Suomalaiset haluavat lisää vapautta yrittämiseen, asumiseen ja maankäyttöön Lähde: EVAn Arvo- ja asennetutkimus
Uutiset

Suomalaiset haluavat lisää vapautta yrittämiseen, asumiseen ja maankäyttöön

Suomalaisista 47 prosenttia on sitä mieltä, että valtio puuttuu ihmisten vapauksiin liikaa, selviää Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn Arvo- ja asennetutkimuksesta. Eri mieltä on 32 prosenttia. EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto kirjoittaa tutkimuksen tuloksista.

Vapautta toivottaisiin lisää erityisesti yrittämiseen, asumiseen ja maankäyttöön (Kuva 1).

Suomalaiset ovat melko yksimielisiä vapauden tärkeydestä. Erot esimerkiksi eri puolueiden kannattajien välillä jäävät vähäisiksi. Kokoomusta ja vasemmistoliittoa äänestävät ovat asiasta likimain yhtä mieltä. Tuki itsensä toteuttamisen vapaudelle on sitä vahvempi, mitä nuorempi vastaaja on. Iäkkäimmät (yli 65-vuotiaat) vastaajat suhtautuvat kriittisimmin ihmisten oikeuksiin toteuttaa itseään vapaasti (Kuvio 2).

Kuva 1. Onko seuraavilla elämänalueilla suomalaisessa yhteiskunnassa liian vähän, sopivasti vai liikaa vapautta? (%)

Lähde: EVAn Arvo- ja asennetutkimus

Valtiolla on taipumusta ylisääntelyyn

Pitkän aikavälin vertailu EVAn Avo- ja asennetutkimuksen tuloksista osoittaa, että valtion yksiönvapautta rajoittava sääntely on Suomessa vuosikymmenten saatossa hieman hellittänyt. Vuonna 1984 enemmistö (53%) piti valtion sääntelyä liiallisena. Ylisääntelystä huolissaan olevien osuus on nyt pienempi kuin 1980-luvulla (Kuvio 3).

Kymmenen poimintaa EVAn Arvo- ja asennetutkimuksesta

 

1. Vapaus on suomalaisille erittäin tärkeä arvo. 74 prosenttia katsoo, että jokaisen tulisi voida toteuttaa itseään vapaasti, kunhan ei rajoita toisten vapauksia.

 

2. Vapauden tärkeys ylittää ideologiset rajat. Se on tärkeää enemmistölle lähes kaikkien puolueiden äänestäjäryhmissä.

 

3. Lähes joka toisen (47%) mielestä valtio puuttuu vapauksiimme liikaa ja sortuu ylisääntelyyn. Toista mieltä on kolmannes suomalaisista.

 

4. Lisää vapautta toivottaisiin erityisesti yrittämiseen ja yritystoimintaan sekä asumiseen, rakentamiseen ja maankäyttöön.

 

5. Useimmilla elämänalueilla vapautta on suomalaisten mielestä sopivasti. Tämä koskee erityisesti arjen elämää, kuten luonnossa liikkumista, perhe-elämää, liikennettä, elintapoja, opiskelua ja työntekoa.

 

6. Suomi koetaan tänään hieman vapaammaksi maaksi kuin 1980-luvulla. Tuolloin enemmistö valitti ylisääntelyä.

 

7. Vapaus ei ole suomalaisille vain vapautta sääntelystä ja rajoituksista. 48 prosenttia on sitä mieltä, ettei yksilö voi olla vapaa, jos hän on syrjäytynyt tai köyhä.

 

8. Osalle suomalaisista vapaus on kaksiteräinen miekka, jota voi myös väärinkäyttää. 37 prosenttia ajattelee, että Suomessa voi tehdä melkein mitä hyvänsä yksilönvapauden nimissä.

 

9. Joitain vapauksia haluttaisiin myös rajoittaa: kolmannes suomalaisista haluaisi puuttua vapauteen uhkapelaamisessa sekä rajoittaa itsensä ilmaisemista sosiaalisessa mediassa.

 

10. Vapauksien rajoitustoiveet ovat yleensä epäsymmetrisiä: vapauden rajoittamisvaateet kohdistuvat muihin, ei niinkään itseen.

Miehet moittivat valtiota ylisääntelystä naisia herkemmin. Käsitys valtion liian tiukasta otteesta yksityiselämäämme on vahvempi ikääntyneempien (yli 56- vuotiaat) kuin nuorempien väestönosien parissa. Myös koulutus vaikuttaa käsityksiin sääntelystä. Akateemisesti koulutetut torjuvat käsityksen ylisääntelystä selvästi vähemmän koulutettuja useammin (Kuvio 4).

Puolueiden äänestäjäryhmistä ylisääntely vaivaa eniten kokoomuksen, perussuomalaisten ja RKP:n kannattajia. Selvästi suopeimmin valtion toimia katsovat vasemmistoliiton äänestäjät. Yksittäisistä väestöryhmistä kaikkein sääntelymyönteisimpiä ovat kuitenkin johtavassa asemassa olevat.

Epäilyksiä mädästä systeemistä

37 prosenttia ajattelee, että meillä saa yksiönvapauden nimissä tehdä melkein mitä tahansa piittaamatta yleisestä edusta. Selvästi useampi (46%) kuitenkin torjuu käsityksen (Kuvio 5).

Epäilys liiankin sallivasta sääntely-ympäristöstä vahvistuu lähes lineaarisesti vastaajan iän noustessa, ja vaimenee siirryttäessä paremmin koulutettujen väestöryhmiin.

Kun vastauksia tähän ja edelliseen kysymykseen tarkastellaan rinnakkain, huomataan, että on yhtäältä väestöryhmiä (eläkeläiset), joiden mielestä sekä sääntelyä että vapautta on liikaa. Toisaalta on väestöryhmiä (akateemisesti koulutetut), joiden mielestä ylisääntelyä ei ole, mutta ei ole liikaa vapauksiakaan (Kuvio 6).

Ero näiden ääripäiden välillä saattaa selittyä käsityksillä yhteiskunnan toimivuudesta ja reiluudesta. Yksien mielestä Suomi on maa, jossa systeemi toimii: rajoituksia on jokseenkin sopivasti, ehkä paljonlaisesti, mutta toisaalta riittävästi, jotta yhteinen etu tulisi varmistettua.

Toisten mielestä Suomi on maa, jossa systeemi on jotenkin mätä: rajoituksia on liikaa, mutta jotkut voivat silti tehdä melkein mitä hyvänsä. Jotkut siis väärinkäyttävät vapauttaan – tai joillakin näyttäisi olevan sitä enemmän kuin toisilla.

Voiko köyhä olla vapaa?

Suomalaisten käsitykset jakaantuvat vahvasti, kun kysytään sosioekonomisten olosuhteiden vaikutusta vapauden toteutumiseen.

Noin joka toinen (48%) katsoo, että yksilö ei voi olla vapaa, jos hän on syrjäytynyt tai köyhä. Kolmannes (35%) asettuu toiselle kannalle (Kuvio 7).

Perinteisten oikeistopuolueiden, RKP:n ja kokoomuksen, äänestäjät sekä korkeimmissa sosioekonomisissa asemissa olevat ryhmät (johtavassa asemassa olevat ja ylemmät toimihenkilöt) kokevat vahvemmin, että myös syrjäytyneet ja köyhät voivat kokea olevansa vapaita. Toisaalta taas perinteisten vasemmistopuolueiden, SDP:n ja vasemmistoliiton, äänestäjät sekä matalimmissa sosioekonomisissa asemissa olevat ryhmät (työntekijät, työttömät ja eläkeläiset) epäilevät, että syrjäytyneet ja köyhät eivät voi olla vapaita (Kuvio 8).

Oikeisto ja korkeampituloiset painottavat enemmän niin sanottua negatiivista vapautta.”

Nämä jakolinjat heijastavat eroja vapauskäsityksissä. Oikeisto ja korkeampituloiset painottavat enemmän niin sanottua negatiivista vapautta eli yksilön vapautta kielloista ja muista ulkoisista esteistä itsensä toteuttamiselle. Vasemmisto ja matalatuloiset painottavat niin sanottua positiivista vapautta eli yksilön mahdollisuuksia toteuttaa itseään kulloisissakin olosuhteissa.

Vaikka edellä huomio kiinnittyi mielipide-erojen tarkasteluun, on tärkeää huomata, että väestöryhmistä suurimman osan näkemykset jakautuvat kahteen leiriin ja jäävät vaille selkeitä kantoja vapautta koskevissa kysymyksissä.

Vapautta kyllä pidetään erittäin tärkeänä periaatteena, mutta vastauksissa kysymyksiin sen oikeasta määrästä, väärinkäytöstä tai jakautumisesta on kuitenkin paljon hajontaa.

Tämä voi johtua siitä, että vapaus periaatteena on monitahoinen. Vastaus esimerkiksi kysymykseen sopivasta sääntelyn määrästä saattaa olla erilainen riippuen siitä, mistä vapaudesta tarkkaan ottaen puhutaan ja millä elämänalueella liikutaan.

Siksi EVAn arvo- ja asennetutkimuksessa kysyttiin 21 eri vapauden tai elämänalueen osalta, onko vapautta liian vähän, sopivasti vaiko kenties liikaa. Tulokset kertovat, että useimmilla, jopa viidellätoista elämänalueella vapautta on suomalaisten enemmistön mielestä sopivasti (Kuvio 9).

On hyvä huomata, että tutkimuksessa vastaajia ei pyydetty arvioimaan vapauden tosiasiallista määrää tietyllä elämänalueella, vaan nimenomaan vapauden suhteellista määrää. Jollain elämänalueella sääntely on raskasta, toisella kevyttä, mutta kummallakin voi kansalaisten mielestä olla vapautta sopivasti.

Perusvapauksissa puutteita

Yhdelläkään elämänalueella enemmistö suomalaisista ei pidä vapautta yhteiskunnassamme liian vähäisenä tai liiallisena. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö selviä kipukohtia löydy.

46 prosenttia suomalaisista pitää vapautta yrittämisessä ja yritystoiminnassa liian vähäisenä. Vain neljä prosenttia on sitä mieltä, että meillä on liikaa vapautta yrittää. Tätä voidaan pitää vahvana viestinä siitä, että elinkeinovapaus ei täysin toteudu Suomessa.

Toinen osa-alue, jolle vapautta toivottaisiin lisää, on asuminen, rakentaminen ja maankäyttö. Neljä kymmenestä (38%) pitää vapautta asua ja rakentaa liian vähäisenä. Erityisesti haja-asutusalueiden pienemmissä kunnissa selvä enemmistö pitää asumisen vapautta liian ahtaana.

Muitakin yhteiskuntaelämän kipupisteitä nousee esiin. Alkoholin hankintaan ja kuluttamiseen toivottaisiin lisää vapautta. Samaa sukupuolta olevien parien yhteiskunnalliset vapaudet eivät ole täysin yhdenvertaiset heteroparien kanssa. Suomalaisilla työmarkkinoilla voisi olla enemmän vapautta valita, samaten julkisessa terveydenhuollossa.

Vain vähän valmiutta vapauksien rajoituksiin

Taustatietoa tutkimuksesta

Arvo- ja asennetutkimuksen tiedot kerättiin 2.–15.1.2018 ja ne perustuvat 2 073 henkilön antamiin vastauksiin. Virhemarginaali on koko väestön tasolla 2–3 prosenttiyksikköä kumpaankin suuntaan. Vastaajat edustavat koko maan aikuisväestöä. Aineisto on kerätty Taloustutkimuksen internet-paneelilla ja painotettu edustamaan väestöä sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin tai aseman, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan.

EVAn Arvo- ja asennetutkimuksia on tehty säännöllisesti vuodesta 1984. Kaikki tutkimustulokset löytyvät osoitteesta www.eva.fi/arvopankki.

Vastausjakaumien prosenttilukuja tulkittaessa on tärkeää huomata, että eri vastausvaihtoehtojen yhteenlasku esitetään kokonaislukuina. Joissain tapauksissa se tuottaa erilaisen vastaustuloksen kuin pyöristämättömien lukujen yhteenlasku. Jos esimerkiksi viisiportaisella väittämäasteikolla ”täysin samaa mieltä” olevia on 10,2 prosenttia (pyöristettynä 10) ja ”jokseenkin samaa mieltä” olevia 10,4 prosenttia (10), on eriasteisesti samaa mieltä olevia yhteensä joko 20 prosenttia tai 21 prosenttia, laskutavasta riippuen (10+10=20 tai 10,2+10,4 = 20,6 eli 21). Tästä syystä koko vastausjakauman summa ei myöskään aina ole 100 prosenttia, vaan usein sitä hieman pienempi tai suurempi. Tilastollisesti korrektien jakaumien summan vaihteluväli on 98–102 prosenttia.

Suomalaisilta löytyy myös halua rajoittaa joitakin vapauksia, joskin nämä äänet jäävät vaimeammiksi kuin toiveet lisävapauksista. Näitä vastauksia tulkittaessa on tärkeää huomioida, että vaatimus jonkin vapauden rajoittamisesta on kannanottona erityyppinen kuin esimerkiksi vapauden lisäämisen esittäminen.

Näin siksi, että valtaenemmistölle vapaus on oletusarvo. Jonkin vapauden rajoittaminen edellyttää, että se on tarpeen muiden vapauksien suojelemiseksi. Vaatimus vapauden rajoittamisesta pitää siis sisällään epäilyksen siitä, että vapauden mukanaan tuomaa vastuuta ei kyetä (tai ole kyetty) kantamaan. Juuri tästä syystä vapauden rajoittamisvaateet kohdistuvat yleensä muihin, ei niinkään itseen.

Rajoitusvaatimusten kärjessä ovat uhkapelit. Kolmannes (34%) näkee, että suomalaisten uhkapelaamisessa on liikaa vapauksia. Osapuilleen yhtä moni (32%) rajoittaisi sananvapautta sosiaalisessa mediassa. Noin viidesosa suomalaisista haluaisi rajoittaa muun muassa uskonnonvapautta ja samaa sukupuolta olevien vapauksia.

Niitä, jotka haluaisivat lisätä samaa sukupuolta olevien parien vapauksia, löytyy kuitenkin selvästi enemmän kuin rajoittamista kannattavia. Juuri samaa sukupuolta olevien parien vapaudet ovat – alkoholin hankintaan ja kuluttamiseen liittyvien kysymysten ohella – kaikkein eniten suomalaisia jakavia vapauskysymyksiä.

Kirjoittaja Ilkka Haavisto on EVAn tutkimuspäällikkö.