Venäjän ja Suomen suhteiden kylmenevä kausi
Blogi, Kynävieras

Venäjän ja Suomen suhteiden kylmenevä kausi

Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen yliassistentti Mika Aaltola tarkastelee kirjoituksessaan, millainen viesti kätkeytyy Venäjän ilmatilaloukkauksiin.

Venäjän sotilaskoneet ovat loukanneet Suomen ilmatilaa toistuvasti viimeisten kuukausien aikana. Järjestelmällisen ilmatilaloukkauksen taustalla on nähtävissä jokin ajatus tai viesti. Venäjän viestittämispyrkimysten ohella Suomi vaikuttaa itse viestin ”luettavuuteen”. Suomen päätös tuoda asia näyttävästi julki ja vaatia sille perusteellista selitystä Venäjältä oli harkittu teko. Eri tahojen teot kietoutuvat toisiinsa monivivahteiseksi kokonaisuudeksi, jonka hahmottaminen saattaa näyttää vaikealta. Keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi: Keitä ovat viestivät tahot? Mitkä ovat viestien sisällöt? Ja kenelle viestit on suunnattu?

Itämeren ratkaiseva asema

Jotta eri tahojen viesteistä ja niiden yhteisvaikutuksista saataisiin selvyys, on syytä kartoittaa laajoja asiayhteyksiä. Jäsentely on luontevinta aloittaa keskeisimmistä vaikuttavista tekijöistä. Niitä ovat Naton laajentuminen Suomenlahdelle sekä Venäjän (erityisesti taloudellisen) aseman vahvistuminen. Naton itälaajentuminen on vilkastuttanut sen toimintaa Itämerellä. Sotilaallinen painopiste on siirtynyt Tanskan salmista Suomen eteläalueelle. Venäjän vaurastuminen taas perustuu paljolti öljyn korkeaan maailmanmarkkinahintaan, ja Suomenlahti on venäläiselle öljylle tärkeä reitti maailmalle. Näin ollen Suomenlahden kauttakulun turvaaminen on keskeinen strateginen tavoite Venäjälle.

Näiden tekijöiden lisäksi on syytä pohtia yleisiä tilanteita, joihin ilmatilaloukkaukset ovat liittyneet. Viime aikoina julkaistut ilmatilaloukkaukset ovat tapahtuneet Turkin ja Kreikan, Pakistanin ja Intian sekä Israelin ja Libanonin välillä. Yleensä ilmatilaloukkaukset ovat mittari kytevän konfliktin olemassa olosta. Suomen ja Venäjän välillä ei ole konfliktin vaaraa., mutta tulehtuneesta poliittisesta tilanteesta voidaan kyllä puhua. Tulehtuneisuudesta kertovat myös kummankin maan medioissa paljon esillä olevat historialliset ja kulttuurilliset vastakkainasettelut.

Loukattiinko Suomen vai EU:n rajoja?

Toisen yleisen tulkintakehyksen tarjoaa pitkä valtioperinne, jonka mukaan itseään kunnioittavan valtion tulee pitää rajoistaan tarkkaa huolta ja estää niiden vähäisetkin loukkaukset. Tavanomainen tulkinta on, että Suomen rajojen loukkaukset osoittavat Venäjältä kunnioituksen puutetta ja toisaalta suurvalta-asenteen voimistumista. Suomen hallituksen halu hoitaa asia kahdenvälisesti ilman Brysselin väliintuloa pyrkii puolestaan viestittämään Suomen ja Venäjän samanvertaisuutta. Suomi ei tunnusta Venäjän vastapuoleksi laajenevaa Euroopan unionia vaan itsensä. Tästä näkökulmasta Suomi vaatii Venäjältä parempaa käyttäytymistä sekä selvityksiä tapahtuneista loukkauksista. Näiden vaatimusten toteutuminen tulkittaisiin merkiksi Suomen ja Venäjän välisten suhteiden perustumisesta tasavertaisuudelle.

Keskeisten ja yleisten tekijöiden lisäksi on ajankohtaisia kansainvälispoliittisia aiheita, jotka vaikuttavat tilanteen tulkintaan. Tällaisia ovat esimerkiksi päivittäiset rajankäyntiin liittyvät ongelmat Suomen ja Venäjän välisillä raja-asemilla, Baltian maiden rajakiistat Venäjän kanssa, viisumikiista Euroopan unionin ja Venäjän välillä, historialliset tulkintaerot sekä toukokuinen voitonpäivän juhlinta Moskovassa.

Myös Kaliningradin asemalla suhteessa Euroopan unioniin on oma merkityksensä. Venäjä haluaa säilyttää yhteytensä Kaliningradiin. Se sai unionin kanssa solmittua sopimuksen kauttakulkuoikeudesta alueelle. Suomen ja Baltian maiden ilmatilojen loukkaukset voidaan tulkita Venäjän haluna määritellä kauttakulkuoikeutensa mahdollisimman laveasti.

Tähän asianyhteyteen liittyy venäläisten halu saada viisumivapaus unionin alueelle. Suomi on suhtautunut perin nuivasti Venäjän viisumiasiaan. Nämä kaksi asiaa liittyvät osaltaan Venäjän ”viestin” sisältöön: Venäjä tuo yhtäältä esiin oikeutuksensa esteettömään pääsyyn unionin alueelle, toisaalta demonstroi mitä voi seurata jos Suomi ei taivu viisumikiistassa.

Yhteinen historia – erilaiset näkemykset

Useat ajankohtaiset tekijät liittyvät toisen maailmansodan päättymisen vuosipäivään, joka antoi Venäjälle mahdollisuuden korostaa omaa historiallisesti keskeistä rooliaan. Yleisesti voidaan todeta, että se miten historia ymmärretään, oikeuttaa valtion tietynlaiseen toimintaan. Tässä mielessä kiista historian ”oikeista” tulkinnoista ei ole vähäpätöinen vaan liittyy nykykäyttäytymisen oikeuttamiseen. Jos Venäjä todella vapautti Baltian maat ja pelasti maailman natsi-Saksalta, ja jos Suomi todella osallistui 25 miljoonan venäläisen kuolemaan toisessa maailmansodassa, Venäjä on oikeutettu tiettyyn erityisrooliin suhteessa Suomeen. Toisaalta jos Suomi taisteli yksin ja menestyksekkäästi häikäilemätöntä Venäjää vastaa, se on lunastanut paikkansa itsenäisenä ja arvokkaana valtiona.

Presidentinvaali kärjistänee kantoja

Ulkosuhteisiin liittyvien tekijöiden lisäksi Suomessa on sisäpoliittisia syitä, jotka antavat tapahtumille vivahteita, joita ulkopuolisten toimijoiden on vaikea mieltää. Näitä ovat NATO-keskustelu ja kiihtyvä presidentinvaalikamppailu kolmen kärkiehdokkaan välillä. Ilmitulleet venäläiset ilmatilanloukkaukset provosoivat käytävää keskustelua ja liittävät sen tiiviimmin perinteiseen Venäjä-teemaan. Tässä tilanteessa ehdokkaat profiloituvat korostaen kykyään suhtautua kriittisesti itäiseen naapuriin: Halonen vetoaa ihmisoikeuksiin Tšetšenia-kritiikillään, Niinistö korostaa mielikuvituksettomasti NATO-option houkuttelevuutta ja Vanhanen tähdentää kekkosmaista kykyään matkustaa Moskovaan ratkaisemaan asiat Suomen kannalta menestyksekkäästi. Tilanteen moniselkoisuutta ja vaikeaa hallittavuutta korostavat monet erikokoiset ja kansainväliset tekijät.

Suomen ja Venäjän suhteet tulevat olemaan lähiajat tuuliajolla ja ne ajautunevat ennakkoluuloisempaan suuntaan, jossa korostuvat Venäjän pieniä kunnioittamaton suurvalta-asenne ja Suomen haluttomuus tunnustaa Venäjän erikoisroolia.