Kaatuuko Pakistan – ja mitä sitten?
Blogi, Kynävieras

Kaatuuko Pakistan – ja mitä sitten?

Pakistan saattaa olla luisumassa sekasortoon. Everstiluutnantti Mika Kerttunen Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitokselta kertoo, miksi meidänkin on syytä olla huolissamme.

Pakistanissa kuohuu. Presidentti Musharrafin vastaiset mielenilmaukset ja väkivallanteot ovat yleistyneet. Mutta entä sitten? Ainahan Pakistanissa on paukkunut; maa on poliittisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin jakautunut valtio eikä keskusvallan ote koskaan ulottunut kaikille rajaseuduille. Aikaisemmin erityisinä huolenaiheina on ollut siviili- ja sotilasvallan välinen marssijärjestys, viiden pääheimon keskinäiset välit ja maallisen ja uskonnollisen vallan suhde. Nyt on päällimmäisenä päänsärkynä ääri-islamilaisen liikehdinnän läpimurto myös Pakistanissa, Pakistanin talibanisoituminen.

Presidentti Musharraf on pyrkinyt syyskuun 11. jälkeen esittämään Yhdysvaltain tärkeintä liitolaista terrorismin vastaisessa sodassa samalla kun hän on välttänyt liikaa ärsyttämästä maansa islamilaisia voimia. Tasapainoilu ei ole onnistunut. Al-Quaidan kakkosmiehenä pidetty Ayman al-Zawahiri ilmeisestikin lietsoo Afganistanista tai Waziristanin rajaseudulta käsin Musharrafin vastaista mielialaa tavoitteenaan tämän syrjäyttäminen, siis tappaminen, ja Pakistanin saaminen al-Quaidan tai talibanien hallintaan. So what, yksi äärimuslimimaa lisää, ei kiinnosta.

Jos nyt muslimien keskinäinen sisällissota ei liikuttaisikaan, niin kannattaa muistaa että Pakistanilla kuitenkin sattuu olemaan muutamia kymmeniä ydinaseita sekä tukku niiden kuljettamiseen soveltuvia ballistisia ohjuksia. On selvää, ettei ole kovinkaan monen maan etujen mukaista tällaisen joukkotuhoasekapasiteetin joutuminen ns. vääriin käsiin. Tällä hetkellä niiden ”uskotaan” olevan tiukasti maan armeijan valvonnassa. Mikäli Pakistan olisi hajoamassa, tulisi juuri kysymys ydinaseiden hallinnasta ajankohtaiseksi, ei vain Islamabadissa vaan myös New Delhissä ja Washingtonissa. Yhtenä vaihtoehtona on tällöin luottaa Pakistanin armeijan kykyyn ja haluun estää mullahien valtaanpääsy. Toisena vaihtoehtona olisi käydä kaappaamassa ydinaseet itselleen. Ehkä meidän kaikkien demokratian ja parlamentarismin ystävienkin on syytä toivoa presidentti Musharrafille pitkää ikää.