Tappaako EKP inflaation vai talouskasvun?

Viime aikojen markkinamyllerrys on ollut historiallisesti katsoen poikkeuksellisen voimakasta. Euroopan keskuspankin pitää annostella lääkkeensä nyt tarkoin. Muuten edessä on taantuma, kirjoittaa Nordean pääekonomisti Leena Mörttinen.

Talouskerronnan muotivirtaukset vaihtuvat nyt nopeaan. Vielä vähän aikaa sitten markkinoilla pelättiin Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden ja rahoitussektorin romahtamista. Nyt päähuolenaihe onkin inflaatio ja nousevat korot. Markkinamyllerrys on ollut historiallisesti katsoen poikkeuksellisen voimakasta. Kun historiasta ei löydy vastaavia tapahtumia, ennusteiden osuvuus on onnen kauppaa. Tämä paljastaa välineittemme vajavaisuuden – ne pettävät juuri kun asioista tulee mielenkiintoisia. Kun sijoittajien ja ennustajien kyky nähdä eteenpäin heikkenee, markkinat ja tarinankerronta alkavat heilahdella laidasta toiseen.

Viime kuukausina ennustamisen ongelma on kiteytynyt inflaatiovauhdin ja korkotason arvioinnin ongelmaan. Olemme aliarvioineet inflaatiovauhdin sillä emme ole pystyneet ennustamaan esimerkiksi ruuan ja öljyn hintojen kehitystä. Muiden sijoitusinstrumenttien kuplien puhjetessa Yhdysvaltain subprime-ongelmien myötä sijoittajat ovat laittaneet rahansa raaka-aineisiin siinä uskossa että kehittyvien talouksien raaka-ainenälkäisyys ohittaa tarjonnan kasvun ja että esimerkiksi ruokaraaka-aineiden tapauksessa päättäjien biopolttoaine biopolttoaine-innostus ei jäähdy vaikka ruuan hinta nousisikin. Vaikka nämä ovat sinällään ymmärrettäviä odotuksia, osaltaan niille perustuvan spekuloinnin tähden öljy ja ruoka ovat kallistuneet nopeammin kuin kukaan on pystynyt ennustamaan. Näin myös kokonaisinflaatiovauhti meillä on kiihtynyt huomattavasti ennustettua enemmän, vaikka ydininflaatio, josta on poistettu ruuan ja energian hintojen nousun vaikutus, on edelleen varsin maltillinen.

Mitä taas korkotasoon tulee, rahoitussektorin ongelmat ovat nostaneet pankkien rahoituksen hintaa, sillä rahoitusmarkkinamyllerrys on vaurioittanut rahamarkkinoiden toimintaa. Tämän seurauksena markkinakorkomme ovat kiivenneet korkeammalle kuin keskuspankin ohjauskorko, eikä tilanteeseen näytä tulevan helpotusta lähikuukausien aikana. Lisäksi aivan viime aikoina keskuspankit ovat jälleen alkaneet uhkailla ohjauskoron nostoilla. Raaka-aineinflaation yllätettyä myös keskuspankit ovat säikähtäneet uskottavuutensa menetystä ja niinpä esimerkiksi EKP nostanee ohjauskorkoaan heinäkuun kokouksessa. Tarkoitus on osoittaa että hintavakaus on edelleen tiukasti EKP:n tutkaruudulla, vaikka välillä sen ja muiden keskuspankkien olikin pakko keskittyä estämään rahoitusmarkkinoiden romahdus. EKP onnistui kuitenkin yllättämään rahoitusmarkkinat koronnostouhkailuillaan, mikä kertaheitolla nosti markkinakorkoja. Niinpä Nordeakin on joutunut muuttamaan korkonäkemystään.

EKP:n haukkamaisuudesta huolimatta uskomme inflaatiopaineiden väistyvän tämän vuoden loppua kohden, sillä Yhdysvaltain talouskasvun nahkeus, nousseet markkinakorot, korkea öljyn hinta sekä vahva euro vievät näkymiä tasaisesti heikompaan suuntaan myös euroalueella. Samalla odotamme EKP:n nostavan ohjauskorkoa vain kerran 0,25 prosenttiyksikön verran heinäkuussa ja aloittavan koronlaskut jo vuoden 2009 toisella neljänneksellä.

Tämän sinänsä maltillisen ennusteen rinnalla on syytä muistaa maailmantaloutta uhkaavat riskit. Yleisesti tällä hetkellä suurimpana uhkana pidetään edelleen kiihtyvää inflaatiota ja voimakkaasti hidastuvaa kasvua, mutta on syytä pitää mielessä raaka-aineiden hintakehityksen mukanaan tuoma epävarmuus. Se mikä menee äkkiä ylös voi myös tulla nopeasti alas. Jos EKP ylireagoi ja pitää markkinakorot nousussa omaa uskottavuuttaan puolustaessaan, voimme äkkiä löytää itsemme painimasta taantuman ja deflatoristen voimien kanssa. Loppuvuoden pelkotilat näyttäisivät tällöin kovin erilaisilta kuin nyt.