Suomalaiset haluavat EU:lle yhteisen puolustuksen ja ovat valmiita yhteisvelkaan sen rahoittamiseksi

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite

Lataa

Suomalaisten selvä enemmistö suhtautuu myönteisesti maamme EU-jäsenyyteen, ja EU-myönteisyys on noussut viime syksyn hienoisesta kuopastaan samalle korkealle tasolle, jolle se asettui Venäjän aloitettua täysimittaisen hyökkäyssotansa Ukrainassa helmikuussa 2022.

Nyt kaksi kolmasosaa (65 %) suomalaisista suhtautuu maamme EU-jäsenyyteen myönteisesti, vajaa viidesosa (18 %) neutraalisti ja hieman tätä pienempi osuus (16 %) kielteisesti (Kuvio 1).

Kuvio 1.

Suomalaisten viime vuosien vahvan EU-myönteisyyden takana on ollut Venäjän Euroopalle muodostaman turvallisuusuhan konkretisoituminen sekä EU:n laajahko yksituumaisuus Ukrainan tukemisessa. Nyt kasvanutta EU-myönteisyyttä selittää kuitenkin ennen kaikkea toisen kautensa Yhdysvaltojen presidenttinä aloittaneen Donald Trumpin hallinnon ympärilleen kylvämä epävarmuus. Lyhyessä ajassa se on virittänyt kauppasotaa, väläytellyt Tanskalle kuuluvan Grönlannin haltuunottoa ja hieronut rauhaa Ukrainaan Euroopan johtajien päiden yli. Ajatuksena on ollut, että näin voi tehdä, koska Eurooppa on heikko.

Trumpin toisen kauden aiheuttama epävarmuus maailmanpolitiikassa on lyhyessä ajassa saanut suomalaiset selvästi aiempaa epävarmemmiksi Naton turvatakuiden pitävyydestä ja Yhdysvaltain sitoutumisesta länsimaisten arvojen puolustamiseen. [1] Tämä heijastuu myös suomalaisten odotuksiin EU:n puolustusulottuvuutta kohtaan.

Suomalaiset odottavat, että EU kykenee vastaamaan Euroopalle sekä idästä että lännestä heitettyihin haasteisiin, koska oikeastaan muutakaan suunnitelmaa ei ole.  Kaksi kolmasosaa (66 %) katsoo, että vaikka EU:lla onkin omat pulmansa, se on joka tapauksessa ainoa voima, joka voi ohjata ja hallita Euroopan kehitystä ja vain vajaa viidesosa (17 %) näkee EU:lle vaihtoehtoja (Kuvio 2).

Kuvio 2.

EU:ta Euroopan kehitykselle käytännössä korvaamattomana pitävien osuus on pysynyt viime vuodet samalla korkealla tasolla, jonne se pomppasi vuoden 2019 mittauksessa. Tuolloisessa Arvo- ja asennetutkimuksessa suomalaiset osoittivat laajahkoa tyytyväisyyttä EU:n tarjoamiin vapauksiin, vakauteen sekä taloudellisiin hyötyihin. [2] Jo kevään 2024 Arvo- ja asennetutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että suomalaisten mielestä näiden säilyttäminen edellyttää EU:lta ryhtiliikettä ja huomattavia panostuksia ennen kaikkea omavaraisuuden ja turvallisuuden vahvistamiseen. [3]

Paukkuja puolustukseen

Kevään 2025 Arvo- ja asennetutkimuksessa luotiin katse tulevaisuuteen selvittämällä suomalaisten toiveita ja huolia EU:n tulevasta kehityksestä kysymyssarjalla, joka sisälsi yhteensä seitsemäntoista erilaista mahdollista tapahtumaa tai kehityskulkua EU:n seuraavalle kymmenvuotistaipaleelle. Tulokset (Kuvio 3) ovat poikkeuksellisen selkeitä. Suomaiset toivovat EU:n huomattavaa vahvistumista ja kavahtavat ajatusta Euroopan hajaannuksesta.

Kuvio 3.

Päällimmäiseksi toiveeksi nousee Euroopan kyky puolustaa itseään. Kaksi kolmasosaa (66 %) pitää toivottavana, että EU rakentaa seuraavan kymmenen vuoden aikana yhteisen, voimakkaan ja muista maista riippumattoman puolustuksen. Vain kymmenesosa (11 %) pitää tällaista kehitystä epätoivottavana.

Tulos on käytännössä sama, kun suhtautumista kysytään kantaa yleisesti EU:n yhteiseen puolustukseen. Lähes kaksi kolmasosaa (64 %) ajattelee, että EU:lla tulisi olla yhteinen puolustus, ja vain 16 prosenttia torjuu ajatuksen (Kuvio 4).

Kuvio 4.

Tuki EU:n yhteiselle puolustukselle on kasvanut tuntuvasti (+13 %-yks) vuoden takaisesta, mikä heijastaa kasvanutta epäilystä siitä, voivatko EU-maat enää täysin luottaa Yhdysvaltojen sotilaalliseen apuun. [4]

Peräti 90 prosenttia arvioi, että EU-mailla pitäisi olla mahdollisuus puolustaa Eurooppaa riippumatta siitä, mitä Yhdysvalloissa kulloinkin ajatellaan, eikä käytännössä kukaan (3 %) ole asiasta eri mieltä (Kuvio 5).

Kuvio 5.

Edellisestä mittauksesta kuluneet kolme vuotta ovat vakuuttaneet suomalaiset entistä vahvemmin Euroopan omavaraisen puolustuksen tarpeellisuudesta. Tästä kertoo poikkeuksellisen suuri väittämään täysin yhtyvien osuus (64 %).

Huomionarvoista kuitenkin on, etteivät suomalaiset missään nimessä toivo EU-puolustuksen rakentamisen johtavan Naton murentumiseen. Vain vajaa kymmenesosa (9 %) toivoo EU-maiden eroavan Natosta ja kaksi kolmasosaa (67 %) ei toivo. Naton hajoaminen on koko listan vähiten toivottu kehityskulku, jota vain kahdeksan prosenttia pitää toivottavana ja lähes kaksi kolmasosaa (73 %) epätoivottavana (ks. Kuvio 3 edellä).

Suomalaiset ovatkin edelleen vahvasti sitoutuneita myös Nato-jäsenyyteen. [5] Tämä ajattelu nojaa realiteetteihin, sillä EU ei ainakaan toistaiseksi ole edes pyrkinyt rakentamaan omaa sotilaallista toimintakykyään, ja EU:n viimeaikaiset toimet unionin puolustuksen vahvistamiseksi ovat tähdänneet lähinnä edesauttamaan jäsenmaiden varustautumista ja keskinäistä koordinaatiota puolustusmateriaalin hankinnassa. [6]

Silti vain viidesosa (20 %) leimaisi EU:n yhteisen puolustuksen suunnittelun haihatteluksi ja ajattelee, että ilman Yhdysvaltojen tukea EU:IIa ei kuitenkaan olisi todellista sotilaallista voimaa. Enemmistö (56 %) torjuu väittämän ja näin olleen pitää EU:n yhteisen puolustuksen suunnittelua mielekkäänä (Kuvio 6).

Kuvio 6.

Vakuuttuneisuus Euroopan kyvystä luoda tarvittaessa myös ilman Yhdysvaltojen apua pärjäävä puolustus on kasvanut rutkasti (+17 %-yks.) keväästä 2024.

Tahdon lisäksi EU-puolustuksen rakentaminen edellyttää sotilaita sekä rahaa, joita molempia EU-maiden käytössä on liian vähän. Yleinen asevelvollisuus on aikojen saatossa ajettu alas kaikissa suurissa jäsenmaissa ja julkiset taloudet ovat useimmissa EU-maissa jo valmiiksi velkaisia.

Suomessa yleinen asevelvollisuus on säilytetty, ja ehkä siksi suomalaiset eivät pidä ainakaan mahdottomana, että sellainen tulisi myös koko unioniin. Yli kolmasosa (36 %) toivoo, että Eurooppaan tulee yleinen asevelvollisuus, mutta vain hieman harvempi (31 %) pitää eurooppalaista asevelvollisuutta epätoivottavana. Huomattavan moni (33 %) ei osaa ottaa asiaan kantaa (ks. Kuvio 3 edellä).

Vihreää valoa uudelle yhteisvelalle

Rahoitukseen osaratkaisu löytynee kansallisten puolustusbudjettien kasvattamisesta, josta päätettäneen Nato-maiden osalta Haagissa kesäkuussa 2025 pidettävässä huippukokouksessa. EU on jo päättänyt velkasääntöjensä helpottamisesta kansallisten puolustustarkoitukseen otettujen lainojen ottamiseksi, ja lisäksi EU on perustanut uuden 150 miljardin euron rahoitusvälineen, josta jäsenmaat voivat nostaa lainaa puolustushankintoihinsa. [7]

Mikäli tavoitteena on aidosti vahva ja omavarainen EU-puolustus, jo tehdyillä päätöksillä ei kuitenkaan päästä kovinkaan pitkälle.  Arvioiden mukaan omavaraisen puolustuksen rakentaminen edellyttää suurempia satsauksia, joihin tarvitaan merkittävää EU-rahoitusta [8]. Sen keräämisen vaihtoehdot ovat EU:n rahoituksen lisääminen tai uusi mandaatti EU:n yhteisvelan ottamiseen.

Suomalaisten näkemys EU:n rahoituksen kasvattamiseen on varovaisen myönteinen. 44 prosenttia katsoo, että EU:n rahoitusta on lisättävä, jos halutaan, että Euroopalla on vahva asema maailmassa. Paljon pienempi osuus (25 %) torjuu teesin, mutta varsin moni (31 %) ei osaa asiaan kantaa (Kuvio 7).

Kuvio 7.

EU:n rahoituksen lisäämistä puoltava näkemys on myös vahvistunut selvästi (+15 %-yks.) keväästä 2024. Toisaalta suomalaisten valmius EU:n jäsenmaksujen korottamiseen ei ole ollut kovin suuri. Edelleen 38 prosenttia suomalaisista pitää EU:n jäsenmaksuja aivan liian korkeina jäsenyydestä saataviin etuihin nähden. Tosin vain hieman pienempi joukko (33 %) torjuu käsityksen (Kuvio 8).

Kuvio 8.

Viime vuosina kritiikki jäsenmaksujen suuruutta kohtaan on kuitenkin ollut selvästi vähäisempää verrattuna euro- ja finanssikriisiä edeltäviin aikoihin ja myös väitteen jäsenmaksujen kohtuuttomuudesta torjuvien osuus on trendinomaisesti kasvanut. Asenteiden muutos kielii siitä, että valmiutta jäsenmaksujen korotuksillekin voisi alkaa löytyä, mikäli niiden käyttökohteet ovat kansalaisten mielestä olennaisia ja ymmärrettäviä. Puolustus on tulosten valossa mitä ilmeisimmin tällainen kohde, mutta suomalaiset ovat yleisesti ottaen varuillaan antamaan EU:lle lisää rahaa.

Tämä selittää myös, miksi suomalaiset eivät innostu EU:n tasoisen verotuksen ajatuksesta. Vain kymmenesosa (11 %) toivoo EU saavan oikeuden verottaa jäsenmaiden kansalaisia tai yrityksiä mutta selvälle enemmistölle (61 %) EU-verot olisivat epämieluisia (ks. Kuvio 3 edellä).

Sen sijaan suomalaiset näyttävät vihreää valoa EU:n yhteisvelalle, mikäli sen käyttötarkoituksena on puolustus. Enemmistö (54 %) katsoo, että Suomen pitäisi suhtautua hyväksyvästi, mikäli EU aikoo ottaa yhteisvelkaa puolustustarkoituksiin, ja vain viidesosa (20 %) torjuisi puolustuksen kehittämiseen otetun yhteisvelan (Kuvio 9).

Kuvio 9.

Selkeä myönteisyys yhteisvelalle on kuitenkin ehdollinen käytölle puolustustarkoituksiin, sillä kannat jakaantuvat arvioitaessa yleisluoteisemmin muotoiltua väitettä yhteisvelasta. Vajaa kolmasosa (31 %) arvioi, että mikäli EU aikoo ottaa lisää yhteisvelkaa, Suomen pitää asettua vastustamaan hanketta. Hieman useampi (35 %) siunaisi nyt uuden yhteisvelan (Kuvio 10).

Kuvio 10.

Suomalaisten suhtautuminen uuden EU:n yhteisvelan ottamiseen on tälläkin mittarilla muuttunut paljon suopeammaksi keväästä 2024, jolloin vielä puolet toivoi päättäjiemme sulkevan pois uuden yhteisvelan mahdollisuuden.

Valmiina diilintekoon

Aiempaa suurempi valmius kasvattaa EU:n rahoitusta liittyy kasvaneeseen tietoisuuteen meneillään olevasta maailmanjärjestyksen muutoksesta, jossa EU:n on oltava vahva. Muuten Eurooppa ja sen myötä myös Suomi uhkaavat jäädä kovaotteisten maailmanmahtien, Yhdysvaltojen ja Kiinan, sekä aggressiivisen naapurinsa Venäjän jalkoihin.

Valtaenemmistö (78 %) suomalaisista arvioikin, että EU:n tulisi olla yhtenäisempi ulkopolitiikassaan, jotta se olisi uskottava toimija maailmanpolitiikassa ja vain seitsemän prosenttia on asiasta eri mieltä (Kuvio 11).

Kuvio 11.

Esimerkki yhtenäisyyden tarpeesta liittyy Yhdysvaltojen kanssa meneillään oleviin kauppaneuvotteluihin. On mahdollista, että Yhdysvallat kytkee niihin muitakin kuin kauppaan ja tulleihin liittyviä asioita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi Ukrainan tulevaisuus, Lähi-idän asiat, suhteet Kiinaan ja Venäjään, yritysten sääntely tai eurooppalaisten maiden puolustus ja puolustusmenot. Tällainen diilinteko voisi helposti johtaa EU:n hajaannukseen, sillä EU:n mahdollisuudet neuvotella yhdellä kertaa muistakin kuin puhtaasti kauppapolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä ovat kuitenkin rajalliset.

Sääntelyn purkamisen osalta EU ja Yhdysvallat kuitenkin saattaisivat löytää toisensa, sillä molempien tavoitteena on panna vauhtia talouden rattaisiin sääntelyä purkamalla. Myös suomalaisten mielestä tämä on toivottavaa, sillä puolet (50 %) toivoo EU:n karsivan talouden kasvua hidastavaa sääntelyä (ks. Kuvio 3 edellä).

Tarvittaessa EU:n tulisi kuitenkin suomalaisten mielestä käyttää sääntelyvaltaansa, esimerkiksi sosiaalisen median ylilyöntien hallinnassa. Selvä enemmistö (59 %) toivoo, että EU rajoittaisi amerikkalaisten teknologiayhtiöiden vaikutusvaltaa yhteiskunnassa (Ks. Kuvio 3 edellä).

Tietystä ärtymyksestä Donald Trumpin hallintoa kohtaan kertoo myös se, että jos asiat Yhdysvaltojen kanssa eivät etene, suomalaiset olisivat valmiita kääntymään toisen maailmanmahdin puoleen. Enemmistö (54 %) toivoo, että EU ja Kiina sopivat yhteistyöstä talouden ja rauhan edistämiseksi (Kuvio 3 edellä).

Unionin on tiivistettävä rivinsä

Vahvemman EU:n rakentaminen edellyttää kuitenkin jäsenmailta yhteistä tahtotilaa ja saumatonta poliittista yhteistyötä. Suomalaiset toivovatkin, ettei hajaannus saisi EU:ssa jalansijaa, vaan päinvastoin EU:n rivit tiivistyisivät ja lisäksi Iso-Britanniakin palaisi unioniin.

Kuusi kymmenestä (60 %) toivoo, että Iso-Britannia peruu päätöksensä jättää EU ja vain pienehkö osuus (15 %) ei toivo Ison-Britannian paluuta EU:hun. Samansuuruinen osuus (14 %) näkisi mielellään kehityksen, jossa Brexitin jatkona myös muita maita (kuten Ranska) eroaisi EU:sta, mutta valtaenemmistö (72 %) ei tällaista toivo (Kuvio 3 edellä).

Poikkeuksen tähän sääntöön suomalaiset tekevät kuitenkin EU:n päätöksentekoa toistuvasti häiriköivien maiden kohdalla. Enemmistö (58 %) pitää toivottavana, että Unkarin kaltaiset EU:n yhteistä päätöksentekoa jarruttavat maat löytäisivät ulko-oven ja eroaisivat EU:sta. Häiriköiden eroa EU:sta pitää epätoivottavana vain 17 prosenttia.

Nämä tulokset kertovat suomalaisten laajan enemmistön toivovan EU:lta nyt yhtenäisyyttä ja yksituumaisuutta. Samalla vastausjakaumat vahvistavat, että Suomessa on jonkin verran niin sanottuja kovia EU-skeptikkoja, jotka eivät näe unionissa juuri mitään hyvää.

Jotakuinkin sama osuus (15 %), joka toivoo muiden maiden ottavan mallia Brexitistä ja puolustaa Unkarin paikkaa EU:ssa, toivoo EU:n hajoavan seuraavan kymmenen vuoden aikana (ks. Kuvio 3 edellä).  Yhtä moni (15 %) näkisi mielellään Suomen eroavan EU:sta. Suuri enemmistö kuitenkin kavahtaisi sekä EU:n hajoamista (70 %) että Suomen EU-eroa (73 %). EU:n hajoamista ja Suomen EU-eroa toivovat paikantuvat luonnollisesti etenkin niihin, jotka suhtautuvat kielteisesti Euroopan unioniin. Missään väestöryhmässä nämä eivät muodosta enemmistöä, mutta muita enemmän EU-kriittisiä paikantuu selvästi perussuomalaisten äänestäjiin (ks. Kuvioliite).

Kriitikoiden lukemat ovat likipitäen samat yhteisvaluutta euron kohdalla kuin suhtautumisessa EU:hun. Suomalaisista 17 prosenttia toivoo, että maamme luopuu eurosta ja16 prosenttia pitää toivottavana, että Euroopassa luovuttaisiin tyystin eurosta ja kansalliset valuutat otettaisiin uudelleen käyttöön. Valtaenemmistö (70 %) suomalaisista pitäisi molempia kehityskulkuja onnettomina (ks. Kuvio 3 edellä).

Enemmistön kantoja selittänee sama uhkakuva, joka on pontimena myös toiveelle EU:n yhteisen puolustuksen rakentamisesta: geopoliittinen ja -taloudellinen kilpailu on 2020-luvulla muuttunut häikäilemättömän kovaksi, ja ilman vahvaa EU:ta Euroopasta voisi tulla suurvaltojen intressien temmellyskenttä.

Ehkä siksi suomalaiset eivät kovinkaan laajalti (19 %) myöskään toivo Euroopan yhdentymisen pysähtyvän ja EU:n muuttuvan nykyistä löyhemmäksi valtioiden liitoksi. Selkeä enemmistö (58 %) ei pidä EU:n väljentymistä toivottavana vaihtoehtona (Kuvio 3 edellä), ja tältä osin suomalaisten mielipiteet ovat myös muuttuneet viimeisten kymmenen vuoden aikana huomattavasti enemmän tiiviimpää EU:ta suosiviksi (ks. Kuvioliite).

Toisaalta suomalaiset eivät liioin toivo EU:n muuttuvan itse suurvallaksi, sillä vain 17 prosenttia toivoo, että EU kehittyisi liittovaltioksi, ja puolet (49 %) ei pidä liittovaltiokehitystä toivottavana. Suhtautuminen liitovaltiokehitykseen on kuitenkin muuttunut asteittain vähemmän torjuvaksi (ks. Kuvioliite).

Lähteet ja viitteet

[1] Metelinen, S. (2025). Liittolaisuus puntarissa – Luottamus Naton turvatakuisiin on notkahtanut Trumpin toisella kaudella, EVA Analyysi No 147, https://www.eva.fi/blog/2025/04/29/liittolaisuus-puntarissa-luottamus-naton-turvatakuisiin-on-notkahtanut-trumpin-toisella-kaudella/
[2] Haavisto, I. (2019). Vapaus, vakaus ja vauraus – Mitä EU-jäsenyys merkitsee nykysuomalaisille?, EVA Analyysi No 75, https://www.eva.fi/blog/2019/10/14/eu-merkitsee-suomalaisille-vapautta-vakautta-ja-vaurautta/
[3] Metelinen, S. (2024). Euroopan liikekannallepano – Suomalaiset odottavat EU:n panostavan omavaraisuuteen ja puolustusteollisuuteen, EVA Analyysi No 136, https://www.eva.fi/blog/2024/07/09/euroopan-liikekannallepano/
[4] Metelinen (2025).
[5] Ibid.
[6] Mikkola, H., Pesu, M., Iso-Markku, T. ja Salonius-Pasternak, C. (2025). Miten Suomi turvataan – Analyysi kansallisen turvallisuuden kulmakivistä, FIIA Research Paper 2 / Huhtikuu 2025, https://fiia.fi/julkaisu/miten-suomi-turvataan
[7] Euroopan komissio (2025). Komissio julkistaa valkoisen kirjan Euroopan puolustuksesta ja ReArm Europe -suunnitelman (Readiness 2030), https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_25_793
[8] Burlikov, A. ja Wolff, G.B. (2025). Defending Europe without the US: first estimates of what is needed, https://www.bruegel.org/analysis/defending-europe-without-us-first-estimates-what-needed