Jokaisen suomalaisen starttiraha
Blogi, Kynävieras

Jokaisen suomalaisen starttiraha

Voisiko ajatella, että jokaiselle suomalaiselle maksettaisiin valtion toimesta isohko ”starttiraha” hänen täyttäessään 18 vuotta? Olisiko siinä järkeä? Olisiko se valtiontaloudellisesti kohtuuttoman kallista?

Esitys

Maksetaan jokaiselle suomalaiselle valtion toimesta 22.500 euroa hänen täyttäessään 18 vuotta. Starttirahaa voisi käyttää opintojen rahoitukseen ja asuntovuokran maksamiseen sekä osaksi peruspääomaa oman asunnon hankintaa tai yrityksen perustamista varten. Samalla luovuttaisiin opintotuesta ja nuorten (18-23 vuotta) asumistuesta. Vailla työtä olevan nuoren työttömyyskorvaukset (työmarkkinatuki) veloitettaisiin puoleksi hänen starttirahatililtään. Starttirahaa voisi pääsääntöisesti nostaa enintään 4.500 euroa vuodessa ja vain edellä mainittuihin tarkoituksiin.

Perustelu

Starttiraha ansiosta jokainen nuori aloittaisi aikuiselämänsä määrätyn itsenäisyyden ja liikkumatilan omaavana yksilönä, joka voi vaikuttaa myönteisesti omaan elämäntilanteeseensa. Kädenojennus voisi lisätä nuoren vastuullisuutta ja tunnetta ”osakkuudesta” yhteisössä (stakeholder). Se lisäisi tasa-arvoa nykytilanteeseen verrattuna, jossa valtio tukee lähinnä korkeimman koulutuksen hankkivia ja siksi myöhemmin parhaisiin tuloihin yltävää nuorisoa.

Opinto- ja asumistuen lopettaminen (ikävälillä 18-23 vuotta) sekä työttömyysturvan perusrahan merkittävä ”omavastuu” antaisivat kannustimia tehokkaaseen opiskeluun ja työssä käyntiin nuorten taloudellista perusturvaa vaarantamatta. Nuoret eivät joutuisi tekemisiin sen tukiviidakon kanssa, joka nykyisellään eräissä tapauksissa johtaa nuoria passivoivaan tukiriippuvuuteen.

Kustannukset

Starttiraha on ensi silmäyksellä kovin kallis. Siihen oikeutettuja eli 18 vuotta täyttäviä nuoria on tätä nykyä noin 65.000 vuodessa, jolloin 22.500:n euron starttirahan kustannus olisi lähes 1.5 mrd. euroa vuodessa. Lähivuosina 18 vuotta täyttävien kohortti alenee noin 50.000 tasolle, kustannus olisi edelleen noin 1.1 mrd.

Starttiraha on mitoitettu niin, että summa pitkälti vastaa opintotuen ja asumistuen yhteismäärää viideksi vuodeksi. Opintotuesta ja asumistuesta voitaisiin siksi luopua kokonaan, mikä vähentäisi julkisia menoja runsaat 400 milj. vuotta kohti. Nuorten asumistuen lopettaminen (ikävälillä 18-23 vuotta) säästäisi julkisia varoja noin 70-80 milj. euroa. Lisäksi näiden ikäluokkien työmarkkinatuesta puolet rahoitettaisiin starttirahatiliä vastaavasti veloittamalla, mikä säästäisi julkisia menoja noin 80 milj.

Starttirahan nettokustannus julkiselle vallalle olisi siten runsaat 600 milj. vuodessa. On syytä korostaa, että tämä on vain staattinen arvio, joka jättää monet välilliset ja myönteiset sekä myös valtiontaloudellisesti edulliset vaikutukset huomioimatta.

Mainittu kustannus on samaa suuruusluokkaa kuin perintöveron kertymä. Asian voisi ajatella niin, että yhteiskunta ottaa siivun kansalaisten perinnöistä jakaakseen sen yhtäläisenä starttirahana yhteiskuntajäsenyyden iän saavuttaneille nuorille.

Johtopäätös

Nuorten vaikeudet löytää paikkansa työelämässä sekä sovittaa yhteen työ ja perhe johtuvat paljolti muusta kuin rahasta – yhteiskunta on monimutkaistunut, työelämä pirstaloitunut, vaatimustaso ja odotukset kohonneet. Nuoren taloudellisilla resursseilla on kuitenkin merkityksensä: starttiraha voisi tukea nuorten itsenäistymistä ja aloitteellisuutta sekä integroitumista yhteiskuntaan.

Ikäpolvien välistä tulonjakoa starttiraha ei vääristäisi – nuorista tulee merkittäviä nettomaksajia heidän rahoittaessaan suurten ikäluokkien eläkkeitä ja muita vanhuusmenoja. (Tuore Tarmo Valkosen ja Jukka Lassilan arvio työeläkejärjestelmän vaikutuksista eri ikäluokkien väliseen tulonjakoon löytyy osoitteesta www.etla.fi.)

Tähän ehdotukseen verrattuna löytyy monta yhteiskunnan ja sen tulevaisuuden kannalta huonompaakin tapaa käyttää valtion varoja: kaikille annettava kansalaistulo, eläke-etuuksien kasvattaminen nuorten kustannuksella ja elintarvikkeiden arvonlisäverokannan alentaminen ovat tästä vain esimerkkejä.

Oheiset ajatukset esitettiin Korkmanin puheenvuorossa Suomen lasten ja nuorten säätiön seminaarissa ”Nuorille tehty maailma?” Ritarihuoneella 3.10.2006.