Tuhoaako perhe-elämä naisten työuran?

Naiset tekevät miehiä enemmän töitä kun kotitöihin ja ansiotöihin käytetty aika lasketaan yhteen. Naisten tuplataakka rasittaa sekä perhe-elämää että työuraa.

VTT Hannu Piekkola jatkaa tammikuussa alkanutta keskustelua, joka alkoi hänen tutkimuksestaan ”Työtä eri elämänvaiheissa ja ajankäyttö – Äidit ja ikääntyvät”.

Naiset tekevät koko ikänsä kotityötä yhdeksän tuntia viikossa miehiä enemmän, kun tarkastellaan elämänvaiheita ja elämänuraa kokonaisuudessaan. Naisten kokonaistyöaika – kotityö ja ansiotyö yhteen laskettuna – on noin kolme tuntia pidempi kuin miesten.

Taakka kotityössä voi estää naisten uralla etenemisen. Näin on etenkin lapsen hankinnan yhteydessä. Vain neljäsosa alle kolmivuotiaista lapsista on kodin ulkopuolisessa hoidossa. Jos lapsia on kaksi, niin työelämän ulkopuolella voi vierähtää jopa viisi vuotta pienten lasten perheissä. Jos ensimmäinen lapsi hankitaan lähempänä 30 vuoden ikää, niin työelämän rattaista pudotaan helposti pysyvästi.

Miten sovittaa yhteen perhe-elämä, lupaava työura ja kotityön jakaminen perheessä? Kysymykset ovat yhteisiä kaikille eurooppalaisille, sillä elämäntavat ja samalla ajankäyttö eri maissa ovat samankaltaistuneet merkittävästi. Kokonaan ei ole syytä unohtaa myöskään pienten lasten isien taakkaa, sillä kaikkien perheenjäsenten on usein hankittava lisäansioita isomman asunnon ostoon.

Amerikkalainen malli on viettää vain kaksi viikkoa lomaa kesällä, tehdä pitkiä työpäiviä ja jättää pienituloisempi kotiin lasta hoitamaan tai järjestää muu kotihoito. Täten kotiin jäävä voi usein olla myös isä. Ajankäyttötutkimusten kyselyjen perusteella lasten kanssa vietetty aika on sitä kaikista arvokkainta, mistä isänkin pitää päästä nauttimaan.

Eurooppalainen malli on satsata pitkiin kesälomiin ja perheen yhteiseen aikaan. Tätä mallia voisi vielä kehittää mahdollistamalla pienten lasten äitien nopeampi paluu työelämään. Työurasta on pidettävä kiinni. Peräkkäiset kolme vuotta työelämän ulkopuolella heikentää jo koulutetunkin mahdollisuuksia edetä nopeasti työurallaan. Yritysten suhtautuminen työn ja perheen yhteensovittamiseen kuitenkin vaihtelee. Eräässä isossa yrityksessä nainen pääsee takaisin samaan työtehtävään oltuaan yhden vuoden äitiyslomalla, mutta käytäntö muuttuu, jos äiti on jäänyt kotihoidontuen varaan useaksi vuodeksi.

Tällä hetkellä maamme johtajista noin kolmasosa on naisia. Tämä tuo toivottavasti enemmän pehmeitä arvoja yrityskulttuuriin. Tähän kulttuuriin sopii hyvin myös moniarvoinen johtaminen, jossa kodinhoidon sekä äitinä ja isänä olemisen ongelmat ja vaatimukset huomioidaan. Perheiden arvostamista voidaan osoittaa jo melko pienillä toimenpiteillä. Koulutettujen kohdalla yksi keskeinen toimenpide olisi mahdollistaa joustava työelämään paluu. Jo väliaikaisesti hieman lyhennetty työaika helpottaa pääsyä takaisin vaativiin työtehtäviin. Osittaista hoitorahaa olisikin kehitettävä siihen suuntaan, että äiti voi nopeasti palata esimerkiksi nelipäiväiseen työviikkoon.

Olkoot nuoret johtajat ja lapsiperheiden ongelmien huomioiminen avaimia perheitä arvostavaan, ”pehmeään” johtajuuteen. Suomi ja Pohjoismaat ovat tärkeä esikuva uusille kehittyville talouksille idässä, ei vain teknologian saralla, vaan myös naisten asemassa työmarkkinoilla. Suomessa kun on aina arvostettu työntekoa, myös kotitöitä.

***

VTT Hannu Piekkolan kirjoitus perustuu tutkimukseen ”Työtä eri elämänvaiheissa ja ajankäyttö – Äidit ja ikääntyvät” (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja no 2007:73, Etla B-sarja 225), joka aloitti tammikuussa 2007 julkisen keskustelun aiheesta erityisesti pääkaupunkiseudun lehdissä.

Tutkimus on osa VETO-ohjelman rahoittamaa projektia ”Työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen”, ja se perustuu Tilastokeskuksen vuoden 2000 ajankäyttöaineistoon. Kotityö kattaa laajasti kodin piirissä tapahtuvan työn, jonka voidaan ajatella olevan myös teetettävissä ulkopuolisella työllä. Tutkimuksen julkaisu on ladattavissa websivulta www.etla.fi/veto