Blogi, Kynävieras

Kiina ja globaali finanssikriisi – Kiinalaiset ovat oman onnensa seppiä

USAssa mediat, kansalliset aivoriihet ja tuleva presidentti Barack Obama ovat tuoneet julkisuuteen toinen toistaan parempia ratkaisuja finanssikriisiin. Euroopassakin on viitekorkoja laskettu ja miljardien eurojen tukipaketteja kuumeisesti järjestelty maassa jos toisessa. Mutta miten on asian laita Kiinassa, maailman nopeiten kasvavassa taloudessa -tulevaisuuden johtavassa kansantaloudessa?

Kiinan taloutta ohjaa suurimmaksi osaksi yleisesti nopea kasvu, suorat sijoitukset ulkomailta, kotimaisen kulutusmarkkinan nopea ja laaja-alainen nousu, vienti, alhaiset korot, valtion taloutta vahvasti tukeva politiikka sekä puolueen tarkka ohjausjärjestelmä.

Toisaalta, Kiinan taloutta ohjaa yhtä lailla kiinalaisten kova halu vaurastua ja kouluttaa itsensä ja lapsensa, kiinalaisten sitkeys ja selviytymisen taito, epävarmuuden sietokyky, terävät sosiaaliset innovaatiot sekä mikrotalouden uudet yhteiskunnalliset ja kiinalaisväritteiset ratkaisut sekä uudet ja vanhat kollektiiviset oppimisprosessit.

Miten finanssikriisi vaikuttaa juuri kiinalaiseen talouteen nyt ja lähitulevaisuudessa?

Finanssikriisin ensimmäiset uhrit Kiinassa olivat jo viime syksynä alhaisen jalostusarvon sopimusvalmistajat, lähinnä tekstiili-, elektroniikka- ja lelu-teollisuudessa. Maantieteellisesti finanssikriisi on pahiten osunut Guangdongin provinssiin etelä-Kiinaan, jossa nämä sopimusvalmistajat sijaitsevat suurissa teollisuusklustereissa.

Syvemmälle mentäessä, nähdään että suurimmat uhrit ovat näissä teollisuusklustereissa työskentelevät siirtolaistyöntekijät, joita ainoastaan Guangdongin provinssissa on ainakin kolmesta viiteen miljoonaan. Monet tehtaat on suljettu ja palkat jätetty maksamatta. Näille työttömille siirtolaistyöntekijöille, monesti isille ja äideille, paluu kotikaupunkiin kiinalaisen uuden vuoden viettoon tammikuun lopulla on vähintäänkin haikea.

Kotona kuitenkin odottaa “rautainen riisikuppi”, eli sukulaisten luoma sosiaalinen ja taloudellinen tukiverkosto. Vaikka olisi “matti kukkarossa”, keittävät tädit ilmaiset höyryävät ateriat eteesi, sedän luona voi nukkua ja katsella TV:tä ja veljenpoika tarjoaa savukkeet ja oluset. Sosiaalinen solidaarisuus oman suvun keskuudessa on esimerkillistä Kiinassa, siitä mekin voimme ottaa oppia. Se on yhteiskunnallinen tukijärjestelmä, jonka avulla mm. finanssikriisiä taltutetaan.

Kiinan vienti on selvästi laskenut joitakin prosentteja, mikä vaikuttaa hyvin negatiivisesti maan vientivetoiseen talouteen. Täytyy kuitenkin muistaa, että koska yli 50% vientiyrityksistä ovat ulkomaalaisten omistuksessa, tämä heikentää viennin hiljenemisen negatiivia vaikutuksia.

Suorat sijoitukset ovat vähentyneet, jopa 10-15%, eri aivoriihien ja sijoituspankkien raporteista riippuen. Kun vuotuiset suorat sijoitukset ovat olleet 60 miljardin US-dollarin luokkaa puhutaan vajaan kymmenen miljardin dollarin suorien sijoitusten hävikistä. Sillä on tietenkin vaikutusta, mutta kolmen triljoonan (miljoona miljoonaa) US-dollarin taloudessa sekin vaikutus jää pieneksi ja luultavasti maantieteellisesti hyvin paikalliseksi. Guangdong, Shanghai, Beijing ja Jiangsu –provinsseihin kohdistuvat suurimmat hävikit.

Kun otetaan huomioon, että Kiinan BKT on yli kolme triljoonaa US-dollaria ja valtion tukipaketti on n. 600 miljardia US-dollaria, on Kiinan tuen suhteellinen osuus n. 20% BKT:sta. Kiinalaiset takovat siis oman taloutensa kuntoon ja varmistavat talouskasvunsa jatkuvuuden! USA:n vajaan triljoonan dollarin tuki (autojättien tuki mukaan luettuna), on vain 6% USAn BKT:sta (n. 15 triljoonaa dollaria). Tukipaketin avulla Kiina osallistuu globaalin finanssikriisin taltuttamiseen, mistä koko maailma hyötyy. Strategiaa pidetään maailmalla laaja-alaisesti viisaana, vaikka kritiikkiä omahyväisyydestä on esiintynyt.

Kiinalaiset rakentavat tuen avulla mm. uusia nopeakulkuisia rautateitä, moottoritieverkostoja, kauppakeskuksia, lentokenttiä, sairaaloita ja tiedekeskuksia. Näillä tukipaketeilla ei makseta mennyttä kulutusta, kuten Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Lainojen ja konkurssien maksu USAssa ja Euroopassa ei luo mitään uutta, koska se raha on jo kulutettu kauan sitten. Keskittyminen tähän oman onnen rakentamiseen rahoitetaan Kiinan valtion kassasta, josta löytyy n. kaksi triljoonaa yhdysvaltain dollaria, ennen tukipaketin ulosmaksuja.

Kiinan yhteiskunnan viitekehykset ovat jo olleet muutostilassa 10-15 vuotta, joten Kiinan valtio pystyy johtamaan oman kansansa uuteen suuntaan paljon nopeammin ja tehokkaammin, kuin paikallaan istuvat, finanssikriisin kourissa painiskelevat länsimaat. Uusi suunta Kiinassa on tukipaketin toteuttaminen, alhaiset korot ja kansalaisten ohjaaminen kuluttamiseen.

Kiinan yhteiskunnan perusoletukset ovat olleet muutostilassa jo kaksi vuosikymmentä, siitä lähtien, kun Deng Xiaoping aloitti Kiinan Glasnostin ja Perestroikan. Kiinalaiset ovat oppineet, että ainoa varma asia on, että kaikki muuttuu. Jatkuva muutos oletusarvona pitää kiinalaisten sopeutumiskyvyn hyvin korkealla, keskellä finanssikriisiäkin.

Kiinalaiset ovat talouskasvun myötä oppineet uusia kollektiivisia prosesseja: yhteisöllisiä toimintamalleja, ajatusmalleja, toteuttamiskeinoja. Kiinalaiset ovat oppineet tehokkaammiksi liiketoimintamalleissaan, oppineet teollisuustuotantoa, tuotemerkkien hallintaa, internetin hyödyt, tehokasta yhteiskunnallista hallintoa, rahoituksen tuomaa lisä-arvoa, teknologioiden valmistusta, käyttöönottoa ja kaupallistamista, kansainvälisiä yritysostoja, oppineet oppimaan, jne. Lista jatkuu loputtomiin. Nopeasti liikkuva ja oppiva, kylmää ja nälkää kestävä, yhä tehokkaammin hallinnoitu Kiinan kansa, pystyy selviytymään finanssikriisin lievistä haittatekijöistä, ehkä vain pienellä säästämisellä ja kulutuskohteitaan muuttamalla. Näiden omien strategioiden toteuttaminen on valtion keskeisin politiikka.

Suurien kaupunkien ulkopuolella asuu vajaa miljardi kiinalaista, joiden elämä ei ole huikeasti muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. He elävät pitkälti itsenäisessä agraaritaloudessa eikä finanssikriisi kohdistu kovinkaan pahasti heihin. Valtio keskittyy nyt näidenkin maalaisten elämänlaadun parantamiseen, kouluttamiseen ja heidän muuttamiseksi nukkumalähiöiden kuluttajiksi.

Kiinalaiset ymmärtävät siis olevansa oman onnensa seppiä. Kiina keskittyy näin oman kansan hyvinvoinnin kehittämiseen ja tukee kansalaistensa lisääntyvää kulutuskäyttäytymistä. Kiinalaiset ovat oppineet uusia toimintamalleja ja ovat tottuneet jatkuviin yhteiskunnan muutoksiin. Kiinalaiset eivät valita pienestä eivätkä oleta, että yhteiskunta pitäisi heistä kaikinpuolin huolen. Sen tekevät he itse.

Tarkka ja joustava mikrotaloudellinen taloustaito sekä keskittyminen omien asioiden kuntoon saamiseksi on kiinalaisten suurin voimavaransa. Uskon, että Kiina selviää finanssikriisistä talouskasvun hiljenemisellä normaalista 12%:sta 7%:iin vuosina 2008/2009, opituilla uusilla toimintamalleilla sekä sukulaisten keittiön maukkailla sopilla.