Suomen ulkopolitiikan hoitoon ollaan tyytyväisiä, mutta hallituksen toiminta jättää toivomisen varaa

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite

Lataa

Selvä enemmistö (59 %) on sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu nykyisen valtiojohdon aikana hyvin (Kuvio 1). Reilu viidesosa (22 %) ei yhdy näkemykseen, että ulkopolitiikkaa olisi hoidettu hyvin.

Kuvio 1.

Suomalaisten näkemykset ulkopolitiikan hoitamisesta syksyllä 2025 kuvaavat tilannetta, jossa Alexander Stubb on ehtinyt toimia tasavallan presidenttinä reilut puolitoista vuotta. Ulkopolitiikan johtamisen kannalta merkitystä on presidentin lisäksi ennen kaikkea neljällä ulkopolitiikan avainministerillä, jotka ovat tällä hetkellä pääministeri Petteri Orpo, ulkoministeri Elina Valtonen puolustusministeri Antti Häkkänen sekä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio.

Edellä mainitut ministerit istuvat kaikki niin sanotussa tp-utvassa, joka on Suomen ulkopolitiikan suuntaviivat määrittävä tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhteiskokous. Tp-utvaan kuuluvat myös kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat sekä sisäministeri silloin, kun käsiteltävänä on hänen hallinnonalaansa liittyviä kysymyksiä.

Suomalaisten arviot ulkopolitiikan hoitamisesta kokonaisuutena ovat tyypillisesti vaihdelleet sen mukaan, kuinka hyväksi ulkopolitiikan avainministereiden toiminta on arvioitu (ks. Kuviot 2 ja 4 jäljempänä). Edelliseen, talven 2016 mittauskertaan nähden tyytyväisyys ulkopolitiikan hoitamiseen on kasvanut selvästi (11 %-yks.). Tuolloin tasavallan presidenttinä toimi Sauli Niinistö, pääministerinä oli Juha Sipilä, ulkoministerinä Timo Soini ja puolustusministerinä Jussi Niinistö. Toisaalta tyytyväisyys Suomen ulkopolitiikan hoitoon on nyt samalla tasolla kuin 21 vuotta sitten Tarja Halosen toimiessa tasavallan presidenttinä, Matti Vanhasen pääministerinä ja Erkki Tuomiojan ulkoministerinä.

Kulloisenkin tasavallan presidentin toimintaan suomalaiset ovat olleet pääosin tyytyväisiä, ja vaihtelu tyytyväisyydessä ulkopolitiikkaan onkin selittynyt pääasiassa tyytymättömyydellä hallituksiin ja niiden ministereihin (ks. Kuvio 4 jäljempänä). Poliittinen jännite hallitus- ja oppositiopuolueiden välillä näkyy myös tarkasteltaessa eri puolueiden kannattajien tyytyväisyyttä ulkopolitiikan hoitoon kokonaisuutena (ks. Kuvioliite). Hallituspuolueiden kannattajien selvät enemmistöt arvioivat ulkopolitiikkaa hoidetun hyvin, mutta oppositiopuolueiden kannattajista näin ajattelee noin puolet lukuun ottamatta vasemmistoliiton äänestäjäryhmää, jossa tyytymättömät muodostavat enemmistön.

Presidentit lähes tasoissa

Suomalaiset ovat olleet pääosin tyytyväisiä ulkopolitiikan hoitoon niin kauan kuin asiaa on kysytty Arvo- ja asennetutkimuksessa. Tästä voi päätellä, että suomalaisten mielestä ulkopolitiikkaa on tehty ajassa ja tehdyt ratkaisut ovat olleet pääosin oikeita. Kansalaiset antoivat aikoinaan siunauksensa Suomen sotilaalliselle liittoutumattomuudelle, mutta kääntyivät keväällä 2022 Venäjän hyökättyä Ukrainaan ripeästi Natoon liittymisen kannalle [1] ja ovat puoltaneet sen jälkeen valittua ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. [2]

Suomen ulkopolitiikalle keskeinen piirre on tasavallan presidentin keskeinen asema ulkopolitiikan johtamisessa. Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. [3] Kansalaisilla on presidentinvaaleissa mahdollisuus suorassa kansanvaalissa vaikuttaa Suomen ulkopolitiikan linjaan, mikä osaltaan saattaa vahvistaa kansan tyytyväisyyttä ulkopolitiikan hoitoon. EVAn Arvo- ja asennetutkimuksissa tasavallan presidentti on aina kuulunut luotetuimpien instituutioiden terävimpään kärkeen. [4]

Tosin vuodentakaisessa, syksyn 2024 luottamusmittauksessa nykyinen tasavallan presidentti Alexander Stubb ei vielä yltänyt aivan edeltäjänsä Sauli Niinistön luottamuslukemiin, mutta molemmat presidentit yltävät nyt käytännössä yhtä kiitteleviin arvosanoihin tiedusteltaessa suomalaisten näkemystä eri ulkopolitiikan toimijoiden suoriutumisesta.

Lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta (87 %) antaa edelliselle presidentille Sauli Niinistölle vähintään melko hyvän arvosanan ulkopolitiikan hoitamisesta (Kuvio 2). Tarkemmin tarkasteltuna puolet (50 %) antaa erittäin hyvän arvosanan ja 37 prosenttia melko hyvän arvosanan. Huonon arvosanan Niinistölle antaa vain yhdeksän prosenttia.

Kuvio 2.

Alexander Stubbille vähintään melko hyvän arvosanan antaa yhteensä 83 prosenttia suomalaisista. Erittäin hyvän arvosanan antaa lähes puolet (48 %) ja melko hyvän arvosanan reilu kolmasosa (35 %). Huonon arvosanan Stubbille antaisi vain 13 prosenttia.

Käytännössä katsoen Stubb ei jää hyvissä arvioissa juuri Niinistöstä, mikä viittaa siihen, että Stubb on hyvin nopeasti lunastanut suomalaisten mielissä paikkansa koko kansan presidenttinä, kun yleensä uudella presidentillä on mennyt jonkin verran aikaa saavuttaakseen lähes kaikkien suomalaisten hyväksynnän. [5] Tyytyväisyyttä selittänevät Stubbin poikkeuksellisen hyvät kansainväliset suhteet ja erityisesti sujuva yhteydenpito Yhdysvaltain presidenttiin Donald Trumpiin [6] sekä keskeisiin eurooppalaisiin valtionpäämiehiin. Stubbin saavuttamaa erityisasemaa pienen maan presidenttinä maailmanpolitiikassa kuvaa se, että hänestä tulee Suomen ensimmäinen presidentti, joka osallistuu G20-maiden kokoukseen. [7]

Suuri luottamus sekä edelliseen että nykyiseen presidenttiin selittää sitä, miksi kolme neljästä (74 %) antaa maamme ulkopolitiikalle kokonaisuutena hyvän arvosanan ja vain 17 prosenttia huonon. Tulos vahvistaa kuvaa siitä, että suomalaisten mielestä ulkopolitiikkamme hoito on hyvissä käsissä (ks. Kuvio 1 edellä).

Kipupiste Palestiina

Myönteiseen kokonaiskuvaan ulkopolitiikan hoidosta vaikuttaa myös se, että kaksi nykyhallituksen avainministeriä, puolustusministeri Antti Häkkänen ja ulkoministeri Elina Valtonen keräävät kansalta enimmäkseen hyvät arvosanat. Enemmistö (56 %) antaa Antti Häkkäselle hyvän arvosanan ulkopolitiikan hoidosta ja huonon arvosanan antaa neljäsosa (25 %). Elina Valtonen saa käytännössä yhtä monelta (55 %) hyvän arvosanan ulkopolitiikan hoidosta ja samaten melko pieni osuus (28 %) antaa Valtoselle huonon arvosanan.

Vaikka sekä Häkkänen että Valtonen keräävät eniten hyviä arvosanoja hallituspuolueiden äänestäjiltä, Häkkänen saa hieman Valtosta enemmän hyviä arvosanoja kokoomuksen, perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kannattajilta (ks. Kuvioliite). [8] Vastaavasti Valtonen saa Häkkästä enemmän hyviä arvosanoja SDP:n, vihreiden ja RKP:n äänestäjiltä. Vain vasemmistoliiton äänestäjien enemmistö antaa molemmille huonon arvosanan.

Nämä näkemyserot korostavat hallituksen ulkopolitiikan kipupistettä: eripuraisuutta Palestiina-kysymyksessä. Presidentti Stubb on ulkoministeri Valtosen kanssa ajanut Palestiinan valtion tunnustamista, mutta Häkkänen ei ole kysymyksessä profiloitunut. [9] Asian suhteen eripuraisen hallituksen puolueiden kannattajakunnissa Palestiina-myönteinen linja ei ole kauttaaltaan saanut aikaan hurraa-huutoja.

Hallituksen sisällä Palestiinan tunnustamista ovat vastustaneet etenkin kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset. Lopulta oppositio teki asiasta välikysymyksen, johon antamassaan vastauksessa Petteri Orpo ilmoitti hallituksen olevan valmis tunnustamaan Palestiinan valtion, kunhan Hamas ja muut palestiinalaiset terroristijärjestöt on riisuttu aseista, ja palestiinalaiset ovat saaneet nykyistä toimivamman hallinnon. [10]

Hallitus- ja oppositiopuolueiden kannattajien suuri ulkopoliittinen näkemysero piirtyy selvästi näkyviin Palestiina-kysymyksessä [11], mutta jakolinja on tätä syvempi. Vaikka kansallisista turvallisuusratkaisuista Suomessa ollaan varsin yksimielisiä, ulkopoliittinen jakolinja piirtyy siihen, kuuluuko Suomen kaltaisen pienen maan toimia arvojensa puolesta kansainvälisesti.

Viime vuosia suurempi osa (47 %) on nyt sitä mieltä, että Suomen pitäisi ottaa rohkeammin kantaa kansainvälisiin asioihin (Kuvio 3). Rohkeamman kannanottamisen torjuu reilu neljäsosa (26 %). Yhtä moni (27 %) ei ota kantaa asiaan.

Kuvio 3.

Vuosien 2022 ja 2023 mittauksissa korostui Suomen oma turvallisuus Suomen Nato-prosessin ollessa vielä kesken, mutta aiempi vuoden 2007 mittaus osoittaa, että ennen selvä enemmistö on ollut rohkeamman kantaa ottamisen puolella. Nykynäkemykset kuvastavat maailmanpolitiikan epävarmaa tilannetta, mutta alleviivaavat myös perustavanlaatuista näkemyseroa oikeistolaisesti ja vasemmistolaisesti ajattelevien välillä.

Vasemmistoliiton (80 %), vihreiden (66 %) ja SDP:n (58 %) enemmistöt puoltavat rohkeampaa kannanottamista, mutta kokoomuksen (48 %), keskustan (40 %) ja perussuomalaisten (36 %) kannattajissa ollaan varovaisempia. Enemmistö ei aivan tyrmää näissäkään ryhmissä rohkeampaa kannanottamista, mutta oikeistolaisesti ajattelevilla on perinteisesti ollut taipumusta korostaa kansallista turvallisuutta ja vasemmistolaisesti ajattelevilla globaalia vastuuta. [12] Tämä globaali omatunto on jälleen Palestiina-kysymyksen myötä noussut poliittisideologisten näkemyserojen polttopisteeseen.

Hallitus haparoi

Hallituksen sisäistä ristiriitaa maailmanpoliittisesti paljon huomiota herättävässä Palestiina-kysymyksessä voi pitää poikkeuksellisena Suomessa, jossa on pitkälti noudatettu entisen presidentin Urho Kaleva Kekkosen doktriinia: ”Jos jokin asia tässä maassa on rempallaan, olkoon se sisäpolitiikka, ei ulkopolitiikka”. [13]

Suomalaisten kritiikki hallituksen ulkopoliittisen linjan haparointia kohtaan ei kohdistu lainkaan presidentiin, eikä juurikaan kahteen ulkopolitiikan kannalta keskeiseen ministeriin, ulkoministeri Valtoseen ja puolustusministeri Häkkäseen. Sen sijaan näyttää siltä, että kansalaisten silmissä ongelma on hallituksessa kokonaisuutena ja siinä, miten pääministeri Petteri Orpo hallitustaan kykenee johtamaan.

Vain kolmasosa (33 %) antaa nykyiselle Petteri Orpon hallitukselle kokonaisuutena hyvän arvosanan ulkopolitiikan hoidosta, ja selvä enemmistö (60 %) antaa hallitukselle siitä huonon arvosanan (ks. Kuvio 2 edellä). Orpon hallituksen ulkopoliittista haparointia korostaa se, että edellinen Sanna Marinin hallitus saa selvästi suuremmalta osalta (45 %) hyvän arvosanan kuin nykyinen hallitus.

Lukemat muistuttavat varsin nykyisen hallituksen saamia arvosanoja, kun katse käännetään sitä johtavan pääministeri Petteri Orpon suoriutumiseen ulkopolitiikan hoidossa: reilu kolmasosa (35 %) antaa Orpolle hyvän ja selvä enemmistö (57 %) huonon arvosanan.

Hallituspuolueiden kannattajista hyvän arvosanan Orpolle antavat valtaosa kokoomuksen (82 %) ja myös enemmistö perussuomalaisten (57 %) kannattajista. Kipupiste Palestiina näkyy siinä, etteivät RKP:n (43 %) ja kristillisdemokraattien (37 %) äänestäjät ole aivan vakuuttuneita Orpon otteista ulkopolitiikassa. Oppositiopuolueiden äänestäjien kritiikki Orpoa kohtaan on tyrmäävää: vasemmistoliiton äänestäjistä 96 prosenttia ja vihreiden sekä SDP:n kannattajista 80 prosenttia antaa ulkopolitiikan hoidosta Orpolle huonon arvosanan. Myös keskustan äänestäjien niukka enemmistö (52 %) yhtyy kritiikkiin.

Orpon oman puolueensa äänestäjäkunnan ulkopuolelta saama laaja kritiikki asettuu kontekstiinsa vertailussa muiden toimijoiden saamiin arvosanoihin. Eduskunnan puhemiehellä ei ole roolia ulkopoliittisessa päätöksenteossa, mutta hänellä on runsaasti kansainvälisiä edustustehtäviä. Puhemies Jussi Halla-aho saa hyvän arvosanan lähes puolelta (48 %) suomalaisista ja huonon arvosanan kolmasosalta (34 %). Odotetusti hän saa eniten hyviä arvosanoja hallituspuolueiden äänestäjiltä, mutta hän ei saa osakseen yhtä tyrmäävää kritiikkiä oppositiopuolueiden äänestäjiltä kuin pääministeri Orpo.

Vähiten hyviä arvosanoja tarkastelussa olevista ulkopolitiikan toimijoista kerää perussuomalaisia edustava ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio, jolle vain neljäsosa (24 %) antaa hyvän arvosanan. Toisaalta hänkään ei kerää huonoja arvosanoja yhtä paljon kuin Orpo, sillä 41 prosenttia antaa Taviolle huonon arvosanan ja reilu kolmasosa (35 %) ei osaa ottaa kantaa hänen suoriutumiseensa ulkopolitiikan hoidossa.

Epätietoisuus on myös suurta (42 %) arvioitaessa ulkoministeriön virkamiehistöä, jolle 36 prosenttia antaa hyvän arvosanan ja viidesosa (21 %) huonon. Virkamiehistön kohdallakin vaikutusta vaatimattomiin arvosanoihin saattaa olla Palestiina-kysymyksellä, johon osa ulkoministeriön virkamiehistä otti poikkeuksellisella tavalla kantaa vuonna 2024. [14]

Arvosanoja ulkopolitiikan toimijoille kysyttiin edellisen kerran osana Arvo- ja asennetutkimusta vuonna 2018, jolloin ulkoministeriön virkamiehistökin keräsi nykyistä enemmän hyviä arvosanoja osakseen (Kuvio 4).

Kuvio 4.

Vertailu edellisten presidenttien ja hallitusten suoriutumiseen ulkopolitiikan hoidossa korostaa tämänkertaisen mittauksen havaintoja. Tyytyväisyys presidentin toimintaan on vahvistunut Tarja Halosen kausista ja samalla tyytyväisyys hallituksen suoriutumiseen on laskenut noista ajoista. Tosin täysin poikkeuksellista ei ole se, että hallituksen ja pääministerin suoriutumista ulkopolitiikassa kritisoidaan, sillä näin oli myös Juha Sipilän hallituksen aikaan vuonna 2018. Toisaalta Matti Vanhanen hallituksineen keräsi enimmäkseen hyviä arvosanoja osakseen vuonna 2007.

Tyytyväisyydessä ulko- ja puolustusministereihin on ollut enemmän vaihtelua, sillä vuonna 2018 silloinen sinisiä edustanut ulkoministeri Timo Soini keräsi suomalaisten enemmistöltä huonot arvosanat ja vuonna 2007 noin puolet antoi puolustusministeri Jyri Häkämiehelle huonon arvosanan. Arviot Häkkäsen toiminnasta ovat myös myönteisempiä verrattuna vuonna 2018 puolustusministerinä toimineeseen sinisten Jussi Niinistöön. Toistaiseksi eniten hyviä arvosanoja ulkoministerinä on kerännyt osakseen Ilkka Kanerva hieman ennen kuin joutui luopumaan tehtävästään tekstiviestiskandaalin vuoksi.

On luonnollista, että monipuoluehallituksissa on jonkin verran ristiriitoja kaikissa politiikan kysymyksissä, mikä heijastuu hallitukselle ja ministereille ulkopolitiikan hoidosta annettuihin arvosanoihin. Tällä mittauskerralla ristiriidat kuitenkin paikantuvat poikkeuksellisen vahvasti hallituksen johtamiseen ja pääministeriin. Tämä on omiaan vahvistamaan päivänpolitiikan yläpuolella toimivan tasavallan presidentin asemaa ulkopolitiikan johdossa.

Lähteet ja viitteet

[1] Haavisto, I. (2022). Naton kynnyksellä – Venäjän hyökkäys Ukrainaan käänsi suomalaisten enemmistön Nato-jäsenyyden kannalle, EVA Analyysi No 103, https://www.eva.fi/blog/2022/03/22/venajan-hyokkays-ukrainaan-kaansi-suomalaisten-enemmiston-nato-jasenyyden-kannalle/
[2] Metelinen, S. (2025). Suursota pelottaa lähes puolta suomalaisista, mutta useimmat luottavat Natoon, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2025/11/04/suursota-pelottaa-lahes-puolta-suomalaisista-mutta-useimmat-luottavat-natoon/
[3] Perustuslaki 93 §.
[4] Metelinen, S. (2024). Vajoava valtiojohto – Luottamus hallitukseen heikkenee, mutta se ei selity yksin leikkauksilla, EVA Analyysi N:o 141, https://www.eva.fi/blog/2024/11/20/vajoava-valtiojohto-luottamus-hallitukseen-heikkenee-mutta-se-ei-selity-yksin-leikkauksilla/
[5] Ibid.
[6] Wall Street Journal (2025). How Golf With Trump Helped Drive U.S.-European Diplomacy on Ukraine, https://www.wsj.com/video/series/on-the-news/how-golf-with-trump-helped-drive-us-european-diplomacy-on-ukraine/459B8DBC-0A4C-44A5-9BF1-04A72D7F6DED
[7] Helsingin Sanomat (2025a). Stubbista tulee Suomen ensimmäinen tasa­vallan presidentti, joka osallistuu G20-kokoukseen, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011621156.html
[8] Ryhmien pienestä koosta johtuen kristillisdemokraattien, RKP:n ja Liike Nytin äänestäjäryhmäkohtaiset tulokset ovat suuntaa antavia.
[9] Helsingin Sanomat (2025b). Palestiina-kannan­otto herättää kysymään, onko paino­arvo nyt realismin sijaan arvoissa, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000011451501.html
[10] Valtioneuvosto (2025). Hallituksen vastaus välikysymykseen hallituksen toimintakyvystä Palestiinan valtion tunnustamisessa, https://valtioneuvosto.fi/-/hallituksen-vastaus-valikysymykseen-hallituksen-toimintakyvysta-palestiinan-valtion-tunnustamisessa
[11] Haavisto, I. (2025). Eripuraa Lähi-idästä – Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti niin israelilaisiin kuin palestiinalaisiinkin, mutta konfliktin ratkaisu jakaa kansaa, EVA Analyysi No 155, https://www.eva.fi/blog/2025/10/31/eripuraa-lahi-idasta/
[12] Haavisto, I. (2023). Pohjolan linnake – Suomalaiset tähyävät pohjoiseen yhteistyöhön Natossa, EVA Analyysi No 123, https://www.eva.fi/blog/2023/10/04/suomalaiset-tahyavat-pohjoiseen-yhteistyohon-natossa/
[13] Turun Sanomat (2005). Kekkosen Suomen loppuhuipennus, https://www.ts.fi/teemat/1074074025
[14] Helsingin Sanomat (2024). Lähes 80 ulkoministeriön työntekijää kirjelmöi Elina Valtoselle tyytymättömyydestä Suomen Israel-politiikkaan, https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010109558.htm006C