Eläkeuudistus kohtaa muutosvastarintaa, mutta nuoret työikäiset eivät enää niele eläkemaksujen korotuksia

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite

Lataa

Eläkemaksujen nostaminen ei kuitenkaan enää nauti enemmistön suosiota keinona varmistaa eläkejärjestelmän toiminta. Nuoret ikäluokat vaikuttaisivat heräävän siihen, että eläketaakka uhkaa kaatua heidän harteilleen.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetti lokakuussa 2023 työryhmän selvittämään työeläkejärjestelmän uudistamista. Tavoitteena oli vakauttaa eläkejärjestelmää ja turvata eläkkeiden riittävä taso myös tulevaisuudessa. Eläkejärjestelmän uudistuksilla ei ole kuitenkaan merkitystä ainoastaan eläkkeiden turvaamisen kannalta, vaan tehtävänannon mukaan sen tarkoituksena on myös vahvistaa julkista taloutta 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa bruttokansantuotteeseen. [1] Viime kädessä eläkejärjestelmän kustannuksilla on suuri merkitys myös työllistämisen ja palkansaajan tulojen kannalta, sillä eläkejärjestelmä rahoitetaan pääosin nykyisten työssäkäyvien eläkemaksuilla. [2]

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan työryhmä on ensinnäkin esittämässä työeläkeyhtiöiden riskinoton mahdollisuuksien kasvattamista. Se tarkoittaisi muun muassa osakesijoitusten osuuden lisäämistä ja velkavivun käyttämisen laajentamista eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnassa. Toiseksi työryhmä on käsitellyt niin sanotun automaattisen vakauttajan käyttöön ottamista, joka rajoittaisi eläkkeiden korotuksia eläkkeiden rahoitustilanteen heikentyessä. Heikossa suhdannetilanteessa leikkuri rajoittaisi eläkkeiden vuosittaisia indeksikorotuksia niin, ettei rahoitustilanteen heikkeneminen asettaisi paineita eläkemaksujen korotuksille. Käytännössä kyse on eräänlaisesta mekanismista indeksikorotusten jäädyttämiseksi.

Osapuolet ovat kuitenkin olleet erimielisiä automaattisesta vakauttajasta. Kyse on vastakkaisista intresseistä. Toisaalta tavoitteena on turvata tulevien eläkkeiden taso, mutta toisaalta kyse on myös nykyisille työntekijöille eläkemaksuina koituvasta veroluontoisesta maksurasituksesta, joka vaikuttaa myös työllistämisen kustannuksiin.

EVA kysyi osana syksyn 2024 Arvo- ja asennetutkimusta, miten hyväksyttävinä suomalaiset pitävät keinoja työeläkejärjestelmän talouden sopeuttamiseksi, mikäli sen rahoitus osoittautuu tulevaisuudessa riittämättömäksi (Kuvio 1). Edellä mainittujen sijoitusriskien laajennuksen ja indeksijäädytysten lisäksi vaihtoehtoina työeläkejärjestelmän rahoituksen sopeuttamiseksi ovat olleet myös eläkkeiden leikkaukset, eläkemaksujen korotukset, työaikojen pidentäminen, vanhuuseläkeiän nostaminen ja työllisyysasteen nostaminen. [3]

Kuvio 1.

Annetuista seitsemästä vaihtoehdosta suomalaisten enemmistö pitää hyväksyttävänä ainoastaan työllisyysasteen nostamista. Kaikkien muiden vaihtoehtojen kohdalla ehdotusta hyväksyttävinä pitävien osuus jää alle puoleen.

Peräti 83 prosenttia pitää työllisyysasteen nostamista hyväksyttävänä keinona työeläkejärjestelmän sopeuttamiseksi. Enemmistön (55 %) mielestä keino on täysin hyväksyttävä ja 28 prosentin mielestä jossain määrin hyväksyttävä. Vain neljä prosenttia ei pidä keinoa hyväksyttävänä.

Työllisyysasteen nostaminen on ehdotus, joka on ollut esillä keinona eläkejärjestelmän vakauttamiseksi jo 2000-luvun alusta lähtien. [4] Työllisyysaste kehittyi suotuisasti vuoteen 2023 asti, jonka jälkeen suhdannekehitys on työllisyyskehityksen alenevalle käyrälle. [5] Suomalaiset ekonomistit ovat pitäneet 80 prosentin työllisyysastetta hyvänä tavoitteena, mutta epäilleet sen realistisuutta. [6] Työllisyysasteen nostaminen näyttäytyykin niin kansan kuin asiantuntijoiden mielissä hyvänä tavoitteena, mutta konkreettiset keinot tavoitteen saavuttamiseksi jakavat jo enemmän mielipiteitä.

Nuoret eivät lämpene maksukorotuksille

Mielipiteiden hajontaan törmätään heti, kun tarkastellaan Kuvion 1 kysymykseen esitettyjä konkreettisia politiikkavaihtoehtoja, sillä yksimielisyyttä muista keinoista ei löydy. Eläkemaksujen nostamista pitää hyväksyttävänä keinona eläkejärjestelmän tasapainottamiseksi 42 prosenttia suomalaisista. Lähes yhtä moni (40 %) ei kuitenkaan hyväksy maksujen korotuksia.

Verrattuna viiden vuoden takaiseen kyselyyn, näkemyksissä on tapahtunut huomionarvoinen muutos. Vielä vuonna 2019 enemmistö (55 %) suomalaisista piti eläkemaksujen nostamista hyväksyttävänä keinona eläkejärjestelmän talouden sopeuttamiseksi (Kuvio 2). Eläkemaksujen korottamista hyväksyttävänä pitävien osuus on siis vähentynyt 13 prosenttiyksikköä.

Kuvio 2.

Aiempaan verrattuna johtavassa asemassa olevien (31 %) ja yrittäjien (19 %) valmius eläkemaksujen korottamiselle on heikentynyt (ks. Kuvioliite). Tämä kielii siitä, että vaikeassa taloustilanteessa työllistämisen korkeat kustannukset ovat herättäneet aiempaa useammat pohtimaan nousevien eläkemaksujen uhkaa. Puolueiden kannattajaryhmistä eläkemaksujen nostamiseen alhaisimmat hyväksyjien osuudet paikantuvat perussuomalaisten (27 %), Liike Nytin (27 %) ja kristillisdemokraattien (23 %) äänestäjiin. [7]

Viidessä vuodessa asenteissa on tapahtunut myös huomionarvoinen asennemuutos nuorimpien ikäryhmien kohdalla. 18–25-vuotiaista kolmasosa (33 %) hyväksyy eläkemaksujen korotukset keinona sopeuttaa eläkejärjestelmän taloutta ja 26–35-vuotiaista tämän hyväksyy 31 prosenttia. Vielä vuonna 2019 enemmistö molemmissa ryhmissä hyväksyi eläkemaksujen korotukset.

Nuorten asenteissa tapahtunut noin 20 prosenttiyksikön muutos kertoo siitä, että nuoret ovat huolissaan eläkkeiden maksurasituksen kaatumisesta heidän harteilleen ilman takeita siitä, että nuoremmat ikäluokat pääsisivät itse nauttimaan tulevaisuudessa vastaavan tasoisista eläke-eduista kuin nyt eläkkeellä olevat.

Suomalaiset eivät yleisestikään luota eläkejärjestelmäämme kovin laajasti. Lähes puolet (48 %) arvioi maamme eläkejärjestelmien romahtavan tulevaisuudessa niin, ettei edes jo ansaittuja eläkkeitä kyetä maksamaan (Kuvio 3). Vain vajaa neljäsosa (23 %) luottaa eläkejärjestelmien kestävyyteen ja siihen, että eläkkeet tulevat tulevaisuudessakin maksetuiksi.

Kuvio 3.

Luottamus eläkejärjestelmään on ollut kautta vuosien heikkoa, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana epäluottamus eläkejärjestelmään on jälleen kivunnut lähes lamavuoden 1992 tasolle. Epäluottamus paikantuu etenkin 18–45-vuotiaisiin, joiden enemmistö epäilee eläkejärjestelmien romahtavan. Puolueiden kannattajaryhmistä suurinta epäluottamus on Liike Nytin (70 %) ja perussuomalaisten (67 %) äänestäjien keskuudessa.

Nuorilla valmiutta indeksijäädytyksiin

Nuorten kasvava epäluottamus eläkejärjestelmää kohtaan ja heikkenevä valmius rahoittaa järjestelmää kasvavilla eläkemaksuilla nostavat esiin kysymyksen, löytyykö kansalaisten keskuudesta valmiutta keinoihin, jotka heikentäisivät eläke-etuuksia.

Suomalaisten parissa eniten hyväksyntää nauttii ehdotus siitä, että eläkkeiden indeksikorotukset jätettäisiin muutaman vuoden ajan tekemättä. Tämä on käytännössä myös parhaillaan istuvan eläketyöryhmän piirissä ollut ajatus automaattisesta vakauttajasta, joka mahdollistaisi indeksikorotusten rajoittamisen tarvittaessa.

Suomalaisista 41 prosenttia pitää eläkkeiden indeksikorotusten tekemättä jättämistä hyväksyttävänä keinona eläkejärjestelmän rahoituspohjan turvaamiseksi (ks. Kuvio 1 edellä). Kolmasosa (33 %) ei pidä keinoa hyväksyttävänä.

Indeksikorotusten jäädyttäminen jakaa mielipiteet niin sukupuolen, iän, koulutustason, sosioekonomisen aseman kuin puoluekannatuksenkin perusteella. Miehet ovat naisia valmiimpia indeksileikkauksiin ja niiden hyväksyntä kasvaa koulutustason ja sosioekonomisen aseman mukana (ks. Kuvioliite).

Koska kyse on nykyisten eläkeläisten etuisuuksista, heikointa valmius koskea eläkkeiden tasoon on luonnollisesti eläkeläisillä (16 % hyväksyy ja 63 % ei hyväksy). Vastaavasti ajatus ei saa osakseen enemmistön hyväksyntää eläkeikää lähestyviltä ikäryhmiltä eli yli 56-vuotiailta. Tätä nuorempien ikäryhmien kohdalla indeksijäädytykset hyväksyvien osuus on suurempaa kuin niiden, jotka eivät hyväksy. Nuorehkojen 26–35-vuotiaiden enemmistö (55 %) pitää indeksileikkauksia hyväksyttävänä keinona.

Puolueiden kannattajaryhmistä vihreiden (57 %), perussuomalaisten (53 %) ja kokoomuksen (52 %) kannattajien enemmistöt pitävät indeksikorotusten jäädyttämistä hyväksyttävänä keinona eläkejärjestelmän turvaamiseksi.

Toinen eläketyöryhmässä esillä ollut keino, eli riskinottamisen lisääminen eläkeyhtiöiden sijoituksissa, ei nauti aivan yhtä suurta hyväksyntää kuin indeksikorotusten tekemättä jättäminen. Kolmasosa (34 %) pitää keinoa hyväksyttävänä ja 30 prosenttia ei hyväksy riskinoton lisäämistä (ks. Kuvio 1 edellä). Verraten suuri osuus (36 %) ei kuitenkaan osaa ottaa keinoehdotukseen kantaa. Tämä kielii siitä, että eläkeuudistuksen keinot eivät ole toistaiseksi olleet laajasti julkisuudessa esillä ennen eläketyöryhmän työn odotettua valmistumista tammikuun lopussa.

Selvästi edellä käsiteltyä keinovalikoimaa pahempaan vastatuuleen joutuvat ehdotukset eläkeiän nostamisesta, työajan pidentämisestä ja eläkkeiden leikkaamisesta.

Vanhuuseläkeiän nostamista pitää hyväksyttävänä 30 prosenttia suomalaisista, ja enemmistö (55 %) ei pidä sitä hyväksyttävänä. Viiden vuoden takaiseen mittaukseen nähden eläkeiän noston hyväksyttävyys on vähentynyt kymmenellä prosenttiyksiköllä. Vastustukseen vaikuttaa todennäköisesti se, että vuoden 2017 eläkeuudistuksessa eläkeikää päätettiin nostaa 65 vuoteen asteittain ja sitoa eläkeikä vuodesta 2030 alkaen elinajanodotteeseen. [8]

Kaikki ryhmät eivät tosin suhtaudu tähänkään ehdotukseen aivan torjuvasti. 18–25-vuotiaat (42 %) ja eläkeiän jo ylittäneet yli 65-vuotiaat (44 %) osoittavat keskimääräistä suurempaa valmiutta eläkeiän nostamiseen edelleen (ks. Kuvioliite). Muita suurempaa hyväksyntää ehdotus saa osakseen myös johtavassa asemassa olevien (50 %), ylempien toimihenkilöiden (43 %) sekä kokoomuksen (49 %) ja keskustan (44 %) kannattajien keskuudessa.

Tyypillisesti erilaisten talouden sopeuttamiskeinojen hyväksyttävyys on heikompaa niiden kohdalla, joihin sopeutus eniten kohdistuu. Tämä havaitaan myös tarjottaessa työaikojen pidentämistä keinoksi eläkejärjestelmän talouden sopeuttamiseksi. Vajaa kolme kymmenestä (28 %) pitää työaikojen pidentämistä hyväksyttävänä keinona, mutta enemmistö (56 %) ei pidä. Keinoa hyväksyttävänä pitävien osuus on hieman vähentynyt edellisestä mittauksesta (ks. Kuvio 2 edellä). Työikäiset ja työelämässä olevat torjuvat työajan pidentämisen hanakimmin (ks. Kuvioliite).

Vähiten hyväksyntää tarjotuista keinoista nauttii eläkkeiden leikkaaminen, jota pitää hyväksyttävänä vain 27 prosenttia ja 61 prosenttia ei pidä. Luvut ovat likimain samalla tasolla kuin viisi vuotta sittenkin (ks. Kuvio 2 edellä).

Tuloskokonaisuus kielii asenteista, joissa kansalaiset haluaisivat pitää kiinni eläkejärjestelmästä, mutta osoittavat vain vähän halua uudistamiselle. Varsin vähäiseksi jää myös halu tuoda nykyiseen työeläkejärjestelmään mukaan mahdollisuutta päättää itse eläkemaksujen sijoituksista.

Vajaa kolme kymmenestä (28 %) on sitä mieltä, että Suomessa tulisi siirtyä eläkejärjestelmään, jossa jokainen päättää itse, miten osa eläkemaksuista sijoitetaan (Kuvio 4). 41 prosenttia torjuu ajatuksen siitä, että saisi itse päättää omien eläkemaksujensa sijoituksista, ja 31 prosenttia ei ota asiaan kantaa.

Kuvio 4.

Omien eläkemaksujen osittainen sijoittaminen on mahdollista Ruotsissa, mikä on ollut omiaan houkuttelemaan kansalaisia ylipäänsä sijoittamiseen. Nuorilla ikäluokilla on keskimääräistä suurempaa intoa saada päättää siitä, mihin eläkemaksuja sijoitetaan. Puolueiden kannattajaryhmistä erityisesti perussuomalaisten (50 %) ja kokoomuksen (46 %) kannattajat olisivat valmiita antamaan tuleville eläkeläisille päätösvaltaa omista eläkemaksuistaan. Näin ajattelee myös enemmistö yrittäjistä (52 %), joille kyse on yrittäjäeläkkeestä.

Syksyn Arvo- ja asennetutkimuksen eläkkeitä koskevat kysymykset kielivät siitä, että vähitellen nuorten ikäluokkien ja eläkkeellä olevien tai piakkoin eläkkeelle pääsevien välille alkaa muodostua asennekuilu. Ikääntyvät haluaisivat pitää kiinni saavutetuista eduista, mutta nuoret eivät ole enää aivan niin valmiita maksamaan eläkkeistä mitä tahansa.

Lähteet ja viitteet

[1] Sosiaali- ja terveysministeriö (2023). Työryhmä selvittää keinoja työeläkejärjestelmän uudistamiseksi, https://stm.fi/-/tyoryhma-selvittaa-keinoja-tyoelakejarjestelman-uudistamiseksi
[2] Eläketurvakeskus (2024). Työeläkkeiden rahoitus, https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/tyoelakkeiden-rahoitus/
[3] Ks. Pyykkönen, J (2024). Juustohöylästä tositoimiin – Julkinen talous ei oikene koskematta eläkkeisiin ja terveydenhuoltoon, https://www.eva.fi/blog/2024/04/03/julkinen-talous-ei-oikene-koskematta-elakkeisiin-ja-terveydenhuoltoon/
[4] Ks. Yle (2003). Sailaksen työryhmä: Työllisyys 75 prosenttiin, https://yle.fi/a/3-5126242
[5] Tilastokeskus (2024). Työllisiä vähemmän ja työttömiä enemmän marraskuussa 2024 verrattuna vuoden takaiseen, https://stat.fi/julkaisu/cln01c33zk7on0cutg1ihn7fw
[6] Ekonomistikone (2019). 80 prosentin työllisyysastetta kannattaa tavoitella, vaikkei sitä saavutettaisikaan, https://www.ekonomistikone.fi/80-prosentin-tyollisyysastetta-kannattaa-tavoitella-vaikkei-sita-saataisikaan/
[7] Pienestä vastaajamäärästä johtuen Liike Nytin, kristillisdemokraattien ja RKP:n vastausjakaumiin on syytä suhtautua suuntaa antavina.
[8] Eläketurvakeskus (2025). Eläkeuudistusten 2017 ja 2005 vaikutuksia, https://www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tutkimus/tutkittua-tietoa-elaketurvasta/elakeuudistusten-2017-ja-2005-vaikutuksia/