Mielenosoitus Ruben Stillerin puolesta
Blogi

Mielenosoitus Ruben Stillerin puolesta

Valvonnan tarkoitus on pitää päättäjät hereillä. Vinoilun tehtävä on huolehtia siitä, että tärkeät ihmiset eivät tikahdu omaan tärkeyteensä. Molemmat ovat monimutkaisia taitolajeja eivätkä sovi kaikille, kuten poliittisista satiireista ja kolumneista usein nähdään.

Huomatkaa, että myös median omat päättäjät ovat tärkeitä ihmisiä. Verovaroilla toimivan Ylen päättäjät ovat erityisen tärkeitä.

Yle antoi Pressiklubi-ohjelman toimittajalle Ruben Stillerille niskoitteluvaroituksen, kun hän aikoi jatkaa ns. Sipilägaten käsittelyä ohjelmassaan.  Varoitus peruttiin sitten, kun Stiller lupasi lukea ohjelmassaan keskusvalvomon virallisen lausunnon.

Niin, virheet tulevat usein pareissa.

Stillerin työnä on tehdä yhteiskuntakriittistä ohjelmaa. Hän jututtaa tärkeitä ihmisiä, erityisesti erityisen tärkeitä, ja kyselee ilmaisunvapaudesta.

Ruben Stiller on Ylen journalistinen varoventtiili. Hän on jokseenkin ainoa Pasilan toimittaja, joka kysyy myös: ”meneekö media joskus liian pitkälle” tai ”onko Yle todella riippumaton”. Kun Stiller arvioi itseään työllistävää verovaramediaa, se on Ylen paras vakuutus sitä kritiikkiä vastaan että Yle on kritiikin ulottumattomissa, koska katsojat eivät voi äänestää lompakollaan ja hallintoneuvosto on iso, löysä tossu.

Jos päätoimittaja Atte Jääskeläinen oli huolissaan siitä, että Sipilä-uutisointi oli turvonnut suhteettomaksi, hänen olisi oikeastaan pitänyt kannustaa – joka on eri asia kuin käskeä – Stilleriä käsittelemään asiaa ohjelmassaan, koska Pressiklubi on niitä ainoita paikkoja jossa media voi katsoa peiliin.

Siksi varoitus Stillerille oli kauhalla annosteltua hölmöilyä. Tällaista syntyy umpiossa, joka Yle on.

Sanottuani tämän sanon myös, että median esittämillä syytöksillä ja kritiikillä pitää olla sekä alku että loppu.

Nyt kun “kohu” lähtee liikkeelle, kohina alkaa kiertää mediasta toiseen ja palaa lopulta lähtöpisteeseen. Ja lähtee saman tien uudelle kierrokselle, koska muiden medioiden huomio on todistanut, että tapaus on “merkittävä”. Siinä tohinassa ei yleensä huomata kysyä syytöksen mittakaavaa.

Median pitää kysyä, mutta sen pitää osata myös lopettaa. Jos esiinnostettu epäily osoittautuu vähäpätöiseksi tai vääräksi, asia pitää sanoa ääneen eikä jättää myrkyllistä  epäluulon pilveä leijumaan epäillyn ylle.

Jos Ylen johto vetää pääministerin kohdalla suoran rajan tätä koskevien juttujen määrälle, suhteellisuusharkinnan pitää koskea muitakin. Suomen Kuvalehti laski, että Yle teki Särkänniemen delfiinien ”salaisesta” siirrosta kolme kertaa enemmän juttuja kuin Sipilän jääviydestä.

(VAROITUS: Minulla on korruptoivia sidoksia Ruben Stilleriin, koska minut on nähty helsinkiläisissä ravintoloissa hänen seurassaan ja olen esiintynyt Pressiklubissa vuodesta 2005.)

Julkinen sana on EVAn johtaja Matti Apusen blogi. Blogi julkaistaan EVAn verkkosivuilla www.eva.fi.