Terveydenhuollon kvanttihyppy

Terveydenhuolto voisi toimia 20-50 prosenttia tehokkaammin kuin tänään. Nykyisellä rakenteella tämä ei ole mahdollista. Jos halutaan tehdä kvanttihyppy terveydenhuollossa, valtaa tulee siirtää potilaalle.

Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä on monimutkainen yhtälö, jonka vain harva asiantuntija hallitsee. Pohjimmiltaan on kuitenkin kysymys kolmen kertotaulusta: järjestelmässä on kolme toimijaa, kolme hallintotasoa ja kolme tuloksellisuusmittaa.

Toimijoita ovat potilaat, palveluntuottajat ja rahoittajat. Hallinnollisia tahoja ovat järjestäjät, tilaajat ja tuottajat. Tuloksellisuutta mitataan kustannuksilla, saatavuudella ja laadulla. Ongelma on siinä, että mikään terveydenhuollon malli maailmassa ei ole onnistunut saamaan näitä kolmea ulottuvuutta toimimaan optimaalisesti yhdessä.

Terveydenhuollon oma logiikka

Terveydenhuollon rahoitus ja ansaintalogiikka eivät toimi samalla tavalla kuin normaaleilla markkinoilla. Syitä on kaksi. Ensiksi, terveysongelmat voivat tulla yllättäen ja ne voivat merkitä kertaluontoisia kestämättömiä kustannuksia. Toiseksi, terveysriskien määrä kasvaa iän myötä ja elintapavalintojen seurauksena. Näiden syiden takia jonkinlainen vakuutuksenantaja tulee väistämättä kolmanneksi pyöräksi terveysmarkkinoille. Tämä vaikeuttaa optimiratkaisun löytämistä.

Olisiko ratkaisu siinä, että sairaalat saisivat budjettinsa potilasmäärästä riippumatta? Tuskin. Jos sairaalat saavat budjettinsa potilasmääristä riippumatta, ne asettaisivat hoitoindikaatiot niin tiukalle, että vain aivan välttämättömiä hoitoja annettaisiin. Periaatteena olisi: miksi suotta rehkiä, kun sama raha tulee muutoinkin.

Olisiko ratkaisu siinä, että budjetti tulisi suoritteiden mukaan? Tuskin. Jos rahaa tulee suoritteiden mukaan, sairaalat hoitavat jokaista vaivaa viimeisen päälle. Tällaista toimintaa ei kestä minkään kuntainliiton budjetti.

Olisiko ratkaisu siinä, että päätökset hoidoista annetaan rahoittajille ja järjestäjille (eli kunnille)? Tuskin. Jos rahoittajat päättävät, saadaan kyynisiä vakuutuslääkäreitä ja terveysvirastojen talouspäälliköitä määräilemään, mitä kellekin kuuluu.

Lisää valtaa potilaalle!

Tie ulos umpikujasta voidaan löytää lisäämällä potilaiden todellista, rahalla terästettyä valinnanvaltaa. Joitain erikoissairaanhoidon alueita lukuun ottamatta potilas tietää mitä haluaa ja minkä arvoista se on. Niinpä potilaan vallan lisääminen johtaisi sairaaloiden ja leikkaussalien käyttöasteiden nousuun. Tällä hetkellä käyttöasteet ovat surkeita. Potilaan vallan lisääminen johtaisi myös palveluvalikoiman parempaan kohdentumiseen.

Potilaan vallan terästäminen rahalla tarkoittaa siirtymistä rahoitusjärjestelmään, jossa julkinen valta luo perustan, palveluseteleillä tai hyvinvointitileillä maksetaan osa ja yksityisillä vakuutuksilla tai omasta pussista loput. Olennaista on, että raha seuraa valintoja, ja että valinnoilla on myös potilaalle rahallisia seurauksia.

Palvelutuotantojärjestelmien tehokkuuden kehittämiselle on loistavat tekniset mahdollisuudet. Nyt tarvitaan ratkaisuja rahoituksen puolella.