Yhä useamman mielestä maamme on menossa väärään suuntaan

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite

Lataa

Vain 14 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että asiat maassamme ovat tällä hetkellä menossa oikeaan suuntaan (Kuvio 1). Reilu kaksi kolmasosaa (69 %) sanoo asioiden olevan menossa väärään suuntaan. Vajaa viidennes (18 %) ei ota asiaan kantaa.

Kuvio 1

Edelliseen, syksyn 2025, mittaukseen [1] nähden oikeasuuntaisuusarviot ovat vähentyneet kuudella prosenttiyksiköllä ja nyt yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi osuus arvioi asioiden olevan menossa väärään suuntaan.

Miehistä (21 %) selvästi suurempi osa kuin naisista (7 %) katsoo asioiden menevän oikeaan suuntaan, mutta käytännössä katsoen kaikissa väestöryhmissä arviot oikeaan suuntaan menemisestä jäävät vaisuiksi (ks. Kuvioliite).

Merkittävimmät näkemyserot paikantuvat eri puolueiden äänestäjäryhmiin. Perussuomalaisten äänestäjistä 40 prosenttia ja kokoomuksen äänestäjistä kolmasosa (33 %) arvioi maamme olevan menossa oikeaan suuntaan.

Kokoomuksen äänestäjien näkemyksissä on kuitenkin tapahtunut merkittävä muutos suhteessa syksyn 2025 mittaukseen, jolloin vielä 62 prosenttia katsoi maamme olevan menossa oikeaan suuntaan (Kuvio 2). Nyt 37 prosenttia kokoomuksen äänestäjistäkin katsoo maamme olevan menossa väärään suuntaan ja poikkeuksellisen moni (30 %) ei ota suuntaan kantaa.

Kuvio 2

Perussuomalaisten äänestäjien näkemykset ovat pysyneet vakaampina kuin kokoomuksen äänestäjien, mutta arviot väärään suuntaan menemisestä ovat tässäkin joukossa kasvaneet kahdeksan prosenttiyksikköä 44 prosenttiin.

Oppositiopuolueiden kannattajien arviot ovat olleet läpi hallituskauden negatiivisia, ja arviot väärästä suunnasta ovat edelleen hieman vahvistuneet. Vasemmistoliiton äänestäjistä 94 prosenttia, SDP:n äänestäjistä 87 prosenttia, vihreiden äänestäjistä 84 prosenttia ja keskustankin äänestäjistä 67 prosenttia on sitä mieltä, että asiat maassamme ovat nyt menossa väärään suuntaan.

Leikkaukset pienituloisilta rassaavat

On tyypillistä, että oppositiopuolueiden äänestäjät ovat tyytymättömiä hallituksen harjoittamaan politiikkaan ja arvioivat siksi maan menevän väärään suuntaan. Tämänkertaisten tulosten valossa tyytymättömyys ei kuitenkaan enää rajoitu pelkästään oppositiopuolueiden äänestäjiin, vaan on levinnyt varsin laajalti myös päähallituspuolueiden kannattajien keskuuteen.

Tyytymättömyys Petteri Orpon hallituksen suoriutumiseen ei ole sinänsä uusi ilmiö. Sitä ovat heijastaneet jo pitkään niin puoluekannatuskyselyt kuin aiemmat Arvo- ja asennetutkimuksen tuloksetkin. [2] Huomionarvoista on, että hallituksen epäsuosiosta huolimatta enemmistö kansasta on läpi hallituskauden tukenut julkisen talouden tasapainottamista ensisijaisesti leikkauksilla. [3] Toisaalta Arvo- ja asennetutkimuksessa on jo aiemmin havaittu, että kansalaiset eivät mielellään olisi kohdistaneet leikkauksia ainakaan terveydenhuoltoon, koulutukseen ja pienituloisten tukiin. [4]

Yli puolet (52 %) onkin sitä mieltä, että tukien varassa olevien elämisen edellytyksiä on viime vuosina kurjistettu jo kohtuuttomasti (Kuvio 3). Reilun neljäsosan (28 %) mielestä tukien varassa elävien elämisen edellytyksiä ei ole ainakaan kohtuuttomasti kurjistettu.

Kuvio 3

Naiset (63 %) kokevat huomattavasti miehiä (40 %) useammin, että tukien varassa olevien elämisen edellytyksiä on kurjistettu liikaa. Puolueiden äänestäjäryhmistä tätä mieltä ovat erityisesti vasemmistoliiton (91 %), SDP:n (73 %) ja vihreiden (72 %) kannattajat. Keskustan äänestäjistä puolet (50 %) arvioi tukien varassa elävien elämisen edellytyksiä kurjistetun kohtuuttomasti. Perussuomalaisten (61 %) ja kokoomuksen (55 %) äänestäjät jäävät ainoiksi ryhmiksi, joissa enemmistö torjuu väittämän kurjistamisesta (ks. Kuvioliite).

Näkemys tukien varassa olevien elämisen edellytysten kurjistamisesta jo kohtuuttomasti on vahvasti yhteydessä vastaajien arvioon maamme suunnasta. Hyvin suuri osuus (84 %) niistä, jotka arvioivat tuettujen oloja kurjistetun, arvioi maamme asioiden olevan menossa väärään suuntaan (Kuvio 4).

Kuvio 4

Tukien varassa olevien elinedellytysten heikentäminen ei kuitenkaan ole ainoa selittävä tekijä sille, miksi asiat ovat niin monen mielestä menossa väärään suuntaan Suomessa, sillä tukiväittämän kanssa eri mieltä olevistakin puolet (51 %) arvioi asioiden olevan menossa väärään suuntaan.

Suomen Euroopan unionin korkeimmaksi noussut työttömyysaste [5] on julkisuudessa ollut esillä yhtenä syynä siihen, miksi päähallituspuolueiden kannatus on laskenut ja hallituksen suosio ollut alamaissa. Arvo- ja asennetutkimuksen tulokset antavat vahvistusta tälle käsitykselle.

Selvä enemmistö (63 %) suomalaisista on sitä mieltä, että maamme poliittisilla päättäjillä ei ole todellista tahtoa työttömyyden alentamiseksi (Kuvio 5). Eri mieltä väittämän kanssa on viidesosa (21 %).

Kuvio 5

Vertailupohjaa nykyiselle tulokselle antaa mittaus laman jälkeiseltä ajalta vuodelta 1996, jolloin nykyistäkin suurempi osa (75 %) ei nähnyt poliittisilla päättäjillä olevan todellista tahtoa työttömyyden alentamiseksi.

Tilannetta ei siis nähdä poliittisen päätöksenteon kannalta aivan niin synkkänä kuin laman jälkeen. Tämä johtuu osin siitä, että ainakin kokoomuksen äänestäjillä on vielä uskoa päättäjien tahtoon alentaa työttömyyttä. Heistä reilu neljäsosa (28 %) yhtyy näkemykseen poliittisten päättäjien haluttomuudesta taklata työttömyyttä ja puolet (51 %) on eri mieltä eli uskoo poliittisten päättäjien tahtoon tarttua ongelmaan.

Toisaalta toisen päähallituspuolueen, perussuomalaisten, äänestäjistä reilu puolet (52 %) yhtyy näkemykseen poliitikkojen puuttuvasta tahdosta. Tätä mieltä ovat myös keskeisten oppositiopuolueiden vasemmistoliiton (83 %), SDP:n (82 %), vihreiden (68 %) ja keskustan (65 %) äänestäjät (ks. Kuvioliite).

Väittämä poliittisten päättäjien puuttuvasta tahdosta työttömyyden alentamiseksi on niin ikään yhteydessä näkemykseen maamme suunnasta. Tukiväittämän tavoin (ks. Kuvio 4 edellä) 84 prosenttia niistä, jotka epäilevät poliittisten päättäjien tahtoa työttömyyden alentamiseen, katsoo asioiden maassamme menevän väärään suuntaan (Kuvio 6).

Kuvio 6

Poliittisten päättäjien tahtoon vähentää työttömyyttä uskovista 36 prosenttia arvioi asioiden menevän maassamme oikeaan suuntaan ja käytännössä yhtä moni (37 %) arvioi suunnan vääräksi.

Työttömyys uhka yhteiskuntarauhalle

Hallitus päätti kevään 2026 kehysriihessään uusista panostuksista nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden hoitamiseen. [6] Mahdottomana suomalaiset eivät suinkaan pidä työttömyyden alentamista ja politiikoilta odotetaankin nykyistä enemmän asiassa. [7]

Vain vajaa neljäsosa (23 %) on sitä mieltä, että poliitikot ovat tehneet kaikkensa työttömyyden alentamiseksi, mutta se ei auta, koska työllisyyttä ei voida nykyoloissa parantaa poliittisin päätöksin (Kuvio 7). Enemmistö (59 %) on väittämän kanssa eri mieltä eli näkee, että poliitikot voisivat tehdä enemmän työttömyyden alentamiseksi.

Kuvio 7

Näkemykset ovat yllättävänkin yhtenäiset kolmen vuosikymmenen takaiseen mittaukseen nähden. Kansalaisten silmissä työttömyys on siis asia, johon poliitikkojen päätöksillä on vaikutusta. Tämä korostaa tulkintaa, jonka mukaan ainakin osin pettymys Orpon hallituksen suoriutumista kohtaan johtuu siitä, ettei se ole kyennyt lunastamaan työllisyyskehitykselle asettamiaan odotuksia.

Petteri Orpon hallitus esitti ohjelmassaan tavoitteeksi toteuttaa uudistuksia, joilla työllisyyttä nostetaan vähintään 100 000 työllisellä. [8] Hallitus on toteuttanut joukon työllistämiseen tähtääviä uudistuksia, mutta Suomessa pitkään jatkuneen matalasuhdanteen vuoksi työllisyyden sijaan on kasvanut työttömyys. Politiikassa on usein kyse odotusten hallinnasta. Jos odotuksia ei pysty täyttämään, äänestäjät pettyvät.

Työllisyyden suhteen kyse on kuitenkin isommista asioista kuin pelkästä äänestäjien luottamuksesta. Enemmistö (60 %) suomalaisista on sitä mieltä, että yhteiskuntarauha rikkoontuu ja maassamme alkaa syntyä levottomuutta, ellei kauan kestänyttä suurtyöttömyyttä saada pikaisesti alentumaan (Kuvio 8). Eri mieltä on 17 prosenttia eli heidän mielestään suurtyöttömyys ei aiheuta yhteiskunnallisen levottomuuden riskiä.

Kuvio 8

Näkemykset ovat nyt yllättävänkin samanlaiset kuin laman aikaan syksyn 1994 mittauksessa, jolloin asiaa kysyttiin Arvo- ja asennetutkimuksessa edellisen kerran. Myös väestöryhmittäin näkemykset ovat melko lailla yhtenäiset ja ainoan merkittävän poikkeuksen tekevät kokoomuksen äänestäjät, joista vain 37 prosenttia uskoo yhteiskuntarauhan ennen pitkää rikkoontuvan jatkuvan suurtyöttömyyden seurauksena (ks. Kuvioliite).

Aivan yhtä epätoivoiseksi kuin laman aikaan kansalaiset eivät kuitenkaan näe tilannetta. Nyt 40 prosenttia arvioi, että suurtyöttömyys jää maahamme pysyväksi ja yhteiskuntaamme muodostuu laaja syrjäytyneiden b-kansalaisten luokka (Kuvio 9). Toisaalta vain neljäsosa (24 %) torjuu tämän näkemyksen ja reilu kolmasosa (35 %) ei osaa ottaa asiaan kantaa.

Kuvio 9

Laman jälkeisenä aikana työttömyyden jäätyä korkeaksi pitkäksi aikaa selvä enemmistö kallistui näkemykseen suurtyöttömyydestä pysyvänä ilmiönä. Nyt kansalaiset tarkastelevat ilmiötä selvästi enemmän hoidettavissa olevana ja ohimenevänä ilmiönä kuin tuolloin. Asiaan saattavat vaikuttaa aiemmat kokemukset, kun työllisyyskehitys oli suotuisaa niin vuosituhannen vaihteessa kuin uudelleen 2010-luvun lopussa ja korona-ajan jälkeen 2020-luvulla.

Viime kädessä työllisyyskehityksen kääntymisen kannalta ratkaisevaa on ollut paitsi Suomen, myös maailmantalouden ja etenkin keskeisten vientimaiden suhdannekehitys. Hallitus on toteuttanut laajan joukon uudistuksia työmarkkinoihin ja sosiaaliturvaan, joilla voi odottaa olevan merkitystä työllistymisen kannalta etenkin suhdanteen kääntyessä suotuisammaksi. Hallitus on edistänyt paikallista sopimista sekä uudistanut neuvottelu- ja tukijärjestelmiä.

Hallitus selvitti myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulottamista kaikille työssäkäyville, mutta ei ole edistänyt asiassa uudistuksia. Nykyisellään ansiosidonnainen on rajattu ainoastaan työttömyyskassan jäsenille, vaikka se rahoitetaan pääosin kaikkien työssäkäyvien maksamista työttömyysvakuutusmaksuista.

Tältä osin hallitus ei saa erityisempiä moitteita, sillä vain 29 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että myös työttömyyskassaan kuulumattomilla pitäisi olla oikeus ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan (Kuvio 10). Eri mieltä on puolet (51 %) eli heidän mielestään ansiosidonnainen kuuluisi edelleenkin vain työttömyyskassan jäsenille. Viidesosa (20 %) ei ota asiaan kantaa.

Kuvio 10

Tulos kuvastaa osaltaan sitä, miten vaikeasti muutettavissa yhteiskuntaan juurtuneet toimintamallit ovat työllisyyteen liittyvissä kysymyksissä. Kansa vaatii poliitikoilta päätöksiä, mutta samalla etenkin etuuksien kohdalla vakiintuneista malleista halutaan pitää kiinni. Etuusjärjestelmien kehittäminen ja tehokas työllisyyspolitiikka edellyttäisivät yli vaalikausien ulottuvia hankkeita, joihin sitoutuisivat muutkin kuin kulloiset hallituspuolueet.

Nykyisellä vaalikaudella aikaansaatu parlamentaarinen sopu velkajarrusta eli tulevasta sopeutustarpeesta kielii sen puolesta, että poliitikoilla olisi halua vastata kansalaisten toiveisiin pitkäjänteisestä politiikasta yli hallitus-oppositiorajojen. Suomen talouden ongelmat ovat siinä määrin syviä, että parlamentaarista työskentelyä vaikeiden kysymysten, kuten työllisyyden, pitkäjänteiseksi hoitamiseksi kannattaisi ainakin yrittää edistää tulevaisuudessa yhä enemmän parlamentaarisesti julkisen talouden isojen raamien tavoin.

Lähteet ja viitteet

[1] Metelinen, S. (2026). Ennen oli paremmin – Pessimismi maan tulevaisuudesta valtaa Suomessa alaa, EVA Analyysi N:o 158, https://www.eva.fi/blog/2026/01/20/ennen-oli-paremmin/
[2] Ks. esim. Metelinen, S. (2024). Vajoava valtiojohto – Luottamus hallitukseen heikkenee, mutta se ei selity yksin leikkauksilla, EVA Analyysi N:o 141, https://www.eva.fi/blog/2024/11/20/vajoava-valtiojohto-luottamus-hallitukseen-heikkenee-mutta-se-ei-selity-yksin-leikkauksilla/
[3] Metelinen, S. (2025). Velkaantumisen pysäyttäminen on suomalaisille entistäkin tärkeämpää – keinoksi valitaan ennemmin leikkaukset kuin veronkiristykset, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2025/12/30/velkaantumisen-pysayttaminen-on-suomalaisille-entistakin-tarkeampaa-keinoksi-valitaan-ennemmin-leikkaukset-kuin-veronkiristykset/
[4] Metelinen, S. (2024). Vyönkiristäjien maa – Suomalaisten halu leikata valtion menoja ei hellitä, EVA Analyysi N:o 142, https://www.eva.fi/blog/2024/12/05/vyonkiristajien-maa-suomalaisten-halu-leikata-valtion-menoja-ei-hellita/
[5] Yle (2026). Suomessa on nyt Euroopan huonoin työttömyysaste – Espanja jäi kakkoseksi, https://yle.fi/a/74-20203092
[6] Valtioneuvosto (2026). Orpon hallitus: Epävarmuuden ajassa tarvitaan luottamusta ja kasvua vahvistavia toimia, Tiedote,  https://valtioneuvosto.fi/-/orpon-hallitus-epavarmuuden-ajassa-tarvitaan-luottamusta-ja-kasvua-vahvistavia-toimia
[7] EVAn kevään Arvo- ja asennetutkimuksen kysely toteutettiin ennen hallituksen 21.-22.4.2026 pitämää kehysriihtä.
[8] Valtioneuvosto (2023). Vahva ja välittävä Suomi – Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma, Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58, https://valtioneuvosto.fi/hallitukset/hallitusohjelma#/4/0