Suomalaiset tyytyväisiä euroon – poliitikot halutaan pitää loitolla rahapolitiikasta

Ladattavat tiedostot

Kuvioliite.

Lataa

Tärkeimmät havainnot:

• Suomalaisista 61 prosenttia suhtautuu myönteisesti siihen, että rahayksikkömme vaihdettiin markasta euroiksi. Kielteisesti eurojäsenyyteen ei suhtaudu enemmistö yhdessäkään väestöryhmässä.
• Enemmistö (53 %) arvioi, että EMU-jäsenyydestä on hyötyä nykyisessä taloustilanteessa. Eniten EMU-jäsenyydestä haittaa näkeviä on perussuomalaisten äänestäjissä (50 %).
• 65 prosenttia on sitä mieltä, että Euroopan keskuspankin on tärkeää säilyttää jatkossakin itsenäinen asema ja pitää poliitikot loitolla päätöksenteostaan.

Enemmistö suomalaisista on tyytyväisiä yhteisvaluutta euron toimintaan ja siihen, miten rahapolitiikkaa on viime vuosina hoidettu huolimatta pahimmillaan lähes kymmenen prosentin tasolle nousseesta vuotuisesta inflaatiovauhdista ja yli neljän prosentin tason nousseista euriborkoroista.

Suomalaisista 61 prosenttia suhtautuu myönteisesti siihen, että rahayksikkömme vaihdettiin markasta euroksi (Kuvio 1). Kielteisesti euron käyttöönottoon suhtautuu vajaa viidennes (18 %) ja käytännössä yhtä moni suhtautuu asiaan neutraalisti (19 %).

Kuvio 1.

Myönteinen suhtautuminen eurojäsenyyteen on kehittynyt samansuuntaisesti kuin suomalaisten suhtautuminen EU-jäsenyyteen, mutta euromyönteisyys on pysytellyt aina hieman EU-myönteisyyttä pienemmällä tasolla.[1] EU-myönteisyys hyppäsi Venäjän hyökättyä Ukrainaan keväällä 2022 uudelle tasolleen. Myös euromyönteisyys on pysynyt hyökkäyksen jälkeen noin 60 prosentin tasolla, kun se aiemmin oli alle 60 prosentin tasolla.

Keskuspankki on turva kriisien keskellä.

Tämä kielii siitä, että yhteinen valuutta nähdään Suomessa osana Euroopan unionin muodostamaa kokonaisuutta, jossa vapauksien ja taloudellisen menestyksen ohella korostuu turvallisuus.[2] Viime kädessä keskuspankki on turva myös kriisien keskellä, koska se on viimekätinen rahoittaja. Toisaalta euromyönteisyydessä on kyse pitkäaikaisesta kehityksestä. Mittaussarjan alussa syksyllä 2000 vielä vain neljäsosa (25 %) suhtautui eurojäsenyyteen myönteisesti ja kielteisen kannan otti niukka enemmistö (53 %). Ihmiset ovat tottuneet käyttämään euroa siinä, missä aiemmat sukupolvet olivat tottuneet rahana markkaan.

Merkittävä kasvu euromyönteisyydessä havaittiin paradoksaalisesti keskellä pahinta eurokriisiä talvella 2012, kun euromyönteisyys saavutti ensi kertaa enemmistön (54 %). Tämä tapahtui ennen silloisen Euroopan keskuspankin pääjohtajan Mario Draghin elokuun 2012 kuuluisaa ”whatever it takes” (kaikki tarvittava) -puhetta, joka onnistui rauhoittamaan eurokriisin.

Huolimatta Kreikan velkakriisistä ja sille myönnetyistä kahdesta tukipaketista, Irlannin ja Portugalin tukipaketeista ja Espanjan pankkien tukemisesta, euro ei kaatunut. Tämä euron kyky luovia läpi kriisien tuntui vakuuttavan suomalaiset euron vakautta luovasta ominaisuudesta. Sama asia vaikuttaa vakuuttaneen lisää suomalaisia Venäjän hyökkäyksestä seuranneen energian hinnan nousun ja vauhdittuneen inflaation kohdalla. Korkea inflaatio jäi väliaikaiseksi tilaksi.

Eurosta koetaan olevan hyötyä

Euron vakaus vaikuttaa vakuuttaneen suomalaiset laajasti katsomatta väestöryhmää, sillä yhdessäkään väestöryhmässä tai puolueen kannattajaryhmässä enemmistö ei suhtaudu euroon kielteisesti (ks. Kuvioliite).

Kaikkein myönteisimmin euroon suhtautuvat vihreiden (86 %) äänestäjät, mutta heti perässä euromyönteisyydellä erottuvat kokoomuksen (81 %) äänestäjät. Useimmissa talouskysymyksissä kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjillä on yleensä yhtenäinen käsitys asioista. Myös esimerkiksi suhtautumisessa EU:n yhteisvelkaan sekä kokoomuksen että perussuomalaisten äänestäjien enemmistöllä on kriittinen asennoituminen.[3]

Suhtautumisessa euroon kuitenkin kokoomuksen ja perussuomalaisten äänestäjillä on selvästi toisistaan poikkeava vastausjakauma. Perussuomalaisten äänestäjät ovat kaikkein eurokriittisimpiä eri puolueiden kannattajista, mutta toisaalta heidän kohdallaankaan enemmistö ei suhtaudu euroon kielteisesti (46 %). Myönteisestikin euroon suhtautuu perussuomalaisten äänestäjistä huomattavan suuri osuus (30 %).

Eurokritiikki paikantuu pikemminkin oikealle kuin vasemmalle, sillä vähäistä suurempia osuuksia euroon kriittisesti suhtautuvia löytyy myös kristillisdemokraattien ja Liike Nytin äänestäjien joukosta. Toisaalta kristillisdemokraattien äänestäjistäkin suurempi osa suhtautuu euroon myönteisesti kuin kielteisesti.[4] Myönteisesti euroon suhtautuu vihreiden ja kokoomuksen äänestäjien ohella enemmistö SDP:n (69 %), RKP:n (69 %), vasemmistoliiton (68 %) ja keskustan (67 %) äänestäjistä.

Suomalaisten ostovoiman heikkeneminen vuosina 2022 ja 2023 Suomen talouskasvun vuosikymmenen aneemisuus ei vaikuta vähentäneen euromyönteisyyttä millään tavalla. Enemmistö (53 %) suomalaisista arvioi euron ja Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU) jäsenyyden hyödylliseksi Suomelle nykyisessä taloustilanteessa (Kuvio 2). Viidesosa (19 %) arvioi eurojäsenyyden haitalliseksi, 11 prosenttia arvioi, ettei jäsenyydestä ole hyötyä eikä haittaa ja 17 prosenttia ei ota asiaan kantaa.

Kuvio 2.

Huomionarvoista on, että euron hyödyllisyysarviot ovat nyt alhaisemmalla tasolla kuin vuosina 2018 ja 2019, jolloin euron hyödylliseksi arvioi likimain yhtä suuri osuus kuin suhtautuu myönteisesti eurojäsenyyteen. Nyt siis eurojäsenyyden hyödylliseksi arvioivien osuus on pienempi kuin eurojäsenyyteen yleisesti ottaen myönteisesti suhtautuvien osuus. Muutos arvioissa EMU-jäsenyyden hyödyllisyyteen tapahtui ensimmäisenä koronakeväänä, jolloin pandemian laineet iskivät myös kansainväliseen talouteen. Uusi kansainvälinen talouskriisi onkin ollut viime vuosina suomalaisten ykköshuolenaihe.[5] Korkeat korot ja vauhdittunut inflaatio ovat tuntuneet myös suomalaisten arjessa siten, että yhä useampi on joutunut venyttämään penniään pärjätäkseen tuloillaan.[6]

Euromyönteisyyttä ja EMU-jäsenyyden hyödyllisyyttä koskevista näkemyseroista voi päätellä, että euron vakautta pidetään niin tärkeänä arvona, että siitä halutaan pitää kiinni, vaikka kaikissa taloustilanteissa Euroopan keskuspankin rahapolitiikka ei olisikaan aivan optimaalinen Suomelle. Toisaalta on kiinnitettävä huomiota siihen, että euron hyödyllisyysarviot ovat nyt selvästi suuremmalla tasolla kuin ennen vuotta 2018, jolloin euron haitalliseksi arvioivia oli lähes yhtä paljon kuin hyödylliseksi arvioivia.

Hintavakaus on vaikea kysymys

Suomalaisten myönteisiä arvioita euron hyödyllisyydestä on peilattava siihen, onko Euroopan keskuspankki onnistunut keskeisimmässä tehtävässään, joka on euron hintavakaus eli euron arvon säilyttäminen. Hintavakauden kannalta keskeisin mittari on vuotuisen inflaatiovauhdin tarkasteleminen. EKP:n tavoitteena on kahden prosentin inflaatiovauhti keskipitkällä aikavälillä. Euron historian ajan inflaatiovauhti on enimmäkseen pysytellyt tavoitetasolla joitakin lyhytaikaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Historiansa tähän mennessä suurimpaan hintavakaustestiinsä EKP joutui koronakriisin jälkimainingeissa kansainvälispoliittisen tilanteen kiristyttyä ja Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Euroalueen inflaatio nousi pahimmillaan yli 10 prosentin, mutta EKP:n koronnostot ovat sittemmin onnistuneet palauttamaan inflaation lähelle kahden prosentin tavoitetasoa. Huhtikuussa 2024 euroalueen inflaatio oli 2,4 prosenttia.[7] Myös Suomen osalta inflaatiovauhti on palannut tavoitetasolle (Kuvio 3).

Kuvio 3.

Huolimatta inflaatiovauhdin palaamisesta tavoitetason tuntumaan, suomalaiset eivät ole aivan varmoja siitä, onnistuuko EKP inflaation torjunnassa. Vain kolmannes (33 %) suomalaisista sanoo, että Euroopan keskuspankki tulee varmasti onnistumaan inflaation torjunnassa (Kuvio 4). Viidennes (19 %) ei usko EKP:n kykyyn torjua inflaatiota. Lähes puolet (48 %) ei osaa ottaa asiaan kantaa.

Kuvio 4.

Huomattavan suuri epätietoisten osuus kielii siitä, että kysymys inflaatiotavoitteesta on vaikea. Rahapolitiikka on politiikan osa-alue, joka on haluttu pitää päivänpolitiikan ulkopuolella asiantuntijoiden käsissä. Rahapolitiikasta päättää EKP:n neuvosto, johon kuuluvat johtokunnan lisäksi kansallisten keskuspankkien pääjohtajat. Tehdyistä päätöksistä kertoo pääjohtaja tiedotustilaisuuksissa, eikä päätöksistä käydä julkista poliittista debattia. Näin ollen rahapolitiikka ei ole myöskään tavanomainen poliittinen kiistakapula, jossa esiintyisi ristivetoa näkemyksistä. Näkemyserot pysyvät suljettujen huoneiden sisällä.

Tämä todennäköisesti heijastuu siihen, että rahapolitiikan suhteen kansalaisilla ei ole kovin vahvoja näkemyksiä. Kansalaiset pitävät kuitenkin oikeana sitä, että poliitikot pidetään poissa päättämästä rahapolitiikasta.

Lähes kaksi kolmesta (65 %) pitää tärkeänä, että Euroopan keskuspankki säilyttää jatkossakin itsenäisen asemansa ja pitää poliitikot loitolla päätöksenteostaan (Kuvio 5). Vain kahdeksan prosenttia päästäisi poliitikot päättämään rahapolitiikasta. Epätietoisia on reilu neljännes (27 %).

Kuvio 5.

Toisaalta esiintyy myös toiveita, että jäsenvaltioilla olisi sanansa sanottavanaan keskuspankin politiikkaan. Vajaa puolet (46 %) sanoo, että EU:n jäsenvaltioiden tulisi voida vaikuttaa Euroopan keskuspankin politiikkaan. (Kuvio 6). Toisella kannalla on viidennes (19 %). Epätietoisia on yli kolmannes (35 %).

Kuvio 6.

Verrattuna aiempiin kysymyskertoihin, toiveet kansallisesta vaikuttamisesta rahapolitiikkaan ovat vähentyneet. Kehitys on linjassa sen kanssa, että kansalaiset ovat oppineet luottamaan euron tuomaan vakauteen. Kysymysmuotoilun kohdalla on otettava huomioon, että siinä kysytään jäsenvaltioiden mahdollisuuksista vaikuttaa keskuspankin politiikkaan, eikä poliitikkojen roolista. Voidaan myös tulkita, että jäsenvaltiot saavat jo nykyisellään oman sanomansa välitettyä keskuspankin neuvostoon kansallisen keskuspankin pääjohtajan välityksellä.

Tarkasteltaessa väestöryhmittäisiä vastausjakaumia, huomion kiinnittää ensinnäkin se, että vaatimukset jäsenvaltioiden asemasta rahapolitiikan päätöksenteossa kasvavat iän myötä. Näin ollen kysymys vuosien saatossa tapahtuneessa asennemuutoksessa liittyy todennäköisesti siihen, että nuoremmilla sukupolvilla ei ole enää muistikuvia markka-ajasta ja euroon on opittu luottamaan (Kuvioliite). Poliittisesti kysymys ei herätä kovin suuria intohimoja. Eri äänestäjäryhmistä suurinta toive kansallisesta vaikuttamisesta EKP:hen on perussuomalaisten äänestäjillä (59 %) ja pienintä vihreiden (23 %) äänestäjillä. Sen sijaan vasemmiston keskuudessa toisinaan hellitty ajatus rahapolitiikan siirtämisestä nykyistä enemmän poliitikkojen päätösvaltaan ei saa vasemmistopuolueiden äänestäjiltä osakseen enemmistön tukea.

Euroopan unionin perussopimus kieltää Euroopan keskuspankkia ottamasta ohjeita jäsenvaltioilta. Suomen edellinen pääministeri Sanna Marin yritti avata keskustelua keskuspankin roolista ja siihen liittyvästä päätöksenteosta, mutta sai talouden akateemisilta asiantuntijoilta vastaansa tyrmäyksen.[8]

Euro on ainakin hintavakauden osalta osoittanut luotettavuutensa, ja kansalaisilla ei vaikuttaisi olevan halua muuttaa järjestelmää, joka toimii.

Viitteet ja lähteet

[1] Metelinen, S. (2024). Suomalaiset toivovat yhtenäisempää EU:n ulkopolitiikkaa – EU- ja Nato-asenteet pysyvät myönteisinä, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2024/05/09/suomalaiset-toivovat-yhtenaisempaa-eun-ulkopolitiikkaa-eu-ja-nato-asenteet-pysyvat-myonteisina/

[2] Haavisto, I. (2019). Vapaus, vakaus ja vauraus – Mitä EU-jäsenyys merkitsee nykysuomalaisille? EVA Analyysi No 75, https://www.eva.fi/blog/2019/10/14/eu-merkitsee-suomalaisille-vapautta-vakautta-ja-vaurautta/

[3] Kujanpää, E. (2024a). Suomalaiset eivät lämpene Euroopan unionin rahoituksen kasvattamiselle – uusi yhteisvelka torjutaan, https://www.eva.fi/blog/2024/05/28/suomalaiset-eivat-lampene-euroopan-unionin-rahoituksen-kasvattamiselle-uusi-yhteisvelka-torjutaan/

[4] Vastaajajoukon pienestä määrästä johtuen kristillisdemokraatteja, Liike Nytiä ja RKP:tä äänestävien vastausjakaumiin on suhtauduttava suuntaa antavina.

[5] Metelinen, S. (2024). Talouskriisin ohella suomalaisia huolettavat yhä enemmän väkivallanteot ja levottomuudet, EVA Artikkeli, https://www.eva.fi/blog/2023/12/20/talouskriisin-ohella-suomalaisia-huolettavat-yha-enemman-vakivallanteot-ja-levottomuudet/

[6] Kujanpää, E. (2024b.) Jo puolet suomalaisista joutuu venyttämään penniä — paikallaan polkeva talous syö uskoa tulevaisuuteen, https://www.eva.fi/blog/2024/01/30/jo-puolet-suomalaisista-joutuu-venyttamaan-pennia-paikallaan-polkeva-talous-syo-uskoa-tulevaisuuteen/

[7] Eurostat (2024). Inflation in the euro area, https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Inflation_in_the_euro_area

[8] Ilta-Sanomat (2022). Sanna Marinin päivitys keskus­pankkien toiminnasta kerää kritiikkiä – professori: ”Nyt menee pieleen”, https://www.is.fi/politiikka/art-2000009108068.html