä suoja humpuukia vastaan. Moninkertaiset,
automaattiset kasvuluvut ovat yleensä liian hyviä ollakseen totta – ja useimmiten ovatkin.
Väittelytaitoja käsitellään EVA Oppaassa Uuden kansan edustajan käsikirja, joka tarjoaa olennaiset tiedot työmarkkinoista, verotuksesta ja tulonjaosta. Kirja auttaa tunnistamaan julkisen keskustelun yleisimmät harhat ja murtamaan talouspolitiikan yleisimpiä myyttejä. Käytännön apuja väittelytaitojen lisäksi kaikille politiikan tekijöille ja sellaisiksi haluaville tarjoaa muun muassa kampanjavinkkiosio. Kirja pyritään jakamaan kaikille kansanedustajaehdokkaille.