Vuosi on mennyt – pelastuuko Helsinki?
Blogi, Kynävieras

Vuosi on mennyt – pelastuuko Helsinki?

EVA RAPORTTI ”Pelastakaa Helsinki – Globalisaatiostrategia kuntataloudelle” ilmestyi vuosi sitten kunnallisvaalien jälkeen. Se sai jännitteisen vastaanoton lehdistössä, osin jo ennen julkistamistaan, ja sitä luetaan yhä ahkerasti päättäjien, asiantuntijoiden ja kuntalaisten piireissä. Raportin kirjoittaja Bo-Erik Ekström kertoo oman näkemyksensä raporttinsa elinkaaresta tähän asti.

EVAn kaupunkitalous-hanke käynnistettiin huhtikuussa 2004. Tarkoituksena oli kartoittaa kuntien strategiatyön haasteita ja luoda ratkaisumalleja, joilla Suomessa keskeisessä asemassa olevan kuntatalouden hoitoa voitaisiin kohentaa. Omalta osaltani olin haasteeseen valmis. Urallani konsulttina ja neuvonantajana olen tehnyt satakunta suurta projektia erilaisten yritysten tilan arvioinnista, luonut niille uusia strategioita sekä rakentanut niihin sopivia organisaatioita ja rahoitusratkaisuja. Olin vuodesta 2002 analysoinut kuntasektorin ja etenkin Helsingin taloudellista tilaa, joten perusanalyysi oli tehty ja myös ratkaisuehdotukset olivat suhteellisen valmiita jo projektin alkaessa. Tavoitteena oli saada Pelastakaa Helsinki -raportti valmiiksi kuudessa kuukaudessa.

Hankkeen käynnistyttyä selvisi yllättäen, että olimme sohaisseet muurahaispesään. Helsingin kaupungin talouden tilan ja hallinnon arviointi vaalisyksynä ei selvästikään ollut toivottua. Hankkeen valmistelu ei tietenkään ollut julkista. Siitä huolimatta Kauppalehti Option nimimerkki Hyvä Veli tiesi lokakuun puolivälissä 2004 kirjoittaa, että ”…kirjoittajaa on kaupunkitalon käytävillä mustamaalattu surutta … onhan mies vaarallinen … kun hänellä on osaamista ja uusia havaintoja.” Kun ilmoitimme, että raportin julkistamisajankohta siirtyy puhtaasti toimituksellisista syistä kunnallisvaalien jälkeiseen aikaan, kysyi Taloussanomat arvoituksellisesti: ”Eikö Helsinkiä voidakaan pelastaa?”

Raportin työstämisen ohessa käytettiin paljon aikaa keskusteluihin kuntatalouden eri intressiryhmien kanssa, mikä epäilemättä antoi raportille paljon lisäarvoa. Samaisissa keskusteluissa tuli kuitenkin myös esille piirre, joka on yritysmaailman näkökulmasta kovin hämmästyttävä. Kuntasektorin päättäjät tuntuivat – ainakin vuosi sitten – olevan sitä mieltä, ettei merkittävää muutosta julkisella sektorilla saada aikaiseksi ilman laajaa kriisiä, joka on käsillä, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle vuoden 2010 tietämillä. Syntyi vaikutelma, että kaikki toimenpiteet siihen saakka olivat valmistelevia. Toivottavasti ymmärsin väärin, sillä meillä ei ole aikaa odottaa viittä vuotta, mikäli kuntataloutta halutaan hallitusti reformoida. Kriisin hetkellä tehtävät toimenpiteet kun eivät välttämättä ole pelkästään meidän omissa käsissämme.

Raportissa kehitetty malli antaa jokaiselle kunnalle tai kaupungille mahdollisuuden itse määrittää, miten aktiivisesti sen on integroiduttava ympäröivään markkinatalouteen. Kunnan haasteena on löytää järkevä ja hyväksyttävä tasapaino rahoitustarpeittensa ja poliittisten intressiryhmien arvojen välillä. Taustana on kuitenkin oltava ymmärrys siitä, että kilpailu on tehottomuuden paras lääke. Kuntien teollisen toiminnan kehittäminen lisää niiden omaisuusmassojen arvoa, millä voidaan osittain rahoittaa syntyvää syvää rahoitusvajetta. Raportin pääviesti saatiin mielestäni osuvasti esille toteamuksessa ”Hyvinvointiyhteiskunnan toimivuuden mittari on se, ovatko sen palvelut kaikkien saatavilla, eikä se, kuka sen palvelut tuottaa.”

Kunnat tarvitsevat menestyäkseen siis kilpailun mahdollistavaa tilaaja-tuottajamallia sekä onnistunutta omistajapolitiikkaa. Ensisijaista on lähteä liikkeelle asukkaiden – asukasomistajien – toiveista. Siksi myös kuntatalouden raportoinnin on uudistuttava ja kohennuttava. Jälkikäteen on ollut mielenkiintoista todeta, että ”asukasomistaja-aatteen” taakse saadaan kannattajia perinteisistä poliittisista ryhmistä riippumatta. Vasemmalla laidalla olevat näkevät mahdollisuuden päästä hyödyntämään asukkaana osin omistamaan laajoja pääomamassoja. Keskellä nähdään piirteitä kotoisasta osuuskuntatoiminnasta. Oikealla nähdään taas markkinatalouden omistajakäsitteestä juontavan kilpailun elementtejä ja omaisuusarvojen nousun mahdollisuuksia.

Nyt kun tasan vuosi on mennyt siitä kun raportti julkaistiin, voi ilokseen todeta, että esitetyt havainnot ja ratkaisuehdotukset ovat osoittautuneet valideiksi ja kiinnostus niihin jatkuu. Raportin toinen painos on loppumaisillaan ja EVAn internetsivuilta raporttia on jaettu yli 1 500 kpl. Olin kuultavana sisäministeriön kuntatalousyksikössä tämän vuoden alussa ja näin, että joitakin raportin ehdotuksista todella viedään eteenpäin. Valtion virkamiehet ymmärtävät, että nopein tapa saada tehokkuutta nostettua kuntien toiminnassa on tuoda käyttöön välineitä, joilla myös kuntasektori joutuu kilpailemaan palveluiden tuotannossa. Yksi tärkeä väline on juuri tilaaja-tuottajamalli. Uuteen kuntalakiin ehdotetaan myös että kunnat tekisivät konsernitilinpäätöksiä. Niin ikään Kuntaliitto antoi kesäkuussa 2005 kunnille ohjeen Kunnan omistajapoliittiset linjaukset, jonka mukaan kuntien pitää kehittää omistajastrategiaansa.

Olen ollut lukuisissa seminaareissa ja viestimissä esittämässä ajatuksiani ja saanut paljon palautetta, jossa kiitetään sitä, että olen edesauttanut prosessia, jonka myötä vähitellen avataan suurten kuntien talouden solmuja. Mielenkiintoista on ollut todeta, miten raportin ajatuksiin ja ehdotuksiin eri ympäristöissä, intressipiireissä ja tilaisuuksissa, suoraan tai epäsuorasti, viitataan.
Haasteena on kuitenkin yhä tuoda kuntatalouskeskustelu pois virkamiesten ja poliitikkojen kabineteista kansalaisten ja asukkaiden pariin. Kuntatalouden analyysi ei päättynyt EVA raporttiin. Yhteistyössä suomalaisen mediatalon kanssa olemme perustaneet ryhmän, joka tuottaa analyysejä kuntien taloudellisesta tilanteesta. Osa analyyseistä on nähtävissä vastaperustetuilla internet-sivuilla www.asukasomistajat.fi

Suomella on edessään hyvinkin tärkeä kuntasektorin remonttisavotta. Tässä työssä saattaisi olla hyödyllistä seurata raportin yhden kappaleen otsikossa ollutta lausumaa ”Hyvinvoinnin turvaaminen edellyttää parhaan osaamisen hyödyntämistä.” Nyt selvitykset tekevät poliitikot ja virkamiehet omissa kabineteissaan. Uskon kuitenkin, että näin laajaan ja Suomen tulevaisuudelle keskeiseen hankkeeseen todella pitäisi allokoida maamme parasta osaamista – myös kuntasektorista ja politiikasta riippumattomia tahoja. Meillä luultavasti ei kansakuntana ole varaa olla käyttämättä parasta osaamista tai odottaa vuoteen 2010, mikäli kunnat oikeasti halutaan pelastaa.